Pikavisiitti Tukholmaan

 Siitä on nyt 2 viikkoa, kun mä lähdin kohti Helsinkiä ja satamaa, mutta ennenkaikkea kohti Tukholmaa. Varasin tän matkan lokakuun lopussa, joten olin kerenny jo odottelemaankin kovasti lähtöä! Olin miettiny lentämisen ja laivan välillä, mut päädyin laivaan, vaikka se onkin hitaampi. Mut siinä säästää monessa muussa asiassa, kuten yksinkertasimmillaan rahassa, mut myös matkustamisessa satamasta pois, sillä lentokentältä keskustaan on hitaampaa, vaikeempaa ja kalliimpaa tulla, kuin satamasta.

Mua kuitenki jännitti tosi paljon laivalla matkustaminen, koska tein sen ekaa kertaa elämässäni ihan yksin! Oon ollu kymmeniä, ellen jopa sata kertaa laivalla, mut en ikinä yksin. Siks tää oli jännää, mut onneks nyt kuitenki on aikasempaa kokemusta laivalla matkustamisesta jonkun kanssa, etten menny samalla myös ekaa kertaa laivalle.

 Mulla oli menomatkalla vaan joku pikkuhytti, koska ajattelin että en mä siellä kuitenkaan oo edes paljon ja siel on tarkotus vaan nukkua. Se oli harvinaisen väärin ajateltu. Laiva lähti 17:30, ja mun tullessa hyttiin noin viideltä, niin siellä hyttinaapurit oli jo täydessä kännissä. Ihan jäätävä meteli, huutaminen, nauru ja oma epävireinen karaoke siellä hytissään. Laiva ei ollu edes lähteny vielä, ja niillä meni jo tosi lujaa. Elättelin toiveita, et ku laiva lähtee ni ne häipyis jonnekkin baariin meukkaamaan. Niin ei käyny. Ne jatko sitä mölyämistä ihan koko ajan, ja kaikki se meteli kuulu mun hyttiin. Yritin mennä nukkumaan jo tosi ajoissa, mut en saanu unta. Tungin kuulokkeet niin syvälle korviin ku pystyin, josko ne vaimentais sitä ääntä. Ei ollu siis mitään musiikkia, koska keskellä merta ei oikein oo kenttää, jolla kuuntelis Spotifyita. En poistunu hytistä kertaakaan ulos sen jälkeen, kun sinne ekan kerrana astuin, Olin siellä siis yksin koko illan, mut ei huvittanu mennä minnekkään ku ne mölyapinat riehu siin käytävällä.

Ne jotka seuraa mua Snapchatissa, sai semmosen snäppitulvan sunnuntaiaamuna, ettei oo mun snäppihistoriassa nähty moista. Nukuin sinä yönä yhteensä ehkä tunnin, ja senkin vaan pätkissä. Joskus kolmen jälkeen luovutin nukkumisen kanssa, ja avauduin mun ärsytyksestä snäppiin. Seiskalta olikin jo aamupala, jonka olin varannu etukäteen Buffetiin. Sillon siis poistuin ekaa kertaa hytistä ulos. Se oli menomatkan paras osa, koska buffet-aamupala on vaan niin hyvää. Olin tosi ärsyyntynyt kylläkin, koska oon sitä aina ellen nuku kunnolla. Ennenku laiva tuli satamaan, kävin vielä Taxfreessä ostamassa vähän tuliaisia Ruotsiin.

Ja sit alko kiehumaan. Ja boikotti Viking Lineä kohtaan lähti vireille. Mulla oli siis stressinaiheena mun SL-kortti, jota käytin viimeks toukokuussa kun lähdin Suomeen hostperheen luota. Mulla ei ollu pienintäkään muistikuvaa kuinka paljon sillä kortilla on ladattuna reskassaa, eli rahaa jota voi käyttää matkustamiseen kaikilla julkisilla Tukholmassa. Sitä voi siis ladata SL:n automaateissa, joita on siellä täällä ympäri Tukholmaa, muttei missään oo listaa/karttaa, että missä ne tarkalleen ottaen sijaitsee. Lisäks myös SL-pisteillä voi ladata sitä, sekä ostaa uusia kortteja. Pressbyråneilla ja 7eleveneillä (kioskeja) pystyy suurimmalla osalla myös lataamaan näitä kortteja.

