Blogitiimi - My day

 Heippa pitkästä aikaa, vaikka kuukauden välein postaamisesta onkin muodostunut valitettavasti jo aika rutiinia. Nyt kuitenkin on tullut jälleen Blogitiimi-postauksen aika, ja viimeistään se - ellei mikään muu, saa mut palaamaan Bloggerin pariin ja kirjoittamaan postausta. Mulla on edelleen niitä postauksia luonnoksissa, mutta koko syksy on ollut ihan hirveää kiirettä koulun ja harjoittelujen kanssa, eikä mulla oo juuri muuta elämää ollutkaan. Nyt on syksyn viimenen harkka ohi ja tuntuu niin kevyeltä. Tuntuu, että on taas elämää. Kun oon palannut elävien kirjoihin, joulukuun Blogitiimi-postaus aiheena MyDay, sopiikin hyvin tähän hetkeen.

Valitsin päiväksi tämän viikon keskiviikon 29. marraskuuta. Heräsin aamulla joskus vähän ennen yhdeksää. Oli ihana herätä vähän myöhemmin, kun on tottunut heräämään kuuden jälkeen. Koko aamupäivä oli vapaata, ainoastaan illalla oli luvassa koulua. Oon jostain kumman syystä alkanut juomaan teetä, mikä on melko hämmentävää. Siitä syystä kuitenkin aamupalaan kuului vadelman makuista valkoista teetä. Ihanan Elsa Beskowin sinikellotyttö-mukin sain lahjana rakkaalta hostäidiltä, kun olin Tukholmassa syyslomalla. Myös Skyrit on olleet suurkulutuksessa syksyn ajan, keskiviikkona mansikan makuisena.

 Aamupalan jälkeen palasin villasukkaprojektin pariin. Oon harmitellut, kun en oo kertakaikkiaan ehtinyt koskemaan koko sukkaan sitten viime postauksen. Keskiviikkona kolmen tunnin spurtti venytti sukan pituutta kantapään alkusilmukoista melkein kärkikavennuksiin asti. On tosi rentouttavaa vaan ihan rauhassa neuloa, vaikka jännitänkin koko ajan tahtomattani niskoja ja siitä seuraa ikävät niskajumit.

 Samaan aikaan neuloessani selailin Spotifyn uuden suomalaisen musiikin listaa ja kuuntelin potentiaalisia uusia biisejä. Irinan ja Nikke Ankaran Kaadutaan tais olla ainoa, joka tällä kertaa teki vaikutuksen ja päätyi mun soittolistalle.

 En käyttänyt koko vapaata aamupäivää pelkästään löhöilyyn, vaan pyöritin myös koneellisen pyykkiä.

 Jatkoin myös joulukorttien askartelua. Niitä on jo muutama kymmentä valmiina, mutta vielä puuttuu.

 Kellon siirtyessä uhkaavasti iltapäivän puolelle, kasasin koulua varten kalenterin, kansion ja penaalin laukkuun.

 Rakastan sitä, kun voi käydä ihan rauhassa vaikka keskellä päivää suihkussa. Ilta- ja aamusuihkuissakin on hyviä puolia, mutta kiireetön suihku on paras. Iltasin yleensä väsyttää, aamusin yrittää vaan herätä ja saada päivän käyntiin. Keskiviikkona oli hyvin aikaa käydä suihkussa keskellä päivää ennen koulua.

 On myös kivaa, kun kerrankin ei ollut mikään kiire meikata. On tottunut jo aamuisin siihen, että kunhan pahimmat silmäpussit ehtii peittämään, vähän ripsaria ja puuteria naamaan - ja se siitä meikistä, kun pitääkin jo juosta bussiin. Vaikka en meikkaiskaan paljon enempää, on ihanaa kun sen saa tehdä ihan rauhassa, eikä vilkuillen kelloa niin, että ehtii käyttämään ne kokonaiset kaksi minuuttia tehokkaasti.

 Keskiviikkona oli myös harvinaisen hyvä hiuspäivä, kuten tiistainakin oli. Oon alkanut tykkäämään mun hiuksista tosi paljon! Innostuin ehkä hieman liian kauaksi aikaa ottamaan selfieitä instaa varten, koska meinas tulla kiire kouluunlähdön kanssa. Taisin lähteä 16:15 kävelemään...

 16:30 alkoi koulu. Meil on menossa ensiapu 2-kurssi. Keskiviikon aiheena oli elvytys defibrillaattorin kanssa. Katottiin ensin muutamat elvytysvideot, jonka jälkeen puolet meidän ryhmästä lähti tekemään kirjallisia tehtäviä samasta aiheesta. Tauon jälkeen kuudelta vaihdettiin vuoroja ja me mentiin käytännön harjottelua tekemään.

 Pareittain elvytettiin puhallus-paineluelvytystä defibrillaattorin kanssa aina 6 minuuttia yhtäjaksoisesti per henkilö. Kuuden minuutin elvyttämisestä oli peloteltu vähän ekalla tunnilla, että "varautukaa sen olevan rankkaa", mutta musta se tuntui jopa yllättävän nopeelta. Tietenkin tositilanteessa jokainen sekuntikin varmasti tuntuis ikuisuudelta.

 Päästiin kotiin noin puoli kahdeksalta. Kävin luokkakaverin kanssa torille ja juteltiin kaikenlaista, hän lähti bussille ja mä kävelin toiseen suuntaan kotiin. Tykkään kovasti Lahden jouluvaloista! Tosin on ehkä vähän tylsää, kun ne on joka vuos ihan samanlaiset...

Kotiin tullessa laitoin toisen koneellisen pyykkiä pyörimään, ja tunnin päästä sainkin jo ripustella ne kuivumaan.

Samalla katoin telkkaria ja sattumalta sieltä tuli suomalainen muutaman vuoden vanha leffa Päin seinää, jota en ollut nähny ja se jäi siihen taustalle päälle. Alussa se nimenomaan pyöri vaan taustalla, koska se ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta. Jossain vaiheessa huomasinkin seuraavani sitä ihan intensiivisesti, ja lopussa taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Illalla en juuri muuta enää tehnytkään, pyörin sängyssä kunnes nukahdin.

Tykkään päivistä, jolloin edes puolet päivästä saan vaan löhöillä kotona yksinäni. Siksi keskiviikkokin oli kiva päivä, vaikka kouluillan jälkeen olin kyllä tosi väsynyt. Iltatunnit tuntuu aina paljon väsyttävämmiltä kuin päivätunnit maanantaisin.

Mun oli oikeastaan tarkotus tehdä tää my day -postaus videomuodossa, mutta oon alkanut vähän kammoamaan sitä videoiden tekemistä. Siitä on todellakin kadonnut rutiini ja tuntuu, etten osaa enää. Sama juttu meinaa olla tän bloggaamisenkin kanssa, mutta rohkeus riittää vielä postauksen tekemiseen. Toivottavasti teidän joulukuu on alkanut hyvin, lupaan tehdä joulukuussa edes yhden muunkin postauksen, kuin pelkän Blogitiimi-aiheisen. ♥

En oo itseasiassa ihan varma, ketkä Blogitiimiläisistä osallistuu joulukuun postaukseen, mutta tässä kuitenkin linkit heidän blogeihin:

Anniina // Heli // Krista