Vuosi 2016 on nyt ohi ja sain jostain inspiraatiota vuosipostaukseen! Yleensä nää postaukset on aika pinnallisia, mut mä koitan kertoa sellasiakin asioita tässä, mitä en oo vuoden aikana blogissa edes maininnut. Kesän alusta asti mun bloggaus on ollut melko surkeeta, ei oo ollut motivaatiota oikein yhtään mihinkään, joten on jäänyt kertomatta hurjan paljon asioita, mitkä "normaali-olosuhteissa" olisin blogissakin kertonut.
Kuvat on suunnilleen oikeessa järjestyksessä vuoden varrelta, osa kameran kuvia ja osa puhelimesta. Tuntuu hassulta muistella tätä vuotta, kun kesän jälkeen aika on mennyt niin nopeesti ja oon ihan pudonnut kärryiltä ajankulussa.
Vuodenvaihteen olin Suomessa joululomalla, ja päätin alkaa laittamaan blogipostauksiin tunnisteet. Sitä aikasemmissa postauksissa mulla ei ollut kuin aupair-tunnisteet, mut aattelin tän muutoksen helpottavan niitä lukijoita jotka etsii jotain tiettyä aihetta. Blogin päivittämisen kanssa oli vähän ongelmia, koska mun kone "kuoli". Onneks se ei lopulta ollutkaan kone joka kuoli, vaan tää kannettavan latausjohto! Hostisä autto tilaamaan uuden sopivan, ja ongelma ratkaistu. Kirjotan tätäkin postausta sillä samalla koneella, jonka luulin kuolleen vuos sitten!
Palasin joululomalta takasin hostperheen luo 6. tammikuuta. Se oli keskiviikko, ja arki jatkui vasta maanantaina. Käytiin luistelemassa koko perheen kanssa ja vietettiin aikaa yhdessä. Arki ei alkanut mitenkään erityisen positiivisesti ja iloisesti, kaksosilla oli jatkuvasti ihan hirveitä raivareita... Mutta niistä selvittiin, ja meillä oli paljon kivaakin tekemistä! Alinan ja Julian kanssa käytiin paljon shoppailemassa ja kuvailemassa. Mietin myös tammikuussa jo tulevaa syksyä, ja hostperheen vaihtamista.
Helmikuu alkoi erikoisesti. Tästä tapahtumasta en oo oikeestaan oo vieläkään kertonut kaikille kavereillekkaan. Ylipäätään tästä tietää kovin vähän ihmisiä. Mut en tiedä miks tää on ollut niin suuri salaisuus. Tavallaanhan tää on ihan ilonen asia (jonka ois vaan pitänyt päättyä toisella tavalla). Kirjotin tästä postauksen blogiin (
klik), mut siinä kaikki jäi hyvin mysteeriks teille, koska kirjotin tarkotuksella niin mystisesti. Nyt mä kerron vähän mistä siinä postauksessa oikeestaan puhuin. Mä tapasin yhden ihmisen helmikuun alussa. Se ei ollut mikään ihan basic tapaaminen, vaan jotain sellasta mitä tapahtuu vaan jossain yltiöromanttisissa leffoissa, joissa on siirappisen onnellinen loppu.
Tässä tarinassa ei ollut mikään onnellinen loppu, vaikka se lopullinen loppu koittikin vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Siinä ajassa ehti sattua ja tapahtua, sellasiakin asioita mitkä ois voinut jäädä mun puolesta kokonaan tapahtumatta. Olin niin onnellinen ja onneton yhtä aikaa, kuten tosta linkatusta postauksestakin voi lukea, et kaikki oli tosi ristiriitasta ja sekavaa. Enkä mä oikein tiedä vieläkään, et oliko tää nyt hyvä vai huono juttu. Voisin kirjottaa tästä äärettömästi, mut koska asia ei siitä mikskään muutu, niin antaa asian olla. Se oli kevättä, ja kevät on mennyttä. Tulipahan koettua au pair-vuoden romanssi, vaikka en tiedä oliko se missään vaiheessa mikään varsinainen romanssi. Olisin päässyt huomattavasti helpommalla ellen olis koskaan häntä tavannut, mut en vaihtais tätäkään pois jos voisinkin. Karuahan se on, mut virheistä oppii...