Mutta kun laiva tulee satamaan, niin mun pitäis samantien lähteä Saltsjöbadeniin, ei oo aikaa ihmetellä missä voin lataa mun SL-kortin. Noh, kerron teille miten hienosti Viikkari tämän asian hoiti.

 Oon aina tykänny enemmän Silja Linen laivoista, ja nytkin ensin katoin niitten matkoja, mut päädyin valitettavasti Viikkariin, koska niitten satama sijaitsee lähempänä Slussenia, josta pääsee hostperheen luo ja nopeasti kaikkialle muuallekkin Tukholmaan. Viking Linen nettisivuilla kerrotaan, että Helsinki-Tukholma väliä risteilevillä laivoilla (Mariella ja Gabriella) myydään Tukholman paikallisliikenteen lippuja. Tarkalleen siellä sanotaan näin:
"Paikallisliikenteen lippuja myydään laivan informaatiopisteessä."
Eli suomeks sanottuna ymmärsin, että laivan infossa myydään paikallisliikenteen lippuja. Mutta kun tossa ei sanota että mitä lippuja tarkalleenottaen siellä myydään, oletin että kaikkia. Ei ois pitäny olettaa. Ja Viikkarin ois pitäny ilmottaa se.

Menin nimittäin sillon sunnuntaiaamuna, ennen satamaan saapumista infopisteeseen kysymään, että "hei, myyttekö te täällä niitä SL:n lippuja?". Sain myöntävän vastauksen, ja ehdin jo innostua. "Eli voi lataa myös reskassaa tähän kortille?". Ensin tää mies ei edes ymmärtänyt sanaa "reskassa", vaan jouduin sen toistamaan. Ja siinä vaiheessa jo tajusin, että tuskinpa pystyy, jos herra ei kyseistä sanaa oo edes kuullut aikasemmin. No selitin siinä vielä suomeks, mikä tää reskassa on, ja vastaus oli sitä luokkaa että "Ei meillä semmosia myydä, ainoostaan kertalippuja ja 24h-lippuja." Vaan kertalippuja ja 24h-lippuja?? Suurin osa ihmisistä käyttää Tukholmassa reskassaa tai sit muita periodbiljettejä, ja tää onneton Viikkari ei myy niitä edes?

En vielä menettänyt täysin toivoani, koska muistin lukeneeni sieltä samaisilta nettisivuilta, että Tukholman satamassa on Viikkarin matkailutoimisto. Siitä kirjotettiin näin:
"Matkailutoimisto Viking Linen Tukholman-terminaalissa
Saat turistineuvojilta tietoa mm. eri nähtävyyksistä, ja he jakavat myös esitteitä ja karttoja. Lisäksi voit ostaa heiltä paikallisliikenteen lippuja, pääsylippuja eri kohteisiin ja kätevän Stockholm Passin.
Avoinna: 1.9.–31.5. pe–su klo 9.30–11.30 ja 1.6.–30.8. joka päivä klo 9.30–11.30. Heinäkuussa 1.–31.7. myös klo 6.30–7.30. Toimisto sijaitsee terminaalin pääsisäänkäynnin yhteydessä 1. kerroksessa. Siellä voi maksaa käteisellä (Ruotsin kruunuilla ja euroilla) sekä useimmilla maksukorteilla (ei kuitenkaan American Expressillä tai Diners Clubilla)."
Tästä ymmärsin, että Tukholman Viikkarin terminaalissa on matkailutoimisto, josta voi ostaa paikallisliikenteen lippuja. Olin jopa varmistanut, että kyseinen pulju on auki tähänkin aikaan vuodesta, eli syyskuun alusta toukokuun loppuun (talvikausi) se on sunnuntaisin auki 9:30-11:30, mikä pitäis olla mulle riittävä, kun laiva saapuu satamaan 10:00. Sijaintikin oli tiedossa, koska eihän sitä voi olla huomaamatta, jos se on pääsisäänkäynnin yhteydessä ykköskerroksessa? Turha luulo tämäkin.

