Blogitiimi - 10 faktaa

 On taas kuukauden ensimmäinen lauantai ja uuden Blogitiimi-postauksen aika! Tuntuu taas kerran, ku olisin vasta eilen julkassu viime tiimipostauksen? Mihin tää aika menee... Tän postauksen teemaksi on päätetty 10 faktaa. Keskustelua herätti, että keksitäänkö "perusfaktoja" vai outoja. Mutta kuka lopulta määrittelee rajan normaalin ja oudon välille, se on ihan ihmisestä kiinni mikä on kenellekkin outoa. Se sama asia voi olla toiselle täysin normaalia! Joten 10 faktaa kuin faktaa, ei nää mun faktat kaikki kamalan outoja ole, mutta ei välttämättä jokaiselle ihan perusasioitakaan.

Kuvituksena toimii kolmen viikon takaisesta tulppaanikimpusta otetut kuvat. On jotenkin hassua, miten kevät vaan tulee, vaikka ei oo vielä ehtinyt talvestakaan toipua. Mutta ehdottomasti ihanaa, että aurinko paistaa, ilmat lämpenee, valoisa aika pitenee ja kasvit herää eloon!

1. Rakastan värikoodausta. Tietyt asiat pitää olla aina samalla värillä merkitty. Kansiossa paperit on lajiteltuna eri luokkiin, joista jokaisella on oma värikoodi. Kun soitin kitaraa, jokainen sointu oli värikoodattu nuotteihin omalla värillä. Ikean värikkäistä pussinsulkijoista esimerkiksi pakastemaissi-pussi suljetaan aina keltaisella, sokeripussi valkoisella, pakastemarja-pussit pinkillä... Paitsi mustikat tottakai sinisellä sulkijalla. Jos ripustan pyykkejä kuivumaan ulos, lähinnä kesäisin siis, punaiseen paitaan laitetaan punaiset pyykkipojat, valkoiseen lakanaan valkoset, mustavalkoraitapaitaan laitan toisen mustan ja toisen valkoisen pyykkipojan. Mindmapin eri osat pitää olla värikoodattu. Kalenterimerkinnät on värikoodattu.

2. Oon yllättynyt, mihin kaikkeen olenkaan joutunut perehtymään opiskellessani lastenohjaajaksi. Vois kuvitella, että lastenohjaajaopiskelijan tulee perehtyä lähinnä lapsen kehitykseen, kasvatukseen ja ohjaamiseen. Väärin. Oon joutunut (tai päässyt) perehtymään poliisin ammatillisiin arvoihin sekä eettisiin ohjeisiin ja leikkipuistojen turvamääräyksiin mm. kuinka korkea ympäröivän aidan täytyy olla tai mitä kasveja puistoon saa istuttaa. Oon perehtynyt myös Suomen perustuslakiin ja marxilaiseen ihmiskäsitykseen. Miten evakuoidaan ihmisiä, millaiset suojakäsineet kirurgin tulee valita, miksi kokki ei saa käyttää keittiössä tohveleita... Kaikenlaista on tullut muutamassa kuukaudessa vastaan, innolla odotan mihin kaikkeen sitä pääseekään vielä koulun takia perehtymään.

3. Ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Vaikka toki voin lukea ääneen kirjottamani tekstit, jolloin saan sen saman asian sanottua yhtä hyvin. Mutta se vaatii aina sen, että oon ensin kirjottanut ajatukset paperille. Jos mun pitää täysin tyhjästä alkaa selittämään jotain asiaa tai kertomaan jotain, ne ajatukset ei vaan tuu ulos puhumalla. En mä tietenkään (aina) ihan mykäksi muutu, mutta paljon oleellista jää sanomatta tai saatan sanoa asioita jopa väärin, tai ainakin ihan toisella tavalla kuin mitä tarkoitin sanoa. Ja mut myös ymmärretään helpommin väärin. Mutta kirjottaessa saan sanotettua ajatukseni sellaseen muotoon, että niistä välittyy se oikea fiilis ja tuun ymmärretyks huomattavasti helpommin. Tykkään lukea mun vanhoja kirjotuksia (en kylläkään tämän blogin uumenista), koska osaan kirjottaa mun ajatuksia ja tunteita niin elävästi, että pystyn samaistumaan siihen tunteeseen vielä vuosienkin päästä.

 4. Pidän säännöllisesti nukkumispäiväkirjaa. Meinasin kirjoittaa "unipäiväkirjaa", mutta en mä unia enää edes muista aamulla, kuten joskus vielä muistin. Mutta kirjotan jokaikinen aamu siis ylös kellonajan, jolloin menin nukkumaan ja kellonajan jolloin heräsin. Lasken lisäks aina myös nukutun tuntimäärän. Yritän tällä hallita mun unirytmin riistäytymistä käsistä. Jos nään konkreettisesti, että "jaahas, kahteen viikkoon en oo mennyt nukkumaan ennen kolmea aamuyöllä", niin se herättää korjaamaan asian. Mulle on myös hyödyllistä nähdä se nukuttu tuntimäärä, jotta voin (ainakin jälkikäteen) miettiä, että miksi olinkaan tänään niin kovin lyhytpinnainen tai hermostunut...

