Blogitiimi - Joululahjaidea

Joulukuun Blogitiimipostauksessa aiheena on joululahjat. Mä oon joka joulu antanut mun hyville ystäville joululahjoja ja musta joululahjojen antaminen on tosi kivaa. Niiden valitseminen, ostaminen ja tekeminen jo antaa hyvää mieltä, kun mietin miten lahjansaaja tulee ilahtumaan.

Kuitenkin tuntuu, että kaikilla on jo kaikkea. Ei ole lopulta joululahjan vuoksi järkevää ostaa "kunhan vain jotain"-krääsää, jos lahjansaaja ei ihan oikeasti tarvitse sitä tuhannetta kynttiläpakettia tai suklaarasiaa. Mä mietin, että olisin tänä jouluna tehnyt kaikki lahjat itse. Mutta koska syksy on ollut järkyttävää kaaosta ja kiirettä, en oo kertakaikkiaan kerennyt sellaiseen. Tuntuu kurjalta, mutta ei ole ollut aikaa. Sitten sain paremman idean.

Tänä jouluna mä päätin, että lahjoitan joululahjan hyväntekeväisyyteen. Kauppakeskuksissa ja joissakin kaupoissa on Joulupuu-keräyksen joulukuusia. (linkki facebook-sivuille) Niihin viedyt lahjat lahjoitetaan ainakin tänä vuonna Lahdessa niille lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaanotettuina, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muutoin perhetilanteen vuoksi jäisivät ilman joululahjaa.

Lahjoitan yhtä monta lahjaa lapsille, kuin mulla on ystäviä, joille olisin ostanut joululahjan. Jokainen mun ystävä siis jää käytännössä ilman joululahjaa, mutta mä toivon että jokainen heistä osaa arvostaa sitä, että joku lapsi, joka voisi muussa tapauksessa jäädä ilman lahjaa, saakin hänen ansiostaan paketin. Tää on mulle tosi tärkeä juttu ja mä toivon koko sydämestäni, että jokaisella lapsella olis ihana joulu. Mä haluan auttaa siinä osaltani.

Ihanaa joulunodotusta kaikille ♥

"Koodi blogin tuomiseksi Nouwiin: 8999106540"

Blogitiimi - Hyvinvointihaaste ajankäytöstä

 Marraskuun tiimipostausta varten jokainen tiimiläinen on viikon ajan toteuttanut toistemme keksimiä hyvinvointihaasteita. Haasteina on ollut mm. meditaatiohetki, unenseuranta, kiitollisuuspäiväkirja ja happihyppelyä! Mä sain Anniinalta haasteeksi seurata mun ajankäyttöä. Ihan älyttömän ajankohtainen aihe mun elämässä juuri nyt.

Mun kalenteri pursuaa aamusta iltaan joka päivä ohjelmaa. Ajankäyttö on aika täsmällistä ja kaikki tapahtuu minuuttiaikataululla, jotta ehdin paikasta toiseen. Iltaisin oon tosi väsynyt ja usein olisinkin jo kuudelta valmis menemään yöunille, harmi vaan että illat venyy töissäkin kasiin. Tätä on jatkunut nyt jo useita viikkoja, ettei minkään näköisiä lepopäiviä siinnä tulevaisuudessa, vaan joka päivä paahdetaan aamusta iltaan. Vielä kolme viikkoa olisi jaksettava näin, sitten valmistun ja kaikki helpottaa.

Anniinan haaste oli siis erittäin osuva! Valitettavasti mulla ei ollut resursseja muuttaa ajankäyttöä yhtään mieleisemmäkseni haasteviikon aikana, eikä vielä hetkeen muutenkaan, mutta aina voi miettiä, että miten muuttaisi jos voisi.

 Maanantai 22.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
9:00-11:15 Aamuvuoro
11:30-16:30 Päiväunet, yksin kotona, tein ruokaa
16:30 Kävellen töihin
16:45-19:30 Iltavuoro
19:30 Töiden jälkeen jäin salille
Illalla katottiin rakkaan kanssa telkkaria ja syötiin iltapalaa
23:00 Nukkumaan

Olin illalla melko väsynyt. Mulla oli ollut tuplavuoro töissä ja jäätiin vielä rakkaan kanssa salille suoraan kun pääsin töistä. Oli pelastus, että ehdin nukkumaan päikkärit työvuorojen välissä! Muutenkin oli hyvä, että vuorojen välissä ei ollut mitään pakollista ohjelmaa tai menoa minnekkään, niin ehti hengähtää.

 Tiistai 23.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-11:15 Aamuvuoro
11:30-13:30 Lounas kotona, päiväunet
13:30 Pyöräillen töihin
14.00-20:00 Lapsenhoito
Illalla telkkarinkattomista ja iltaruoka
23:00 Nukkumaan

Aamuvuorossa mun työparina oli ihana tyyppi, jonka kanssa aika hurahti ihan siivillä ja siitä vuorosta jäikin superhyvä fiilis! Onneksi ehdin taas nukkua pienen pienet päikkärit kotona, ennenkuin lähdin hoitamaan lasta. Kuuden tunnin hoito tuntui aika pitkältä, etenkin iltaa kohden alkaa sekä vauva että minä olla aika sippejä.

