Näytetään tekstit, joissa on tunniste photoshoot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste photoshoot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Blogitiimi - Rohkeus


 Rohkeus, sitä sanaa ajatellessa mun päässä alkaa soida Cheekin Äärirajoille-biisistä kohta "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiiä selviikö elossa." Mut sitähän rohkeus lopulta on. Pelko ei ole este rohkeudelle, ihminen voi olla rohkea vaikka pelottaa. Rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa.

Heinäkuun Blogitiimi-postaus käsittelee rohkeutta. Postauksen lopussa on myös infoa Blogitiimistä, me nimittäin etsitään 3 uutta jäsentä! Lukekaa sieltä ohjeet, jos kiinnostaa liittyä mukaan meidän huipputiimiin!

 Musta tuntuu, että aikuisille rohkeus on vaikeampaa kuin lapsille. Lasten kanssa työskennellessä huomaa, ja itsekin omasta lapsuudesta muistaa, että rohkeutta on lapsille se, kun uskaltaa kiivetä korkealle puuhun ja rohkein on se, joka uskaltaa kurkata sisään autiotaloon.

Aikuisille rohkeus tuntuu olevan sitä, että uskaltaa perustaa oman yrityksen, lähteä maailmanympärysmatkalle tai hypätä benjihypyn. Aikuiset unohtaa liian helposti, miten pienetkin asiat voivat vaatia paljon rohkeutta - ja etenkin sen, miten monet asiat oikeastaan vaativat rohkeutta.

Ei ole itsestäänselvää, että uskaltaa kohdata ikäviä tunteita, kuten epäonnistumisia ja pettymyksiä. On rohkeutta myöntää, ettei aina voi onnistua ja osata. On rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin, kuten tavata uusia ihmisiä, pitää puhe ihmisjoukolle tai lähteä opiskelemaan uutta alaa. On rohkeaa seurata omia unelmiaan, tehdä päätöksiä omasta elämästään, vaikka ne eivät miellyttäisikään kaikkia muita. On rohkeaa siis olla oma itsensä, se jos mikä vaatii valtavasti rohkeutta.

Rohkeutta tarvitaan myös siihen, että uskaltaa puolustaa omia tai toisten oikeuksia. On rohkeutta, kun uskaltaa olla jotain mieltä asioista ja seistä mielipiteidensä takana. Sen ei silti tarvitse olla suuria ja mahtipontisia tekoja, vaan rohkeutta vaatii myös pienet asiat, kuten että pitää puoliaan jonossa, jossa joku yrittää ohittaa.

 Mä uskon siihen, että kaikki ihmiset ovat rohkeita. Rohkeutta on olemassa niin monenlaista, eikä kaikkien tarvitsekaan olla jokaisella tavalla rohkea. Jokainen on omalla tavallaan rohkea.

On olemassa sosiaalisesti rohkeita, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uuteen porukkaan, josta eivät tunne ennestään ketään ja heittävät hauskoja vitsejä pelkäämättä nauraako niille kukaan.

On hurjapäitä, jotka hyppäävät benjihyppyjä, liitävät laskuvarjolla, kieppuvat päänsä pyörälle hurjimmissa huvipuistolaitteissa eivätkä pelkää edes sukeltaa hyiseen avantoon.

On moraalisesti rohkeita, jotka eivät pelkää puolustaa heikompien oikeuksia, unohtamatta omia oikeuksiaan, uskaltavat auttaa kadulla tuntematonta ja saavat mielipiteensä kuuluville, koska tietävät että se on itselle tärkeää.

On olemassa emotionaalisesti ja psykologisesti rohkeita, joita kielteiset tunteet, vastoinkäymiset ja pettymykset eivät horjuta, koska he uskovat asioiden järjestyvän ja he tietävät, että elämässä on niin paljon hyvääkin.

 Ihmiset helposti ajattelevat, että rohkeita joko ollaan tai sitten ei olla ollenkaan. Että jos joku on syntynyt rohkeaksi, niin on onnekas, koska rohkeutta ei voi oppia myöhemmin.

