LONDON #3

Lontoon matkasta on kulunut nyt 3 kuukautta, mutta vielä on tää kolmas ja viimeinen osa matkakuvista julkaisematta. Oon jo ehtinyt harkita, että 'antaa olla', kun siitä on niin kauankin. Mutta tykkään näistä kuvista tosi paljon ja haluan näyttää ne teille, ja haluan myös että Lontoo-matkakertomus tulee päätökseen.

Edellisiin postauksiin pääsee näistä linkeistä: Lontoo osa 1. (klik) ja Lontoo osa 2. (klik)!

Kakkososassa jäätiin reissun kolmanteen päivään torstaihin, kun oltiin menossa London Eyehin! Lippujen ostamisen kanssa oli pientä säätöä, mutta lopulta saatiin liput käteen ja päästiin jonottamaan maailmanpyörään. Se jono tuntui ikuisuudelta ja näytti tosi pitkältä, mutta koska yhteen kapseliin mahtuu parikin kymmentä ihmistä kerrallaan, jono liikkui kuitenki tosi nopeesti. Jonon varrella oli sekä turvatarkastus jossa katottiin kassit läpi, sekä valokuvauspiste johon oli pakko osallistua, eikä sitä voinut kiertää niinkun Ruotsin laivalla. Kun lopulta lähestyttiin jonon kärkeä, mua alko vähän jännittämään.

Olin siis jo etukäteen panikoinut, että miten uskallan mennä sinne, kun se menee niin korkeelle. Mulla on jonkin asteinen korkeanpaikan kammo, se riippuu todella paljon paikasta, että kuinka lamauttavaa se on. Mun onnekseni London Eye ei tuntunut yhtään pelottavalta, kun sinne kapseliin pääs sisälle. Se maailmanpyörä ei pysähdy ollenkaan, vaan kun noustaan kyytiin tai hypätään pois, se täytyy tehdä vauhdissa. Se pyörii kuitenkin suhteellisen hitaasti, ja siinä varmasti myös yks syy miks se ei tuntunut kovin pelottavalta, koska sen liikkumista siellä kapselin sisällä tuskin edes tunsi. Se on tosi tukeva ja vakaa, ei heilu eikä keiku tai edes tärise. Sitä vaan huomaa, että pikkuhiljaa nousee koko ajan ylemmäs, ja lopulta alemmas.

Kapselin keskellä oli penkki, jos haluaa istua, mutta suurin osa taitaa seistä siellä reunoilla ja ihailla maisemia joko kameran kanssa tai ilman. Meiän kapseliin vaan sattui kaksikin pariskuntaa, jotka molemmat liimautui siihen "parhaaseen kohtaan" lähes koko 30 minuuttisen matkan ajaks. Toisinsanoen siihen nurkkaan kapselia, josta olis nähnyt parhaiten Big Benit sun muut nähtävyydet. Siihen piti vaan änkeä vähemmän hienovaraisesti, jos halus saada kuvan sinne suuntaan.

Me satuttiin (ja osittain tarkoituksella ajoitettiin) menemään London Eyehin auringonlaskun aikaan. Toki aurinko ei ihan vielä kokonaan ollut laskemassa, mutta paistoi kuitenkin jo alempaa. Tottakai myös aurinko sitten laski nähtävyysten taakse, jolloin oli melko vaikeeta saada kuvaa siihen suuntaan, ihan kuin niistä kahdesta pariskunnasta ei olis ollut jo tarpeeks harmia. Kapselin seinä on kuitenkin lasia, ja kun kuvaa lasin läpi kohti aurinkoa, on aika vaikeaa saada täydellistä kuvaa, kun siihen tulee mukaan kaikki kivat heijastukset ikkunasta ja kohdekin on ihan varjossa. Mutta sain kuitenki muutamia suhteellisen onnistuneita kuvia maisemista!

Kun meidän puolituntinen London Eye-kierros oli ohi, lähdettiin kävelemään Westminster Bridgeä pitkin Thames-joen yli. Tää asia ei tietenkään silloin ollut mielessä, mutta pari viikkoa eteenpäin tällä samalla sillalla tapahtui terrori-isku, jossa mies ajoi autolla ihmisten päälle. Jälkikäteen tuli ahdistava olo siitä, että ei ollut kauaakaan, kun itse oli kävellyt tolla samalla sillalla.

