FRANCE ADVENTURE #3

Ranskan seikkailusta on vierähtänyt puoli vuotta, mutta kuvaversio siitä reissusta on vielä julkaisematta. Kaksi ensimmäistä osaa oli videosta, jonka kuvasin Ranskasta. Ensimmäinen osa (klik) ja toinen osa (klik). Kyseinen video on kahdessa osassa, koska yhteispituus on 40 minuuttia, mutta vaikka pääpaino reissun taltioinnista olikin videomateriaalissa, niin kuviakin tuli otettua yli 900. Niistä oon valinnut tähän postaukseen parhaimmat!

Lähdin 20. kesäkuuta mun rakkaan pikkuserkun Maijan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Ranskaa. Meillä oli neljän tunnin vaihto Kööpenhaminassa, siellä käytiin lentokentällä syömässä ja vakuutuin silloin, että haluan käydä Kööpenhaminassa muutenkin! Sieltä noustiin toiseen koneeseen kohti Pariisia. Pariisin Charles de Gauellen lentokenttä hämmästytti kummallisilla liukuhihnoilla ja tunneleillaan! Olo oli kuin avaruusasemalla. Terminaalista suunnattiin lentokenttäjunalla toiseen terminaaliin, josta lähti junat Pariisiin. Lipun ostossa automaatista oli pieniä vaikeuksia, mutta selvittiin siitä kuitenkin. Pariisissa yllätti eniten kuumuus. Junassa kohti Pariisia oli ihan pyörryttävän kuuma, ihmiset vaan hikoili kuin vesiputoukset siellä... Lämpötila ehkä +35 astetta.

Muutamalla vaihdolla päästiin vihdoin metrolla hotellille noin seittemältä illalla. Hotelliin kirjautumisen kanssa oli myös ongelmia, mutta lopulta päästiin sinnekin sisään. Ahtauduttiin matkalaukun kanssa superpieneen ja ikivanhaan hissiin, jolloin päätettiin ettei enää koskaan astuta siihen kopperoon, vaikka mikä olis. Hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia, suihkusta ei tullut pisaraakaan edes haaleaa vettä, pelkästään jääkylmää. Toisaalta se sopi siihen kuumuuteen, mutta jääkylmässä suihkussa ei kuitenkaan oo lopulta ihan kaikista miellyttävintä seisoskella.

Vaihdettiin suihkun jälkeen vaatteet ja lähettiin ettimään ruokapaikkaa. Tyydyttiin lopulta kadun toisella puolella olevaan pizzeriaan, jossa pienehkön kielimuurin takia tuli muutamia väärinkäsityksiä. Ensinnäkin luultiin, että jambon tarkoittaa herkkusientä, joten tilasin pizzani "without jambon", jolloin jäljelle jäi pelkkä ananas, jonka jälkeen selvis että jambon tarkoittikin kinkkua... Toisekseen sain väärän limun, mutta se ei maailmaa kaatanut, koska siinä helteessä oisin juonu vaikka kuravettä. Huvittavinta oli kuitenkin, kun tarjoilijamies kysyi mistä ollaan kotoisin ja kerrottiin. Tarjoilija ei millään uskonut ja ihmetteli, että miten me niin kaukaa ollaan tultu. Hetken päästä kuultiin tiskin takaa sen selittävän toiselle tarjoilijalle englanniksi, että "usko tai älä mutta, noi kaksi tyttöä on kotoisin Uudesta-Seelannista!". Kun se tuli uudestaan meidän luokse, yritettiin korjata väärinkäsitys, että ollaan kyllä Suomesta. Mutta ranskalaisen korvaan New Zeland ja Finland selkeesti kuulostaa samalta. Lopulta se ymmärsi jääkiekosta demonstroiden, että "ahaa from Finland!". Mentiin viereisen mäkkäriin ostamaan juomista ja pehmikset, koska ruokakaupat oli jo kiinni eikä hotelilla ollut mitään juotavaa.

21. kesäkuuta keskiviikkona lähdettiin heti aamusta metroilla seikkailemaan kohti Qwartz-kauppakeskusta. Kauppakeskuksen ovella oli kaksiosainen turvatarkastus ja läpivalaisu. Sisällä oli kuitenkin ihan unelmaviileää, kun ilmastointi pauhasi aika kovalla. Kierreltiin vähän kaupoissa, ostettiin Carrefourista evästä ja litran tuoremehupullollisenkin joi kevyesti parilla kulauksella. Ostin H&M:stä olkihatun, koska olin Kööpenhaminan lentokentän H&M:ssä katellut sitä hattua ja tuolla reissulla sille todellakin tuli käyttöä.

