Nyt siitä murheesta on päästy, ens viikolla se suunnitelma tulee käytäntöön, kun on näyttöviikko. Mutta ehdin juuri ja juuri kaiken muun keskellä tehdä lokakuun Blogitiimipostauksen, vaikka meinasin jo luovuttaa ajanpuutteen vuoksi. Tässä se kuitenkin on valmiina! Tuntui, että on pakko löytyä jostain sen verran aikaa, että saan tän tehtyä, koska aihe oli todella kiva ja olis harmittanut, jos olisin joutunut jättämään lokakuun postauksen välistä...
Meidän lokakuun teemana oli itseasiassa 15 erilaista teemaa, joista jokainen meistä oli valinnut 3. Jokaisesta teemasta otettiin kuva joka jollain tapaa liittyy teemaan. Osa niistä oli erittäin abstrakteja ja vapaamuotoisia, niissä vain luovuus oli rajana, joten mielenkiintosta onkin, että miten monella eri tavalla yhdestä teemasta voi ottaa kuvan. Toki kaikkien kuvat on muutenkin erilaisia, mutta veikkaan että esimerkiks "liike"- ja "valo"-teemoista voi tulla aika erilaisia versioita! Tässä näätte mun näkemykset, postauksen lopussa on linkit muiden tyttöjen blogeihin!
Ensimmäinen asia aamulla
Ihan ensimmäinen asia on kyllä herätyskellon sammuttaminen, mutta siitä ei yleensä jää mitään muistikuvia, kun puoliunessa silmät kiinni yritän sokkona osua sormella oikeaan kohtaan näytössä, että se meteli hiljenis... Mutta ensimmäinen asia minkä teen oikeesti herättyäni on mun unen keston päivittäminen. Toisinsanoen vedän asteikolla ensimmäisen viivan nukahtamisen ajankohdalle, ja toisen viivan heräämisajaks. Yritän seurata mun nukkumista aika tarkkaan, koska huomaamattani saatan nukkua tosi vähän enkä edes tajua sitä.
Oma koti kullan kallis
Mun oma koti on mulle kullan kallis, viihdyn täällä tosi hyvin. Mun lempipaikka on ehdottomasti sänky, jossa teen yleensä kaikki koulujutut, luen, selaan puhelinta ja lagitan. Siksi kuvaan valikoitui just tämä kohta mun kodista.
Portaat
Kiviset Ristinkirkon portaat, joille on pudonnu ihanan värisiä lehtiä.
Mikä saa minut hymyilemään
Lapset on ehdottomasti asia, joka saa mut aina hymyilemään. Kuvan piirustuksen sain toissapäivänä yhdeltä lapselta päiväkodista. Viime aikoina oon saanut olla tosi paljon lasten kanssa ja se saa mut hyvälle tuulelle. Lasten kanssa oleminen on vaan maailman ihanin juttu. Tiedän, että oon oikeella alalla, koska mikä olis parempaa, kuin tehdä työkseen jotain, joka saa hymyilemään?
Lempiaika päivästä
Mun lempiaika päivästä on se hetki, kun tuun kotiin ja saan vaihtaa yöpuvun päälle, maata vaan ja ottaa ihan rennosti. Siitäkin huolimatta, vaikka kello olis kaks iltapäivällä. Nyt syksyn tullen oon saanut kaivaa taas mun rakkaat pörrösukat esiin. Ja pörröhousut ja pörröhupparikin on päässeet jo käyttöön.
Riippuvuus
Mä voisin melkein kutsua tätä jo riippuvuudeks, nimittäin Vaasan ruisnachoja. Nimenomaan sesam&merisuolan makuisena. Syön näitä valehtelematta melkein joka ikinen ilta, tälläkin hetkellä... Olin erittäin onnellinen, kun löysin loppukesästä mega-kokoisen pussin näitä. Järkevämpää ostaa megapussi kuin useita pikkupusseja. Melkein jokaisella kauppareissulla tällänen pussi lähteekin ostoskoriin... Nää on vaan superhyviä.