Oltiin tässä vaiheessa jo todella väsyneitä. Oltiin kävelty koko päivä ja käyty vaikka missä, joten päätettiin hypätä Westminsterin asemalta metroon ja mennä hotellille lepäämään. Satuttiin vaan olemaan liikenteessä totaaliseen ruuhka-aikaan, Circle line oli aivan täynnä ihmisiä, Mari pääs istumaan viimeselle vapaalle paikalle, mutta ne 7 harvinaisen pitkältä tuntuvaa aseman väliä seisten tuntui jaloissa ihan kuolettavilta. Tarkemmin en muista enää tästä torstai-illasta mitään kertoa, mutta olettaisin hyvin vahvasti, että käytiin ruokakaupan kautta ostamassa iltapalaa ja mentiin hotellille nukkumaan.

Perjantaista mulla ei ole ainuttakaan kuvaa, joten sen päivän kommellukset tulevat pelkästään tekstimuodossa. Perjantai oli ainoa sateinen päivä, joten oltiin ajateltu, että käytetään se shoppailuun. Lähdettiin aamulla metrolla asemalle nimeltä High Street Kensington. Käytiin nopeasti Wilko-nimisessä kaupassa, josta oli hyvin suuret odotukset. Lopulta se paljastui lähinnä Tokmanni-tyyliseksi tavarataloksi, jossa on äärettömän pieni valikoima mitään sekä lähes tyhjät hyllyt. Jatkettiin Circle linellä kohti Liverpool Streetin asemaa, josta oli tarkotus vaihtaa Overground-junaan kohti Hackney Downsia. Löydettiin valtavalta juna-asemalta vähän liiankin nopeasti oikeaan paikkaan menevä Overground, johon istuttiin tyytyväisinä odottamaan lähtöä. Vaunu oli vähän pelottavan tyhjä, ainoostaan yks mies istui lukemassa lehteä. Se vilkuili meitä, ja lopulta sanoi, että tää juna ei lähde vielä pitkään aikaan, viereiseltä raiteelta lähtee ihan kohta samaan paikkaan menevä juna. Kiitettiin ja vaihdettiin äkkiä junaa, joka vei meidät sit todella nopeesti perille, koska matkan varrelta kaksi kolmesta asemasta oli poissa käytöstä.

Astuttiin Hackney Downsissa ulos kaatosateeseen. Lähdettiin ettimään Marin etukäteen valitsemaa eläinkauppaa, jonka piti sijaita kyseisellä kadulla. Lopulta eläinkauppa löytyi, mutta sen kanssa ei ollut yhtään sen parempi tuuri, kuin sen mun lahjatavarakaupan kanssa... Nimittäin koko putiikki oli ilmeisesti lopettanut, ikkunat oli peitetty pahvilla ja ovessa oli kaksi kylttiä, joista toisessa luki "Keep Out" ja toisessa "Danger". Pettymyksestä huolimatta ei huvittanut jäädä sateeseen seisomaan, vaan otettiin Hackney Centralista toinen Overground-juna kohti Stratfordia. Aseman vieressä on valtava kauppakeskus Stratford City, jossa vierähti useita tunteja. Löydettiin monta ihanaa kauppaa ja ostettiinkin vaikka ja mitä. Käytiin myös perinteisesti Mäkkärissä syömässä, sekä syömässä jätskit Joe Delucci's italialaisessa jäätelökioskissa. Kauppakeskuksen löhösohvalla lepuutettiin jalkoja ja Mari yritti googlettaa toista eläinkauppaa Lontoosta, joka olisi toiminnassa. Lopulta yks valikoitui sieltä, jota kohti lähdettiin suunnistamaan. Se(kään) matka ei mennyt ihan mutkitta.