Helmikuun loppupuolella olin viikonlopun Suomi-lomalla. Mulla puhkes myös ensimmäinen viisaudenhammas... Varmaan sekin voi puhjeta kaikesta siitä stressistä, mitä niihin aikoihin oli. En yhtään ihmettelis. Vanhimmalla tytöllä K:lla oli synttärit alkukuussa ja pääsin kokemaan ekaa kertaa miten siinä perheessä vietetään lasten synttäreitä! Mun muistaakseni helmikuussa ei tapahtunut ihan hirveesti mitään erikoista, tai mitään sellasta "mainittavaa". Tottakai töissä oli lasten kanssa kaikenlaista, mut sitä samaa se oli joka päivä muinakin kuukausina, ettei sinänsä mitään poikkeavaa.
Helmi-maaliskuun vaihteessa mulla oli talvilomaa. Olin yksin talovahtina, kun hostperhe oli mökillä. Kävin muutamaankin otteeseen Nacka Forumissa shoppailemassa yksin ja Alinan kanssa. Maaliskuun 2. päivä keskiviikkona perhe palas mökiltä kotiin, ja olin järjestäny kaksosille yllätyssynttärit. Olin leiponu Muumi-kakun ja koristellu ruokasalin ilmapalloilla ja serpentiineillä. Yllätyssynttärit oli hyvin onnistuneet kaikenkaikkiaan, L ja S tykkäs kovasti.
Heti seuraavana päivänä vietinki K:n ja F:n kanssa tyttöjen päivää. Niillä oli siis koulusta talvilomaa, joten mä olin niitten kanssa kotona, mut pojat oli päiväkodissa. Meil oli oikein hauskaa, leivottiin, leikittiin, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Perjantaina isovanhemmat vei lapset museoon, joten mulla oli vapaapäivä. Viikonloppuna juhlittiin virallisesti kaksosten 5-v synttäreitä.
Maaliskuun tokalla viikolla oli koko mun au pair -ajan ainoa päivä, ku olin kipeenä ja sen takia "vapaalla". Hostäiti kyllä sai pakottaa mut lepäämään, koska näytinkin kuulemma niin huonovointiselta. Samana päivänä hostisä lähti kahdeks viikkoa ulkomaille, joten perheessä oli yks aikuinen vähemmän. Maaliskuussa oli yllättävän monta päivää, ku olin lasten kanssa kotona koko päivän. Syksyllä ja talvella lapset ei ollut juurikaan kipeinä eikä ollut mitään 'dagis suljettu'-päiviä. Maaliskuulle sattui vaan tosi monta päivää, et olin välillä ihan aamusta iltamyöhään kotona lasten kanssa ilman hostvanhempia (tai sillon ilman hostäitiä, koska isä nyt muutenkin oli siel ulkomailla).
Pääsiäisviikolla hostisä tuli kotiin ulkomailta, ja seuraavana päivänä koko hostperhe pakkas tavaransa ja lähti vuorostaan toiselle puolelle maapalloa yli kahdeks viikkoa lomailemaan. Mä jäin koira- ja talovahdiks, ja olin vähän kauhuissani siitä kuullessani, mut loppujen lopuks kaikki meni ihan hyvin. Camilla lens Suomesta mun seuraks, ja oli hassua asua siellä talossa Camillan ja koiran kanssa melkein kaks viikkoa! Alina kävi kyllä usein kylässä ja oltiin kolmisteenkin. Se reilu kaks viikkoa kului yllättävän nopeesti, enkä mä ollut kuin muutaman yön kahestaan koiran kanssa siellä.
Pitkäperjantaina tuli koettua myös ruotsalaisessa eläinlääkärissä käynti. Hostperheen koiralle tuli jotain outoja oireita yllättäen, ja hostäiti hälytti isoisän autolla hakemaan meiät eläinlääkäriin, ku ne ite oli siellä reissussa kaikki. Koira oli tosi surkeena siinä aamulla, mut ku astuttii autosta ulos eläinlääkärin pihalla, se oli ku uus koira... Oli vähän kiusallista selittää siellä, että "kyllä se äsken vielä oli kipee...". Ja muutenkin kokemus sinänsä, kun oli vähän selittämistä et kenes koira se nyt onkaan ja kuka maksaa laskun ja on vastuussa tästä. Mä tavallaan toin sen, mut se isoisä oli siin vieressä ja Camilla myös, mut selitäppä siinä sille vastaanottonaiselle että mä oon vaan aupair ja koiran omistajat on Thaimaassa. Mutta siitäkin selvittiin ja pääasia et koiran olokin siitä parani nopeesti.
