#aupair osa 1 / muuttuneet asiat au pairina

Alotan mun blogissa tälläsen #aupair -postaussarjan! Postaussarja käsittelee luonnollisesti au pairina olemista. Tällä hetkellä sarjan osia on tulossa viisi kappaletta, mut saattaa olla että niitä tulee vielä lisääkin! Julkasen aina yhden osan marraskuun jokainen maanantai, eli tänään 2.11. tulee ensimmäinen osa ja viimenen päivä marraskuuta tulee viimenen osa. Toivottavasti tykkäätte tästä postaussarjasta, koska mä ainakin oon innoissani!

Tää ensimmäinen osa kertoo "oudoista" asioista, jotka on au pairina ollessa muuttunut!

(en keksiny parempaakaan nimeä, mut lukemalla selviää mistä on kyse!)

Ensimmäisenä se, että musta on nykyään ihanaa pestä pyykkiä! Jotenkin siitä on tullu tosi rentouttavaa ja hauskaa puuhaa, ehkä just sen takia että saan tehdä sitä aina yksin ilman lapsia. Musta on hauskaa lajitella erivärisiä vaatteita ja ripustaa niitä kuivumaan. Ja kun ne on kuivia, musta on kiva viikata ne nätisti ja lajitella vaatteet kolmeen pinoon: F:n pino, K:n pino ja kaksosten pino. Oon varmaan seonnut, mut se on oikeesti tosi kivaa! Ja vaikkei mun tarvittis pestä hostvanhempien vaatteita, ne menee siinä samalla.

Vaikka oon aina syönyt tosi paljon herkkuja, niin tää herkkujen määrä on täällä ihan järkyttävää! Täällä vaan tulee syötyä niin paljon karkkia, jätskiä, suklaata, leivonnaisia, ettei sille näy edes loppua. Kun mä rakastan leipoa, niin täällä tulee vähintään kerran viikossa leivottua jotain ellei useemminkin. Aina kun on tylsää, tulee vaan syötyä kaikkea hyvää. Ja sillonku pojat on ollu päivällä tosi vaikeita, niin illalla on ihana lohduttautua herkuilla. Tosi järkevää...

Mä en oo koskaan ikinä ollut koiraihminen vaan oon aina rakastanut kissoja. Oon oikeestaan aina pelännyt ja vihannut koiria yli kaiken. Siks mua mietitytti tää perhe, kun näillä oli koira. Mut mä otin sen riskin että tulin tänne - ja se kannatti. Ainakin Merituuli kiusotteli mua siitä, että kun tuun täältä takasin niin rakastan koiria. Sitä päivää mä en usko näkeväni, mut kyl mä ton koiran kanssa oon päässy jotenkin väleihin. Alku oli todellatodella vaikea, mut nyt se on jo rauhottunu ja tullaan aika hyvin toimeen. On hetkiä kun menee siihen hermot, mut pääosin kaikki menee hyvin! Ennen vihasin kaikkea koirissa, mut nykyään toi koira tuoksuu hyvältä ja mua ärsyttää lähinnä se, että se puree ja haukkuu. Mut en pelkää sitä, vaan mun suhtautuminen koiriin on muuttunu ihan täysin!

Mä oon ollut Salkkarit-fani niin kauan ku muistan, ne on ollu mun lemppariohjelma aina :D Enkä kato niitä edes läpällä, vaan ihan tosissaan. Mut kuten oon aikasemminkin valittanut, niin täällä Ruotsissa asuessa ei pysty kattoo Salkkareita. Katsomo on kakka ja siellä on maarajotus, ettei ulkomailla pysty kattomaan niitä. Se on niin raivostuttavaa. Mut uskokaa tai älkää, mä en enää edes ajattele Salkkareita joka päivä!! Joskus aina sillon tällöin käy mielessä, että mistähän kaikesta jään tänäänkin taas paitsi ku en voi kattoo niitä... Salkkari-vierotus toimii, valitettavasti. Mut oottakaa vaa ku pääsen Suomeen!

Mä oon aina ollut tosi huono laittamaan ruokaa. Oon aina ollut hyvä leipomaan, mut ruuanlaitto ei oo todellakaan ollut mun vahvuus. Tää perhe kuitenkin "vaati", että au pairin tulee laittaa päivällinen perheelle. Mä olin kauhuissani jo etukäteen, melkein enemmän ku siitä koirasta. Olin ihan varma, että ne vihaa mun tekemiä ruokia ja on silleen "hyi en syö". Mut mun yllätykseks oonkin parempi kokki ku mitä osasin ikinä kuvitellakkaan! Perhe kehuu joka kerta mun tekemiä ruokia ja ne tykkää kun teen niin erilaisia ruokia, enkä aina vaan pyöritä samoja viikosta toiseen. Se on saanu mut  tosi iloseks, että osaankin laittaa ruokaa :D Ja en tiiä onks perhe huomannut, mut en oo kertaakaan laittanut mun tekemiin ruokiin sipulia. Ja silti ne sanoo että ruoka on hyvää? Haha. (kaikki jotka mut tuntee, tietää että vihaan sipulia enkä suostu syömään sitä missään muodossa)

Mulla ei oo eläissäni ollut kovin montaa poikaa kaverina, ja lapsistakin oon aina hoitanut vaan tyttöjä. Mua jännitti tosi paljon tulla tähän perheeseen, koska mun päätehtävänä on nimenomaan kaksospojat L ja S. Ennenku tänne tuli, hyvä ku erotin edes Supermania ja Spidermania toisistaan... En osannu oikein leikkiä mitään poikien leikkejä, olin tosi surkee missään autoleikeissä tai en edes tienny mitään sanastoa ruotsiks millä voisin leikittää poikia. Mutta kaikki onki menny tosi loistavasti! Poikien kanssa onkin yllättävän helppo tulla toimeen, vaikka onhan se aivan täysin eri asia olla tyttöjen lastenvahti ku poikien. On ne niin erilaisia sitte kuitenki. Mut mun suhtautuminen on muuttunu tosi paljon, ja voisin jatkossakin kuvitella hoitavani poikia - koska tiedän ettei se ookkaan niin kauheeta ja vaikeeta!

Olisin keksiny näitä asioita vaikka kuinka paljon, mut tässä nyt ehkäpä nää mielenkiintosimmat! Seuraava #aupair-postaus käsittelee pojista puheenollen kaksosia! Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, seuraava tulee taas viikon päästä, sitä ennen kuitenki taas muitakin postauksia! (kuulostan ihan uutisankkurilta...)