Overgroundeja piti lähteä tosi usein, mutta laiturilla seistessä aikataulunäyttö oli sitä mieltä, että niitä lähteekin vaan puolen tunnin välein. Asema oli aivan täynnä, ihmiset näytti jotenki hämmästyneiltä ja ihmetteleviltä. Heijastintakkisia työntekijöitä pyöri ympärillä ja muut ihmiset kyseli niiltä koko ajan jotain. Kaiken hälinän keskellä kuulutettiin jatkuvasti samaa kuulutusta, josta ei saanut mitään selvää, mutta se ei kuulostanut ihan "normaalilta". Lopulta oikea juna saapui laiturille, ja mentiin kyytiin. Juna ei kuitenkaa lähtenyt liikkeelle, vaan asemalla kaikui se sama kuulutus. Sain bongattua sieltä muutamia sanoja, joista ymmärs sen verran, että tää juna ei pysty menemään päätepysäkille asti, ainoastaan Camden Roadille, koska sen jälkeen on joku este. Kaikkien matkustajien piti jäädä siis siellä pois. Meitä se ei sinänsä haitannut, me oltiin muutenkin jäämässä kyseisellä Camden Roadin asemalla pois. Juna oli yllättäen taas täynnä. Mun vieressä istui nainen äitinsä ja lapsensa kanssa. Vanhempi nainen jutteli tyttärelleen ja mun korvaan särähti sana "a bomb". Toistin sen vahingossa ääneen ja vanhempi nainen kääntyi muhun päin. Hän alkoi kertomaan, että Camden Roadin jälkeen jostain lähistöltä on löytynyt pommi, siks juna ei voi jatkaa siitä eteenpäin. Olin ihan sanaton, en oikein edes järkyttynyt, enemmänkin vaan ajattelin että "eihän tää voi olla totta". Camden Roadilla asema oli täynnä poliiseja, kun astuttiin junasta ulos.

Löydettiin Marin kattoma eläinkauppa, ja tällä kertaa kyseessä ei ollut tukkumyymälä eikä suljettu rakennus. Mä ostin sieltä Islalle ja kissoille tuliaisia, mutta Marilla kesti hiukan mua kauemmin päättää omat tuliaisensa Viuhtille. Kun lähdettiin suunnistamaan hotellille päin, oli jo aika myöhä, alkoi olla hämärää ja kylmää, ja oltiin lisäks aika väsyneitä, eikä ois jaksanut kävellä yhtään ylimäärästä. Istuttiin bussipysäkillä, eikä ymmärretty yhtään bussireiteistä tai aikatauluista mitään, ei edes sen vertaa että oltais päästy edes hotellille päin. Päätettiin sit mennä kuitenkin metrolla, vaikka jouduttiinkin käyttämään kolmea eri metrolinjaa, että päästiin 6 pysäkin matka hotellille. Ilta hotellilla meni hyvin pitkälti saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin, iltapalaa lähikaupasta ja nukkumaan. Saatettiin kyllä vähän jo pakkailla tavaroita matkalaukkuihin, koska lauantaina oliskin jo lento Suomeen.

Viimeinen päivä Lontoossa, eli lauantai 4.3. Herättiin ajoissa, mentiin heti aamupalan auetessa syömään ja lähdettiin siitä suoraan kohti Hyde Parkia. Jo joulukuussa kun varattiin hotellia, oltiin nimenomaan ajateltu, että "ihanaa kun Hyde Park on siinä ihan vieressä, niin tulee varmaan käytyä siellä joka päivä". Lopputulemanahan oli, että vasta viimeisenä päivänä ehdittiin käymään siellä, kun oikein erikseen niin päätettiin. Ja kannatti mennä, olihan se tosi hieno paikka! Vaikka maaliskuun alussa vasta oltiin, niin koko Lontoo oli niin keväinen jo. Oli ihana nähdä niin paljon vihreää, kun Suomessa oli sillon vielä lunta ja pakkasta.

Koska oltiin niin aamusta liikkeellä, Hyde Parkin nurmikko oli ihan aamukasteessa. Käveltiin kohti Round Pondia, joka on kuvissa näkyvä pyöreä lammikko. Koko Lontoossa oli tosi paljon joutsenia, mutta täällä niitä oli erityisen monta. Ja tietenkin muita lintuja myös, kuten sorsia, lokkeja ja hanhia.

Sain joutsenista otettua aika hienoja kuvia, kun ne siinä teki aamupyristelyitään ja pärskytti vettä siivillään. Oli onni, että mun objektiivissa oli niin pitkä zoom, että ylettyi ottamaan tosi kaukaakin kuvia!

Tässä myös näkee, kuinka kaukaa pystyin ottamaan kuvia sillä objektiivilla. Kyseessä on Kuningatar Victoria patsas, mutta alemmasta kuvasta näkyy, kuinka kaukana toikin patsas oli, kun siitä otin kuvan. Laiska turisti, kun ei jaksa mennä lähemmäs katsomaan, niin zoomaa vaan tarpeeks lähelle ja ottaa kuvan kaukaa.

Ja patsaan takana on Kensingtonin palatsi. En tiedä siitä sen enempää, koska ei käyty tosiaan tämän lähempänä.