No siinä infopisteellä kysyin sitte vielä samaiselta nuorelta mieheltä, että "No entäs se sataman matkailutoimisto, voiko siellä ladata reskassaa?". Vähän päätään pudistellen hän vastas, että "En oikein usko." Tiiätte semmosen vittuuntuneena väkisin väännetyn hymyn? Sellasen väänsin mun naamalle ja kiitin ennenku lähdin hyttiin. Vielä viimenen oljenkorsi oli käytössä, mut sen olemassaolo selviäis vasta siellä satamassa. Nimittäin olin lukenu, että siellä satamarakennuksen ulkopuolella, jossain ulko-ovien läheisyydessä olis SL:n automaatti, jossa pystyy lataamaan reskassaa. Siinä vaiheessa vaan hengittelin syvään ja toivoin, että tää asia ratkeaa jotenkin.

 Laivan saapuessa satamaan, olin ensimmäisten joukossa siinä odottamassa, että ovet aukeaa. Ryntäsin heti etsimään sitä hiton automaattia sieltä jostain terminaalin ulkopuolelta. Pieni epätoivo iski siinä vaiheessa, kun sitä ei näkynyt yhtään missään. Ajattelin, et ehkä se on siirretty sisälle? Menin siitä pääsisäänkäynnistä sisään, ja kävelin sen aulan päätyyn asti, muttei SL:n automaatin automaattia yhtään missään. Ei muuten näkynyt sitä matkatoimistoakaan, vaikka sen piti siellä olla. Kysyin yhdeltä naiseltakin, joka istu siinä, että tietäiskö hän siitä automaatin sijainnista. Ei tienny, mut suositteli menemään kysymään sieltä lippuluukuilta.

Menin sinne ainoalle luukulle, joka oli auki. Siellä istu nuori mies, jolta kysyin ruotsiks, että "onko teillä täällä jossain se SL:n automaatti?". Ei kuulemma ole, mutta voin kävellä Slussenille lataamaan kortin, siellä on niitä automaatteja useampikin. "Oisko jossain lähempänä mahdollista ladata ku oon menossa ihan päinvastaseen suuntaan tästä?". Sit hän pyytää mua odottamaan hetken, ja tulostaa jonkun paperin. Se lentää roskiin, mut sit seuraava paperi, jonka se tulostaa, muistuttaa mun silmään karttaa. Mies alkaa selittämään, että 7eleveneillä voi ladata kortteja, ja siihen Google Mapsin karttaan oli merkattu kaikki Södermalmilla sijaitsevat 7eleven-kioskit. Sit se alkaa opastamaan, että "kävelet vaan tosta tonne ja sit tonne ja sit ootki jo siellä." Otan sen kartan ja kiitän häntäkin, ja lähen ulos.

Vielä terminaalin piha-alueen puolella päätin, että en lähe sinne Södermalmille ettimään sitä kioskia, koska siihen menee aikaa ku kävelen ensin sinne ja sit pitää kävellä takas terminaalille. Nopeempaa on kävellä vaan sinne Slussenille 1,5km ja sieltä sentään pääsee suoraan Saltsjöbadeniin, ilman et tarvii kävellä enää minnekkään takaspäin. Tietenki tässä vaiheessa suurin ihmismassa oli jo vyörynyt ulos laivasta, ja tää kävelytie välillä satama-Slussen, oli ihan täynnä ihmisiä. Koska molemmin puolin on kaiteet, siinä ei hirveesti pääse ohittamaankaan. Siellä vyöryn niitten satojen ihmisten ympäröimänä etanavauhtia Slussenille, ja ku vihdoin ja viimein oon siellä, ni pääsen siihe saakelin automaatille lataamaan kortin. Ja se ois voinu hoitua myös laivan infossa, tai siellä sataman matkailutoimistossa, tai edes viimeistään siellä terminaalin ulkopuolella sijaitsevalla automaatilla. Kaiken huipuks mun kortilla olikin sen verran reskassaa, et olisin kyllä päässyt Saltikseen asti ja takasinki, joten perjaatteessa kaikki tää säätö oli täysin turhaa, mut en voinu tietää, et siel oliki niin paljon rahaa...

