Blogitiimi - Rohkeus

 Rohkeus, sitä sanaa ajatellessa mun päässä alkaa soida Cheekin Äärirajoille-biisistä kohta "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiiä selviikö elossa." Mut sitähän rohkeus lopulta on. Pelko ei ole este rohkeudelle, ihminen voi olla rohkea vaikka pelottaa. Rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa.

Heinäkuun Blogitiimi-postaus käsittelee rohkeutta. Postauksen lopussa on myös infoa Blogitiimistä, me nimittäin etsitään 3 uutta jäsentä! Lukekaa sieltä ohjeet, jos kiinnostaa liittyä mukaan meidän huipputiimiin! ♥

 Musta tuntuu, että aikuisille rohkeus on vaikeampaa kuin lapsille. Lasten kanssa työskennellessä huomaa, ja itsekin omasta lapsuudesta muistaa, että rohkeutta on lapsille se, kun uskaltaa kiivetä korkealle puuhun ja rohkein on se, joka uskaltaa kurkata sisään autiotaloon.

Aikuisille rohkeus tuntuu olevan sitä, että uskaltaa perustaa oman yrityksen, lähteä maailmanympärysmatkalle tai hypätä benjihypyn. Aikuiset unohtaa liian helposti, miten pienetkin asiat voivat vaatia paljon rohkeutta - ja etenkin sen, miten monet asiat oikeastaan vaativat rohkeutta.

Ei ole itsestäänselvää, että uskaltaa kohdata ikäviä tunteita, kuten epäonnistumisia ja pettymyksiä. On rohkeutta myöntää, ettei aina voi onnistua ja osata. On rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin, kuten tavata uusia ihmisiä, pitää puhe ihmisjoukolle tai lähteä opiskelemaan uutta alaa. On rohkeaa seurata omia unelmiaan, tehdä päätöksiä omasta elämästään, vaikka ne eivät miellyttäisikään kaikkia muita. On rohkeaa siis olla oma itsensä, se jos mikä vaatii valtavasti rohkeutta.

Rohkeutta tarvitaan myös siihen, että uskaltaa puolustaa omia tai toisten oikeuksia. On rohkeutta, kun uskaltaa olla jotain mieltä asioista ja seistä mielipiteidensä takana. Sen ei silti tarvitse olla suuria ja mahtipontisia tekoja, vaan rohkeutta vaatii myös pienet asiat, kuten että pitää puoliaan jonossa, jossa joku yrittää ohittaa.

 Mä uskon siihen, että kaikki ihmiset ovat rohkeita. Rohkeutta on olemassa niin monenlaista, eikä kaikkien tarvitsekaan olla jokaisella tavalla rohkea. Jokainen on omalla tavallaan rohkea.

On olemassa sosiaalisesti rohkeita, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uuteen porukkaan, josta eivät tunne ennestään ketään ja heittävät hauskoja vitsejä pelkäämättä nauraako niille kukaan.

On hurjapäitä, jotka hyppäävät benjihyppyjä, liitävät laskuvarjolla, kieppuvat päänsä pyörälle hurjimmissa huvipuistolaitteissa eivätkä pelkää edes sukeltaa hyiseen avantoon.

On moraalisesti rohkeita, jotka eivät pelkää puolustaa heikompien oikeuksia, unohtamatta omia oikeuksiaan, uskaltavat auttaa kadulla tuntematonta ja saavat mielipiteensä kuuluville, koska tietävät että se on itselle tärkeää.

On olemassa emotionaalisesti ja psykologisesti rohkeita, joita kielteiset tunteet, vastoinkäymiset ja pettymykset eivät horjuta, koska he uskovat asioiden järjestyvän ja he tietävät, että elämässä on niin paljon hyvääkin.

 Ihmiset helposti ajattelevat, että rohkeita joko ollaan tai sitten ei olla ollenkaan. Että jos joku on syntynyt rohkeaksi, niin on onnekas, koska rohkeutta ei voi oppia myöhemmin.

Rohkeus on kuitenkin taito, se on ominaisuus, jonka jokainen voi oppia. Se vaatii harjoittelua ja se harvoin on miellyttävää tai helppoa, koska se vaatii omien pelkojensa kohtaamista ja tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta poistumista. Vaatii siis kai myös rohkeutta opetella rohkeammaksi.

Mä itse koen, että olen rohkea hurjapää, joka uskaltaa seurata omia unelmiaan. On vaatinut rohkeutta lähteä au pairiksi. On aiemmin vaatinut hyvin paljon rohkeutta rakastaa ruotsin kieltä ja puhua ruotsia kaupungissa jossa suurin osa kieltäytyy edes opettelemasta koko kieltä. Ilman rohkeutta en olisi myöskään varannut poikaystävän kanssa matkaa Islantiin vain muutaman viikon tuntemisen jälkeen, mutta rohkeutta tarvittiin myös Islannissa, kun kierrettiin koko saari ja koettiin elämämme seikkailu.

Mua ei pelota huvipuistojen hurjimmatkaan laitteet, mutta myönnän silti olevani pahasti korkeanpaikankammoinen. Siitä pelosta huolimatta rakastan kiivetä korkeisiin paikkoihin, koska oman pelkonsa voittaminen on mahtavaa ja se tunne palkitsee moninkertaisesti!

Mä haluaisin ottaa tavoitteeksi opetella rohkeutta. Tehdä jonkun asian, joka on pelottanut paljon, joka tuntuu mahdottomalta tai johon en usko pystyväni. Lupaan kertoa tästä projektista lisää, kunhan se etenee!

Tähän olisi hyvä päättää postaus rohkeudesta, mutta sitä ennen haastan kaikki teidät laittamaan kommenttia, jotka vähääkään koette kiinnostusta Blogitiimiin liittymisestä! Alla on ohjeet siihen:

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista, ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä, ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

Jenny // Anniina // Heli // Krista