Rohkeus on kuitenkin taito, se on ominaisuus, jonka jokainen voi oppia. Se vaatii harjoittelua ja se harvoin on miellyttävää tai helppoa, koska se vaatii omien pelkojensa kohtaamista ja tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta poistumista. Vaatii siis kai myös rohkeutta opetella rohkeammaksi.

Mä itse koen, että olen rohkea hurjapää, joka uskaltaa seurata omia unelmiaan. On vaatinut rohkeutta lähteä au pairiksi. On aiemmin vaatinut hyvin paljon rohkeutta rakastaa ruotsin kieltä ja puhua ruotsia kaupungissa jossa suurin osa kieltäytyy edes opettelemasta koko kieltä. Ilman rohkeutta en olisi myöskään varannut poikaystävän kanssa matkaa Islantiin vain muutaman viikon tuntemisen jälkeen, mutta rohkeutta tarvittiin myös Islannissa, kun kierrettiin koko saari ja koettiin elämämme seikkailu.

Mua ei pelota huvipuistojen hurjimmatkaan laitteet, mutta myönnän silti olevani pahasti korkeanpaikankammoinen. Siitä pelosta huolimatta rakastan kiivetä korkeisiin paikkoihin, koska oman pelkonsa voittaminen on mahtavaa ja se tunne palkitsee moninkertaisesti!

Mä haluaisin ottaa tavoitteeksi opetella rohkeutta. Tehdä jonkun asian, joka on pelottanut paljon, joka tuntuu mahdottomalta tai johon en usko pystyväni. Lupaan kertoa tästä projektista lisää, kunhan se etenee!

Tähän olisi hyvä päättää postaus rohkeudesta, mutta sitä ennen haastan kaikki teidät laittamaan kommenttia, jotka vähääkään koette kiinnostusta Blogitiimiin liittymisestä! Alla on ohjeet siihen:

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista, ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä, ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Luminen Lontoo helmikuussa

 Kesäkuussa on loistava aika julkaista viime ulkomaan matkan kuvapostaus, tyypilliseen tapaan juuri ennen seuraavaa matkaa! Olin Marin kanssa helmikuun lopussa Lontoossa. Matka oli pyhitetty shoppailulle, mutta muutama kuvakin kyllä ehdittiin napsimaan siellä. Oltiin tasan vuos ennen sitä matkaa Lontoossa, ja silloin sää oli ihanan keväinen ja lämmin. Odotettiin jotakuinkin samaa tänä vuonna, mutta vastassa olikin lunta ja pakkasta... Lontoossa?

Meidän lisäks koko Lontoo oli lumesta sekaisin. Lumikuurot kesti noin vartin, taivaalta alkoi yllättäen sataa valtavia märkiä lumihiutaleita, joista maa peittyi valkoiseksi hetkessä. Ihmiset ryntäsi kaduille ottamaan selfieitä, videoimaan, pyörimään maassa, heittelemään lumipalloja ja tekemään lumiukkoja. Niin aikuiset kuin lapsetkin.

Oli myös oudon näköistä, kun joka puolella on värikkäitä kukkaistutuksia, maassa kasvaa jo nurmikko, kukkapenkeissä on palmuja ja ruusuja, suihkulähteet pulppuaa - ja joka puolella on lunta ja jäätä. Nähtiin Lontoosta hyvin erilainen puoli.

Lumi ei ollut kuitenkaan pelkästään yllättävä ja hauska luonnonoikku, vaan se myös muutti meiän suunnitelmia ja hankaloitti tekemisiä. Metrolinjat oli lumen takia poikki, kaikki julkiset liikenteet oli myöhässä, välittömästi lumikuuron jälkeen joka paikassa oli onnettomuuksia, kun eihän lontoolaisilla autoilla ole talvirenkaita alla... Monet paikat oli kokonaan suljettu lumen takia, mikä kuulostaa suomalaisen korvaan todella oudolta. Oltiin suunniteltu, että mentäis kuvailemaan mm. kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta sehän olikin suljettu (koska katolla saattaa olla 1cm lunta). Myös alempana näkyvä luminen vanha kirkon puutarha oli suljettu, joten tyydyttiin vaan kuvailemaan aidan takaa. Ulkona ei muutenkaan huvittanut suuremmin olla, kun oltiin varustauduttu aika keväisesti. Viimeset päivät oltiinkin sitten museoissa - ja se oli oikeestaan tosi kivaa!


