saippuakuplia

 Viime viikolla oltiin kaksosten kanssa ulkona aika paljon sen sijaan, että oltais leikitty sisällä. Se ihan siitä syystä, että oli kiva sää ja ulkona ne saa kuluttaa energiaansa paljon enemmän ku sisällä ollessa. Aluks leikittiin Vargen och kyckling -leikkiä, eli sutta ja kananpoikaa, jossa mä olin koko ajan susi joka jahtas kananpoikia eli kaksosia. Se oli ihan kiva aluks, mut kun sitä oltiin tehty varmaan puol tuntia, niin oli jo ehkä aika vaihtaa leikkiä. Pojat rakastaa mun kameraa, ne haluais aina kuvata sillä itekkin! Mut mä taas rakastan kuvata poikia kun ne leikkii, ja vastalahjaks annan niittenkin sit pari kuvaa ottaa mun kameralla.

Tällä kertaa vuorossa oli saippuakuplia! Mulla oli kätköissä pari pulloa saippuakuplia, joten haettiin ne mun huoneesta S:n kanssa ja mentiin takapihalle puhaltelemaan. Ja kuvaamaan. Koirakin tietysti oli meiän kanssa siellä, se varasti kakskin kertaa saippuakuplapullon...

Viikonloppu hurahti hurjaa vauhtia. Olin Alinan ja Julian kanssa, mutta myös yksin keskustassa. Ihastelin moneen otteeseen Kungsträdgårdenin kirsikkapuita, käytiin Alinan kanssa leffassa, söin paljon mansikoita ja ihan vaan oleskelin yksin ja kavereitten kanssa. Nyt on kuitenkin taas arki ja perusmaanantai. S alotti kiukuttelun heti aamusta ja oikeestaan itki taukoomatta koko aamun siihen saakka kunnes tultiin päiväkodille ja siellä se jatko sitä vielä sillonki ku mä en enää ollut näköpiirissä. Sehän siis raivostui siitä, kun hostäiti ei ehtinyt pukea sille housuja ja sukkia, kun sen piti juosta junaan ja lähteä töihin. Yritin hienovarasesti antaa sille extra-mahdollisuuksia toisen perään, että mä auttaisin sitä pukemaan, mut ei kelvannu, kun vastaukseks tuli että "äitin pitää auttaa". Yritä siinä nyt selittää, että se on jo töissä eikä ehdi nyt auttamaan. Pesin L:n hampaat ja autoin sille ulkovaatteet päälle, samalla kun S kiljuu sohvalla. Kerranki näin päin, että kaksosista S on känkkäränkkä ja L on se reipas.

F tuli kans meiän kanssa samaa matkaa kouluun, kuten joka maanantai. Lopulta oltiin kaikki muut ulkovaatteet päällä ja valmiina lähtöön, kun S on ilman housuja sohvalla itkemässä. Sanoin F:lle ja L:lle, että menkää ulos jo ni tuun kohta S:n kanssa. Koko sen ajan ku puin S:lle housuja ja sukkia ja takkia ja kenkiä ja pesin hampaita, se vaan itkee. Tän aamun itkukohtaus kesti kyllä kieltämättä vähän tavallista pidempään. Koko matkan päiväkodille S roikkuu mun kädessä ja itkee. Se oli jo vaihtanut sen "äitin pitää auttaa"-virren siihen, ettei hän olis halunnut fleecetakkia ulkotakin alle. "Ei aina tarvii fleecetakkia". Vastasin sille miljoona kertaa, että " ei niin, mutta tänään tarvii koska on kylmä ja muuten sä jäädyt ulkona ollessa".

Mut päästiin minuuttia vaille yheksän päiväkodille ja mä lähin kotiin pesemään pyykkiä. Voin vaan kuvitella kuinka väsyny S on iltapäivällä, ku se on itkeny koko aamun ja leikkiny päivän dagiksessa... Mut ajattelin keksii lapsille jonkun yllätyksen iltapäiväks. En vaan vielä tiedä minkä, mut onneks on koko päivä aikaa miettiä! Kaupassakin pitäis varmaan käydä, kun aamulla katoin jääkaappiin niin siellä ei ollut oikein mitään... Viikonlopun jälkeen näillä on jääkaapissa aina vaan valo :D Mut nyt en höpise enempää vaan jatkan töitä ja tätä ihanasti alkanutta työpäivää. Toivon, et iltapäivä menis vähän ilosemmissa merkeissä!