Blogitiimi - Hyvinvointihaaste ajankäytöstä

 Marraskuun tiimipostausta varten jokainen tiimiläinen on viikon ajan toteuttanut toistemme keksimiä hyvinvointihaasteita. Haasteina on ollut mm. meditaatiohetki, unenseuranta, kiitollisuuspäiväkirja ja happihyppelyä! Mä sain Anniinalta haasteeksi seurata mun ajankäyttöä. Ihan älyttömän ajankohtainen aihe mun elämässä juuri nyt.

Mun kalenteri pursuaa aamusta iltaan joka päivä ohjelmaa. Ajankäyttö on aika täsmällistä ja kaikki tapahtuu minuuttiaikataululla, jotta ehdin paikasta toiseen. Iltaisin oon tosi väsynyt ja usein olisinkin jo kuudelta valmis menemään yöunille, harmi vaan että illat venyy töissäkin kasiin. Tätä on jatkunut nyt jo useita viikkoja, ettei minkään näköisiä lepopäiviä siinnä tulevaisuudessa, vaan joka päivä paahdetaan aamusta iltaan. Vielä kolme viikkoa olisi jaksettava näin, sitten valmistun ja kaikki helpottaa.

Anniinan haaste oli siis erittäin osuva! Valitettavasti mulla ei ollut resursseja muuttaa ajankäyttöä yhtään mieleisemmäkseni haasteviikon aikana, eikä vielä hetkeen muutenkaan, mutta aina voi miettiä, että miten muuttaisi jos voisi.

 Maanantai 22.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
9:00-11:15 Aamuvuoro
11:30-16:30 Päiväunet, yksin kotona, tein ruokaa
16:30 Kävellen töihin
16:45-19:30 Iltavuoro
19:30 Töiden jälkeen jäin salille
Illalla katottiin rakkaan kanssa telkkaria ja syötiin iltapalaa
23:00 Nukkumaan

Olin illalla melko väsynyt. Mulla oli ollut tuplavuoro töissä ja jäätiin vielä rakkaan kanssa salille suoraan kun pääsin töistä. Oli pelastus, että ehdin nukkumaan päikkärit työvuorojen välissä! Muutenkin oli hyvä, että vuorojen välissä ei ollut mitään pakollista ohjelmaa tai menoa minnekkään, niin ehti hengähtää.

 Tiistai 23.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-11:15 Aamuvuoro
11:30-13:30 Lounas kotona, päiväunet
13:30 Pyöräillen töihin
14.00-20:00 Lapsenhoito
Illalla telkkarinkattomista ja iltaruoka
23:00 Nukkumaan

Aamuvuorossa mun työparina oli ihana tyyppi, jonka kanssa aika hurahti ihan siivillä ja siitä vuorosta jäikin superhyvä fiilis! Onneksi ehdin taas nukkua pienen pienet päikkärit kotona, ennenkuin lähdin hoitamaan lasta. Kuuden tunnin hoito tuntui aika pitkältä, etenkin iltaa kohden alkaa sekä vauva että minä olla aika sippejä.

  Keskiviikko 24.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-11:00 Aamuvuoro
11:00 Suoraan töistä vapaaehtoisperheeseen
11:00-15:30 Lapsenhoito
15:30 Suoraan perheestä koulukaverille tekemään illaks projektia
19:00 Kotiin kaverilta
Illalla katottiin telkkaria ja rakas oli tehnyt ruokaa kun tulin kotiin
23:00 Nukkumaan

Keskiviikon aikataulu oli todella sellanen minuuttiaikataululla paikasta toiseen... Aamuvuorossa oli vielä tilanne päällä ja myöhästyinkin hieman vapaaehtoisperheestä sen takia. Tällä kertaa oltiin sovittu mun alotteesta vähän pitempi lapsenhoito ja tultiinkin lapsen kanssa meille. Leivottiin yhdessä porkkanapannaria, piirrettiin ja luettiin kirjoja. Lopuks mentiin vielä puistoon, ennenkuin vein lapsen takaisin kotiin. Sieltä kiiruhdin suoraan kaverille illaks tekemään meiän yhteistä kouluprojektia, joka saatiinkin hyvin alkuun. Tuntui, että tää päivä oli sellasta tykitystä, että huhhuh. Mutta ajankäyttö oli tehokasta ja suunnitelmallista. Olisin kyllä halunnut hengähtää jossain välissä hetken yksinäni...

  Torstai 25.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-10:45 Aamuvuoro
11:00 Lounas kotona
11:40 Pyöräillen Dilalle tapaamiseen
12:00-13:50 Tapaaminen
13:50 Pyöräillen suoraan Dilalta lapsenhoitoon
14:00-18:00 Lapsenhoito
Pyöräillen kotiin ja päivällinen kotona
21:20 Nukkumaan

Toinen hyvin tehokas päivä putkeen. Ehdin onneksi töitten jälkeen kotiin syömään. Mua vaan särki päätä ja siks päivällä ollut tapaaminen tuntui inhottavan pitkältä ja siitä ei jäänyt niin hirveästi käteen, kuin olisi ilman päänsärkyä voinut. Se lisäksi venähti ja aikataulu meinasi pettää, mutta onneksi oli pyörä alla ja ehdin alle 10 minuutissa pyöräilemään toiselle puolelle keskustaa lapsenhoitoon! Ilta ei tällä kertaa tuntunut ihan niin pitkältä kuin tiistaina, mutta kyllä uni taas maistui illalla...

  Perjantai 26.10.

07:45 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:00 Kävellen töihin
09:15-11:00 Aamuvuoro
11:15 Käytiin ostamassa rakkaalle takki
12:00 Kotona lounas
14:40 Koulukaverille tekemään projektia
18:30 Kotiin
19:00 Käytiin illalla rakkaan kanssa nopeesti ruokakaupassa ja illalla pelattiin shakkia
21:30 Nukkumaan

Aamuvuorossa oli taas aikamoista härdelliä, mutta onneksi ei ollut muita töitä samalle päivälle. Käytiin ostamassa rakkaalle takki ja siinä tuli sopiva keskeytys päivään kaikesta vakavammasta. Iltapäivän vietin taas kaverilla suunnitellen projektia ja tällä kertaa edettiin oikein malliikaasti suunnitelman mukaan ja saatiin hyvin tehtyä! Illalla mulle iski halu lähteä pikkuruokakauppaan ostamaan jotain pientä hyvää. Mukaan tarttui nachosipsejä... Mutta oli kiva tehdä samalla pieni iltakävely pimeässä! Pelattiin illalla vielä shakkia, ja oli kivaa kun pystyi olemaan vaan kotona.

  Lauantai 27.10.