Vaikka mua vitutti niin paljon kaikki toi säätäminen sen matkakortin kanssa, nii silti olin onnellinen, että oon ylipäätään Tukholmassa. Ja siinä vaiheessa, ku istahdin viimein vanhaan tuttuun Saltsjöbanaan mun vakiopaikalle, niin se stressi unohtu. Tuntu että oon matkalla kotiin. Pieni jännitys alko kasvamaan, ku hyppäsin ulos Saltsjöbanasta ja kävelin kohti hostperheen taloa. Pihalla odotti riiviökoira, joka tunnisti mut jo tien toiselta puolelta asti! Tervehdittiin portilla sen kanssa, ja kävelin pihan läpi ovelle, jossa ensin koputin, mut sitten avasin vaan oven ite astuen eteiseen. Oli ihan superjännää, kun ne lapset ei tienneet yhtään, että mä oon tulossa! Se oli niille siis täys yllätys, koska oltiin hostäidin kanssa niin sovittu. Kaksoset oli ihan aluks vähän ujoja, tai ehkä jopa hämmentyneitä ku ne näki mut. Oikeestaan myös tytöt näytti siltä ku oisivat nähneet kummituksen. Tytöt tuli heti halaamaan, ja pojat melkein heti perään. Hostäitiä halasin ihan ensin, ja se toivotti mut tervetulleeks takaisin. Hostisä tuli yläkerrasta halaamaan ja sanoi että kiva nähdä.

Pojat esitteli niitten laulavia ja tanssivia joulupukki-leluja, jotka näin kyllä jo viime joulunakin, mut ehkä ne ei muistanu että oon nähnyt ne jo. Hostisä kyseli miten matka meni ja hostäiti kyseli muuten kuulumisia samalla kun lämmitti glögiä. Sitte mentiin isompaan olohuoneeseen fikalle, ja juteltiin kaikesta. Hostisän piti kylläkin lähteä siitä johonkin vanhojen suksien ja luistimien kierräyspäivään koululle, missä lapsille pieneks jääneet varusteet pysty myymään ja ostamaan tilalle jollekkin toiselle pieneks jääneet. Lapset lähti yläkertaan tekemään yllätystä mulle, ja sieltä ne yks kerrallaan tuli tuomaan mulle piirrustuksia, paperista taiteltuja rasioita, kissanleluja mitkä ne oli tehny paperista ja kaikenlaista mitä ne siinä askarteli. Se oli niin sulosta. Sillä aikaa juteltiin hostäidin kanssa Islasta ja niitten koirasta Ellasta, ku ne on samanrotuisia siis. Sit päätettiin tehdä lettuja lounaaks. Hassua kun aikasemmin jos ne puhu että tehdään "pannkakor", niin mietin pannukakkua, koska noh se vaan kuulostaa enemmän pannukakulta kuin letulta. Mut ruotsalaiset sanoo lettuja pannkakor, ja ihan se meiän pannukakku mikä tehdään uunissa, on ugnspannkaka. Nyt se vaan tuli automaattisesti että "tehdään lettuja!".

Tytöt oli aika paljon keskenään, et mua harmitti ku en niin paljon ehtinyt olemaan niitten kanssa. Mut S oli ihan ennallaan, siinä lettujen tekoa alottaessa se tuli pyytämään mua leikkimään sen kanssa. Eka vähän vastustelin, koska halusin olla kaikkien kanssa, ku kerran tulin käymään siellä. Mut se oli niin hellyyttävä, joten lähin sen kanssa yläkertaan, kun muut jäi alas. Ei me varsinaisesti mitään leikitty, mut autoin sitä kirjottamaan pari lausetta luettelemalla niitä kirjaimia, ja sitte vähän järjesteltiin hänen pyynnöstä sen ja L:n huonetta. Sillon mun lähtiessä toukokuussa takas Suomeen, itkin siinä hyvästellessä portilla, ni nyt meinas tulla itku, kun S sano että "mä muistan ku sä itkit niin paljon kun sä lähdit". Ja vastasin sille, että "ja mä muistan miten sä sanoit, ettei mun tarvii olla surullinen." Sitte L tuli sinne myös ja luin sen kirjottamaa tarinaa vihkosta. 5-vuotiaan harakanvarpaita, jokaisessa sanassa joku kirjotusvirhe ja sit pitäis jotenki ymmärtää mitä siinä lukee, ku se halus että luen sen ääneen. "Etkö sä muka osaa lukea? Siinä lukee näin!" Ja sit se korjaili koko ajan jos sanoin väärin, mut olin tosi yllättyny, miten taitavasti se on oppinu kirjottamaan puolessa vuodessa!! Toukokuussa se osas kirjottaa justjust oman nimensä, nyt jo kokonaisen loogisen tarinan! F tuli myös esittelmään sen ite ostamaa kirjaa, jossa oli sisällä 2000 jouluaiheista tarraa. Menin F:n huoneeseen ja se esitteli sen askartelemia juttuja, mut S tuli koko ajan siihen roikkumaan "Tuutsä jo Sini? Tuu jo! Tuutsä nyt? Entä nyt?"-tyylillä. Vastasin koko ajan että "kohta, odota hetki, ihan pian tuun".