Se olikin jo huhtikuun puolella, kun hostperhe palas lomalta kotiin. Seuraavana aamuna olikin nuoremman tytön F:n synttärit. Niillä oli lievästi sanottuna hankaluuksia nousta aamulla niin aikasin ylös, et F ehti avaamaan lahjat ennen aamutoimia, koska Thaimaan ja Ruotsin välinen aikaero on kuitenkin muutaman tunnin...
Huhtikuussa alkoi kukkimaan myös Kungsträdgårdenin kirsikkapuut. Mä oon haaveillut vuosikaudet näkeväni kukkivia kirsikkapuita, ja tänä keväänä mun unelma toteutui! Alina sai kokea mun hullaantumisen, olin vaan niin ihastunut niihin puihin ja niitten kukkien kauneuteen! Ja muutama kuvakin tuli siellä otettua, eikä oltu ainoita!
Sit viikonloppuna mun pikkuserkku Maija tuli pidennetylle viikonloppulomalle Tukholmaan, ja nähtiin sillon. Oli hassua nähdä Tukholmassa niin, ettei matkustettu sinne yhessä vaan mä olin siellä jo "valmiiks" ja jäin sinne kun Maija lähti takasin Suomeen.
Kevään aikana tuli leivottua melko moneen otteeseen porkkanakakkua. Tosta kuvan hienosta luomuksesta löytyy ihan videomateriaaliakin Youtubesta. Perheen reissun aikana kuvattiin Camillan ja Alinan kanssa varmaan lähemmäs 10 haastevideota Youtubeen. Osa niistä jäi lopulta julkaisematta kokonaan, koska niitä tosiaan kuvattiin useita päivässä ja en ehtinyt editoimaan niin nopeella vauhdilla niitä, enkä viittinyt ihan joka päivä julkasta uutta videota. Mutta tallessa on kaikki!
Mä tein kevään aikana jossain vaiheessa profiilin AupairWorldiin ja etsin uutta hostperhettä syksyks. Kävin tutustumassa yhteen perheeseen, mut ne ilmotti sit myöhemmin valinneensa jonkun toisen. Tavallaan ihan hyvä, koska sen perheen elämäntyyli ja mun työnkuva ei olis ollut mulle mikään paras vaihtoehto, luulen etten olis sinne kovin hyvin sopeutunutkaan.
Käytiin kaksosten kanssa paljon pienillä retkillä, yleensä päiväkodin jälkeen, kun ei mentykään suoraan kotiin, vaan mentiin jonnekkin puistoon, metsään tai rannalle tekemään jotain. Joskus tein "luonto-bingoja", et niitten piti bongata luonnosta kukkia, kiviä, puita ja perhosia, ja joskus vaan syötiin eväitä ja kerättiin kukkia.
Huhtikuun puolessa välissä kävin taas viikonloppulomalla Suomessa. Se oli mun viimenen loma ennen lähtöä... Ja vappuna Alina pakkas tavaransa ja muutti takasin Suomeen. Alina oli mulle supertärkeä ihminen ollut syksystä asti, kun Alinan hostperhe asu niin lähellä ja nähtiin usein ja paljon. En olis varmaan selvinnyt ilman Alinaa, ja toivottavasti silläkin oli joskus edes kivaa mun kanssa, vaikka vaan lagitettiin sikiöasennossa Gifflar-luolassa :D Mulle oli kova paikka, kun Alina lähti ja jäin "yksin". Vaikka enhän mä yksin ollut suinkaan, mut sitä tärkeintä ystävää ei enää nähnytkään useita kertoja viikossa.
Toukokuun aikana mulla oli aika paljon stressiä siitä, et miten pystyn sanomaan mun hostvanhemmille, että lopetan toukokuun lopussa. Vaikka niin oltiin sovittu alunalkaenkin, mut vuoden aikana ne oli saanu käsityksen, ettei mulla oo mikään kiire pois. En saanu sanaa suustani aina ku ois ollu tilaisuus, ni lopulta kirjotin hostäidille kirjeen. Ja tulin väärinymmärretyks, koska en sanonu tarpeeks selkeästi, että
aion tosiaan lähteä toukokuun lopussa...