Lähdettiin kauppakeskukselta ensin bussilla juna-asemalle, josta junalla kohti Eiffel-tornia. Maisemat junasta oli aika hienoja ja Eiffel-tornin lähestyessä alkoi tajuamaan, että siellä se torni ihan oikeesti on. Käveltiin junalta tornin juurelle ja kierrettiin puistoa sen ympärillä. Olin aika yllättynyt siitä, miten korkea ja iso se oikeesti olikaan. Ei menty sinne torniin näköalatasanteille, tyydyttiin vaan kattelemaan maan tasalta. Tässä vaiheessa alkoi jo pahan kerran pökerryttämään se kuumuus, 37 astetta keskellä Pariisia.

Eiffel-tornin jälkeen käveltiin sillan yli joen toiselle puolelle. Kiivettiin kamalat jyrkät kivirappuset ylös ja etsittiin ihan epätoivosesti mitä tahansa kauppaa, josta sais mitä tahansa juomista. Lopulta löydettiin pakastekauppa, jossa oli pelkkiä pakastealtaita ja yksi pieni kylmäkaappi perällä, jossa oli ehkä kahta erilaista limua. Se riitti meille ja oli ihan taivaallista olla hetki siellä viileydessä. Puoli litraa limua tuntui pisaralta, ja jatkettiin kävelyä, kunnes tuntui, ettei enää jaksa, ellei saa jotain syömistäkin. Mentiin ensimmäiseen ravintolaan, josta näytti saavan jäätelöä. Se paljastui superkalliiksi luxusravintolaksi, jossa me saatiin törkeää palvelua koska puhuttiin englantia. Jäätelötkään ei olleet kovin erikoisia hintaisekseen, mutta sillon oli pääasia, että saatiin syömistä.

Kun jalat kantoi taas vähäsen, käveltiin lähimmälle metroasemalle ja mentiin metrolla Louvren läheisyyteen. Kurkattiin vähän taidemuseoon sisään "ilmaisikkunasta", ja mentiin sisäpihalle katsomaan lasipyramideja. Siellä istuskeltiin varjossa tovi, ennenkuin jaksettiin lähteä eteenpäin. Suihkulähteisiin pulahteli vähän väliä (enemmän tai vähemmän vahingossa) turisteja, siellä jopa uiskenteli lapsia ja koiria! Vartijat kävi huomauttelemassa asiasta koko ajan. Mutta kieltämättä olis ollut kyllä ihana vaan pulahtaa itekkin sinne...

Louvrelta käveltiin toiselle metroasemalle, josta otettiin metro pohjoista Pariisia kohti. Maija halusi päästä katsomaan Sacre Coeur -kirkkoa. Metroasemalta kun päästiin ulos, käveltiin taas ensimmäiseen kauppaan ostamaan juomista. 1,5 litran Fantapullo ei riittänyt kovin kauaa. Kyseinen kirkko sijaitsi ihan järkyttävän mäen päällä, jonne ei auttanut muuta kuin kiivetä miljoona rappusta. Lämpötila oli +39 astetta, oltiin kävelty sinä päivänä jo ainakin 15 kilometriä ja kellokin oli jo kuusi illalla. Mä meinasin pökertyä niihin rappusiin, mutta ihmeen kaupalla päästiin ihan ylös asti. Maisemat oli kyllä upeat!

Meillä alkoi olla kamala nälkä, ja käveltiin kirkon etupuolelta alas rappusia kohti katua, jolla näytti olevan paljon ruokapaikkoja. Vihdoin ja viimein löytyi joku sopiva paikka, jossa Maija tais tilata margarita-pizzan ja mä pelkät ranskalaiset. Oli ihana juoda jääkylmää vettä kaksi kannullista ja päästiin vessaankin, vaikka neste poistui kyllä ihan kiitettävästi hikoilemallakin. Vessa sijaitsi ravintolan perällä kapealla käytävällä, jossa oli hämärää. Itse vessa oli tosi pieni, siellä mahtui hädintuskin kääntymään, eikä se ollut erityisen siistikään. Koin pienen paniikin siinä vaiheessa, kun valot sammui kesken kaiken automaattisesti, eikä mulla ollut hajuakaan missä on valokatkaisija :D Ei tehnyt älyttömästi mieli tunnustella vessan seiniäkään, mutta onneks se löytyi suhteellisen nopeasti. Maija kiitti kovasti, kun olin varottanut sitä asiasta etukäteen, koska sen mennessä sinne mun jälkeen sille kävi sama juttu.