07:45 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:15 Kävellen töihin
09:30-12:45 Ikuisuudelta tuntuva aamuvuoro
14:00 Käytiin rakkaan kanssa Kärkkäisellä ja ruokakaupassa, ja siinä reissussa menikin iltaan asti
21:20 Nukkumaan

Hurrasin jo etukäteen aamulla, että viikon seitsemäs ja viimeinen työvuoro on kohta ohi. Se tuntui vaan harvinaisen ikuisuudelta ja olin hyvin puhki kun pääsin kotiin yhden aikaan. Lähdettiin rakkaan kanssa käymään Kärkkäisellä ja sen jälkeen myös Karismaan ruokaostoksille. Sillä reissulla kestikin oletettua pitempään, kello taisi olla lähemmäs kahdeksaa kun tultiin vihdoin kotiin. Illalla väsytti taas ihan huolella, ei jaksanut Putoustakaan katsoa. Pitkä viikko kun oli jo takana, niin alkoi voimat vähän hyytyä ja halusi vaan aikasin nukkumaan.

  Sunnuntai 28.10.

08:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:00-10:00 Pyykinpesua ja siivousta
10:30-12:00 Kummitäti tuli käymään
12:20-13:25 Junalla Helsinkiin
14:00 Kahville pikkuserkun ja rakkaan kanssa
15:00-18:00 Kiertelyä ja shoppailua Helsingissä
18:35-19:40 Juna Lahteen
20:00 Kotona, katottiin illalla Sorjosta aika myöhään...
01:00 Nukkumaan

Aamulla otettiin itteemme niskasta kiinni ja siivottiin ja pestiin pyykkiä. Mun kummitäti tuli käymään ja höpöteltiin niitä näitä. Sain houkuteltua rakkaan myös mun mukaan Helsinkiin ja kummitäti heitti meiät ajan säästämiseks Matkakeskukselle. Oli kiva nähdä Maijaa pitkästä aikaa ja päivä Helsingissä kului ihan supervauhdilla. Illalla alkoi junassa jo uni painaa, mutta jostain syystä kotona vielä virkosi sen verran, että liimauduttiin telkkarin ääreen kattomaan Sorjosta. Nukkumaan meno venähti juurikin kyseisen sarjan vuoksi.

Kaikenkaikkiaan mun "syyslomaviikko" oli hyvin kiireinen. Mistään lomastahan ei ollut tietoakaan, ei koulun, ei töiden, ei vapaaehtoistöiden eikä lastenhoidon osalta. Mutta viikko puristettiin kasaan ja siitä selviittin, ihme kyllä. Ajankäytöllisesti katsottuna se oli tehokas, mutta mä tosiaan toivoisin, että olis enemmän aikaa huilata ja olla kotona, etenkin yksin. Haluaisin mun kalenteriin joka viikolle myös yhden päivän, jolloin ei olisi pakko lähteä yhtään mihinkään. Se olisi haave, mutta tällä hetkellä kaukainen toteutuksen puolesta.

Mulle oli ympätty myös joka päivälle töitä, lisäks oli lastenhoitoa, koulujuttuja ja tapaamisia, niin aika tuntui olevan hetkittäin tosi kortilla. Tärkeetä tuntui olevan se, että nukkuu riittävästi ja ehtiin syömään. Väliaikaisesti niillä peruselementeillä pärjää kovemmastakin stressijaksosta, mutta pitemmän päälle kuolisin tähän.

Mä odotan innolla miten muut tiimiläiset on toteuttanut haasteitaan, käykää tekin lukemassa!
ps. käykää kattomassa minkä hyvinvointihaasteen mä annoin Ellille!

Jenny // Enni // Ilona // Anniina // Elli // Heli // Krista 

Blogitiimi - Miksi bloggaan?

Syyskuun Blogitiimi-postauksen aiheessa heitettiin tiimiläisten kesken ilmoille kysymys "Miksi bloggaan?". Jokainen saa muoitoilla aiheen ympärille omanlaisensa postauksen. Tässä tiimipostauksessa on nyt myös ensimmäistä kertaa mukana meidän tiimin ihanat uudet jäsenet Enni (blogi: Aurore), Elli (blogi: Elli) ja Ilona (blogi: Stalkkaa mun elämää)! ♥

Kun mä aloin miettimään omaa postaustani, pyörittelin päässäni otsikon kysymystä. Miksi mä bloggaan? Kaikessa surkuhupaisuudessaan pään uumenissa alkoi muhia vastaus, niimpä. Niimpä, miksi mä edes bloggaan? Onko tämä edes bloggaamista? Riittääkö bloggaamisen määritelmäksi se, että on joskus blogannut ja blogi on edelleen olemassa? Postaustahti on hiljentynyt äärimmäisen minimiin, viime aikoina ainoastaan näihin tiimipostauksiin oon klikannut julkaise-nappia. Onko tää edes bloggaamista...

Mistä kaikki alkoi? Mä alotin syksyllä 2010 kirjoittamaan ekaa blogia. Siitä on kahdeksan vuotta. Kyseinen blogi oli päiväkirjaimainen ja melko synkkä, se oli täynnä sen hetken ajatuksia ja tunteita. Kun 2012 keväällä alkoi tuntua houkuttelevalta kirjoittaa myös ihan "tavallisista" jutuista, perustin toukokuussa tämän blogin. Aluksi tän blogin nimi oli And maybe that's only an attraction, joka myöhemmin vaihtui tähän nykyiseen. Blogin osoite on enää ainoa muisto vanhasta nimestä.

Ensimmäiset vuodet mun blogi oli sekava ja monenkirjava. Tykkäsin valokuvata, joten kuvia oli joka lähtöön. Teksti ei niinkään ollut postauksen pääroolissa, kuten myöhemmin. Myöhemmin tuli mukaan myös videopostaukset, jotka sittemmin oon kyllä pää kainalossa poistanut Youtubesta. Jossain menee raja myötähäpeälle itseäänkin kohtaan.

Mun blogin kulta-aikaa oli vuodet 2014, 2015 ja vuoden 2016 alkupuolisko. Postauksia tuli välillä jopa kaksikin päivässä ja postaustahti oli hyvin tiivis. Nautin todella bloggaamisesta ja se oli ajoittain jopa elämän tarkoitus. Joskus oli vaikeaa kiinnostua mistään tai jaksaa tehdä mitään, silloin oli hyvä että mulla oli blogi. Se sai lähtemään ulos kuvaamaan, näkemään kavereita tai keksimään jotain mistä kirjoittaa. Vaikka aivan alkuaikoina koko blogin sisältö oli pelkkää kulissia oikealle elämälle, just siks se oli niin tärkeässä roolissa. Se auttoi pysymään tavallaan järjissään, kun kirjoitteli iloisista jutuista, vaikka fiilis olikin oikeasti synkkääkin synkempi.

