Blogitiimi - Aihetta kiitollisuuteen

Aika menee niin nopeesti, että vastahan oli edellisen blogitiimipostauksen aika ja nyt olis jo seuraava? Mulla tää jäi todella viime tinkaan, saa nähä riittääkö nää 1,5h vuorokauden viimeistä tuntia tähän postauksen tekoon... Toivotaan parasta! Edelliseen blogitiimipostaukseen pääsee tästä (klik), siinä jatkettiin syksyisiä lauseita! Nyt mietitään asioita, mistä ollaan kiitollisia tai ainakin pitäis olla kiitollinen, vaikkei sitä aina muistaiskaan.

Kuvituksena toimii heinäkuussa otetut kuvat Kiikunlähteeltä, jotka on vaan jäänyt ihan kokonaan julkaisematta. Se on siis lähdepohjainen lampi metsässä Hollolassa, jonka vesi on ihan kirkasta ja väriltään paikoitellen vihreää, sinistä ja turkoosia kohdasta riippuen. Se ei jäädy talvellakaan, joten tarkotuksena olis mennä sinne käymään myös talvella!

3 asiaa, joista olet kiitollinen Suomessa?
Suomessa oon kiitollinen siitä, että täällä on suhteellisen hyvä terveydenhuolto. Toki parantamisen varaa löytyy monessakin asiassa, mut jos vertaa johonkin toiseen maahan, niin täällä on asiat aika hyvin kuitenkin. Pääsee lääkäriin jos on joku vaiva, ja yleensä siihen saa myös hoitoa. Oon kiitollinen myös siitä, että täällä on ilmanen peruskoulu jokaiselle. Annetaan mahdollisuus oppia lukemaan, kirjottamaan ja laskemaan, niiden avulla pääsee elämässä aika pitkälle. Kolmantena oon kiitollinen, että Suomessa tuntee olevansa melko turvassa. Täällä ei oo sotaa ja ei tarvii pelätä esimerkiks että sut ammutaan keskelle katua tai pommi räjähtää jossain kulman takana.

Asia, josta olet kiitollinen vanhemmillesi?
Oon kiitollinen, että ne on lopulta hyväksyny mut tälläsenä ku oon. Esimerkiks teini-iässä, 13-16-vuotiaana olin varmasti tosi vaikee lapsi, eikä kaikkea ollu helppo sulattaa, mitä mun elämässä tapahtu. Ne ei oo kuitenkaan koskaan hylänny mua ihan täysin yksin, vaikken ollukkaan mikään täydellinen unelma-lapsi.

Mitä ihanaa on jo tapahtunut tänä vuonna?
Tän vuoden parhaat hetket on ollu tammikuun alusta toukokuun loppuun. Ei ehkä jokainen sekunti, mut kokonaisuutena kaikki silti. Asuin Tukholmassa, elin mun unelmaa ja olin au pairina ihanassa perheessä. Se, että sain olla sen viiden kuukauden ajan (+elokuu-joulukuu 5kk) niin onnellinen siellä, tapasin ihania ihmisiä jotka on osa mun elämässä edelleen ja nautin vaan elämästä. Toki oli myös paljon stressiä tulevasta, mut elin päivä kerrallaan ja se oli ihanaa! Kesällä näin mun Suomi-kavereita, vietin synttäreitä ja meille muutti uus karvainen perheenjäsen Isla! Syksylläkin on ollu kivoja juttuja, oon nähny kavereita ja matkustanut Maltalle ja Viroon.

Asia, josta et aina muista olla kiitollinen?
En aina muista olla kiitollinen siitä, että oon elossa. Se tuntuu useimmiten aika itsestäänselvyydeltä, mut elämä ei oo ikuista ja se voi joskus olla pienestäkin kiinni, että sen menettää. On ollu aikoja, millon en oo ollut yhtään kiitollinen mun elämästä, ja nykyäänkin sitä on vaikea arvostaa aina välillä.