Syömisen jälkeen käveltiin metroasemalle ja sieltä kohti hotellia. Nyt ehdittiin ruokakauppaankin ennen sulkeutumisaikaa ja ostettiin mehujäät ja mehua. Hotellilla katottiin, että oli tullut käveltyä 21 325 askelta ja 17 kilometriä. Jääkylmä suihku teki terää siinä vaiheessa, kun lämpötila oli edelleen +39 astetta, vaikka aurinko oli jo laskenut ja kellokin yli kahdeksan. Maija tais saada jonkin asteen lämpöhalvauksen, ja käärittiin se jääkylmiin märkiin pyyhkeisiin yöks. Yöllä oli tuskaa nukkua, kun makasi X-asennossa puolialasti ilman mitään peittoa ja hiki vaan valuu ihan koko ajan. Vannottiin, ettei enää ikinä mennä hotelliin, jossa ei ole ilmastointia.

Aamulla pakattiin laukku ja käytiin hotellin surkealla aamupalalla. Sitten metrolla, junalla ja bussilla kohti Pariisin toista lentokenttää, Orlyä. Lennon piti lähteä 10:35, mutta jo automaatilla lähtöselvitystä tehdessä saatiin tietää, että se onkin 55min myöhässä. Jonotettiin pieni ikuisuus bag dropiin, jonka jälkeen saatiinkin odottaa pitkä ikuisuus boardingia. Vartin välein tulee ranskankielisiä kuulutuksia, että meidän lento kohti Montpellieriä myöhästyy lisää, lisää ja lisää. Ymmärrettiin kanssamatkustavien ranskalaisten reaktioista, että lähtö siirtyy taas, vaikkei niistä kuulutuksista ymmärrettykään mitään. Lopulta päästiin n. 2 tuntia myöhässä lähtemään.

Mä istuin lentokoneen tokalla rivillä jonkun keski-iän ylittäneen pukumiehen vieressä, kun Maija istui suunnilleen tokavikalla rivillä reppureissaajatytön vieressä. Oli hassua istua niin kaukana toisistamme koko lennon ajan. Lento kesti kuitenkin vaan tunnin, ja Montpellierin kentällä saatiin laukku nopeesti ja lähettiin ettimään lentokenttäbussia, joka veis kaupunkiin. Tuurilla ehdittiin bussiin vikalla minuutilla, seuraava olis lähtenyt tunnin päästä.

Kun päästiin Montpellierin keskustaan, lähdettiin kävelemään hotellille viemään laukkua. Meidän "melkein keskustassa"-hotelli olikin vähän kauempana kuin luultiin, joten kävelymatka kiskoen laukkua sinne oli melko tuskainen. Hotellina meillä oli Ibis Budget, joka oli ihan perussiisti ja parasta oli ehdottomasti ilmastointi. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kävelemään takasin keskustaan. Mentiin Carrefour-ruokakaupan kautta, ostettiin vähän evästä ja mentiin puistoon syömään. Käveltiin ympäriinsä keskusta-aluetta ja ihmeteltiin kaupunkia. Montpellier oli täysin eri maailmasta kuin Pariisi. Tuntu, että ollaan ihan eri maassa, että eihän Ranskassa voi olla tälläistä!

Mä olin kattonut kartasta etukäteen, että jossain päin Montpellieriä pitäis olla ylläolevassa kuvassa taustalla näkyvä muuri. Muistan, ettei sinne löytäminen ollut ihan helpoimmasta päästä, kun missään ei ollut kadunnimiä kylteissä ja kierrettiin vähän ympyrää. Lopulta se oli myös aika nopeesti nähty, mutta tulipahan nähtyä. Yritettiin ottaa selfie-tyyliin järkkärillä meistä kuvaa, että saatais se muuri taustalle. Näytettiin kai vähän tuskaisilta, joten yks vanhempi miesturisti tuli sanomaan että "antakaa minä otan teistä kuvan!". Kameran käyttö osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi hänelle, ensin hän ei tiennyt mistä näkee kuvan, mistä painetaan nappia ja että zoomauskin on mahdollista. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin ihan kelpo kuva ja kiiteltiin ystävällisyydestä.