Au pair aika olikin ihan oma numeronsa mun blogin historiassa. Bloggasin au pair -elämästä ja siitähän vasta juttua riitti! On myös ihanaa, että siitä on jäänyt kirjallisia muistoja niin paljon, kun oon kirjottanut asioita ylös niin tarkkaan.

Suosituimpia postauksia mun blogin historiassa on ollut hiuskokeilupostaukset. Aivan kirkkaasti C-vitamiinivaalennuksesta kertova kolmiosainen postaussarja on ollut kaikkein klikatuin. (klik) Myös Lontoon ostospostausta on klikkailtu listoille asti (klik).

Yhteensä oon näiden reilun kuuden vuoden bloggaamisen aikana julkaissut 832 postausta. Tässä blogissa siis. Tänä vuonna huikeat yhdeksän postausta. Jostainhan se kertoo.

Mutta jostain syystä tää blogi on edelleen olemassa. Onhan tää mulle tärkeä. Tähän liittyy paljon muistoja ja vaikken aina (nykyään useimmitenkaan) ehdi bloggaamaan, niin ajatus bloggaamisesta on silti kiinnostava ja tuntuu edelleen omalta jutulta. Se on kai lopulta tärkeintä. Kirjoitan kun ehdin ja jaksan, miksi ottamaan siitä suurempia paineita, kun ei ole tarkoituksenakaan saada tästä tuottavaa sivubisnestä tai ammattia. Tämä on mun harrastus, josta saan iloa ja pääsen käyttämään luovuutta. Saan yhdistää toisenkin harrastuksen tähän, julkaisemaan valokuvia, sekä lisäksi on ihanaa kirjoittaa.

Miksi bloggaan? Vastaus on kai lopulta kuitenkin se, että bloggaan koska tää tekee mut iloiseksi. ♥ Ja se riittää.

Menkää lukemaan myös muiden tiimiläisten postaukset aiheesta!

Jenny // Anniina // Heli // Krista // Enni // Elli // Ilona

Blogitiimi - Rohkeus

 Rohkeus, sitä sanaa ajatellessa mun päässä alkaa soida Cheekin Äärirajoille-biisistä kohta "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiiä selviikö elossa." Mut sitähän rohkeus lopulta on. Pelko ei ole este rohkeudelle, ihminen voi olla rohkea vaikka pelottaa. Rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa.

Heinäkuun Blogitiimi-postaus käsittelee rohkeutta. Postauksen lopussa on myös infoa Blogitiimistä, me nimittäin etsitään 3 uutta jäsentä! Lukekaa sieltä ohjeet, jos kiinnostaa liittyä mukaan meidän huipputiimiin! ♥

 Musta tuntuu, että aikuisille rohkeus on vaikeampaa kuin lapsille. Lasten kanssa työskennellessä huomaa, ja itsekin omasta lapsuudesta muistaa, että rohkeutta on lapsille se, kun uskaltaa kiivetä korkealle puuhun ja rohkein on se, joka uskaltaa kurkata sisään autiotaloon.

Aikuisille rohkeus tuntuu olevan sitä, että uskaltaa perustaa oman yrityksen, lähteä maailmanympärysmatkalle tai hypätä benjihypyn. Aikuiset unohtaa liian helposti, miten pienetkin asiat voivat vaatia paljon rohkeutta - ja etenkin sen, miten monet asiat oikeastaan vaativat rohkeutta.

Ei ole itsestäänselvää, että uskaltaa kohdata ikäviä tunteita, kuten epäonnistumisia ja pettymyksiä. On rohkeutta myöntää, ettei aina voi onnistua ja osata. On rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin, kuten tavata uusia ihmisiä, pitää puhe ihmisjoukolle tai lähteä opiskelemaan uutta alaa. On rohkeaa seurata omia unelmiaan, tehdä päätöksiä omasta elämästään, vaikka ne eivät miellyttäisikään kaikkia muita. On rohkeaa siis olla oma itsensä, se jos mikä vaatii valtavasti rohkeutta.

Rohkeutta tarvitaan myös siihen, että uskaltaa puolustaa omia tai toisten oikeuksia. On rohkeutta, kun uskaltaa olla jotain mieltä asioista ja seistä mielipiteidensä takana. Sen ei silti tarvitse olla suuria ja mahtipontisia tekoja, vaan rohkeutta vaatii myös pienet asiat, kuten että pitää puoliaan jonossa, jossa joku yrittää ohittaa.

 Mä uskon siihen, että kaikki ihmiset ovat rohkeita. Rohkeutta on olemassa niin monenlaista, eikä kaikkien tarvitsekaan olla jokaisella tavalla rohkea. Jokainen on omalla tavallaan rohkea.

On olemassa sosiaalisesti rohkeita, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uuteen porukkaan, josta eivät tunne ennestään ketään ja heittävät hauskoja vitsejä pelkäämättä nauraako niille kukaan.

On hurjapäitä, jotka hyppäävät benjihyppyjä, liitävät laskuvarjolla, kieppuvat päänsä pyörälle hurjimmissa huvipuistolaitteissa eivätkä pelkää edes sukeltaa hyiseen avantoon.

On moraalisesti rohkeita, jotka eivät pelkää puolustaa heikompien oikeuksia, unohtamatta omia oikeuksiaan, uskaltavat auttaa kadulla tuntematonta ja saavat mielipiteensä kuuluville, koska tietävät että se on itselle tärkeää.

On olemassa emotionaalisesti ja psykologisesti rohkeita, joita kielteiset tunteet, vastoinkäymiset ja pettymykset eivät horjuta, koska he uskovat asioiden järjestyvän ja he tietävät, että elämässä on niin paljon hyvääkin.

 Ihmiset helposti ajattelevat, että rohkeita joko ollaan tai sitten ei olla ollenkaan. Että jos joku on syntynyt rohkeaksi, niin on onnekas, koska rohkeutta ei voi oppia myöhemmin.

Rohkeus on kuitenkin taito, se on ominaisuus, jonka jokainen voi oppia. Se vaatii harjoittelua ja se harvoin on miellyttävää tai helppoa, koska se vaatii omien pelkojensa kohtaamista ja tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta poistumista. Vaatii siis kai myös rohkeutta opetella rohkeammaksi.

Mä itse koen, että olen rohkea hurjapää, joka uskaltaa seurata omia unelmiaan. On vaatinut rohkeutta lähteä au pairiksi. On aiemmin vaatinut hyvin paljon rohkeutta rakastaa ruotsin kieltä ja puhua ruotsia kaupungissa jossa suurin osa kieltäytyy edes opettelemasta koko kieltä. Ilman rohkeutta en olisi myöskään varannut poikaystävän kanssa matkaa Islantiin vain muutaman viikon tuntemisen jälkeen, mutta rohkeutta tarvittiin myös Islannissa, kun kierrettiin koko saari ja koettiin elämämme seikkailu.