Toukokuussa käytiin perheen veneellä koko konkkaronkka koiraa myöten jossain saarella, ja olihan se hauskaa, kun en oo koskaan veneillyt muuten ku mökkijärvellä soutuveneellä... Tuli vaan aika huono olo, vaikken yleensä tuu merisairaaks helposti. Sää oli toukokuussa jo tosi lämmin, ihan toukokuun ekoina päivinäkin mittari oli jo 27 asteessa!!! Julian kanssa pidettiin piknikkiä meiän takapihan terassilla ja käytiin myös seikkailemassa pohjois-Tukholmassa, josta yhestä paikkaa löydettiin aivan uskomaton valkovuokkomeri! Valkovuokkoja oli siellä pilvin pimein ihan joka puolella, se oli tosi kaunista.
Toukokuussa maistoin Lokan uusia vichyjä, ja ihan jättilemppariks muodostui toi Hallon frozen yoghurt, siis ihan taivaallisen hyvää! Harmi ettei niitä enää saa mistään, tai ainakaan marraskuussa mun pikavisiitillä en nähny noita kaupoissa enää... Toukokuu läheni uhkaavasti loppuaan, ja olin vihdoin saanu sovittua hostvanhempien kanssa mun lähtöpäivän. Suunnitelma oli, et lähden ruotsalaisten äitienpäivänä 29.5. ja tuun takas elokuun alussa loppuvuodeks. Mulla oli ihan hurjasti pakattavaa, siis käsittämättömät määrät tavaraa, joista suurin osa vaatteita... Saavuin Ruotsiin tavaroineni kahen matkalaukun tilavuudella, ja lähdin pois kolmen matkalaukun ja useiden jättipussien ja pikkukassien tilavuudella... Onneks kummitäti toi autolla perässä suurimman osan tavaroista tullessaan käymään Suomessa, en olis ikimaailmassa selvinny siitä tavaramäärän roudaamisesta omin avuin!
Sunnuntaina oli haikeet tunnelmat. En oikein muista siitä aamupäivästä mitään. Päivällä mä sit otin loput tavarat mukaan, mitkä pystyin ite junassa kuljettamaan. Hyvästelin hostperheen portilla, halasin jokaisen moneen kertaan ja itkuhan siinä tuli. Hostäiti heitti mut juna-asemalle, ja siellä itkettiin ja halattiin yhdessä, kunnes mun juna tuli ja piti lähteä. Junassakin itkin, mut ne oli onnenkyyneleitä. Olin niin onnellinen ja kiitollinen niistä 10 kuukaudesta, mitkä olin ollu tossa perheessä. Ja tiesin tulevani elokuussa jo takasin.
Maanantaina 30. päivä olin Suomessa, ja iltapäivällä lahjoin itteni iloseks uudella puhelimella. Mun vanha 5C oli vielä perjaatteessa toimiva, mut sen muisti oli niin täynnä, et ostin uuden ja isompimuistisen iPhone 6S:n. Kesäkuussa ravasin ahkerasti millon hammaslääkärissä ja millon terveyskeskuksessa. Lopputulemana oli irtirevitty todella tulehtunut viisaudenhammas, joka oli siis puhjennut osittain näkyviin jo helmikuussa ja kesäkuussakaan ei ollut vielä tullut kokonaan ulos, vaan se päätti tulehtua, niin se sitte revittiin irti. Se oli eka kerta kun mulla revitään hammas irti hammaslääkärin toimesta (tai oikeestaan nyt oli kyseessä hammaskirurgi), mut lapsuuden hammaslääkäritraumojen jälkeen toi oli silti ehkä onnistunein käynti hammaslääkärissä ikinä, vaikka olikin kyseessä tommonen operaatio! Ja terveyskeskuksesta sain elämäni piristykseks astmadiagnoosin, jolla selittyi kuukausia kestänyt yskä.