5. Pidän myös vähemmän säännöllisesti kirjaa rahankäytöstä. On aina välillä kauhistuttavaa nähdä, miten paljon rahaa ihminen melkein ihan huomaamattaankin käyttää. Mutta jotta vois suunnitella elämäänsä ja budjettia, on hyvä pitää kirjaa siitä, mihin kaikkeen sitä rahaa on viime aikoina kulunutkaan ja kuinka paljon. Siitä voi vähän koittaa ennustaa. Tää ei kuitenkaan oo ihan viimesen päälle säännöllistä kirjanpitoa, välillä saattaa mennä kuukaus, etten muista kirjottaa mitään ylös, kunnes sitten korjaan tilanteen kirjaamalla kuukauden tulot ja menot kerralla ylös.

6. Nukun erilailla erilaisissa lakanoissa. Tää on ehkä ihan järjetöntä, mutta esimerkiks vaaleanväriset tai valkoiset pussilakanat suhteellisen hillityllä kuosilla tuntuu nukkuessa viileiltä ja nukun aika rauhallisesti. Tummat, esimerkiks kokonaan punaset pussilakanat tuntuu taas tosi kuumilta, ja nukun rauhattomasti, saatan myös nähdä painajaisia. Värikkäät ja kovin kirjavat lakanat taas tuntuu lämpötilaltaan sopivilta, mutta silloin nään paljon enemmän vauhdikkaita unia. Mut mä oikeesti oon todennu tän asian, että tietyn väriset tai kuviolliset lakanat saa mut nukkumaan paremmin tai huonommin kuin toiset. Sit voikin kysyä, että miks omistan silti useat tummanpunaset pussilakanat, jos nukun niissä "huonosti", mutta joskus on sellanenkin fiilis, että ne tuntuu parhaimmalta valinnalta.

7. Oon kausiluonteisesti yliherkkä itkemään. En osaa sanoa sitä paremmin, mutta saattaa mennä kaksi kuukautta, että itken joka ikinen päivä. Itkun syyks riittää ihan mikä tahansa, ja oon ihan superyliherkkä sillon kaikelle. Tunteet on ihan pinnassa. Sitten tulee kausi, jolloin mikään ei saa mua itkemään. Vaikka kattoisin maailman surullisinta elokuvaa tai kuulisin jotain hirveetä tapahtuneen, tottakai olisin surullinen, mutta en saa väkisinkään väännettyä edes yhtä kyyneltä. Itku ei vaan kertakaikkiaan tuu. Saattaa nousta just ja just vedet silmiin, mutta kyyneleitä ei tule. Yleensä nää itkuttomat kaudet kestää huomattavasti pitempään kuin yliherkät kaudet. Mulla oli viime syyskuusta nyt maaliskuun alkupuolelle asti aika harvinaisen pitkä itkukausi. Muutama viikko sitten huomasin, että mua ei enää itketä mikään. Saa nähdä kauan tää taas kestää. Oon järkeillyt tätä asiaa niin, että itken mun kyynelvarastot tyhjäksi ja sitten pitää taas pari kuukautta kerätä kyyneliä varastoon, että pystyy taas itkemään. (Mutta tiedän, ettei se oikeesti mee ihan noin, siltä se vaan tuntuu.)

8. Mä en oo värjännyt mun hiuksia yli vuoteen. En laske hiusväriksi colormaskeja, niitä oon käyttänyt pari kertaa. Ne kuitenkin vaan sävyttää ja haalenee "nopeasti" pesussa. Mutta mulla on kasvanut ihan superpaljon hiukset sen jälkeen, kun lopetin hiusten värjäämisen. Juurikasvua ei voi enää kohta edes sanoa juurikasvuksi, kun 1/3 mun hiusten pituudesta on jo omaa väriä. Mun latvat on todella vaaleat (ja kuolleet), keskiosa on oranssihtavan kullanruskeaa ja tyviosuus omaa väriä. Tietyssä valossa värirajat erottaa aika hyvin, mutta normaalisti hädintuskin edes huomaa, missä kohtaa hiusten väri vaihtuu. Sen jälkeen kun oon alkanut hiuksia värjäämään joskus 13-vuotiaana, tää on pisin aika kun en oo värjännyt hiuksia kertaakaan. Mun tarkotus ei tosiaankaan ole, että kasvattaisin oman värin takaisin tai lopettaisin muutenkaan hiusten värjäämistä lopullisesti. Syy tähän on yksinkertaisuudessaan se, etten tiedä mitä tekisin mun hiuksille! Haluaisin punaset takaisin, haluisin vaaleet, haluisin ruskeeta, ombrea, ehkä pinkkiä, tai violettia, vähän tummempaa ruskeeta... Kaikkea! Siks en oo tehnyt näille yli vuoteen mitään, koska en tiedä mitä tekisin. Voisin tehdä tästä aiheesta muuten oman postauksen jossain vaiheessa!