Oon tehnyt jo aiemmin keväällä postauksen, jossa esittelen kaikki ostokset, joita shoppailin Lontoossa. Niitä kertyikin yllättävän paljon, mutta ei jäänyt harmittamaan kuten ensimmäisellä Lontoon matkalla. Tästä pääsee siihen postaukseen (klik)!

Ihan piakkoin on tulossa lisääkin matkapostauksia, vaikka mun nimenomaan ei pitänyt tänä vuonna matkustaa paljoa... Kuullaan pian ♥

lauantai 5. toukokuuta 2018

Blogitiimi - alkuvuosi numeroina

Postauksen kuvia katsoessa tuntuu, että siitä oli pieni hetki vain, kun nää otettiin hyisen kylmässä talvisäässä. Tunnen elävästi vieläkin, miten jäässä sormet ja varpaat olivat ton jälkeen. Siltikin näiden kuvien ottamisesta on jo kohta 4 kuukautta. Mihin aika oikein kuluu?

Tuntuu myös hassulta, kun kahteen kuukauteen ei ole tullut blogitiimi-postausta. Maaliskuussa jouduin jättämään väliin omien kiireiden takia, ja huhtikuussa jätettiin koko tiimin kiireiden takia koko postaus välistä suosiolla. Nyt toukokuussa on aika palata takaisin ruotuun.

Mulla siitä puhuminen on ehkä ristiriitaista, koska myös Ruotsin vaihtoaika tuli, oli ja meni jo, enkä ehtinyt sieltä edes sen enempää kirjoitella. Elämässä on myös hyvin paljon suuria muutoksia ollut viime aikoina, mutta ehkä siitä syystä blogi jää valitettavasti prioriteettilistalla niiden alapuolelle, enkä ehdi kirjoittaa, vaikka haluaisinkin.

Tänään tulin kirjoittamaan teille mun alkuvuodesta. Blogitiimipostauksen aiheena oli numeropostaus. Mitä kaikkea mun alkuvuoteen, näihin reiluun neljään kuukauteen onkaan mahtunut, ainakin osan siitä saatte tietää lukemalla postauksen loppuun! Nämä neljä kuukautta on olleet kyllä tapahtumarikkaimmat mun elämässä, ja kerrankin positiivisella tavalla
ALKUVUOSI 2018 NUMEROINA ♥

3 kertaa leffassa
3 juhlat
1 baletin kevätnäytös

17 koulupäivää
22 harkkapäivää
3 näyttöpäivää
9 suoritettua kurssia

242 tuntia lasten kanssa vietettyä aikaa

2 luistelua järven jäällä
4h boulderointia
2h sulkapalloa

32 päivää Tukholmassa
16 päivää Jyväskylässä
1 päivä Helsingissä
2 päivää Tampereella
5 päivää Lontoossa

4 lentomatkaa
1 peruuntunut matka
8 koiranhoitopäivää
4 museovierailua

10 myyntipäivää kirpparilla
7 valokuvaussessiota
4 blogipostausta

1 uusi vuokrasopimus
1 uusi koti

Tuntuu aina niin kivalta postata blogiin, mietin miksen vaan koskaan tunnu löytävän tälle aikaa? Mihin kaikki aika vaan luisuu ja hukkuu? Täytyy yrittää panostaa, koska mulla olis niin paljon kaikkea kivaa kerrottavaa ja näytettävää.
Toivottavasti teidän alkuvuosi on mennyt hyvin! Kuullaan pian