Näin kesäkuussa melkein joka päivä jotain kaveria, koska nyt oli aikaa nähdä kavereita kunnolla! Juhannuksena ostin uuden (pöytä)tietokoneen, jonka ääressä vietin liikaakin aikaa alussa. Kesä-heinäkuun vaihteessa olin muutaman yön Helsingissä ensin Maijalla ja sitten Merituulilla. Näin sillä reissulla muitakin kavereita, jotka asuu sillä suunnalla. Oli ihan huippukivaa muilta osin, paitsi kuun vaihtumisyönä oli lievästi sanottuna surullinen fiilis kun se juttu helmikuussa tavatun ihmisen kanssa tuli lopullisesti päätökseen.
Kuun vaihteessa varmistui myös, että meille tulee heinäkuussa koiranpentu! Se tapahtui kyllä supernopeesti, mut ennenku huomattiinkaan niin Isla oli jo meillä. Heinäkuun 16. päivä käytiin hakemassa pieni mustavalkoinen pallero kotiin. Samana iltana pääsin leipurihommiin, kun tein mun serkun Ellan rippijuhliin juustokakun.
Seuraavana päivänä oli Ellan juhlat, joissa toimin myös kuvaajana. Outoa ajatella, et mun toisiks nuorin serkkukin pääs jo ripille kesällä! Tuntuu ettei omista rippijuhlistakaan niin hirveän kauaa aikaa oo...
Isla sai kotiutua meille muutaman päivän ihan rauhassa, ennenku sitten alkoi käymään ihmiset kylässä kattomassa pientä söpöläistä. Mä täytin myös 21 vuotta, ja heinäkuun toisiks viimesenä viikonloppuna pidin synttärijuhlat kavereille. Juhlien pitäminen on ollu mulle pitkähkö perinne, mut tänä vuonna laitoin lopun sillekin perinteelle. Toisinsanoen noi juhlat jäi viimesiks synttärijuhliks, mitä järjestän ainakaan itelleni vähään aikaan. Katotaan jos joskus 50-vuotiaana muutan mieleni!
Heinäkuussa syntyi myös Blogitiimi, jonka postauksia ootte saaneet puolisen vuotta kuun ensimmäisinä lauantaina lukea mun blogista. Ollaan kirjoteltu asioista, mistä ollaan kiitollisia ja kuvattu myös Mydayta. Saa nähdä mitä ens vuos tuo tullessaan Blogitiimin suhteen!
Heinäkuussa kävin äitin ja Islan kanssa ekaa kertaa Kiikunlähteellä, jossa on upean turkoosi vesi! Sieltä oli tosi vaikeeta saada onnistuneita kuvia, mut tarviiko kaikesta aina saadakkaan kuvia, jos vaan nauttii näkemästään siinä hetkessä?
Islan kanssa käytiin myös Helsingissä Hietsun kirppiksellä, jossa kaikki tuli ihastelemaan ja silittelemään Islaa. Oltiin muutenkin ahkeria Islan sosiaalistamisessa, käytiin vähän joka paikassa missä on erilaisia ääniä, hajuja, eläimiä ja ihmisiä, että Isla tottuis mahdollisimman moneen paikkaan ja ympäristöön jo pienenä! Lopussa vielä kuva joka liitty mun viisaudenhampaan poistoon, joka jäi tänne loppukesän kuviin vahingossa...
Elokuussa mun piti palata Ruotsiin mun hostperheeseen. Päätin kuitenki kesän aikana, ettei mun terveys kestä ja jaksaminen ei riitä, joten tein erittäin vaikean päätöksen, ja ilmotin etten tulekaan takasin. Oon tyytyväinen siihen, etten lähtenyt sinne enää, koska olisin nyt loppuvuodesta varmaan ihan täysin loppu, kun ilman au pair -hommiakin voimat on ollut riittävän vähissä koko syksyn. Muutaman kerran olin kuitenki hoitamassa yhtä tyttöä elokuun aikana, mut se ei ollut niin kuormittavaa kuin au pairina oleminen.
Elokuun lopussa varasin myös matkan Maltalle, jonne lähdin syyskuun 6. päivä. Viikko vierähti etelän lämmössä, mut lomalta se ei varsinaisesti tuntunut. Kun palasin Suomeen seuraavalla viikolla, vuorossa oli kouluun hakeminen. Islasta otettiin 16 viikkoisuuden kunniaks myös "virallisia" kuvia, kuten muistakin Islan sisaruksista.