Kun oltiin kuvailtu tarpeeks joutsenia, lähdettiin kävelemään Hyde Parkin polkuja pitkin keskemmälle puistoa. Siellä oli välillä tosi aavemaisen näköstä, onneks ei oltu pimeään aikaan siellä kävelemässä.

Tässä kuvassa ollaan jo tultu puoleen väliin puiston halki, ja oikastiin pientä puutarhamaista polkua The Long Waterin rannalle, joka näkyy tossa kuvassa vähän taustalla. Toi pieni polku olis varmaan upean näkönen kesällä, kun kukat kukkis ja toi kaari olis peittynyt köynnöskasveilla.

Sillan toiselta puolelta järven nimeksi vaihtui The Serpentine. Koko toi järvi on hyvin pitkulaisen muotonen, Serpentinen puolelta vähän pyöreämpi ja leveämpi. Joutsenia tietysti sielläkin joka puolella.

Siinä aivan lähellä olis ilmeisesti ollut Prinsessa Dianan muistosuihkulähde, mutta se jäi näkemättä. Nähtiin kuitenkin toi laatta maassa, josta ties että lähellä oltiin kuitenkin.

Käveltiin Serpentinen rantatietä eteenpäin. Vaikka oli edelleen aika aikainen aamu, siellä oli paljon ihmisiä jo lenkillä, ja matkan varrella oli joku uimapaikan tapainenkin, jossa ihmiset meni uimaan sinne jääkylmään veteen joutsenten keskelle.

Kun tultiin Serpentine järven päähän, nähtiin yläpuolelta että siellä olis joku vesiputous, joka näytti aivan liian eksoottiselta sijaitakseen Lontoossa. Kierrettiin kävelytietä pitkin sen toiselle puolelle, jotta nähtäis se paremmin.

Myös toiselta puolelta katsottuna se näytti edelleen aivan liian eksoottiselta. Miten ihmeessä Lontoossa voi näyttää noin viidakkomaiselta? Mutta olihan se hieno, ja varmasti vielä hienompi kesäaikaan!

Meillä oli vielä aikaa jäljellä, ennenkuin kello 12 piti luovuttaa hotellihuone. Lähdettiin Knigthsbridgen metroasemalta Piccadilly linellä kohti Piccadilly Circusta, joka oli myös vielä täysin näkemättä.

Piccadilly Circuksella on ylemmässä kuvassa näkyvä iso valomainostaulu, sekä suihkulähde. Ei paljon sen kummempaa, toki kauppoja ja liikennettä joka puolella aukiota. Ja Ripley'sin Believe it or Not-museo, jossa ei käyty. Se on kuulemma aika huijausta, kun ei siellä ole oikein mitään nähtävää, mutta en tiedä kun ei tosiaan itse käyty siellä.

Käytiin tässä Little Britannia -turistikaupassa, joka oli kyllä ehdottomasti isoin turistikrääsäkauppa, mihin oltiin törmätty. Käytiin myös muutamassa muussa pienemmässä vastaavassa.

Piccadilly Circus oli aika äkkiä nähty, mut meillä oli silti vielä muutama tunti aikaa kierrellä Lontoossa ennen hotellille paluuta. Mulla oli suunnitelmissa, että olisin halunnut ostaa Lontoosta jotkut hienot Niken kengät, siis sellaset vähän erikoisemmat väreiltään kuin mitä Suomessa myydään. Googlettelin kenkäkauppoja, ja pari löytyi Carnaby Streetiltä, jonne lähdettiin kävellen suunnistamaan seuraavaksi.

Kyseiseltä kadulta ei kuitenkaan löytynyt kenkäkaupoista ihan semmosia, kuin olisin halunnut. Oltiin kuitenkin sit jo puolessa matkassa Oxford Streetille, josta löytyy lisää kenkäkauppoja, mukaanlukien Nike Town. Sinne mentiin ekana, mutta vaikka löysinkin yhdet aika mieleiset, niin niistä ei sitten ollutkaan kuin pieniä kokoja jäljellä. Ei jääty sinne tuhlaamaan aikaa, vaan käveltiin Oxfrod Streetiä pitkin hotellille päin samalla, kun käytiin suunnilleen jokaisessa kenkäkaupassa mitkä matkan varrelle sattui. Lopulta meinattiin jo, että ei me enää ehditä, parempi vaan lähtee sinne hotellille nyt.

Sit kuitenkin vielä yks kauppa tuli sopivasti vastaan, JD Sports, jossa päätettiin nopeesti käydä. Ja sieltä löytyikin täydelliset, joista oli vielä mun kokoa! Niillä oli harvinaisen eriskummallinen systeemi kenkien kanssa, että kuka ne hakee varastosta ja miten ne tietää kenelle ne kengät pitää antaa kokeiltavaksi, kun se oli eri henkilö jolta kengät pyysin. Odotettiin siinä kenkiä aikamme ja vilkuiltiin kelloa, että ehditäänkö... Sain vaan toisen kengän kokeiltavaks, se myyjä kyttäs vieressä ja piti toista kenkää itellään. Mari kysyi, että saisko sitä toistakin kenkää kokeilla, niin sain onneks sovitettua molempiin jalkoihin. Kun sanoin myyjälle, että haluan ostaa nää, niin se sanoi vaan, että "menkää vaan kassalle, et kengät tulee perässä". Mentiin kassalle, ja se myyjä toi kengät kassan taakse, ja jonotettiin siinä vaan tyhjin käsin. "Ostaisin noi kengät mitkä on tuolla takana pöydällä", sanoin vaan kun tuli mun vuoro maksaa. Sain vihdoin sit ne kengät mukaani ja lähdettiin kiireesti kohti hotellia.

Hotellihuoneessa pakattiin uusimmat ostokset matkalaukkuihin ja raahattiin ne hotellin aulaan. Punnittiin meiän laukut hotellin matkalaukkuvaa'alla, koska mä olin erityisesti ihan hysteerinen siitä, että entä jos se painaa yli 23kg... Lopultahan se painoi vaan 16kg, että olisin voinut vähän huolettomammin ostaa juttuja, joita jätin ostamatta vaan sen takia, että pelkäsin matkalaukun painorajan ylittyvän. Luovutettiin hotellihuoneen avainkortti ja raahauduttiin matkalaukkuinemme kadulle. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa, ennenkuin kannatti edes lähteä lentokentälle. Käytiin taas jälleen kerran Mäkkärissä syömässä siinä odotellessa. Ruokailumme jälkeenki aikaa oli edelleen liikaa, joten siirryttiin viereiseen Burger Kingiin jälkiruokaa syömään. Syötiin siellä jätskit ja hengailtiin vaan yrittäen kuluttaa aikaa.

Meiän Oyster cardeilla oli enää niin vähän rahaa ladattuna, ettei oltais päästy metrolla lentokentälle asti. Mä latasin viimesillä punnillani siihen lisää rahaa, mutta Marin korttia varten meillä ei ollutkaan sopivaa rahaa. Mä kävin rikkomassa mun pienimmän setelin viereisessä turistikrääsäkaupassa, ja ostin muutaman turistipostikortin, että saisin vaihtorahana kolikoita. Lopulta päästiin sit metroon kohti lentokenttää.

Heathrow'ssa käytiin muutamassa kaupassa ja odoteltiin lennon lähtöä. Tai oikeastaan ensin odoteltiin, että niille "ilmoitustauluille", mistä näkyy lähtevät lennot ja niiden portit, että sellaselle ilmestyis miltä portilta meidän lento lähtee. Se tieto tuli siihen näkyviin aika viime tipassa, mutta ehdittiin kävelemään sinne, vaikkei se ihan lähellä ollutkaan. Jouduttiin odottamaan ikuisuus myös koneeseen pääsyä, ja lento oli muistaakseni jonkun verran myöhässä. Lennon piti ainakin lähteä 16:10, mutta oltiin Marin kanssa mun luona Lahdessa vasta 23:30 aikoihin. Oli pitkäntuntuinen matka kotiin, mutta siitäkin selvittiin.

Nyt oon saanut vihdoin ja viimein kerrottua mun ja Marin Lontoon reissusta, mutta jo oli aikakin! Sitä paitsi uusi reissu kolkuttelee jo ovella, joten tää oli hyvä saada "alta pois", ennenkuin heinäkuun vaihteessa saatte postauksia mun ja Maijan suurelta seikkailulta! Mulla on kuitenkin vielä Lontoon ostospostaus julkaisematta, joten se on viimenen Lontooseen liityvä postaus tältä erää. Olin ajatellut tehdä jotain "vinkkejä Lontooseen"-tyylistä postausta, mutta siitä matkasta on jo niin kauan, etten muista enää mitään hyviä tipsejä, joista olis jollekkin jotain hyötyä.

Mutta kuullaan taas seuraavassa postauksessa ♥