Sitte syötiin lettuja, ja K oli tehny banaanivadelma-sosetta lettujen päälle. Pojat halus että istun ruokapöydässä niitten välissä. Ainoostaan hostisä puuttu joukosta, mut juteltiin kaikenlaista. Pojat kysy hostäidiltä, että "voidaanko me mennä Sinin kanssa naimisiin?". Saatiin hyvät naurut, mut jotenki tostakin huomas et ne tykkää musta edelleen tosi paljon, eikä ne oo mua unohtanu. L myös sano jossain vaiheessa, et "kaikki muut tytöt on ihan tyhmiä paitsi Sini". Mut koska tää sunnuntai sattu olemaan ensimmäinen adventtisunnuntai, niin näillä on tapana mennä lasten adventtikirkkoon sillon. Kirkko oli 16-17, ja ne pyys mua mukaan sinne, mut koska olin sopinu että nään Juliaa viiden jälkeen, ni oisin joutunu lähtemään sieltä kirkosta puolen tunnin jälkeen kesken pois, et oisin ehtiny junaan. Hostäiti sitten ehdotti, että voin jäädä koiran kanssa siks aikaa kotiin, ja lähtee sitte junalle ku pitää. Koska muuten oisin joutunu odottamaan ulkona junaa. Siinä kun ne teki lähtöä, niin S kysy multa, että "Tuutsä huomenna uudestaan?". Valitettavasti jouduin sanomaan, että en ihan huomenna vielä. Sitte L kysy "No entä ylihuomenna?". Siihen vastasin, että tuun mahdollisimman pian, mutten vielä ylihuomenna. Ne lähti kirkkoon, mä jäin koiran kanssa kotiin kahestaan. Kaikki oli ihan niinku ennenki. Musta tuntu, ku oisin vaa ollu pienen hetken poissa, tyyliin käyny kaupassa. Siinä alussa ennen ku juotiin glögiä, hostäiti kysy miltä tuntuu olla täällä taas, ja vastasin että "Tuntu ihan ku oisin tullu kotiin." Ja se vastas, että "Hyvä, niin sen pitääkin olla". ♥

Luulin että laivalle lähtö maanantaina olis vaikeeta, mut vielä vaikeemmaks osottautu lähteminen tosta talosta. Oli ihan sydäntäsärkevää ajatella, että kohta mä taas lähen ja en tiiä koska pääsen takas. Jätin perheelle joulukortit ja -lahjat pöydälle yllätykseks odottamaan, kun en ehtinyt niitä antaa ennenku ne lähti. Halailin koiran kanssa ja kävin kurkkaamassa myös mun vanhaa huonetta. Pyykkihuoneessa pesukone oli pyörinyt loppuun, ja meinasin jo alkaa ripustamaan pyykkejä narulle vanhaan tapaan, mut ei ollu siihen kuitenkaan aikaa. Puin ulkovaatteet päälle, ja koira teki saman ku keväälläkin. Se nous puoleenväliin rappusia ja jäi pikkuikkunalle odottamaan. Sanoin sille heipat, ja painoin oven perässä kiinni. Vilkutin koiralle pihalta, kun se aina kattoo sieltä ikkunasta ku joku lähtee. Juna lähti 16:44. Junassa oli haikeeta, vaikka tiesin etten oo vielä kuitenkaan Suomeen lähössä. Slussenilla näin Julian ja mentiin tunnelbanalla keskustaan, jossa pyörittiin hetki kaupoissa. Käveltiin myös Gamla Staniin päin ihastellen jouluvaloja. Oli hauska nähdä Juliaa, vaikkei oltu puoleen vuoteen nähtykkään, niin juttu luisti ihan ku ennenkin!