9. Mulla on tapana kirjottaa sanoja outoon järjestykseen. En tiedä johtuuks tää tapa jostain muiden kielien sanajärjestyksen liian intensiivisestä sisäistämisestä, että se alkaa vaikuttaa mun suomen kielen kirjottamiseenkin. Saatan kirjottaa lauseeseen sanat tosi kummalliseen järjestykseen. Siinä hetkessä se tuntuu täysin luonnolliselta, mutta jälkeenpäin lukiessa mietin itekkin, että "mitä ihmettä tässä lukee, miks toi verbi on jätetty lauseen viimeseks ja mitä toi adjektiivikin tossa välissä tekee?". Niitä lauseita on siis välillä jopa mun tosi vaikee ymmärtää, kun mulla on myös paha tapa venyttää lauseista todella pitkiä, lisätä kymmenen sivulausetta ja kun se sanajärjestys sitten on vähän mitä on, niin se on oikeesti haasteellista saada tolkkua ja pysyä kärryillä itse pointista sitä lukiessa.

10. Mä oon opetellut tuntemaan itteäni viimesen puolen vuoden aikana. Oon aina ollut tietyllä tapaa hyvin "itsetietoinen", en siis koppava tai itsekäs, vaan siis tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, tunnistan hyvin mun tunteita ja mielialoja, osaan analysoida omia ajatuksiani ja tiedostan tosi paljon asioita itestäni monella ulottuvuudella. Mutta sitä mä en oo vuosikausiin tiennyt, että kuka mä oikeestaan olen. Oon tiennyt esimerkiks, että "nyt mä oon surullinen ja mun on vaikea itkeä", mutta vasta viime aikoina oon oikeesti alkanut tutustumaan itteeni eritavalla. "Olen surullinen, koska mulla on ikävä tärkeää ihmistä, mutta mun on vaikea itkeä, koska pelkään näyttää tunteita, joiden takia pelkään että joku vois ajatella mun olevan heikko, koska näin on tapahtunut ennenkin." Oon siis analysoinut tunteita ja ajatuksia paljon syvemmälle kuin ennen. Miettinyt mistä tämä johtuu, miks musta tuntuu tältä, toistuuko tää tunne aina jossain tietyssä tilanteessa, miten voin ennakoida ettei näin kävisi uudestaan? Oon yrittänyt opetella tuntemaan kuka siellä kaikkien niiden ajatusten ja tunteiden takana onkaan. On myös ollut pelottavaa kohdata se ihminen, jonka kanssa mä oon elänyt melkein 22 vuotta, mutta mä en oo koskaan tuntenut sitä. Nyt on aika tutustua.

Mulla meinas olla suuria vaikeuksia tän postauksen kanssa. Kirjotin jo puolet faktoista, kunnes pyyhin kaiken pois, stressasin asiaa noin puoltoista tuntia ja alotin alusta. Mietin, että millasia faktoja mä edes haluan kertoa. En mä nyt tiedä oliko näissäkään mitään huippukiinnostavaa, mutta ehkä joku oppi musta jotain uutta. Mun mielestä on kivempi kirjottaa pitkästi ja vähän avata noita faktoja, kuin vain sanoa että "Nukun erilailla erilaisissa lakanoissa". Se ei ehkä ihan hirveesti avautuis lukijalle ihan noin yksinkertaisesti ilmaistuna.

Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte tästä postauksesta! Mulla on Lontoo-postauksia teksti-osioita vaille valmiina, kunhan saisin kirjotettua niihin vähän asiaa pelkkien kuvien lisäksi, niin sitten voin niitä julkaista. Tässäkin postauksessa mulle heräs ainakin yks potentiaalinen postausidea siitä hiustenvärjäämättömyydestä. Mulla on myös taas kerran yks video kuvattuna ja puoliks editoitunakin, mutta jos iMovie taas kerran kadottaa siitä äänet kun oon saanut sen valmiiks, niin menetän ehkä hermoni. En jaksais editoida sitä kahteen kertaan, joten toivotaan että äänet pysyy tallennuksen jälkeenkin videossa mukana.

Tällä kertaa mulla ei ollut muuta, mutta käykää kattomassa muitten Blogitiimi-tyttöjen blogeista, mitä faktoja sieltä löytyy!

Jenny // Anniina // Heli // Krista