Mua ei pelota huvipuistojen hurjimmatkaan laitteet, mutta myönnän silti olevani pahasti korkeanpaikankammoinen. Siitä pelosta huolimatta rakastan kiivetä korkeisiin paikkoihin, koska oman pelkonsa voittaminen on mahtavaa ja se tunne palkitsee moninkertaisesti!

Mä haluaisin ottaa tavoitteeksi opetella rohkeutta. Tehdä jonkun asian, joka on pelottanut paljon, joka tuntuu mahdottomalta tai johon en usko pystyväni. Lupaan kertoa tästä projektista lisää, kunhan se etenee!

Tähän olisi hyvä päättää postaus rohkeudesta, mutta sitä ennen haastan kaikki teidät laittamaan kommenttia, jotka vähääkään koette kiinnostusta Blogitiimiin liittymisestä! Alla on ohjeet siihen:

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista, ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä, ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

Jenny // Anniina // Heli // Krista

vaihtoon Tukholmaan ♥

Mun piti tulla ensin kertomaan mun lastenohjaajaopinnoista ja niiden etenemisestä, mutta aikataulun pettäessä mut totaalisesti, pääseekin tämä postaus prioriteettisijalle yksi. Toinen syy varsinaisen opiskelupostauksen siirtymiseen on yksinkertaisesti hermoromahdus koko koulua kohtaan. Postauksen tekstistä ei tulisi erityisen positiivista tai edes neutraalia, joten koen paremmaksi vaihtoehdoksi siirtää sitä vähän myöhemmäksi, kunnes oon vetänyt tarpeeksi syvään henkeä ja päästänyt pahimmat höyryt pihalle. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Mutta nyt opintojeni tän hetken positiivisimpaan asiaan! Tällä hetkellä kirjotan tätä postausta jossain aivan muualla kuin omassa kodissa Lahdessa. Itseasiassa istun mun au pair -aikaisen hostperheen alakerrassa, mun tutussa vanhassa omassa huoneessa. Matkalaukun sisältö on purettu kaappiin ja sänkyyn vaihdettu tutun tuoksuiset lakanat. Fiilis on kuin olisi tullut kotiin. Ja olenhan mä, tää on mun toinen koti ♥

Mä en kuitenkaan ole tullut tänne kylään kuten aiemmilla kerroilla, enkä myöskään palannut au pairiksi. Maanantaina mulla alkaa työharjottelu läheisessä koulussa! Meillä oli koulussa syksyllä mahdollisuus hakea kansainväliseen vaihtoon ja mä olin jo kauan ennen sitä päättänyt ehdottomasti hakevani siihen. Maavaihtoehtoja mulla oli tasan yksi, ja se on yllättäen Ruotsi.

Hakuprosessi oli aika yksinkertainen, Wilmassa piti täyttää alustava hakemus, johon täytettiin omat tiedot, maatoiveet, harjoittelun ajankohta ja tutkinnon osa, johon harjoittelu liittyy sekä syy vaihtoon haluamiselle. Myöhemmin piti kirjoittaa englanniksi Europassi, joka on käytännössä CV. Lisäksi joko englanniksi tai kohdemaan kielellä motivaatiokirje, jossa piti kertoa itsestään ja siitä miksi haluaa vaihtoon. Kirjallisten tehtävien lisäks edellytyksenä oli ajallaan suoritetut opinnot, riittävä kielitaito, hyvä terveydentila ja että on loppuvaiheen opiskelija, että ihan ekana vuonna ei voi lähteä.

Noin parin kuukauden päästä hakemuksen lähettämisen viimesestä päivästä, joulukuun alussa meidän kampuksen KV-vastaava opettaja pyysi jokaisen hyväksytyn vaihtoonlähtijän haastatteluun. Haastattelussa kyseltiin lisää motivaatiosta ja tavoitteista vaihdolle, sekä tarkennettiin suunnitelmia.

Mun kohdalla tilanne oli hyvin erilainen kuin muilla vaihtoonlähtijöillä. Mä halusin nimittäin itse hankkia mun vaihtopaikan Ruotsista, enkä lähteä vaihtoon minkään järjestön kautta. Yleensä vaihtopaikan saa koulun kautta, maatoiveita saa esittää kaksi kappaletta, mutta niitä ei aina pystytä toteuttamaan. Joten jos haluaa esim. Tanskaan vaihtoon, saattaa päätyä Maltalle. Niin on käynyt. Siks halusin ehdottomasti hankkia paikan itse.

Mun tutkinnonosa tähän harjotteluun on koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus. Harjottelupaikan on siis oltava koulu tai erillinen iltapäiväkerho. Mä yritin usempaan otteeseen soittaa yhteen tukholmalaiseen kouluun, mutta lopulta päädyin laittamaan rehtorille sähköpostia, koska epäilin ettei hän uskalla vastata ulkomailta tulevaan puheluun. Sähköpostiin vastattiinkin pian. Siellä oli iloinen vastaanotto, ja mut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi! Kaikki järjestyi superhyvin.

Sovin rehtorin kanssa harjoittelun ajankohdasta ja siitä, mihin ryhmään/luokkaan menen. Ruotsissa on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, että koulujen iltapäivätoiminnan lisäksi on myös aamupäivätoimintaa. Esimerkiksi Lahdessa ei taida olla kuin ruotsinkielisessä koulussa aamupäivätoimintaa, ja sekin vain eskareille. Lisäksi Suomessa iltapäiväkerhot ovat yleensä vain 1.-2. luokkalaisille. Ruotsissa toimintaa on koko ala-asteen ajan. Tässä koulussa on aamu- ja iltapäivätoimintaa, erilliset ryhmät 0.-3. luokkalaisille ja 4.-6. luokkalaisille.

Mä meen eskari ja ekaluokkaisten ryhmään. Koulupäivien ajan oon niiden kanssa tavallisesti luokassa oppitunneilla. Mun työpäivät on 9-16. Tän harjottelun pituus on 4 viikkoa. Jos mä tekisin tän Suomessa, siihen 4 viikkoon sisältyis myös näyttöpäivät. Mutta koska ulkomailla ei voi tehdä näyttöjä, mun täytyy tulla tekemään se suomalaiseen iltapäiväkerhoon erikseen. Mä halusin kuitenkin olla täällä täydet 4 viikkoa, jolloin teen vielä 3 extrapäivää Suomessa näyttöä. Sovin yhden tutun iltapäiväkerhon kanssa, että voin tulla sinne tekemään mun näytön. Muuten olis hankalaa hypätä täysin tuntemattomaan ryhmään ja paikkaan tekemään näyttö ilman tutustumista. Nyt on tuttu paikka, tutut ohjaajat, tutut toimintatavat ja tutut lapsetkin! Helpompaa myös suunnitella näyttöä ja ohjauksia, kun tietää vähän minne on menossa.

Saa nähdä sitten ens viikolla, mitä kaikkea mun "toimenkuvaan" kuuluu. Ootan innoissani myös varsinaisen ilttiskerhon lisäksi sitä, että pääsen seuraamaan ruotsalaisen koulun opetusta! Tunneilla mun rooli on enemmänkin koulunkäyntiavustaja, kuin lastenohjaaja. Mutta siitäkin tulee varmasti hauskaa. Kaikista parasta on olla lasten kanssa ja puhua ruotsia!

Uskon, että opin tässä harjottelussa enemmän kuin missään aiemmassa. Tää on varmasti tosi opettavaista monella tapaa. Erilainen maa, erilainen opetussysteemi ja eri kieli. Toki maa ja kieli on ennestään tuttuja, mutta opetussysteemi on tosiaan mullekin ihan uus juttu. Oon kuullut tietysti hostperheen tytöiltä sillon au pair -aikana niiden koulunkäynnistä, mutta on eri asia päästä itse sinne luokkaan ja mukaan opetukseen.

On myös kieltämättä aivan erityisen ihanaa, kun saan viettää aikaa hostperheen kanssa. Se perhe on mulle äärettömän rakas ja tärkeä. On ihanaa, kun meistä tuli mun au pair -aikana niin läheiset ja musta tuli tavallaan osa perhettä. Me ollaan jatkuvasti yhteyksissä ja mä oon monta kertaa käynyt kylässä niillä. Hostäiti on sanonut, että mä oon aina tervetullut kotiin.

Toisaalta oli aika oletettavissa, että kun kysyin syksyllä tätä, että saisinko asua heidän luonaan harjottelun ajan, että se sopisi. Mutta silti se on musta uskomattoman hienoa, että saan! Oon siitä tosi kiitollinen. On myös oikeesti ihanaa, kun saan harjottelun ajan olla myös kaksoisroolissa au pair, vaikka en virallisesti olekaan. Mulla on aina ikävä näiden jäätävää pyykkivuorta ja tiskikoneen jatkuvaa täyttämisurakkaa, loputtomia kurajälkiä lattialla, puhtaiden vaatteiden viikkaamista kaappeihin ja aamupalan valmistelua. Eikä mun tarvitse mitään noista täällä nyt tehdä, mutta se tulee tavallaan niin selkäytimestä ja automaattisesti, ja lisäks tykkään siitä!

On kivaa myös, kun näkee Tukholmassa asuvia kavereita ja sukulaisia. Rakastan olla täällä ♥

Tietysti mulla on ikävä myös Suomessa asuvia kavereita, poikaystävää ja tärkeitä ihmisiä, mutta tää harjottelu on kuitenkin vaan kuukauden mittainen, joten tuun jo ennen kesää Suomeen takasin.

Tuun kirjottamaan tästä vaihdosta ainakin muutaman postauksen verran tänne blogiin. Oon tästä innoissani, vaikka kyllä mua myös jännittää. Mua ei jännitä se, miten pärjään ruotsalaisten koululaisten kanssa ja miten työskentelen ruotsiksi ja ohjaan toimintaa. Ruotsin kieli on se, joka vähiten jännittää. Enemmänkin jännittää, miten sulaudun sinne joukkoon ja ottaako lapset mut hyvin vastaan. Uskon kuitenkin, että kaikki menee tosi hyvin!

Tulin Ruotsiin siis jo torstaina, lähdin heti aamulla lentokentälle. Meillä oli vielä keskiviikkoiltana koulua, joten en voinut aiemmin lähteä. Torstaista sunnuntaihin mulla on siis "lomaa" ja voin tehdä mitä haluan. Onhan mulla muutenkin kaikki viikonloput vapaata, mutta nyt ei ole vielä mitään stressiä harjoitteluun liittyvistä asioista.

Toivon teille kaikille ihanaa viikonloppua täältä superkeväisestä Ruotsista ♥

Blogitiimi - 14 vinkkiä hyvinvointiin

Helmikuun Blogitiimi-postauksen aiheena meillä on hyvinvointihaaste! Sen ideana on jatkaa sanoja lauseiksi, joista tulee hyvinvointivinkkejä. Tää haaste vaikutti jo ideana tosi mielenkiintoiselta ja innostavalta, siks oonkin kovasti odottanut, että pääsen tätä kirjoittamaan!

Postauksen kuvituksena toimii Tsemppikalenteri, jonka ostin vuodenvaihteessa. Kalenteri, joka muistuttaa pysähtymään ja huomaamaan elämässä hyviä, pieniä asioita ja kirjoittamaan ne ylös. Se on kaunis ulkoasultaan ja täynnä ihania tsemppilauseita! Jokaisella kuukaudella on oma teemansa, tammikuussa teema on aistit. Jokaisen päivän kohdalla on päivän fiilis-asteikko, sekä rastituskohta aistien avaamisesta. Lisäksi tietysti tilaa kirjoittaa vapaasti. Tää kalenteri on aivan ihana ja musta se sopii tän postauksen teemaankin.

Kirjoita...
muistiin pieniä asioita jokaisesta päivästä. On ihanaa palata muistelemaan niitä pieniä, siinä hetkessä tärkeitä ja kauniita asioita, jotka muuten olisivat unohtuneet.

Mene...
käymään uusissa paikoissa. Sellaisissa, joihin oot aina halunnut mennä käymään ja sellaisissa, joista et ole koskaan kuullutkaan.

Nauti...
ihan niistä pienen pienistäkin arjen asioista. Niistä, jotka tuntuvat kovin tavallisilta ja tylsiltä. Ihan vaikka pyykinpesustakin tulee hauskempaa, kun järjestää pyykit värisävyittän järjestykseen kuivumaan - tai etsii kirjopyykkiä ripustaessa jokaiselle vaatteelle samanvärisen pyykkipojan.

Hymyile...
vieraille ihmisille kaduilla. Nythän on menossa Sopiva ry:n helmikuun hymyhaastekin. Just viime viikolla ajattelin sitä, kun viime keväänä tietoisesti yritin joka päivä muistaa hymyillä ihmisille, sekä kehua tuntemattomia ihmisiä tai muuten piristää niiden päivää. Siitä tuli niin hyvä mieli itellekin! Suomalaiset on helposti kovin ankeita ja hymyilevää ihmistä pidetään höpsähtäneenä, mutta kuka nyt oikeasti haluaa näyttää synkältä, kun voisi olla hyvälläkin tuulella!

Katso...
peiliin ja sano peilikuvallesi ihania ja positiivisia asioita. Älä takerru siihen, jos hiukset on huonosti, otsassa on finni tai meikki on levinnyt. Kiinnitä huomio kauniisiin asioihin. Sulla on varmasti kauniit silmät ja vaikka hiukset sojottaiskin, ne on silti ehkä kivan väriset.

Syö...
sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä ja josta tulee hyvä olo. Oon ite sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä syödä ruokaa, joka ei maistu hyvältä, oli se sitten kuinka terveellistä tahansa - tai jättää syömättä jotain hyvänmakuista, vain koska se ei ole terveellisin vaihtoehto. Ruoka on sinänsä pakollinen perusedellytys elämälle, mutta ruokaakin on monenlaista. Ei ole pakko syödä parsakaalia, jos tykkää enemmän maissista!

Näe...
ympärilläsi kauniita asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Aurinko paistaa, lumi on kerääntynyt puiden oksille, ikkunaan on huurtunut kaunis kidekuvio. Kun katsoo ajatuksen kanssa, huomaa helpommin.

Halua...
uskoa hyvyyteen. Helposti saattaa kadottaa uskon siihen, että tässä maailmassa on vielä hyviäkin asioita. Alkaa ajatella ihmisten olevan kiireisiä ja itsekeskeisiä. Maailman tapahtumat pelottaa. Tulevaisuus voi tuntua epätoivoiselta. Mutta maailmaan mahtuu niin paljon hyvääkin, joka ei saa vaan hautautua kaiken sen pahan alle. Siihen pitää vaan haluta uskoa ja haluta nähdä se.

Anna...
itsellesi armoa. Älä vaadi liikoja, älä ainakaan täydellisyyttä. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan, ei haittaa jos koulutyön palauttaa muutaman päivän myöhässä tai ei vaan jaksa lähteä lenkille.

Työskentele...
itsetuntemuksesi kanssa. Kukaan ei tunne itseään täysin. Aina oppii itsestäänsäkin uutta, kun tutustuu itsensä kanssa paremmin.

Löydä...
se mitä etsit. Se todennäköisesti löytyy silloin kun sitä kaikista vähiten odotat ja tietoisesti etsit. Ehkä etsimiselle kannattaa jättää vähemmän aikaa löytääkseen?

Juo...
tarpeeksi vettä. Mua naurattaa tämä, koska en itse juo vettä ollenkaan. Mutta sitähän sanotaan, että veden juominen olisi tärkeää monen asian kannalta. Ihmisen keho ei toimi ilman vettä hyvin. Pitäisi ehkä itsekin yrittää juoda sitä vettä enemmän. Tai aloittaa edes lasillisesta päivässä.

Luo...
ympärillesi positiivinen ilmapiiri. Hakeudu ihmisten seuraan, joiden kanssa on hyvä olla. Vältä turhaa draamaa ja riitoja. Aina ei tarvitse olla hauskaa, riittää kun on hyvä olo. Kehu ja kannusta ystäviä, unohda asioista murehtiminen joille et oikeasti voi mitään, tee asioita jotka tuntuu kivoilta.

Tee...
asiat tärkeysjärjestyksessä. Joskus to do -listat täytyy kymmenistä asioista, jotka olis vaan äkkiä saatava tehtyä alta pois, jotta lista voi täyttyä seuraavista. Stressi painaa päälle eikä tiedä edes mistä aloittaa. Älä jumita koulutehtävän kanssa, jos kello on kaksi yöllä ja sua väsyttää. Mene nukkumaan, se on tärkeämpää, että jaksat.

Muiden Blogitiimin tyttöjen blogeista löytyy lisää hyvinvointivinkkejä, käykää lukemassa myös ne!

Jenny // Anniina // Heli // Krista

Blogitiimi - Kirje minulle vuoden päähän

 Vuoden 2018 ensimmäinen Blogitiimi-postaus. Tän tammikuisen postauksen aiheena on kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Mä oon kirjottanut useita kertoja itselleni kirjeitä tulevaisuuteen lapsesta asti, mutten oo vielä kertaakaan päässyt lukemaan niitä, koska oon asettanut avauspäivämäärät niin kaukaisiksi. Tällä kertaa kirjettä ei ole tarkoitus lukea kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, vaan vuoden päästä.

Mulla oli hirveen selkeä ajatus tästä postauksesta ja sen sisällöstä, kunnes aloin kirjottamaan tätä. Aloin kyseenalaistamaan sitä, että kirjoitanko samanlaisen kirjeen kuin aina aiemminkin? Koska tällä kertaa jokainen maailman ihminen halutessaan voi sen lukea, ja mun tulevaisuuskirjeet on olleet aiemmin hyvin henkilökohtaisia. Toisaalta jaan mun blogissa hyvin paljon asioita, mutta mä luulen, että tällä kertaa lähestyn tulevaisuuden itseäni kirjeen muodossa vähän eri näkökulmasta.

 Hei Sini,
sinä 23-vuotias minä, joka vuoden päästä toivottavasti muistat tämän kirjeen olemassaolon. Kun kirjoitan tätä sinulle, minun (ja sinun menneessä) elämässä on kaikki hyvin. Paremmin kuin vuosikausiin. Olen aina aiemmin toivonut sinulle, tulevaisuuden minälle, että olisitpa jo vihdoin onnellinen. Olisitpa jo päässyt elämässä eteenpäin, olisitpa jo löytänyt suunnan elämällesi. En toivo sitä enää, tunnen itseni vähän uhkarohkeaksi, kun haluan kirjoittaa ennemmin, että kunpa tämä kaikki säilyisi. 

Oikeastaan haluaisin mieluummin kirjoittaa, että vuoden päästä olet vielä onnellisempi kuin minä nyt, mutta se tuntuu liian pelottavalta. Voiko sellaista sanoa? Mahdatko nauraa minulle, jos kuvittelen liikoja onnesta? En tiedä milloin ihminen on kaikkein onnellisin. Toivottavasti sinä olet oppinut onnellisuudesta vielä paljon enemmän, kuin minä tiedän vielä.

Et ole pelkästään onnellinen, tiedänhän minä sen. On edelleen olemassa vaikeita asioita, mutta uskon siihen, että sinä olet vahvempi kuin minä. Minä selviän tästä hetkestä, selviä sinä sitten vuoden päästä. Sinunkaan ei tarvitse selvitä yksin, muista se. Minä en voi olla tukenasi, mutta on muita ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa ollakseen tukenasi. Et ole yksin.