Kesken Hemköpissä shoppailun mun piti kiirehtiä Central Stationille, jotta ehtisin junaan. Ehin siihen kyllä ihan hyvin lopulta, ja matka mun kummien luo alkoi. Se junamatka meni ihan supernopeesti, ja pian olinki perillä. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli 8 illalla. Katottiin Sorjonen, vaikka olinki jo nähny sen jakson. Söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Olinki todella väsyny, kiitos sen ihanan laivayön, ku en nukkunu juuri ollenkaan, ja sit vielä tämmönen pitkä ja tunteidentäyteinen päivä takana, ni nukahdin ku tukki. Aamulla kummitäti tuli koputtelemaan puol 10 ovelle, että nukunko mä vielä. Olin sillon vielä ihan täydessä unessa, mut onneks se herätti, etten nukkunu koko päivää! Söin aamupalaa ja sit lähettiin kummitädin kanssa Mall of Scandinaviaan shoppailemaan. Viis ensimmäistä tän postauksen kuvista (2½ kollaasia) onkin sieltä, koska siel on ihan tajuttoman upeet jouluvalot ja muutkin koristeet! Kaikki sieltä ostetut jutut löytyi Lagerhausista, mut niistä ette saa vielä kuvia. Lopuks käytiin vielä MAXissa syömässä, söin mun perusaterian siellä, eli lasten kananuggetit, ranskalaiset ja kinuskipehmiksen. Sit käytiin hakemassa mun matkalaukku kummitädin autosta, ja sanottiin heipat, koska mä lähdin juna-asemalle ja kummitäti kotiin.

Ku pääsin Tukholman keskustaan sillon maanantaina, mul oli jotain pari tuntia aikaa hengailla, ennenku piti lähteä kohti satamaa. Pyörinkin siellä lopulta vaan yksikseni, en käynyt ku muutamassa kaupassa, en ostanut niistä mitään. Kattelin vaan ympärilleni, muistelin mitä kaikkea missäkin kadunkulmassa on tapahtunut, nautin siitä positiivisesta tunnelmasta mitä siellä kaduilla on, ja ennenkaikkea olin vaan samaan aikaan niin tajuttoman onnellinen, mut myös tosi surullinen. Onni tuli siitä, että mä oon Tukholmassa. Oon kotona. Mul on hyvä olla siellä. Ja suru sekotti pakkaa, koska tiesin että muutaman tunnin päästä oon jo laivassa kohti Suomea.

