#aupair-sarjan toinen osa tulee tässä, ja se käsittelee kaksosia! Mulla on aikasemmin ollut suhteellisen vähän "kokemusta" kaksosista missään muodossa. Eskarissa ja ala-asteella mun luokalla oli kahdet kaksoset, mut siihen se oikeestaan jääkin. Ne ei ollut mun kavereita edes, joten en oo sillä tavalla tuntenut kaksosia. Mut oon aina kuitenkin jotenki ihannoinut kaksosia, ja haaveillut omasta kaksoissiskosta tai -veljestä. Se jotenkin kiehtoo mua, että on samaan aikaan syntynyt sisarus, jonka kanssa on ollut yhdessä ihan alusta asti. Ja mä oon aina toivonut, että kun saan joskus ehkä lapsia, niin että saisin myös kaksoset. Hostperhettä etsiessäkin plussaa oli, jos perheessä olis kaksoset.
Mut nyt asiat on toisin, mä elän nykyään kaksosperheessä. Oon päivittäin tekemisissä kaksosten kanssa ja oon oppinut paljon kaksosista. Siks ajattelin tehdä tähän postaussarjaan tälläsen osan, vaikken tiedä kiinnostaako se ketään edes :D Mut musta tää on tosi mielenkiintonen aihe.
Kaikille blogia hetken lukeneille on varmasti käynyt selväks, että mun hostperheessä on kaksospojat, joiden kanssa vietän erittäin paljon aikaa. Kuten tossa aikasemmin kirjotinkin, niin kun etin hostperhettä, niin toivoin, että siinä olis kaksoset. Mulla itseasiassa oli useempikin perhe, joissa oli kaksoset, mut tulin sitten tänne jossa on kaksospojat L ja S. Oon melko hyvä tunnistamaan ihmisiä ja muistan helposti nimet ja kasvot vuosienkin jälkeen. Mut silti mua jännitti, miten tuun ikinä erottamaan noi pojat toisistaan, kun ne on aika 99% samannäköset.
Kun puhuin perheen kanssa Skypessä ekaa kertaa, ja näin lapset, niin ajattelin että "ei herranjestas en tuu ikinä erottaa niitä...". Ne oli niin samanlaiset! Mut sitku mä saavuin tänne perheeseen, pojat oli just päikkäreillä, mut kun ne heräs ja tuli takapihalle, niin ajatukset oli edelleen samanlaiset...
Mut mun onneks ei mennyt kun pari päivää, korkeintaan viikko, kun opin tunnistamaan pojat ihan helposti! Alussa helpottavina tekijöinä oli vaatteet. Noita ei pääosin pueta samanlaisiin vaatteisiin, vaan että niillä saattaa olla samanlaiset housut, mut toisella on sininen ja toisella vihreä paita. Helpottavaks teki vielä se, että S:llä on lähes aina sinistä päällä, kun taas L:llä on vihreetä tai punasta. Värikoodit oli alussa se pelastava tekijä, miten opin tunnistaa pojat niin nopeesti.
Mut sitkun ne pomppii olkkarissa ilman vaatteita just heränneinä, niin olin aluks vähän pulassa, mut nykyään sekään ei tuota ongelmia. Nykyään jos ne on olkkarissa ja mä keittiössä, ja toinen huutaa mulle jotain, niin tiedän jo kumpi se on, koska niitten äänissä on pienet erot. Mun mielestä L:llä on myös isommat silmät. Ja S:llä on hiuksissa tummempi kohta. Kun ne itkee, niin ne itkee kumpikin ihan eri tavalla. Luonteeltaan ne on aika samanlaisia draama queenejä molemmat... S on tosin enemmän kiintynyt muhun, mut on L:kin mun kimpussa koko ajan. Pienet tekijät auttaa mua erottamaan ne toisistaan, mut on ne silti kyllä TOSI samanlaisia.
Millasta kaksosten käyttäytyminen sitten on? Mulle tulee tässä tapauksessa mieleen vaan ensimmäisenä se, että ne riidellessään tai riehuessaan villitsee toisiaan. Jos toinen alkaa jostain syystä itkemään, alkaa toinenkin itkemään vaikka sitten ilman syytä - ihan jo siks että se toinenkin itkee niin pitäähän senkin saada itkeä... Ne myös matkii toisiaan ja tahtoo tehdä kaiken joskus ihan samanlailla ja joskus taas ei missään nimessä samalla tavalla. Ja aika usein on on myös kilpailua kumpi saa tehdä ensin ja joskus taas halutaan että ite on se viimenen ja toisen pitää olla eka. Noilla kaksosilla on myös jatkuva tarve kilpailla keskenään kaikesta. Ne tappelee todella usein keskenään, mut välillä ne osaa olla samallakin puolella ja tukee toisiaan jos ne päättää vaikka mulle alkaa haastaa riitaa...
Mut hauskaa musta on se, että mua luullaan niitten äidiks lähes joka päivä. Kadulla kävellessä oikeesti melkein joka päivä joku pysäyttää meiät ja kysyy/sanoo jotain että "
voi onpas sulla söpöt pojat", "
onks ne kaksoset?", "
mahtaa olla rankkaa ku on kaksoset", "
onks ne sun omia?". Noita kaikkia on kuultu ihan vieraitten ihmisten suusta. Musta se on hauskaa että täällä vieraat ihmiset kuitenkin alkaa juttelemaan, mut jos noi kaksoset olis tosiaan mun omia lapsia, mua kyllä ärsyttäis tosi paljon tollaset kommentit kuten "
mahtaa olla rankkaa...". Mut nyt ne vielä menettelee kun tiiän olevani "vaan" au pair. Aina sanon kuitenkin, että oon vaan lastenvahti ja joo on ne kaksoset ja on mullakin rankkaa vaikken ookkaan äiti.
Kuten aikasemminkin tuolla sanoin, ni musta on tosi mielenkiintosta seurata kaksosia joka päivä ja sitä miten ne tekee asioita yhessä ja erikseen. Mut vaikka L ja S on kaksoset, mä kuitenki pyrin parhaani mukaan ottamaan ne kahtena eri ihmisenä, etten niputa niitä yhteen ja aina sano että "
pojat tulkaa" ja "
pojat voitteko olla hiljempaa", vaan pyrin just sanomaan "
L ja S, voitteko tulla" ja "
L ja S, voisitteko olla hiljempaa". Haluun säilyttää ne yksilöinä ja muutenkin että niille tulis sellanen tunne, että ne ei oo vaan kaksoset, vaan myös kaks omaa yksilöään. Jos mä olisin kaksonen ite, niin musta olis tärkeetä, että mua ei aina niputettais mun kaksoissisaruksen kanssa yhteen.
Tätä kaksoshöpinää vois jatkaa loputtomiin, mut luulen että nyt on tullut aika lopettaa. Musta oli hauskaa kirjottaa tätä postausta ja pohtia kaksosjuttuja! Toivottavasti tekin tykkäsitte! Ens #aupair-postaus käsittelee muiden au pairien elämää, joten palataan niissä merkeissä viikon päästä
♥