Olen äärimmäisen ylpeä sinusta. Olet valmistunut koulusta, sinulla on ammatti. Se on ehkä ammatti, jota et halua tehdä kovin pitkään työksesi, en minäkään halua vaikka en ole vielä edes valmistunut, mutta sinulla on mahdollisuudet mihin vain. Niin minulle sanottiin. Toivon sinulle rohkeutta, että uskallat hakea yliopistoon varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi. Älä pelkää sitä, että olisit huonoin. Et varmasti ole, eikä haittaa vaikka olisitkin. Minulle sanottiin kuukausi sitten, että minun täytyy muistaa pitää tavoitteet mahdollisimman korkealla. Älä sinäkään koskaan unohda sitä, se koskee yhtälailla sinua.

Se mitä minä olen oppinut on, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita. Toivottavasti sinä opit näkemään niitä lisää. Toivon, että matkustat uusiin paikkoihin ja seikkailet. Toivon, että ylität itsesi etkä anna periksi peläten epäonnistumista. Toivon, että teet asioita sponttaanisti etkä suunnittele liikaa. Otat rennosti, elät hetkessä ja uskot itseesi. Sitä minä toivon sinulle.

♥: Sini

Luulen, että tulostan kirjottamani kirjeen ja laitan sen kirjekuoreen. Avaan sen sitten vuoden päästä konkreettisesti. Tuntui hyvältä kirjottaa ja tuntui oikeasti siltä, että en vain kirjottanut muodon vuoksi. Uskoin siihen mitä kirjotin, haluan koko sydämestäni asioiden menevän niin.

Muiden Blogitiimin tyttöjen kirjeet voi käydä lukemassa heidän blogeista:

Anniina // Heli // Krista // Jenny

v u o s i ♥ 2 0 1 7

 Vuoden 2017 viimeinen päivä. Tuntuu erikoiselta olla onnellinen tässä hetkessä, eikä vain toivoa ensi vuodesta parempaa ja onnellista. On ihanaa olla onnellinen nyt, mutta toivon että onni jatkuu ensi vuonnakin. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon kaikkea, erityisen paljon asioita, jotka on tulleet mulle itsellekin täytenä yllätyksenä. Vuosi sitten uutena vuotena en tainnut olla erityisen toiveikas tästä vuodesta. Tavoitteena oli kai lähinnä selviytyä.

Kaikki on mennyt vuoden loppua kohden tosi onnellisesti ja hyvin. On tosiaan tapahtunut paljon kaikenlaista, myös huonoa ja ikävää. Elämä ei koskaan oo pelkkää huonoa, jossain vaiheessa on pakko tulla hyväkin päivä. Tänä vuonna oon erityisesti huomannut sen, ettei elämää voi ennustaa ja mikä tahansa on mahdollista, vaikkei itse edes uskoisi siihen.

Kerron jokaisesta kuukaudesta pääkohtia ja ajatuksia. Joidenkin kuukausien kuvasaldo on jäänyt niin minimaaliseksi, että kollaasiin tuli vain kaksi kuvaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Täytyy myöntää, etten muistaisi puoliakaan asioista, ellen lunttaisi tässä samalla vähän kalenterista...

 Tammikuussa...

... vuosi vaihtui muuton merkeissä, kun muutin mun ensimmäisestä omasta kodista toiseen asuntoon.

... kävin Tampereella Annin synttäreillä Marin kanssa.

... aloitin lastenohjaajaksi opiskelun.

... aloin laskemaan viikkoja kesälomaan.

... aloitin vapaaehtoistoiminnassa pikkulapsiperheiden tueksi.

 Helmikuussa...

... järjestin vapaaehtoistoiminnassa ystävänpäiväjuhlaa lapsiperheille, suunnittelin ohjelmaa ja tein lapsille kasvomaalauksia ja kampauksia.

... ompelin itelleni valtavan vaaleanpunaisen tyllihameen kyseiseen ystävänpäiväjuhlaan.

... olin Camillalla yötä Helsingissä.

... suoritin EA1-kurssin.

... Lahdessa järjestettiin hiihdon MM-kisat ja lähettiin Marin kanssa turistitungosta pakoon Lontooseen.

 Maaliskuussa...

... neljä ensimmäistä päivää vietettiin vielä Lontoossa shoppaillen.

... Camilla tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... olin serkun tupareissa.

... soitin pitkästä aikaa kitaraa, kun koulussa oli tehtävänä kasata lastenlauluista musiikkikansio ja innostuin vähän soittamaankin.

... kävin Annin luona Tampereella.

... lähdin sponttaanisti yksin teatteriin ja olin päätöksestä hyvin onnellinen.

 Huhtikuussa...

... näin pitkästä aikaa Juliaa, joka tuli Turusta mun luokse käymään.

... kävin ensimmäistä kertaa äänestämässä.

... lähdettiin Saran kanssa Helsinkiin ja vietettiin kiva päivä Sannan ja Ronjan kanssa.

... treenattiin Idan kanssa koirien näyttelyjuttuja niin Islan, kuin Alman ja Murunkin kanssa.

... Ida osallistui Islan kanssa mätsäriin ja Isla suoriutui tosi hienosti!

... Alina tuli mun luokse Lahteen yöksi.

 Toukokuussa...

... käytiin Saran kanssa Irinan keikalla ja siitä jäi tosi hyvä fiilis.

... pukeuduttiin Suvin kanssa merirosvoprinsessoiksi ja pidettiin päiväkodin perhetapahtumassa merirosvoteemaista temppurataa.

... tein älyttömät määrät koulujuttuja, palautettavia tehtäviä kertyi kymmenittäin toukokuulle.

... kävin yksin leffassa kattomassa Onneli&Anneli ja Salaperäinen muukalainen.

... menin Helsinkiin Maijalle yöksi ja suunniteltiin kesän reissua.

... olin viikonlopun rakkaan pikkuprinsessan kanssa.

... kesäloma alkoi 22. toukokuuta ja olin siitä valtavan helpottunut.

... kesäloman ensimmäisenä päivänä lähdin lentokentälle ja lensin viikoksi Tukholmaan hostperheen, Julian ja kummien luokse.

... olin Tukholmassa äärettömän onnellinen ja itketti palata Suomeen.

... viimeisenä päivänä toukokuussa lähetin kaksi työhakemusta.

 Kesäkuussa...

... leikkasin kampaajalla ihan vähän latvoja ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen.

... lopetin Netflix-tilauksen koska se vei liikaa aikaa mun elämästä.

... tapasin Blogitiimin Jennyn ja Kristan Tampereella piknikin merkeissä.

... kävin elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja sain sen työn!

... olin viikonlopun Camillalla Helsingissä.