Yritin miettiä loogisesti, mistä mun kannattaa kävellä ja mitä reittiä, että ehdin käymään mahdollisimman monessa paikassa ja näkemään kaiken mitä haluan. Siinä vaiheessa, kun piti alkaa hivuttautumaan kohti T-Centralenia, ni tein sen erittäin pitkän kaavan kautta ja niin hitaasti ku mahdollista. Tunnelbana-laiturillakin seistessä skippasin ihan tarkotuksella muutaman tunnelbanan, jotka pysähty siihen nenän eteen, mut halusin vaan vitkutella pois lähtemistä... Ku lopulta olin hypänny sataman pysäkillä ulos bussista, ni tuijotin vaan sitä laivaa mikä odottaa matkustajia kyytiin. "Onks pakko jos ei halua?"-kysymys päti tähän tilanteeseen täydellisesti. Onko oikeesti pakko lähteä takas Suomeen, jos ei halua? Sain itteni kuitenki ylipuhuttua, vedin viimeset hengenvedot ruotsalaista ilmaa, ja menin tekemään lähtöselvityksen, kävelin sitä tunnelikäytävää pitkin laivaan. Hyttiä piti hetken aikaa ettiä, mut tällä kertaa se oliki jotain ihan muuta ku odotin. Se näkyy tossa viimesessä kollaasissa. Menomatkan hytti oli semmonen perusmurju, missä oli yks kerrossänky ja sisustukseltaan aika kulunut ja vaatimaton. Mut tää paluumatkan hytti oliki melkein jotain luksusta, parisänky, tommonen lautalattian näkönen kokolattiamatto, tunnelmavalaistus, hieno vessa...! Mut en todellakaan valittanut, ja vaikka nyt olikin hienompi hytti, ni kävin illalla myös hytin ulkopuolella Taxfree-kaupassa, etten lukittautunu sinne koko illaks. Vaikkakin ennen laivan lähtöä kerkesin istumaan hetken sängyllä, ja itkuhan siinä tuli. Oisin vaan halunnut jäädä Ruotsiin... Ihaninta oli myös se, että siinä oli rauhallinen käytävä, hiljaset hyttinaapurit ja ennenkaikkea rauha nukkua. Tällä kertaa ei tarvinnu tunkea pyyhettä ovenrakoon vaimentamaan ääniä, eikä tunkea kuulokkeita niin syvälle korviin ku mahdollista, tuloksena noin tunti unta koko yönä. Nyt nukuin loistavasti koko yön. Tiistaiaamulle en ollu varannu aamupala-buffettia, joten kävin vaan kahvilassa syömässä sämpylän ja smoothien.

Helsnkiin saapuessa menin spåralla keskustaan, kiertelin kaupoissa ja ostinkin pari juttua. Bussi Lahteen lähti kuitenki vasta 12:00, ku laiva saapu satamaan 10:10, joten siin oli aikaa hengailla Helsingissä. Puolentoista tunnin bussimatka meni nopeesti, ja ennenku huomasinkaan ni Snapchatin kaupunkifiltterit oli vaihtunu Stockholmista Lahteen.

Tää postaus oli ihan tekstihirviö, niin paljon asiaa ja niin vähän kuvia väleissä. En käyttäny siellä ollenkaan kameraa, joten nää on kaikki puhelinkuvia. Halusin tulla tän kaiken jakamaan teille, koska mulla oli ihan TÄYDELLINEN matka Ruotsiin. Ainut mikä ois voinut tehdä siitä tätäkin paremman, niin se että oisin voinut olla kauemmin siellä (tai jopa jäädä pysyvästi...). Tää syksy on ollu tosi kamalaa aikaa mulle, oon ollu erittäin stressaantunut ja välillä miettinyt, että miten mä selviän tästä kaikesta... Tää kaks päivää Ruotissa (+2 laivapäivää) oli vaan täydellinen piristys, ja just se mitä tarvitsin, että jaksan edes jouluun asti. En vaan voi tarpeeks hehkuttaa sitä, miten onnelliseks Ruotsi saa mut. Rakastan olla siellä, niin käymässä ku asumassakin, ja se on vaan mun koti. Mun sydän kuuluu sinne. En oo missään muualla niin onnellinen kuin siellä. Vaikka toi Viking Linen sähläys ärsyttikin sillon sunnuntaina, ni se ei onnistunu pilaamaan mun matkaa. Mut tietävätpähän ainakin, että niillä on nyt yks asiakas vähemmän. Mä en niihin paatteihin astu enää, ellei oo pakko. Aion lähettää sinne vähän asiakaspalautetta, kunhan keksin että mihin osotteeseen. Ku terminaalipalveluiden palaute terminaalipäällikölle, laivan palveluiden palaute eri osotteeseen kuin maissa olevan palvelun palaute. Mut yhtä kaikki, tää palaute koskee jokaista niistä. Mut asia hoituu kyllä.

Jottei tästä kilometripostauksesta tulis kuitenkaan tätä pitempää, niin lopetan tähän. Tiivistettynä: oli ihana matka, ja haluan pian takasin. Edellisessä joulukalenterin luukkupostauksessa mainitsin, että olis luvassa kuulumispostausta, jossa on syvällisempääkin pohdintaa parista asiasta, mut en nyt edes päässyt sinne asti, kun tästä itse matkapostauksesta tulikin näin pitkä. Mut palataan niihin muihin kuulumisiin yms ens postauksessa! ♥