sommaren 2017

 Mun kesä 2017 on ollut hyvin erilainen kuin viime vuosien kesät. Aiempina kesinä mä en oo joko tehnyt yhtään mitään, tai en juuri mitään mainittavan arvoista. Tää kesä on ollut täynnä ohjelmaa ja tekemistä! Ajoittain niinkin paljon, ettei lomafiilistä oo ehtinyt ollakkaan. Kuvamateriaalia on silti kertynyt ihan naurettavan vähän. Siks epäröin tän postauksen tekoa, koska ei mulla ole mitään kivoja kesäkuvia, varsinkaan semmosia mitä en olis jo julkaissut... Muutama kaverikuva kuitenkin löytyy, joten niillä on tämä postaus kuvitettu!

Virallisesti alotin mun kesän siitä, kun koulusta alkoi kesäloma 22. toukokuuta. Seuraavana aamuna mä lähdin viikoksi Tukholmaan. Olin ensin mun hostperheen luona, näin Juliaa ja viikonlopun vietin mun kummeilla. Siitä viikosta tuntuu olevan jo ikuisuus, onhan siitä kolme kuukautta jo aikaa, mutta silti kesäloman ensimmäinen viikko oli kaikista paras. Olisin voinut jäädä Ruotsiin koko kesäksi... Siitä viikosta voi lukea lisää tästä postauksesta (klik).

Ruotsi-viikon jälkeen näin kavereita, hoidin lapsia ja hain töitä. Kesäkuun 11. päivä hyppäsin bussiin kohti Tamperetta, meillä oli Blogitiimin tyttöjen kanssa luvassa ensimmäinen tapaaminen. Valitettavan moni ei kuitenkaan päässytkään paikalle, mutta Jennyn ja Kristan kanssa meillä oli hauska picnic ja puhuttavaa riitti!

 Kesäkuun puoliväli oli kiireistä aikaa. Näin kavereita, hoidin lapsia, mutta kävin myös elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja pakkasin Ranskan matkaa varten. Työhaastattelua jännitin tosi paljon, onneks ihana Merituuli auttoi valmistautumaan siihen, ja ilmeisen hyvin se kuitenkin meni lopulta, koska sain töitä. Ensimmäinen työpäivä olis Ranskan reissun jälkeen.

Ennen varsinaista Ranskaan lähtöä, pakkasin matkalaukun jo torstaina, koska perjantaiaamuna lähdin bussilla Helsinkiin Camillan luo. Vietettiin Camillan kanssa ihana kesäinen viikonloppu, maanantaina iltapäivällä suuntasin Maijan luo yöks. Ilta meni fiilistellessä tulevaa matkaa, pakattiin Maijankin tavarat mun matkalaukkuun, että selvittäisiin vähemmällä raahaamisella. Tiistaiaamuna me seistiin täpinöissämme Helsinki-Vantaalla ja lennettiin Ranskaan. En aio tässä sen enempää kertoa siitä seikkailusta, koska varsinainen tekstimuodossa oleva matkakertomus on vielä tulossa. Matkavideot on kuitenkin jo blogissa ja Youtubessa, niistä pääsee aika hyvin sisään siihen matkafiilikseen! Ensimmäinen osa (klik) ja toinen osa (klik).

 Kun palasin Ranskasta takaisin Suomeen, tiedossa ei ollut ihania lomapäiviä tai rentoa kesäfiilistelyä. Mun elämässä tapahtui muutama suuri muutos, joista käytännön tasolla suurin oli töiden alkaminen. Kesäkuun lopussa käänsin aika extreme-tyylillä mun unirytmin päälaelleen. Olin tottunut siihen, että meen aamuyöllä nukkumaan ja herään sitten kun jaksan. Töiden alkaessa olikin herättävä 04:00 tai 04:30 aamulla, ja oli pakko mennä ainakin 6 tuntia aiemmin nukkumaan normaalista unirytmistäni poiketen. Mutta mä onnistuin siinä, ihme kyllä.

Mä olin siis töissä hyllyttämässä kahdessa eri hypermarketissa. Työt alkoi aina viimeistään 06:00. Lähdin pyöräilemään viiden ja puoli kuuden välillä. Pääsin aika äkkiä jutun juonesta kiinni, vaikka alussa tulikin päivittäin eteen erikoistilanteita, jolloin en tiennyt mitä tehdä. Jos tuli joku uusi tuote tai kuormasta oli mennyt jotain rikki, alussa mulla ei ollut hajuakaan mitä niille tehdään. Pikkuhiljaa sellaset tilanteet väheni, enkä enää edes muista koska viimeks en olis osannut jotain juttua tehdä omatoimisesti, ilman että täytyy kysyä muilta apua. Mä tykkäsin siitä työstä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien tosi paljon! Se oli oikeesti kivaa, ja vaikka sinänsä sama kaava toistuukin joka päivä, niin eri päivinä tulee eri tuotteita ja se tekee siihen vaihtelua. Tutustuin myös mun työkavereihin, muutaman kanssa tultiin tosi hyvin juttuun ja yhden kanssa pidetään varmasti jatkossakin yhteyttä.