Syyskuussa olin yhden päivän Turussa kavereita näkemässä, ja olin ekaa kertaa Ruotsiin muuton jälkeen yötä mun omassa kodissa Lahdessa. Käytiin Marin kanssa päiväristeilyllä Tallinassa syyskuun vikana päivänä, ja oli hauskaa vaikka olikin pitkä päivä.
Lokakuussa olin Islan kanssa ekaa kertaa Match Show'ssa, eli astetta vähemmän vakavassa koiranäyttelyssä. Tutustuttiin siellä Idaan ja Muru-koiraan, joista tulikin meidän kavereita ja ollaan ahkerasti nelistään käyty treenaamassa näyttelyihin. Lokakuun 18. päivä oli pääsykokeet kouluun, kolmen päivän päästä koulun sivuilla luki mun nimi koulutukseen valittujen joukossa. Toisinsanoen pääsin siis kouluun!
Marraskuussa aloin ettimään uutta asuntoa. Kävin kahdessa näytössä, joista ensimmäinen ei vastannut ihan odotuksia ja toinen yllätti positiivisesti, ja sen myös sitten sain! Hoidin myös yhden päivän ajan kahta tyttöä, ja oli kivaa saada taas olla lasten kanssa. Marraskuun alussa oli myös pentutreffit Islan kasvattajan luona, jossa vilisti 12 stabyhounia pitkin pihaa. Samana iltana Maija tuli mun luo Lahteen yöks, ja seuraavana päivänä lähdettiin yhdessä Onnibussilla Helsinkiin, kun menin kahdeks yöks Camillan luo.
Marraskuun 26. päivä lauantaina lähdin pienelle lomalle Tukholmaan, ja matkustin ekaa kertaa yksin laivalla. Kävin hostperheen luona kylässä, ja illalla näin Juliaa kaupungilla ennenkuin menin kummeille yöks. Maanantaina käytiin kummitädin kanssa shoppailemassa, ja iltapäivällä kiertelin pitkin Tukholmaa yksin ja muistelin sitä aikaa kun asuin siellä... En olis millään halunnut lähteä kohti satamaa, ja itku tuli kun laiva lähti kohti Helsinkiä. Oli aivan ihana reissu, vaikka olikin surullisen lyhyt.
Islan kanssa alotettiin koirakoulu samana iltana ku tulin laivalta kotiin, ja siellä käytiinki jouluviikolle asti viikottain. Joulukuun 3. päivä oltiin tokaa kertaa Match Show'ssa, ja otettiin se kenraaliharjotuksena 11. päivän ensimmäistä virallista isoa koiranäyttelyä varten! Olihan se jännää, ja vaikkei se meidän osalta ollutkaan suurmenestys, niin hauskaa oli silti.
Näin joulukuussa taas vähän enemmän kavereita. Joulukuun 7. päivä oli myös mun ensimmäinen epävirallinen koulupäivä, kun tavattiin oma luokka ekaa kertaa ja opettajat kerto koulutuksesta tarkemmin. Viikko 50 oli vaikea, koska Iinan kuoleman toinen vuosipäivä oli perjantaina ja olin ollut koko syksyn tosi surullinen ja alkanut oikeestaan vasta nyt tekemään sitä surutyötä. Se itse päivä meni itkien, olin äärettömän surullinen ja välillä tuntui, etten selviä tästä tuskasta, mut itku helpotti ja kävin hautausmaalla sytyttämässä Iinalle kynttilän ja juttelin pitkään Iinalle.
Jouluviikko oli kiireinen, olin hoitamassa lapsia, käytiin Marin kanssa Tampereella päiväseltään, näin kavereita ja hoidin asioita, ostin viimesiä joululahjoja ja varasin myös matkan ens vuodelle! Joulu meni aikalailla sukulaisten luona vieraillessa, mut oli kuitenkin ihan kiva joulu. Joulun jälkeen sainkin alottaa pakkaamisen muuttoa varten, koska tammikuun ensimmäinen päivä asun jo uudessa kodissa!