3 asiaa, joista iloitset syksyssä?
Näitä asioita tulikin jo paljon viime blogitiimin postauksessa, mut iloitsen kun puiden lehdet muuttaa väriään ihanan punertavan oranssin keltasiks. Iloitsen kun voi kaivaa talvisempia vaatteita taas esiin, kuten neuleita ja huiveja, joita ei muista edes enää kesän jälkeen omistavansa. Kolmantena syksyssä ilahduttaa pimeyden tulo siltä osin, että on järkevämpää polttaa kynttilöitä kuin esimerkiks kesällä, jolloin ei oo pimeetä edes keskellä yötä!

Asia, josta et osannut olla kiitollinen lapsena, mutta jota nykyään arvostat?
Pohjustan vähän, että lasken tässä tapauksessa lapseks vielä 15-vuotiaankin, vaikka oikee termi olis ehkä nuori. Mä en osannut lapsena, siis vielä viistoistavuotiaanakaan, arvostaa terveyttä. Vaikka mun ympärillä oli paljon erilaisia sairauksia aina astmasta diabetekseen ja alkoholismiin, ja itelläkin oli ihan pikkulapsena (ennen kouluikää) todella laajat ja pahat allergiat, niin ei sitä sinänsä arvostanut että on ite kuitenki suhteellisen terve. Ehkä siinä vaiheessa asioita oppii arvostamaan, kun ne menettää? Tässä useiden vuosien aikana kaikenlaiset sairaudet on vaivanneet ja osa edelleen, joten tuntuis ihanalta olla ihan vaan terve. Sillon 15-vuotiaana oli ratkasevia hetkiä sen suhteen, että olisinko ravannut näin paljon lääkäreillä ja sairaanhoitajilla, fysioterapeuteilla tai sairaaloissa ylipäätään, jos asiat olis menny toisin. Nyt osaisin arvostaa terveyttä, jota mulla ei kuitenkaan ole.

Mitä hyvää on tämän hetkisessä elämäntilanteessasi?
Mun tänhetkinen elämäntilanne ei oo mitenkään "normaali" tai kovinkaan yleinen, tai ainakaan tulevaisuudessa näin tuskin tulee olemaan. Tällä hetkellä en käy töissä enkä koulussa, oon sinänsä aika vapaa menemään minne haluan vaikka keskellä arkipäivää. Hyvää on siis se, ettei oo mitään rajotteita, että pitäis olla koulussa tai töissä, vaan voi elää päivä kerrallaan sen kummemmin suunnittelematta, jos haluaa. Mä en kuitenkaan pysty :D Hyvää on myös se, että mulla on ihania ystäviä, vaikka noin vuoden sisällä niitä onkin karsiutunut pois aika monta. Oon kuitenkin kiitollinen niistä, jotka on mun elämässä tällä hetkellä ja toivottavasti jatkossakin. Ylipäätään tässä elämäntilanteessa hyvää on se, että kaikki ovet on auki. Kaikki on mahdollista.

Asia, josta minun kuuluisi olla kiitollinen, mutta välillä se on hankalaa?
Tää vastaus liittyy vähän tohon neljänteen kysymykseen, kun vastasin, että en aina muista olla kiitollinen siitä, että oon elossa. Mun kuuluisi olla varmaankin älyttömän kiitollinen monellekkin ihmiselle, jonka asiosta oon edelleen tässä. Ylipäätäänkin, mut erityisesti muutaman vuoden takaa erään tapahtuman takia. Välillä on hankalaa olla kiitollinen siitä, että vastoin mun tahtoa mut pelastettiin, vaikka mä halusin pois. Mun kuuluis olla kiitollinen siitä, että oon tässä, mut valitettavasti välillä se on vaan todella todella hankalaa.

Tässä meni näköjään vähän myöhään. Mutta sain tehtyä viimesillä minuuteilla! Linkkaan tohon loppuun muitten blogitiimiläisten blogit, joista löytyy heidän kiitollisuuden aiheita!

Jenny // Jenna // Jonna // Paula // Annika // Heli // Krista