Liike
Tätä teemaa varten mulla oli alunperin aivan toiset suunnitelmat, mutta täysin sattumalta samassa hetkessä orava juoksentelikin ohitse ja sain siitä hyviä kuvia, joten suunnitelmiin tuli muutos. Itseasiassa tää on paljon hauskempi kuva, kuin mitä alunperin olin ajatellut. Kyseinen orava muistuttaa jossain määrin kengurua loikkaamassa.
Valo
Pimenevissä syysilloissa ei oo kovin montaa positiivista asiaa. En tykkää pimeydestä sinänsä, mutta jos ei olis pimeää, valot ei erottuis niin hienosti. Olis hölmöä polttaa kynttilöitä, kun olisi niin valosaa, ettei niitä edes erottais. On ihanaa kun saa pitää jouluvaloja päällä ja ne valaisee tunnelmallisesti koko kodin. Se on kivaa pimeydessä. Mutta pimeys ilman valon häivähdystäkään ei ole hyvä. Valo tekee pimeydestä hyvän.
Alaviistosta
Joskus tuntee olonsa melko pieneks, kun seisoo suuren puun alla. Mä joskus mietin, että ihminen voi rakentaa korkeita pilvenpiirtäjiä ja torneja, mutta puut kasvaa itse ja mun mielestä se on suurempaa suuruutta, kuin ihmisen rakennelmat.
Syksyn värit
Tää puu oli ihan älyttömän kauniin värinen. Ihan kuin jokainen lehti olisi erikseen maalattu vesiväreillä eri väriseksi. Värit meni aina oksan pituudelta samassa järjestyksessä. Oksan kärjessä olevat lehdet oli vihreitä, runkoa kohden keltaisia, oransseja ja punaisia. Niin kaunista.
Mitä ilman en voi elää
Ystävät on asia, joita ilman en voisi elää. Hirvein ajatus ikinä, että olisin täysin yksin. Vaikka ajoittain tuntuukin yksinäiseltä, niin silti tiedän, että ystävät on olemassa.
Itse tehty
Yksi mun itse tekemistä asioista, joka on jopa mun omasta mielestä todella onnistunut, on pallovalot. Väsäilin näitä pallovalosarjoja viisin kappalein kun olin au pairina. Hostperheen tytöille tein samanlaiset, kuin tässä kuvassa. Nää kiertää mun eteisessä naulakon ja peilin ympärillä. Laitan ne usein iltaisin päälle ja sammutan muut valot eteisestä. Nää on niin tunnelmalliset ja on kivaa myös ajatella, että oon itse tehnyt nää.
Kolme samanlaista
Kolme samanlaista lintua, jotka jäi parvestaan vähän jälkeen niin, että sain niistä täydellisen kuvan tähän teemaan.
Käsin kirjoitettu
Yhdellä mun ystävistä on kaunein käsiala, jonka oon koskaan nähnyt. Niin persoonallinen ja kaunis. Mulla ei ikimaailmassa riittäis kärsivällisyys kirjoittaa aina niin kauniisti.
Kello kuudelta
Kävelin ennen kuutta ympäri Lahden keskustaa Saran kanssa miettien, missä kaikkialla onkaan kellotauluja. Vanhan bussiaseman kello on yhtä ruma kuin Tuomitalon, Sokoksen kello vasta ruma onkin. Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteyksessä on kello, joka on hieman edes persoonallinen. Seisoskeltiin tämän kellon edessä muutama minuutti, kunnes viisari heilahtais tasan kello kuuteen. Odottaessa huomasin, että Rautatienkadulle on ripustettu jouluvalot!! Ne ei tietenkään olleet päällä, mutta tulin iloseks jo siitä, että ne oli laitettu paikoilleen ja varmasti jo viimestään marraskuussa ne sytytetään. Kun viisari heilahti tasaan ja olin ottamassa kameralla kellosta kuvaa, samalla hetkellä jouluvalot syttyivät päälle! Tässä kuvassa jouluvalot itsessään ei pääse ominaisuuksiinsa, koska pääpointti oli nyt kellossa, mutta ujutin ne silti vähän näkymään taustalla. Rakastan jouluvaloja.Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta! Käykää kattomassa myös muiden Blogitiimi-tyttöjen blogeista heidän 15 kuvaa näistä samoista teemoista:
