mä päätin sen, must on pakko tulla taas onnellinen

Tiedättekö kun joskus tuntuu, että nyt riittää? On niin väsynyt ja kyllästynyt johonkin asiaan, että siihen on pakko tulla muutos, melkeinpä keinolla millä hyvänsä. Mulla on ollut pidempään jo sellainen tunne. Mulle riittää tää jatkuva surullisuus ja toivottomuus. Mä oon niin väsynyt siihen, että mun elämä vaan jumittaa paikallaan, että menneisyys roikkuu kahleena jalassa ja tulevaisuus on pimennysverhon takana piilossa. Mä en jaksa enää stressata ja murehtia asioista, joille en voi kertakaikkiaan tehdä mitään. Tää riitti mulle nyt.

Suurin osa asioista, jotka pitää mua kiinni tässä olossa ei ole sellaisia, jotka katoisi yhdessä yössä tai sormia napsauttamalla. Ne ei oo mitään tahdonasioita, jotka voisin vain unohtaa jos päätän niin. Sitä on yritetty tuloksetta. Oon yrittänyt myös miljoonaa huonoa keinoa, sekä montaa huonoakin huonompia tapaa, jolla kuvittelin musta tulevan onnellisempi. Täysin turhaan.

Niistä keinoista on tullut vaan entistä pahempi olo. Joskus se on ollut jopa tarkotuskin, koska enhän mä ansaitse olla onnellinen. Se ajatus on pinttynyt niin pahasti mun mieleen, että oon tehnyt kamalia asioita vain siksi, että kuvittelen olevani maailman kamalin ihminen. Oon vihannut itteäni niin paljon, etten oo nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa.

Mä oon kirjottanut tälläsiä asioita aiemminkin, että mulla oli ennen, joskus vuosia sitten tälläistä ajattelua ja kertonut miten paljon oon päässyt eteenpäin siinä. Mutta kun koko 2017 vuosikin on ollut sitä samaa, kuin "vuosia sitten". Tuntuu ihan hirveältä, että vuodet vaan kuluu, mutta oikeastaan mikään ei muutu. Mutta nyt on pakko alkaa muuttumaan.

Mä täytän ensi viikolla 22 vuotta. Vuosi vuodelta sen jälkeen kun täytin 17, tuntuu ihan epätodelliselta juhlia synttäreitä. Vuosia, joita ei pitänyt enää tulla yhtäkään lisää. Välillä se tekee mut tosi vihaiseksi, oon pettynyt ja surullinen siitäkin. Mutta yritän myös olla onnellinen ja kiitollinen, kun mietin kaikkia ihania asioita, joita on tapahtunut sen jälkeen. Jos näitä viittä vuotta ei olisi ollut, en olis kokenut mun koko elämän parhaita asioita.

Näiden viiden vuoden aikana mä oon tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen. Mä oon matkustanut kuuteen eri maahan viiden vuoden aikana. Mä oon saanut asua Tukholmassa, olla au pairina ja olla maailman onnellisin siellä. Meille muutti ihana Sulo-kissa, ja viime kesänä hömppä Isla-koira. Oon muuttanut pois kotoa omaan kotiin. Oon päässyt opiskelemaan mun lapsuuden haaveammattiin. Oon oppinut tuntemaan itteni paljon paremmin.

Ja tää blogi on kulkenut kaikki nää viisi vuotta mun mukana. Vaikka täällä ei ihan kaikkea luekaan mun elämästä, niin tää on silti ollut olemassa koko tän ajan ja rivien välistä saattaa pystyä lukemaan jotain siitä todellisesta mielen maisemasta, vaikkei sitä suoraan olisikaan kirjotettu. Nyt tää pääsee mukaan siihen elämänvaiheeseen, jossa musta tulee onnellinen.

Tää kesä on ollut aikamoista pyörremyrskyä. Mun odotukset tältä kesältä oli jotain aivan muuta, kuin miten asiat on todellisuudessa menneet. Kuvittelin, että makaan vaan sängyssä, rentoudun, en murehdi mistään, nään kavereita, valvon myöhään, syön paljon jäätelöä ja olen Islan kanssa.

Todellisuudessa tähän kesään on tuskin mahtunut stressitöntä päivää. Mä en oo paljon ehtinyt rentoutumaan, tai makaamaan sängyssä valvoen öitä. Oon nähnyt kyllä kavereita, mutten kovin usein. Mulla on ollut hirveästi tekemistä, menoa ja stressattavaa. Ehkä vähän liiankin paljon kaikkea, koska hetkittäin tuntuu, että tää kaikki on ihan liikaa. Oon pakottanut itteni vaan selviämään päivästä toiseen, vaikken aina jaksakaan. Niitä huonoja selviytymiskeinoja on käytetty turhankin paljon, mutta yritän päästä kahdesta viimeisestäkin eroon pikkuhiljaa. En mä oikeasti tarvitse niitä, ne ei tee mun olosta yhtään sen parempaa.

Sen sijaan mä oon hakenut töitä ja päässyt töihin. Se kaikki tapahtui erittäin spontaanisti ja vaikken osannut edes varautua tähän kaikkeen, niin tykkään mun työstä tosi paljon. Joudun heräämään työaamuina neljän-puolviiden aikaan aamulla. Töissä pitää olla jo kuudelta ja yleensä poljen sinne pyörällä. Kun aamulla herään kellonsoittoon, kiroan itteni alimpaan maanrakoon että oon itteni tämmöseen likoon laittanut, koska en jaksais millään nousta. Kun poljen puoli kuudelta aamulla töihin, koko kaupunki nukkuu vielä. Ilma on viileä ja raikas, aurinko paistaa ja musta tuntuukin siltä, että tästä tulee hyvä päivä. Töissä vuorokaudenajasta häviää merkitys, kello voisi yhtä hyvin olla kolme iltapäivällä kuin kuusi aamulla. Kun poljen töistä kotiin, oon tosi hyvällä tuulella ja niin pirteä. Kotona käyn jääkylmässä suihkussa ja sitten on koko loppupäivä aikaa tehdä mitä vaan.

Iltapäivällä mä väsähdän ihan täysin, ja yleensä siitä syystä nukunkin päikkärit, joskus kahdetkin... Mutta mä tykkään siitä, että ehdin tekemään yhdessä vuorokaudessa niin paljon, kun herää aikasin. Kun yleensä herään ennen puoltapäivää, puolet päivästä on jo ohi. Ja kun valvon yöllä, kulutan mun aikaa vaan koneella, eikä se oikeastaan tuo mun elämään sen suurempaa merkitystä.

Mä oon myös tehnyt suunnitelmia syksyksi. Mun suuri stressi-syksy häämöttää jo pelottavan lähellä, mutta onneks nää mun suunnitelmat helpottaa vähän. Uskon, että helppoa ei tule olemaan, mutta toivon että selviän. Onneks ei tarvii selvitä yksin. Mä oikeasti aion nyt tavotella sitä, että olisin onnellinen. Yritän muistuttaa itelleni, ettei ne huonot keinot tuo mulle oikeaa onnea. Ne ehkä hetkellisesti helpottaa, mutta lopulta ne kaivaa tästä vaan syvempää kuoppaa, josta on aina vaan vaikeampi päästä ylös.

Onnellisuus ei oo mikään tarkasti määritely käsite sinänsä. Onnellisuus on jokaiselle suhteellista ja jokainen tulee onnelliseks vähän eri asioista. Siksi mun mielestä onnellisuus pitäiskin määritellä tässä tapauksessa, että tiedän mitä mä edes tavottelen ja te tiedätte mitä mä tarkotan.

Tottakai mä olisin onnellinen monestakin asiasta, mutta ei kannata tavoitella asioita, joita ei oo mahdollista kovin lyhyellä aikavälillä edes saavuttaa. Haluankin olla realistinen. Mä tulisin onnelliseksi siitä, että voisin antaa anteeks itelleni. Olisin onnellinen, jos voisin hyväksyä mun menneisyyden, kun käsittelen sen ja lopulta jättää sen taakseni ilman, että se varjostaa mun jokaista päivää edelleen. Tulisin onnelliseks siitä, että voisin hengittää ilman, että musta tuntuu pahalta olla elossa. Ja kaikki tää pikkuhiljaa, ei tässä oo kiire mihinkään.

Postauksen kuvat on otettu jo toukokuussa, kun Maijan kanssa käytiin Tuomiokirkolla kuvailemassa. Halusin julkaista tän postauksen ennen reissupostauksia. Mulla on muuten vielä Lontoon ostokset esittelemättä, nekin saatte jossain vaiheessa. Mutta yks asia kerrallaan. Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ♥

Onhan tässä syvissä vesissä oltu tarpeeks pitkään

Mieli musta, pää pyörii kehää

Mikään ei tyydyttäny

Mikään saanu hymyilemään

Katoin peilikuvaa ja mä päätin sen

Must on pakko tulla taas onnellinen

On aika vikan kerran demoneja halata

Korkee aika takas pimeästä palata

Taivas on sininen vaik välillä pilvet peittäis sen

Sun mieli on sun pahin vihollinen

Kyl sä tiiät et elämä ei oo iisii

Mut mä lupaan et sä tuut aina selvii ♥
Juulia - Mul oli ikävä mua

Blogitiimi - Suosikkipaikkani Lahdesta

Heinäkuun ensimmäinen lauantai tarkoittaa tietenkin Blogitiimi-postausta! Tällä kertaa me esitellään omat lempipaikat kotikaupungeistamme, ja mä kerron teille mun 4 lempipaikkaa Lahdesta.

Mä muutin Lahteen noin 3 vuotta sitten, ja välissä asuin 10kk Tukholmassa. Mut Lahti on mulle ihan lapsesta asti ollut tuttu kaupunki, kun täällä käytiin tosi usein. Lahti ei oo varsinaisesti erityisen iso kaupunki, muttei kovin pienikään. Monille Lahti saattaa olla tuttu Summer Up-festareista tai Salpausselän kisoista. Tai tänä talvena MM-kisoista, joita mä lähdin karkuun Lontooseen. On täällä silti n. 120 000 asukasta ja tosi paljon kaikenlaista, mut jotenkaan en vaan miellä tätä kovin suureks kaupungiks... Ehkä Tukholmalla on jotain vaikutusta asiaan.

Lahdessa on muutama ihan ehdoton lempparipaikka, ja ne haluan nyt teille näyttää, etenkin jos ette oo koskaan käynyt Lahdessa! Tuntuu aina vaikeelta kirjottaa "Lahdessa", kun se tulis luontevammin "Lahessa". Täälläpäin lähes 100% ihmisistä jättää Lahti-sanan taivutuksista D-kirjaimen pois.

Ensimmäinen suosikkipaikka on Mustankalliontien vieressä sijaitseva näköalapaikka. Tää on näistä paikoista mulle se uusin tuttavuus, koska löysin tän ihan vahingossa vasta tänä keväänä! Täältä on tosi hyvä näköala Lahden keskustaan. Sekä Radiomastot että hyppyrimäet näkyy täältä. Tää on kuvienotto-kerta on vasta kolmas kun käyn tuolla, mutta uskon että joskus saan aikaseks kiivetä sinne kuvaamaan auringonlaskua tai muuten hienoa iltamaisemaa!

Toinen suosikkipaikka on ihan ehdoton joka kesä, nimittäin Lahden satama Vesijärven rannalla! Tosi monelle lahtelaiselle satama on sellanen paikka, johon tullaan heti kun sää alkaa näyttää kesän merkkejä. Täällä on muutamia ihania kotoisia kahviloita, muutama ravintolalaiva (esim Kaunis Veera) ja sitten löytyy monia terasseja. Säävarauksella on auki myös Banana Split jäätelölaiva, josta saa kaikkia ihania jäätelöannoksia. Ja tietenkin niitä isoja ja pieniä laivoja ja veneitä on laiturin reunat täynnä.

Satamas järjestetään myös paljon tapahtumia, kuten kirpputoreja ja erilaisia "tempauksia", nyt siellä taitaa olla Suuret oluet-pienet panimot -tapahtuma menossa. Jos aurinko paistaa, niin satama on aivan täynnä porukkaa. Siel on ihanan kesäinen ja ilonen tunnelma, siks siellä on kivaa myös ihan vaan hengailla! Kuvauspaikkana se on myös monipuolinen, siel on monet asukuvat käyty ottamassa.

Sataman vieressä on myös Sibeliustalo, jossa järjestetään tapahtumia (esim. tanssiesityksiä ja myös näitä animetapahtumia kuten Desucon), isoja konsertteja (oon ollut kuuntelemassa Johanna Kurkelaa ja Kaija Koota siellä) ja kai siellä jotain vähän klassisempaakin musiikkia soitetaan. Sibeliustalon "nurkan takana" taas on Finlandia-klubi, jossa on myös keikkoja, siel on käyty kattomassa mm. Irinaa.

Kolmantena lempparipaikkana on Pikku-Vesijärven puistoalue, tutummin siis Pikku-Vesku. Satamasta on rantakatua pitkin matkaa n. 100m Pikku-Veskulle, ja aika usein tuleekin käveltyä sitä väliä. Pikku-Vesku on siis niinsanotusti erillinen, mutta silti Vesijärveen sillan alta yhdistyvä lampi (tai pieni järvi). Ja myös se lampi jakautuu vielä periaatteessa kahteen osaan, koska aivan puiston reunalla on Vesiurut, helpommin ymmärrettävästi sanottuna siis kuvassa näkyvä suihkulähde, joka on myös vähän erillinen lampi. Koko puiston ja lammikoiden ympäri kiertää kävelytie ja sitä käyttää kyllä ahkerasti juoksijat, koiran ulkoiluttajat, koulujen liikuntatuntien kärsimysuhrit ja muut sunnuntaikävelijät.