... josta menin suoraan Maijalle yöksi ja 20. kesäkuuta lähdettiin yhdessä aamulla lentokentälle ja kohti Ranskan seikkailua.

... koin elämäni seikkailun kun kierreltiin Maijan kanssa kahdestaan Ranskaa.

... Ranskan matkan jälkeen aloitin työt hyllyttäjänä ja tykkäsin kovasti siitä työstä.

... sain sen työn ansiosta unirytmin korjattua, kun joka työaamu oli pakko herätä viimeistään 04:30.

 Heinäkuussa...

... olin 18 päivää töissä ja opin hyllyttämiseen liittyvät asiat ja kehityin nopeammaksi siinä, jolloin sain ensimmäiset vihreät merkinnät työaikajärjestelmään.

... kävin Saran kanssa muutaman kerran kuvailemassa.

... vietin 22-vuotissynttäreitäni olemalla lapsenvahtina.

... olin pikkuprinsessalla yökylässä.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa.

... sain houkuteltua Islan uimaan järveen ja käytiin monta kertaa yhdessä uimassa.

 Elokuussa...

... kävin päiväseltään Camillan luona Helsingissä.

... kesäloma loppui ja koulu alkoi, mun motivaatio oli ihan nollassa koko elokuun.

... uskalsin vihdoin soittaa terveyskeskukseen ja sain astmalääkereseptin uusittua, jolloin elämä helpottui kun alkoi saamaan henkeä.

... olin Hannin läksiäissynttäreillä.

... Kirkkonummella oli stabyhounien kesäpäivä, jonne tuli 70 stabia ja tuplamäärä koirien omistajia! Näkymä muistutti vähän 101 dalmatialaista leffaa.

... olin ensimmäistä kertaa poissa koulusta, kun olin kipeänä.

... kävin tutustumassa tulevaan päiväkotiharjottelupaikkaan ja tulin siitä iloiseksi.

... lopetin työt hyllyttäjänä elokuun lopussa, kun työharjoittelu alkoi.

 Syyskuussa...

... vietin arkipäivät päiväkodissa työssäoppimisessa ja nautin siellä olemisesta tosi paljon. Päivät vaan venyi tosi pitkiksi ja voimat kävi vähiin.

... kävin Saran kanssa Theatrum Olgan Suvakkikuppilassa ja katsoin kaksi muuta kuppilaa livestreamina facebookin kautta.

... pohdittiin kahden koulukaverin kanssa tutkintotilaisuussuunnitelman kriteerejä mun luona yksi ilta vadelmasuklaajuustokakun voimin.

... olin viikonlopun Alinan luona Tampereella.

... käytiin äitin ja Islan kanssa kylässä Islan koiraäidin ja sen omistajien luona.

 Lokakuussa...

... tein yötä päivää tutkintotilaisuussuunnitelmaa ja suunnittelin ohjauksia tutkintotilaisuuspäiville päiväkotiin ja olin äärimmäisen stressaantunut.

... suoritin ensimmäisen tutkintotilaisuuteni kolmepäiväisenä ja sain arvosanaksi K3!

... varasin matkan Tukholmaan syyslomalle, jotta saan jostain voimaa ja on jotain mitä odottaa.

... toinen työssäoppimisjakso alkoi heti ensimmäisen perään ja kesti aika kauan tottua siihen harjoitteluun, lapsiin, toimintaan ja paikkaan.

... syysloman olin Tukholmassa hostperheen luona ja siksi aikaa unohdin kaikki Suomen murheet ja olin kaikesta siellä olleesta stressistä huolimatta äärettömän onnellinen, kun sain hetken elää "au pair-arkea", vaikka olinkin lomalla siellä. Halusin laittaa aamupalan, hakea lapsia koulusta, pestä pyykkiä ja siivota. Se tuntui luksukselta verrattuna Suomen arkeen.

... tein suunnitelmia keväälle opiskelun osalta. Niistä kerron vähän myöhemmin toisessa postauksessa lisää!

... ensilumen sataessa kävin metsässä aamulenkillä ottamassa Islasta joulukorttikuvia.

 Marraskuussa...

... väänsin jälleen kerran tuskissani tutkintotilaisuussuunnitelmaa toisen harjoittelun näyttöä varten.

... kävin Svenska Dagen familjefestissä Merituulin kanssa ja tuntui, etten olisi edes Lahdessa. Olin onnellinen siellä sen hetken.

... suoritin EA2-kurssin.

... Maija tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... osallistuin Surunauhan kynttiläkulkueeseen itsemurhan tehneiden muistoksi.

... yritin neuloa villasukkia pikkuprinsessalle joululahjaksi.

... pidin todella onnistuneen tutkintotilaisuusviikon ja olin itseeni ja suoritukseeni aidosti tyytyväinen.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa perinteiden mukaisesti.

Joulukuussa...

... kevään opiskelusuunnitelmat varmistui ja ne asiat lähti etenemään kunnolla.

... kävin Suvi Teräsniskan Elämäni ilta -konsertissa Hartwall Arenalla ja itkin silmät päästäni, surusta ja onnesta.

... panikoin tutkintotilaisuuden arviointikeskustelua, mutta lähdin sieltä häkeltyneenä K3:sen paperit kädessä ja paljon positiivista palautetta saaneena.

... olin Helsingissä Camillan luona viikonlopun.

... olin elämäni hienoimmissa ylioppilasjuhlissa, kun juhlittiin Annin ylppäreitä. Olin valtavan ylpeä Annista ja liikuituin siellä kyyneliin onnesta.

... tutustuin ihmiseen, joka on tehnyt mut äärettömän onnelliseksi.

... suoritin hygieniapassin.

... Alina tuli mun luokse yöksi.

... olin Helsingissä päivän Maijan kanssa shoppaillen joululahjoja ja vaihtaen kuulumisia.

... vietin yllätyspikkujouluja kolmen rakkaan ihmisen kanssa omassa olohuoneessani.

... koulujuttujen palautuspäivät pääsi taas kerran yllättämään ja johti koko yön valvomiseen. Yö oli kuitenkin tehokas, koska sain luettua erityisruokavaliotenttiin, palautettua referaatin lapsiperheiden ravitsemussuosituksista, täytin erityisruokavalio-aiheisen aineiston loppuun, suunnittelin kokonaisen lautapelin, jonka tein myös viimeisen päälle yön aikana ja kirjoitin pelistä vielä raportin, jonka palautin Moodleen aamuneljältä.

... joululoma alkoi koulusta ja sen jälkeen oon yrittänyt ottaa rennosti ja nähdä rakkaita ihmisiä.

Kaikenkaikkiaan tää vuosi on ollut aika uskomaton. Olen onnellinen. ♥