Illemmalla mentiin vielä Polygone-kauppakeskukseen, jossa oli paljon vaatekauppoja ja ravintoloita, mutta muistaakseni me suunnattiin suoraan ruokakauppaan ostamaan aamu- ja iltapalaa, jonka jälkeen käveltiin hotellille.

Oltiin torstaina huomattu, että Montpellier on pyöräilijöiden paratiisi. Kaupunkipyörävuokraus on siellä suuri juttu - eikä ihmekään, koska pyörätiet on ihan loistavat ja pyörällä pääsee kaikkialle. Perjantaina heti ensitöiksemme mentiin lähimmälle pyöräpisteelle, josta alkoi pyörien vuokrausoperaatio... Tarvittiin puhelinnumero, syntymäaika ja 150€ katevaraukseen. Mä sain pyörän irti telineestä suhteellisen vähillä yrityksillä, kun taas Maijan pyörän kanssa taisteltiin noin puoli tuntia, ja kun lopulta katevaraus ei vaan kertakaikkiaan mennyt läpi Maijan kortilla, niin maksettiin molemmat mun tililtä. Mutta sit saatiin pyörät alle ja lähdettiin!

Meil oli mukana repuissa rantavarusteet ja vähän evästä. Oltiin haaveiltu koko Pariisissa oloaika ja edellinen ilta, että päästäis vihdoin mereen uimaan! Montpellier on Välimeren rannalla, mutta kaupungin keskustasta on 15km rannalle. Pyörällä se matka meni yllättävän hyvin, koska maasto on lähes tasaista koko matkalta eikä reitiltäkään voinut eksyä, kun pyörätie seuras vaan joenvartta koko matkan keskustasta rannalle! Pyöräilystä ei oo juurikaan kuvamateriaalia, mutta yhdellä juomatauolla pysähdyin ottamaan kuvan haikarasta, joka oli joessa. 15km matkaan kului melkein 1,5h, johtuen mm. siitä, että lämpötila oli ainakin +33 astetta, ja mun pyörä ei ollut mikään erityisen priimakuntoinen, siitä esimerkiksi puuttui jarrut, sen satula pyöri kuin karuselli eikä pysynyt paikallaan ajaessa, ja lisäksi kaikki hurjat kolme vaihdetta ei edes toiminut. Maijan pyörä ilmeisesti oli vähän paremmassa kunnossa. Mutta lopulta päästiin perille!

Kun tultiin puolen päivän aikaan rannalle, siellä oli yksittäisiä auringonottajia, joilla ihonväristä päätellen ei ollut muuta elämää. Ensimmäisenä törmättiin ongelmaan nimeltä täällä-ei-ole-pukukoppeja. Bikinit täytyi kuitenkin vaihtaa jossain, joten vuorotellen tehtiin toisillemme pyyhkeestä oma pukukoppi keskelle rantaa. Maija otti auringonottajan roolin, mä vaan lilluin ihanassa meressä yli tunnin... Syötiin vähän evästä, mäkin otin hetken aurinkoa ja Maijakin kävi uimassa. Oli ihan superihanaa olla siellä rannalla, mutta mielessä oli koko ajan ajatus siitä, että kohta pitää pyöräillä ne 15km takaisin keskustaan...

Meiltä loppui juominen, oltiin aurinkorasvasta huolimatta onnistuttu polttamaan ittemme, oli nälkä, tajuttoman kuuma ja lievästi sanottuna väsähtänyt olo. Selässä hiosti painavat reput, päällä oli kosteat bikinit jotka kasteli päälivaatteet ja mulla ei tietenkään ollut edes hattua. Lopputulos oli se, että selvittiin juuri ja juuri hotellille, vaikka olin matkan aikana ihan varma siitä, että kuolen. Astmalääkekin olis tullut tarpeeseen, kun pienen pienen ylämäen jälkeen keuhkot meinas sanoa itsensä irti. Maija sai lämpöhalvauksen Pariisissa, Montpellierissä oli sitten mun vuoro. Se tuntui ihan kuolemalta, kun oli oikeasti hirveän kuuma mutta silti kylmä, ei tuntenut kehoaan, päätä särki, oksetti, pyörrytti ja tuntui ihan sekavalta. Maija kääri mut jääkylmiin märkiin pyyhkeisiin ja join kylmää kloorilta ja hammastahnalta maistuvaa hanavettä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kesti hyvän aikaa toipua siitä, mutta illalla ajettiin vielä pyörät keskustaan pyöräparkkiin, käytiin ostamassa jäätelöt ja aamupalaa. Illalla hotellihuoneen ikkunasta näkyi hieno auringonlasku.

