Blogitiimi - Kirje minulle vuoden päähän

 Vuoden 2018 ensimmäinen Blogitiimi-postaus. Tän tammikuisen postauksen aiheena on kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Mä oon kirjottanut useita kertoja itselleni kirjeitä tulevaisuuteen lapsesta asti, mutten oo vielä kertaakaan päässyt lukemaan niitä, koska oon asettanut avauspäivämäärät niin kaukaisiksi. Tällä kertaa kirjettä ei ole tarkoitus lukea kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, vaan vuoden päästä.

Mulla oli hirveen selkeä ajatus tästä postauksesta ja sen sisällöstä, kunnes aloin kirjottamaan tätä. Aloin kyseenalaistamaan sitä, että kirjoitanko samanlaisen kirjeen kuin aina aiemminkin? Koska tällä kertaa jokainen maailman ihminen halutessaan voi sen lukea, ja mun tulevaisuuskirjeet on olleet aiemmin hyvin henkilökohtaisia. Toisaalta jaan mun blogissa hyvin paljon asioita, mutta mä luulen, että tällä kertaa lähestyn tulevaisuuden itseäni kirjeen muodossa vähän eri näkökulmasta.

 Hei Sini,
sinä 23-vuotias minä, joka vuoden päästä toivottavasti muistat tämän kirjeen olemassaolon. Kun kirjoitan tätä sinulle, minun (ja sinun menneessä) elämässä on kaikki hyvin. Paremmin kuin vuosikausiin. Olen aina aiemmin toivonut sinulle, tulevaisuuden minälle, että olisitpa jo vihdoin onnellinen. Olisitpa jo päässyt elämässä eteenpäin, olisitpa jo löytänyt suunnan elämällesi. En toivo sitä enää, tunnen itseni vähän uhkarohkeaksi, kun haluan kirjoittaa ennemmin, että kunpa tämä kaikki säilyisi. 

Oikeastaan haluaisin mieluummin kirjoittaa, että vuoden päästä olet vielä onnellisempi kuin minä nyt, mutta se tuntuu liian pelottavalta. Voiko sellaista sanoa? Mahdatko nauraa minulle, jos kuvittelen liikoja onnesta? En tiedä milloin ihminen on kaikkein onnellisin. Toivottavasti sinä olet oppinut onnellisuudesta vielä paljon enemmän, kuin minä tiedän vielä.

Et ole pelkästään onnellinen, tiedänhän minä sen. On edelleen olemassa vaikeita asioita, mutta uskon siihen, että sinä olet vahvempi kuin minä. Minä selviän tästä hetkestä, selviä sinä sitten vuoden päästä. Sinunkaan ei tarvitse selvitä yksin, muista se. Minä en voi olla tukenasi, mutta on muita ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa ollakseen tukenasi. Et ole yksin.

Olen äärimmäisen ylpeä sinusta. Olet valmistunut koulusta, sinulla on ammatti. Se on ehkä ammatti, jota et halua tehdä kovin pitkään työksesi, en minäkään halua vaikka en ole vielä edes valmistunut, mutta sinulla on mahdollisuudet mihin vain. Niin minulle sanottiin. Toivon sinulle rohkeutta, että uskallat hakea yliopistoon varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi. Älä pelkää sitä, että olisit huonoin. Et varmasti ole, eikä haittaa vaikka olisitkin. Minulle sanottiin kuukausi sitten, että minun täytyy muistaa pitää tavoitteet mahdollisimman korkealla. Älä sinäkään koskaan unohda sitä, se koskee yhtälailla sinua.

Se mitä minä olen oppinut on, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita. Toivottavasti sinä opit näkemään niitä lisää. Toivon, että matkustat uusiin paikkoihin ja seikkailet. Toivon, että ylität itsesi etkä anna periksi peläten epäonnistumista. Toivon, että teet asioita sponttaanisti etkä suunnittele liikaa. Otat rennosti, elät hetkessä ja uskot itseesi. Sitä minä toivon sinulle.

♥: Sini

Luulen, että tulostan kirjottamani kirjeen ja laitan sen kirjekuoreen. Avaan sen sitten vuoden päästä konkreettisesti. Tuntui hyvältä kirjottaa ja tuntui oikeasti siltä, että en vain kirjottanut muodon vuoksi. Uskoin siihen mitä kirjotin, haluan koko sydämestäni asioiden menevän niin.

Muiden Blogitiimin tyttöjen kirjeet voi käydä lukemassa heidän blogeista:

Anniina // Heli // Krista // Jenny