Tää aamu enteili alusta asti lähes samanlaista katastrofiaamua ku eilinen. Kun L sai jugurttinsa lautaselle ja kysyin S:ltä haluaako se myös, niin vastaus oli ei. Olin jo ehtiny laittaa jugurttia toiselle lautaselle, niin sanoin et "mä otan sit tän itelleni" silleen ihan hyväntuulisesti. Mut oottakaapa vaan millanen itku sieltä purskahti ku sanoin noin. Yhtäkkiä se haluskin sitä jugurttia, ja nimenomaan just sen lautasen. Sanoin, että "okei ota vaan, mä otan uuden lautasen", mut itku vaan jatkuu. Kysyin siltä, haluaako se mysliä siihen, ni vastaus oli vaan et "mamma... mamma...". Sanoin, että se ei oo mikään vastaus mun kysymykseen, ja otin itelleni jugurttia ja menin pöytään syömään, ku S jää lattialle makaamaan. Sit meni ehkä 10min ni se makas edelleen lattialla, mut kysyin uudestaan että "ootsä jo päättäny haluutsä sitä mysliä?", ni ei se sit halunnu. Ja ihme kyllä suostu jopa syömään jugurttinsa...
Vaatteet meni aika kivuttomasti päälle tänä aamuna, hampaita ei edes ehditty pestä, matka päiväkotiin meni superhitaasti ja melkein taas myöhästyttiin sieltä. Jotenki nää aamut on vaan yhtä katastrofia. Mut ei se toisaalta mikään yllätyskään oo kun on neljä lasta ja kolme aikuista + monsterikoira. Monsterikoira muuten on oppinu karkaamaan aidan alta, ja sitä saa olla joka päivä hakemassa naapurin tontilta. Ja lisäks se on myös oppinu avaamaan ulko-oven ite, mikä ei oo alkuunkaan hyvä homma, ku se pääsee sit millon tahansa ulos ja karkuun...
Mut ei mulla nyt taas ollut muuta mainittavaa, joten kuullaan ♥
Ihania kuvia. Syksy on tosiaan Suomessa paaljon pidemmällä. Noi sun aamut on melko hektisiä. Oli varmaan hyvä taktiikka antaa pojan maata lattialla ja ruveta rauhassa itse syömään. Koitahan levätäkin välillä.
VastaaPoistaKiitos :) Nojoo onhan ne aika hektisiä, ja vaikka tekis mieli sanoa, että "kaikkeen tottuu", niin noihin aamukaaoksiin ei kyllä totu, vaikka tietääkin melkein että sellanen on joka tapauksessa edessä...
PoistaIhanan kodikkaan nakosta, kun luonto muuttuu siellakin samalla tapaa kun Suomessa. Taalla paahtaa viela aurinko, +25 astetta ja ihan justiinsa on marraskuu......
VastaaPoistakatiannausa.blogspot.fi
Niimpä, uskon et siellä on tosi erilaista :D
PoistaI feel your pain!! Oon itse parhaillaan au pairina Espanjassa ja joka ilta sitä vaan kauhulla odottaa, mitä seuraava aamu tuo tullessaan. Jos aamu on ollut kamala, jää itselle tosi huono fiilis koko päiväksi. Se huono fiilis taas on mulla tuonut myös aika kovan koti-ikävän. Itseasiassa löysin sun blogiinkin niin, että olin vuodattanut näitä arjen ongelmia toiselle suomalaiselle au pairille täällä, ja hän sitten linkkasi mulle sen sun postauksen, jossa kerroit siitä yhdestä katastrofi-päivästä. Onneksi arjessa on myös niitä palkitsevia hetkiä, niin kuin säkin oot täällä todennut :) Tsemppiä sinne!!
VastaaPoista-Elli
Oi että, "ihanaa" että on näitä kohtalontovereita lisääkin... Se on ihan totta, mulla on sama juttu et jos aamu on katastrofi niin ei se päivä siitä enää paremmaks muutu, siltä se ainakin tuntuu.
PoistaOnneks sulla on siellä kaveri jolle voi purkaa ajatuksia ja saa vähän vertaistukea! Ja hyvä sekin, että mun blogistakin on hyötyä ja saa vähän vertaistukea siitäkin, ettei oo yksin tällästen kokemusten kanssa. Se saa mut jatkamaan rehellistä kirjottamista. Ei olis mitään järkeä kertoa vaan, että kaikki on hyvin, jos ei kerran oo. Mut onneks niitä hyviäkin hetkiä on! Kiitos samoin, tsemppiä sullekkin ♥