Onneks perjantai-iltana oltiin katottu vielä tarkemmin lauantaiaamun suunnitelmaa. Huomattiin nimittäin, että meiän Marseillen bussi ei lähdekään Montpellierin juna-aseman vierestä, vaan sinne pysäkille joutuu menemään raitiovaunulla melkein puoli tuntia keskustasta. Bussi lähti seittemältä, mutta onneks aamun ensimmäinen spåra lähti 6:30, jolla ehdittiin hyvin bussiin! Oltiin ostettu (tai minä ostin täysin ranskankielitaidottomana täysin ranskankielisiltä sivuilta) bussiliput etukäteen netistä. Maija nukkui suurimman osan bussimatkasta, mutta mä nukuin vain pienen pätkän alussa. Bussi meni Montpellieristä Nimes-kaupungin kautta Marseilleen. Matka kesti 2,5h ja matkalla oli kyllä tosi hienoja maisemia! Mua harmittaa edelleen, kun yhdessä kohtaa tuli ihan valtava upea auringonkukkapelto, mutta häkellyin siitä niin, etten tajunnut ottaa siitä yhtään videota tai kuvaa...

9:30 aikoihin oltiin perillä Marseillessa. Tarkoituksena oli alunperin vähän kierrellä kaupunkia ja olla siellä jonkun aikaa, mutta todettiin hyvin nopeasti, että riittää vallan mainiosti kun vaan kävellään keskustan läpi bussipysäkille, josta lähtis toinen bussi seuraavaan määränpäähän. Kadut oli todella likaisia, suoraan sanottuna (toivottavasti koiran)kakkaa oli jalkakäytävät täynnä, roskia oli joka puolella, seinät oli ihan sotkettuja ja kaikki oli tosi ankeaa. Meinattiin myös eksyä sinne, kun sitä pientä paikallisbussin pysäkkiä ei tuntunut mistään löytyvän. Jostain kulman takaa sivukujalta se lopulta löytyi, mutta missattiin just bussi, joten jouduttiin odottamaan lauantaiaikataulujen mukaisesti jonkun aikaa seuraavaa bussia... Siihen bussiin ei voinut ostaa etukäteen lippuja, mutta netissä luki että se maksaisi 1-2€. Bussikuski ilmoitti hinnaksi kymmenkertaisen summan, mutta ei siinä auttanut sitten kun vaan maksaa... Matka La Ciotatiin kesti bussilla 40min.

La Ciotat oli pieni upea paratiisi täynnä laivoja ja veneitä. Suunnattiin ihan ensimmäisenä syömään. Raahattiin laukkua perässämme kapeaa rantakatua ja mentiin ravintolaan, jossa oltiin ainoat asiakkaat, koska ranskalaisten tyypillinen ruoka-aika ei ollut silloin. Maija sai valtavan salaatin ja mä sain valtava kanahampurilaislautasen. Muistelisin, ettei kyllä jaksettu syödä kumpikaan koko annosta, mutta oli tosi hyvää (ja siinä nälkätilassa kaikki tosiaan maistui hyvältä).

Ruuan jälkeen suunnattiin rannalle, koska mun oli pakko päästä uimaan. Rantahiekka ei ollut mitään tavallista hiekkaa, vaan valkoisia savimaisia pieniä "kuulia", joka oli tosi outoa mutta ne teki rannasta kauniin valkoisen. Vesi oli siellä jääkylmää, mutta se ei paljon haitannut siinä kuumuudessa. Lämpötila siis edelleen +30-35 astetta. Maija istuskeli rannalla odottamassa ja sit kuivattelin vielä hetken, ennenku lähdettiin kävelemään kohti seuraavaa bussipysäkkiä, josta matka jatkui kohti La Ciotatin juna-asemaa.

La Ciotatista otettiin juna Touloniin, johon olin myös ostanut etukäteen liput netistä. Junamatka kesti puoli tuntia. Toulonissa suunnattiin taas suoraan hotellille, että päästäis matkalaukusta hetkeks eroon. Toulonissa meiän hotelli oli Ibis Styles, joka tuntui ihan luksusunelmalta. Sängyt oli valtavat ja ihanan pehmeät, huone oli kunnolla ilmastoitu ja viileä, kylpyhuoneessa oli vaaleanpunainen vessanpönttö ja kylpyamme... mitä muuta voi toivoa? Pötköteltiin hetki sängyillä, kunnes lähdettiin kävelemään ympäri Toulonin keskustaa illalla. Lopuksi oli tarkotus mennä etsimään jostain vaatekaupasta mulle trikooshortsit, koska sillä hetkellä päällä olleet shortsit päätti hapristua ja ratketa käyttökelvottomiksi ilmeisestä aurinkorasvan, kuumuuden, hikoilun ja kulumisen seurauksena. Ei kuitenkaan löydetty muutamasta ensimmäisestä kaupasta, ja sitten meiät passitettiin kaupan ovelta vartijan toimesta ulos, koska kaupat oli menossa kymmenen minuutin päästä kiinni, eikä uusia asiakkaita enää päästetty sisään. Mentiin vain ruokakauppaan ostamaan iltapalaa, koska Ibis Stylesiin kuuluu aamupalabuffet, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa...

Ja sitä todellakin kannatti odottaa, ihan taivaallinen aamupala. Siltä se ainakin tuntui, kun oli aiemmin vedelly vaan croissantteja ja patonkia ranskalaiseen tapaan. Siellä oli hedelmiä, hedelmäsalaattia, suklaamuroja, mysliä, jugurttia, tuorepuristettua appelsiinimehua, nutellaa, leipää - ja myös croissantteja. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään rannalle. Halusin päästä taas uimaan ja kyseinen ranta oli yks suurin syy, miksi Toulon ylipäätään valikoitui yhdeksi kaupungiks meiän seikkailureitille.

Aikaa oli vaan rajallisesti, yheksältä syötiin aamupalaa, kymmeneltä tultiin vihdoin rannalle ja klo 12 piti luovuttaa hotellihuone. Ranta oli hauskan muotoinen, mutta sää oli pilvinen ja vähän tuulinen, jolloin vesi tuntui jääkylmältä. Maija istui rannalla ja puhui videopuhelua Suomeen, samalla kun mä uin yhdessä harvinaisesti englantia puhuvan ranskalaismummon kanssa. Hän kertoi joskus nuorena asuneensa Lontoossa, ja siksi osasi puhua englantia. Oli kuulemma joskus käynyt Helsingissäkin!

Uimisen ja kuvailun jälkeen suunnattiin kiireesti takasin hotellille. Mun piti ehtiä käymään suihkussa pesemässä suolat pois iholta ja meiän piti ehtiä pakkaamaan laukku. Aika täsmällisesti kahdeltatoista oltiin respassa kirjautumassa ulos. Lähdettiin raahaamaan matkalaukkua hitaasti kohti juna-asemaa, kuvailtiin vielä vähän Toulonin keskustaa. Junamatka Toulonista Cannesiin kesti 1,5h. Juna oli tosi täynnä, mutta onnistuttiin löytämään "vierekkäiset" paikat eri puolilta käytävää. Maija istui vanhemman naisen vieressä, mun vieressä istui tällä kertaa kiintiöreppureissaaja, tosin miespuolinen tässä tapauksessa. Junamatkan aikana saattoi vähän alkaa väsyttää... Vähän ennen Cannesia havahduin, kun olin nukahtanut vasten sen miehen hikistä olkapäätä ja nukkunut siinä siihen nojaten autuaasti ties kuinka pitkään. Vähin äänin oikaisin itteni ja yritin nojata toiseen suuntaan. Hieman hävetti, mutta onneks se ei ilmeisesti ottanut sitä kovin pahalla.

Mulla ei ole Cannesista ainuttakaan kuvaa. Videollakin sitä näkyy hyvin vähän. Mutta saavuttiin Cannesiin junalla 14:30 aikaan. Oli ihan tuskaisen kuuma, hiki, jano ja nälkä. Laukku tuntui painavan tuhat kertaa enemmän kuin sen todellinen paino. Mentiin pieneen pikaravintolaan, jossa myytiin pelkkiä ranskalaisia semmosissa paperitöttöröissä. Otettiin giant-kokoinen annos, eikä kahdestaankaan meinattu sitä kokonaan jaksaa syödä. Ainakin suolatasapainot vähän korjaantui!

Cannesissa käveltiin rantakatua, ihmeteltiin sitä rahan hajua, joka tuntui leijuvan joka puolella. Pelkkiä superkalliita autoja, luksusmerkkikauppoja, upeita hotelleja ja kaikki tuntui jotenkin tosi oudolta, semmoselta että me ei kyllä tänne kuuluta. Meren isot aallot oli musta tosi houkuttelevia ja aikani yritin ylipuhua Maijaa, että mentäis uimaan jo Cannesissa. Ei tullut kauppoja, kuulemma Nizzassa sitten... Laukun raahaaminen alkoi kuitenki väsyttää pahan päiväisesti, joten lähdettiin kirjaimellisesti raahautumaan kohti bussipysäkkiä. Bussimatka Nizzaan oli onneksi suhteellisen lyhyt, kesti kai tunnin ja maksoi 1,50€! Hotelli löytyi helposti, tällä kertaa Ibis Budget-hotelli, jossa meiän huone oli 7. kerroksessa ja ikkunasta näkyi myös meri!

Jos ylläolevasta kuvasta jää vielä jollekin epäselväksi, että olin ihan superonnellinen kun pääsin uimaan hulluihin jättiaaltoihin, niin toivottavasti se on tämän lauseen jälkeen selvä asia. Aallot oli valtavia, ja kun sanon valtavia, niin ne oikeesti oli niin jättimäisiä, että oli ihme, et siellä sai edes mennä uimaan ilman punaisia lippuja. Tai edes keltaisia. Vaikka ne aallot oli erittäin houkuttelevia ja olin onnellinen kuin pieni lapsi jouluaattona, kieltämättä vähän sydäntä kylmäsi, koska pelkäsin ihan oikeesti hukkuvani sinne. 

Hyvin nopeasti kaikki uimassaolijat poistui vedestä, kun aallokko vaan yltyi. Sen sijaan mä rakastin olla siellä, vaikka se myös pelotti tosi paljon, koska useita kertoja vaan paiskauduin aallon heittämänä rantahiekalle millon missäkin laskeutumisasennossa, ja se oli just niin hurjaa kuin miltä se kuulostaa. Välillä vähän sattui, silmät ja suu oli täynnä kirvelevää suolavettä, pulssi oli taivaissa jo ihan sen takia, että pinnalla pysymisen yrittäminen vaati aikamoista fyysistä räpiköimistä ja toisekseen adrenaliini virtasi vauhdilla. Oli paljon turvallisempaa olla kauempana rannasta, missä jalat ei ylettäneet pohjaan, koska silloin pysyi paremmin pinnalla eikä aallot paiskanneet mua rantahiekkaan niin helposti. Välillä oli pakko tulla rannalle vetämään henkeä, mutta nautin joka hetkestä siellä, enkä lopettanut uimista ennenku olin niin väsynyt, että en olis enää jaksanut uida niissä aalloissa. Kun mä nousin vedestä viimesen kerran ylös, kukaan ei enää mennyt uimaan. Ehdottomasti loman TOP3-paras kokemus!! Seikkailulle lähdettiin ja siellä uidessa sai ihan riittävästi jännitystä siihen hetkeen. Kuviin oli erittäin hankala ikuistaa aaltojen kokoa, eikä missään kuvassa näy suurimmat aallot.

Illalla etsittiin vielä lähin pikkumarket, josta ostettiin ilta- ja aamupalaa.

Maanantaina, meiän toiseks viimesenä päivänä Ranskassa, alotettiin aamusta shoppailulla. Tosin hyvin pienimuotoisesti, koska matkalaukku oli tupaten täynnä ja sinne piti mahtua molempien tavarat. Löydettiin me kumpikin jotain pientä kuitenkin. Käytiin syömässä Subissa, jossa meiän viereisessä pöydässä istui 4 poliisia ruokatauolla. Kierreltiin Nizzaa, kunnes oltiin tosi väsähtäneitä ja suunnattiin suosiolla hotellille viemään ainakin ostoskassit ja vähän lepäämään. Skamin 4. kauden päätösjakso oli sopivasti tullut Areenaan, joten otettiin pieni päivälepo Skamin merkeissä.

Kello oli jotain puoli 7 illalla, kun maattiin edelleen hotellihuoneessa. Taisin sanoa Maijalle, että eihän me voida vikaa iltaa Nizzassa käyttää hotellihuoneessa makoiluun, ja lopputuloksena lähdettiin rantakatua pitkin kävelemään kohti näköalapaikkaa korkealle rinteelle. Siltä kävelyltä tuli otettua hurjan paljon kuvia ja videoita, ja viimeinen ilta Nizzassa olikin hyvin kaunis.