Kaikenkaikkiaan viime vuosi on ollut erittäin tapahtumarikas. Edellisinä vuosina ei oo suuremmin tapahtunut mitään kovin erikoista, tai ei ainakaan näin montaa isoa asiaa! Viime vuonna oon asunut Tukholmassa, ollu au pairina, rakastunut palavasti ja itkenyt sydänsuruja, tehnyt valtavia päätöksiä, joista osaa kadun lopun elämääni. Meille tuli koiranpentu, ja oon käynyt kaikenmaailman koiraharrastuksissa syksyn ajan. Oon ostanut uuden puhelimen ja tietokoneen. Oon matkustanut syksyn aikana niin Maltalle, Tallinnaan kuin Tukholmaankin. Myös Suomen sisällä oon käynyt paljon kaupunkireissuilla päiväseltään. Pääsin kouluun opiskelemaan unelmieni alaa. Sain uuden asunnon. Multa revittiin ekan kerran irti hammas ja sairastuin myös astmaan. Oon menettänyt monta ystävää, ja saanut myös uusia. Ja paljon, paljon muuta on tapahtunut myös!
Oon ollut tunnetasolla ihan ääripäästä toiseen. Ensin niin äärettömän rakastunut ja sanoinkuvailemattoman onnellinen, ja sitten niin surullinen että olin jo varma etten siitä enää selviä hengissä. Ja kaikki tunteet siltä väliltä on mahtunut tähän vuoteen. Harvinaisen tunteikas vuosi siis takana myös positiivisesti, kun viime vuosina tunteet on rajottunut lähinnä masentuneisuuteen ja suruun. Tällästä elämän pitääkin olla mun mielestä. Olin vähän kyllästynyt jo siihen, ettei mikään tunnu miltään tai jos tuntuu, niin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Ehkä nää suuret surut ja itkut vois jäädä taakse ens vuonna, mut tän saman onnen, ilon ja rakkauden haluan jatkuvan ens vuonnakin!
Mun parhaat elämänohjeet vuoden 2016 kokemuksella on koottuna tähän:
Muistakaa rakastaa ja välittää ihmisistä jotka on teille tärkeitä. Koskaan ei tiedä, millon jonkun läheisen menettää, joten jokainen hetki kannattaa käyttää kuin se ois viimeinen. Muistakaa sanoa se myös ääneen, että joku on teille tärkeä ja rakas.
Myöntäkää virheenne, kukaan ei oo täydellinen, ja pyytäkää anteeks jos ootte loukannut toista. Antakaa myös anteeks, pitkävihaisuus ei kanna mihinkään.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse antaa anteeks. Jotkut asiat on niin loukkaavia ja pahoja, ettei niitä edes tarvitse pystyä antamaan anteeks. Pitkävihaisuus ei oo hyvä, mut näissä asioissa on parempi vaan jatkaa elämää.
Älkää olko ihmisten kanssa, jotka aiheuttaa vaan pahaa mieltä, jotka ei arvosta teitä tai osaa olla kiitollisia teidän ystävyydestä. Maailmasta löytyy toisenlaisiakin ihmisiä.
Seuratkaa unelmianne, älkääkä välittäkö mitä muut ajattelee. Uskokaa itteenne, vaikka kukaan muu ei uskois. Tavotelkaa suurimpia unelmianne, mikään unelma tai haave ei oo liian suuri toteutettavaks. Tehkää sitä, mikä tekee teidät onnelliseks.
Vaikka elämässä ei kaikki sujuis suunnitelmien mukaan, niin älkää koskaan luovuttako. Jokainen päivä on uus mahdollisuus, joka päivä voi muuttaa elämänsä suunnan ja saavuttaa onnen.
Älkää takertuko liikaa menneisyyteen, se ei määrittele kenenkään tulevaisuutta. Tapahtui eilen tai tänään mitä tahansa, huomenna kaikki voi muuttua. Koskaan ei oo liian myöhäistä.
Uskaltakaa olla rohkeita. Toteuttakaa rohkeesti unelmianne, kertokaa rohkeesti että rakastatte, pyytäkää rohkeesti anteeks virheistänne, antakaa myös rohkeesti anteeksi, olkaa rohkeesti omia itsejänne, pyytäkää rohkeasti apua jos ette selviä yksin.
"rohkeus ei oo sitä ettei pelota vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"
Ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2017 kaikille ♥