Imperfektien käytöstä saattanee joku päätelläkin, että mä nimenomaan olin töissä, mutta huomenna on itseasiassa mun viimenen työpäivä. Olis ollut mahdollisuus jatkaakin töitä, mutta valitettavasti opiskeluaikataulujen kanssa se tulis olemaan mahdotonta. Vähän haikein mielin meen huomenna töihin, koska oon tykännyt olla siellä niin paljon. Mutta vaikka se on ollut tosi kivaa työtä, niin en voi kieltää, etteikö se olis ollut myös tosi rankkaa. Aamuneljän herätykset ei oo mulle mitenkään luontaisia, iltaisin oon ollut tosi väsynyt, ja onhan kuorman purkaminen myös fyysisesti rankkaa. Mulle tästä on kyllä jäänyt päällimmäiseksi hyvä fiilis, mutta nyt on aika palata vaan täyspainosesti opiskelun pariin.

 Töiden lisäksi mun heinäkuuhun on mahtunut muutakin. Oon edelleen nähnyt paljon kavereita ja tavannut myös uusia ihmisiä. Täytin myös 22 vuotta, mutta tää kesä oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, etten järjestänyt minkäänlaisia juhlia kellekkään. Synttäripäivä sattui olemaan vapaapäivä töistä, mutta päivä meni hoitaessa asioita, olin lapsenvahtina ja näin illalla Saraa. Pikkuprinsessallakin oli synttärit, mutta tuntuu hassulta sanoa sitä reipasta nelosluokkalaista enää pikkuprinsessaksi. Olin niiden luona yötä ja vietettiin samalla sen 10-vuotissynttäreitä. Mun antama lahja sai ilmeisen monta ihmistä liikuttumaan jopa kyyneliin, mutta sen lahjan tarkoitus olikin olla koskettava, muistuttaa kaikesta mitä ollaan tehty kymmenessä vuodessa ja kertoa kuinka paljon pikkuprinsessaa rakastan. ♥

Näin myös paljon kavereita, ollaan käyty Saran kanssa kuvailemassa, Marin kanssa kävästiin Ikeassa, ainakin Heidin, Tanjan ja Hannin kanssa on tultu istuttua myös satamassa useimmiten jäätelön merkeissä. Tein myös muutaman tunnin pikavisiitin elokuun alussa Helsinkiin Camillan luo. Viime kesänä Isla oli vielä niin pieni, eikä se oikein innostunut uimisesta tai vedestä ylipäätään. Mutta tänä kesänä oon käynyt koirauimarannoilla Islan kanssa moneen otteeseen pulikoimassa, ja Islasta onkin tullut ihan kunnon uimari, joka rakastaa vettä! Se jaksais uida tuntikaupalla ja hakea keppiä uiden, mutta yleensä mun jalat alkaa sinertää jääkylmästä vedestä ennen Islan väsymistä...

Samanlailla kuin määrittelen kesän virallisen alkamisen, niin mun kesä myös loppui virallisesti siihen, kun koulu alkoi 14. elokuuta. Koulun alku ei tuntunut erityisen inspiroivalta tai edes kiinnostavalta, koska lähes kaikki elokuun lähiopetustunnit tulee olemaan kristillistä kasvatusta. Mun rehellinen mielipide on, että ei vois vähempää kiinnostaa, mutta tylsimmistäkin tunneista selviää ihanien kavereiden seurassa. Onneks mukaan mahtuu myös muutamia tunteja kasvatustoiminnan ohjausta ja työssäoppimisinfo-tunteja.

Kaikenkaikkiaan tää kesä on ollut erilainen, kuten sanottu. Lastenhoito ja töissä käyminen on ollut mulle säännöllistä tekemistä, lisäks oon nähnyt tosi paljon kavereita, mikä on tehnyt mut tosi iloseks. Kesä on ollut kiva, koska oon käynyt Ruotsissa ja Ranskassa. Mutta tää kesä on ollut myös tosi rankka, muutenkin kuin töiden osalta. Kaikesta huolimatta kesästä on nyt selvitty, seuraavana olis vuorossa selvitä syksystä. Se tulee olemaan astetta vaikeempaa mulle, mutta mulla on osittain luottavainen olo. Ei ehkä kuulosta erityisen vakuuttavalta, mutta se pienikin luotto selviämiseen on parempi, kuin ei mitään.

Syksystäkin on tulossa hyvin erilainen, kuin aiemmin mun elämässä yhdestäkään syksystä. Opiskelun osalta se tarkottaa mm. sitä, että ihan pian päästään koulunpenkiltä vihdoin oppimaan asioita käytännön työhön. Päiväkotimaailma on epäsuorasti suhteellisen tuttua mulle, mutta mä en oo koskaan ollut töissä päiväkodissa useaa kuukautta. Se jännittää, mutta odotan kyllä ihan innolla etenkin ensimmäistä harjoittelua. Myös yks erittäin suuri muutos tulee tapahtumaan, mutta en koe sitä asiaa sellaiseks, jonka ainakaan tässä vaiheessa haluaisin jakaa blogiin. Se asia saa mut kuitenkin luottamaan siihen, että tästä syksystä selvitään, ja toivottavasti se antaa pikkuhiljaa luottamuksen siihenkin, että selviän myös tulevaisuudessa.

Mutta koska oli tarkoitus kertoa mun kesästä, ja nyt aihe alkaa uhkaavasti kääntyä syksyyn, niin tähän on hyvä lopettaa tää postaus. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä! ♥