Näköalat sieltä ylhäältä oli ihan uskomattomat! Rappusia oli tuhansittain, mutta maisemat oli ehdottomasti sen arvoisia. Vietettiin ylhäällä varmaan tunti ihastellen upeita näköaloja ja auringonlaskua, joka harmillisesti kyllä jäi vähän pilvien varjoon.

Tultiin toista reittiä alas ja käveltiin rantaa pitkin kohti hotellia. Saatiin vähän lisää jännitystä elämäämme ja viimeiseen iltaan, kun rannalla joku mies tuli ensin tekemään tuttavuutta tyypilliseen ranskalaiseen tyyliin, kysymällä mistä olette kotoisin. Jonkun aikaa siinä juteltiin, ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa, Maija huomas että tää mies lähti seuraamaan meitä. Se seuras meitä hyvin pitkän matkaa, kunnes saatiin se harhautettua juoksemalla pitkin pimeitä sivukujia kohti hotellia. Pulssit saatiin taas mukavasti nousemaan!

Viimeiseltä päivältä tiistailta, mulla ei ole nyt ainuttakaan kuvaa. Videolla löytyy kyllä materiaalia! Päivän ohjelmaan kuului, että hotellihuone tuli luovuttaa klo 12 mennessä, mutta lento lähti vasta kahdeksan aikaan illalla. Mentiin heti aamusta uimaan vikan kerran mereen, pakattiin laukku valmiiksi ja jätettiin se hotellin respaan säilytykseen. Lähdettiin kävelemään Nizzan keskustaan, käytiin ehkä jossain kaupoissa vielä, mutta ennenkaikkea käytiin syömässä Les Burgers de Papassa ja vikan päivän kunniaks myös kalliit jäätelöannokset Häagen-Dazsissa. Otettiin ihan rennosti ja tuntui vihdoin, ettei ollu enää kiire yhtään minnekkään. Koko loma oltiin juostu paikasta toiseen, raahattu hiki hatussa 20kg matkalaukkua vuorotellen, koitettu ehtiä näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon, sulatella kaikki ne uudet asiat mitä on nähnyt ja kokenut, ja yritetty pysyä aikataulussa. Nyt ei ollu enää kiire, lentokoneeseen ehdittäisiin kyllä.

Ehdittiin istua hotellin aulassakin vielä hetken aikaa, kunnes lähettiin oottamaan bussia kohti Nizzan lentokenttää. Fiilis oli kyllä erittäin haikea. Lentokentällä selvisi, että meiän lento on jälleen myöhässä, mutta lopulta oltiinkin melkein ajallaan. Helsinkiin laskeuduttiin puoli 1 yöllä ja Maijan äiti tuli hakemaan meitä. Menin vielä Maijalle yöks, ja keskellä yötä syötiin vielä iltapalaa ja höpistiin, miten uskomaton seikkailu tää olikaan!

Kaikenkaikkiaan Ranskasta jäi hyvä fiilis, tämä seikkailu oli onnistunut ♥ Käveltiin yli 100km ja pyöräiltiin yli 30km ton viikon aikana. Käytiin 8 eri Ranskan kaupungissa, lennettiin neljä kertaa lentokoneella, mentiin paikallisbusseilla ja pitkän matkan busseilla, junilla, spåralla ja metrolla. Lämpötila ei kertaakaan laskenut alle +30 asteen, joka teki olosta hyvin tuskallisen ajoittain. Mitään suurta katastrofia ei käynyt, ei eksytty pahasti, meitä ei ryöstetty, ei myöhästytty junista tai lennoilta, tavarat pysyi tallessa ja ehjinä, kuten myös me itse. Erittäin onnistunut reissu siis! Mä sain pintaani jopa ensimmäistä kertaa oikean rusketuksen, vaikka myönnän myös palaneeni siellä jälleen kerran pahasti. Jos Suomessa ei ollut kesällä kesää, niin mun kesäfiilis syttyi kyllä Ranskassa.

Tuntuu haikealta muistella tota matkaa näin joulukuun viimesinä päivinä, kun ulkona sataa räntää ja on pilkkopimeää. Mutta tuntuu myös hyvältä, että sain vihdoin ja viimein tän postauksen kirjotettua. Uus vuos ja uudet seikkailut odottaa!