Vesiurut on siis aika iso suihkulähde, joka yleensä suihkuttelee vaan vettä erilaisissa muodostelmissa, jotka vaihtuu aika tiheään tahtiin. "Vesiurkujen esitykset ovat 600 vesisuihkun tanssin, 250 valolampun heijastuksen, sekä musiikin rytmien yhteensulautuma, ainoana laatuaan Pohjoismaissa." (klik) Kesä-syyskuussa noita musiikki-esityksiä on joka päivä klo 13 ja 18. Loka- ja marraskuussa esityksiä on joka päivä klo 19, ja sillon mukaan astuu myös värivalot! Mua harmittaa ihan tajuttomasti, etten oo vieläkään kertaakaan nähnyt sitä valoshow'ta, mut tänä syksynä aion kyllä mennä kattomaan.

Yks Pikku-Veskun silloista on yli muiden, Romanssien silta, jossa on rakkauslukkoja ja kaiteisiin on maalattu sydämiä. Mutta ihan ylipäätään se on kyllä suosituin paikka ottaa kuvia, ihan blogikuvista ylioppilaskuviin.

Pikku-Veskun puistossa on myös Green Grass-kesäkahvila ja puistossa järjestetään jonkun verran tapahtumia. Aika usein siellä ollaan piknikillä tai muuten viettämässä kesäpäivää. Yhdellä rannalla on myös tarjolla suppausta, sieltä voi vuokrata laudan ja lähtee kokeilemaan onneaan hyiseen veteen. Pikku-Veskun rannoilla on kyllä laitureita, mut ite en kyllä lähtis siihen lätäkköön uimaan. Kesäisin tää alue on kukoistuksessaan, mut kaikkina muinakin vuodenaikoina tää on suosittu paikka niin muitten, kuin munkin mielestä. Viime talvena jäälle oli jopa tehty luistinrata, en oo kiinnittäny huomiota onks sitä ollu aikasemmin?

Täällä puistossa on niin monet kerrat oltu, milloin kuvailemassa, piknikillä, kävelyllä keskellä yötä, tai ihan vaan hengailemassa. Nykyään kun mennään kavereitten kaa kuvailemaan, mietitään että "oisko joku muu paikka ku aina vaan se perus-Pikku-Vesku?".

Neljäs suosikkipaikka on Lanu-puisto, ihan sataman ja Pikku-Veskun kyljessä. Se on muuten tavallinen metsä/puistoalue polkuineen, mut siellä on 12 valtavaa betonipatsasta keskellä metsää.
"Luonnonpuiston teokset on sijoitettu metsään, jossa ne ovat ikään kuin osa luontoa. Ne on tarkoitettu löydettäväksi sattumalta. Veistosten pehmeä, pelkistetty muotokieli ja harmaa väritys auttavat niitä sulautumaan luontoon. Osa teoksista on saanut sammalpeitettä pinnalleen, mikä on ollut taiteilijan ajatuksenakin." (klik)

Ne patsaat esittää jollain tapaa ihmistä tai useampaa ihmistä, otin kuvat näistä mun lemppareista. Kuvissa nää saattaa näyttää aika pieniltä, mutta luonnossa ne on yllättävän isoja. Oon huono arvioimaan mitään korkeuksia, mut varmaan korkeimmat on jotain melkein 10 metriä? Siks jaksan aina ihmetellä, miten ihmeessä noi on saatu kuskattua tonne keskelle metsää...

Tuolla metsässä on kiva kävellä, mut vaikka on nähny noi patsaat moneen kertaan, silti niitä välillä jää kattomaan ja miettimään niistä herääviä ajatuksia. Tai sitä miten ne on saatu kuljetettua tonne... Tuolla metsän keskellä on myös ihanat vanhat kiviportaat, missä on myös monet kerrat tultu kuvailtua blogiin.

Tässä oli mun lempipaikat Lahdesta! Taiteilin karttaan vielä tarkemmat sijainnit, jos joku haluaa joskus vaikka käydä kattomassa. Tätä postausta varten mulla tuli mieleen vielä muutamia paikkoja, jotka olisin voinut esitellä, mut jostain syystä ne jäi kokonaan kuvaamatta. Ehkä ens kerralla sitten! Lahti on kuitenkin sinänsä ihan kiva kaupunki, ainakin kesällä tykkään tästä. Parasta on ehkä se, että keskusta-alue on lopulta aika tiivis paketti, ja kävellen pääsee ihan hyvin joka paikkaan. Ja onneks busseja menee hyvin kauemmas. Vaikka Lahti on ihan kiva, ja tää sinänsä tuntuu kotikaupungilta (lähinnä koska tää on niin tuttu), niin Tukholma on kyllä se kaupunki, jossa haluan asua.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta! ♥ Pian on tulossa lisää reissupostauksia viimesimmältä seikkailulta, joita ahkerimmat snäpin ja instan seuraajat on ehkä jo osanneet odottaa. Käykää kurkkaamassa myös mitä suosikkipaikkoja löytyy mm. Tampereelta ja Porista!

Jenny // Krista // Anniina // Heli