  Keskiviikko 24.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-11:00 Aamuvuoro
11:00 Suoraan töistä vapaaehtoisperheeseen
11:00-15:30 Lapsenhoito
15:30 Suoraan perheestä koulukaverille tekemään illaks projektia
19:00 Kotiin kaverilta
Illalla katottiin telkkaria ja rakas oli tehnyt ruokaa kun tulin kotiin
23:00 Nukkumaan

Keskiviikon aikataulu oli todella sellanen minuuttiaikataululla paikasta toiseen... Aamuvuorossa oli vielä tilanne päällä ja myöhästyinkin hieman vapaaehtoisperheestä sen takia. Tällä kertaa oltiin sovittu mun alotteesta vähän pitempi lapsenhoito ja tultiinkin lapsen kanssa meille. Leivottiin yhdessä porkkanapannaria, piirrettiin ja luettiin kirjoja. Lopuks mentiin vielä puistoon, ennenkuin vein lapsen takaisin kotiin. Sieltä kiiruhdin suoraan kaverille illaks tekemään meiän yhteistä kouluprojektia, joka saatiinkin hyvin alkuun. Tuntui, että tää päivä oli sellasta tykitystä, että huhhuh. Mutta ajankäyttö oli tehokasta ja suunnitelmallista. Olisin kyllä halunnut hengähtää jossain välissä hetken yksinäni...

  Torstai 25.10.

07:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
08:45 Kävellen töihin
09:00-10:45 Aamuvuoro
11:00 Lounas kotona
11:40 Pyöräillen Dilalle tapaamiseen
12:00-13:50 Tapaaminen
13:50 Pyöräillen suoraan Dilalta lapsenhoitoon
14:00-18:00 Lapsenhoito
Pyöräillen kotiin ja päivällinen kotona
21:20 Nukkumaan

Toinen hyvin tehokas päivä putkeen. Ehdin onneksi töitten jälkeen kotiin syömään. Mua vaan särki päätä ja siks päivällä ollut tapaaminen tuntui inhottavan pitkältä ja siitä ei jäänyt niin hirveästi käteen, kuin olisi ilman päänsärkyä voinut. Se lisäksi venähti ja aikataulu meinasi pettää, mutta onneksi oli pyörä alla ja ehdin alle 10 minuutissa pyöräilemään toiselle puolelle keskustaa lapsenhoitoon! Ilta ei tällä kertaa tuntunut ihan niin pitkältä kuin tiistaina, mutta kyllä uni taas maistui illalla...

  Perjantai 26.10.

07:45 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:00 Kävellen töihin
09:15-11:00 Aamuvuoro
11:15 Käytiin ostamassa rakkaalle takki
12:00 Kotona lounas
14:40 Koulukaverille tekemään projektia
18:30 Kotiin
19:00 Käytiin illalla rakkaan kanssa nopeesti ruokakaupassa ja illalla pelattiin shakkia
21:30 Nukkumaan

Aamuvuorossa oli taas aikamoista härdelliä, mutta onneksi ei ollut muita töitä samalle päivälle. Käytiin ostamassa rakkaalle takki ja siinä tuli sopiva keskeytys päivään kaikesta vakavammasta. Iltapäivän vietin taas kaverilla suunnitellen projektia ja tällä kertaa edettiin oikein malliikaasti suunnitelman mukaan ja saatiin hyvin tehtyä! Illalla mulle iski halu lähteä pikkuruokakauppaan ostamaan jotain pientä hyvää. Mukaan tarttui nachosipsejä... Mutta oli kiva tehdä samalla pieni iltakävely pimeässä! Pelattiin illalla vielä shakkia, ja oli kivaa kun pystyi olemaan vaan kotona.

  Lauantai 27.10.

07:45 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:15 Kävellen töihin
09:30-12:45 Ikuisuudelta tuntuva aamuvuoro
14:00 Käytiin rakkaan kanssa Kärkkäisellä ja ruokakaupassa, ja siinä reissussa menikin iltaan asti
21:20 Nukkumaan

Hurrasin jo etukäteen aamulla, että viikon seitsemäs ja viimeinen työvuoro on kohta ohi. Se tuntui vaan harvinaisen ikuisuudelta ja olin hyvin puhki kun pääsin kotiin yhden aikaan. Lähdettiin rakkaan kanssa käymään Kärkkäisellä ja sen jälkeen myös Karismaan ruokaostoksille. Sillä reissulla kestikin oletettua pitempään, kello taisi olla lähemmäs kahdeksaa kun tultiin vihdoin kotiin. Illalla väsytti taas ihan huolella, ei jaksanut Putoustakaan katsoa. Pitkä viikko kun oli jo takana, niin alkoi voimat vähän hyytyä ja halusi vaan aikasin nukkumaan.

  Sunnuntai 28.10.

08:30 Herätys, suihku, aamupala, hiustenkuivaus
09:00-10:00 Pyykinpesua ja siivousta
10:30-12:00 Kummitäti tuli käymään
12:20-13:25 Junalla Helsinkiin
14:00 Kahville pikkuserkun ja rakkaan kanssa
15:00-18:00 Kiertelyä ja shoppailua Helsingissä
18:35-19:40 Juna Lahteen
20:00 Kotona, katottiin illalla Sorjosta aika myöhään...
01:00 Nukkumaan

Aamulla otettiin itteemme niskasta kiinni ja siivottiin ja pestiin pyykkiä. Mun kummitäti tuli käymään ja höpöteltiin niitä näitä. Sain houkuteltua rakkaan myös mun mukaan Helsinkiin ja kummitäti heitti meiät ajan säästämiseks Matkakeskukselle. Oli kiva nähdä Maijaa pitkästä aikaa ja päivä Helsingissä kului ihan supervauhdilla. Illalla alkoi junassa jo uni painaa, mutta jostain syystä kotona vielä virkosi sen verran, että liimauduttiin telkkarin ääreen kattomaan Sorjosta. Nukkumaan meno venähti juurikin kyseisen sarjan vuoksi.

Kaikenkaikkiaan mun "syyslomaviikko" oli hyvin kiireinen. Mistään lomastahan ei ollut tietoakaan, ei koulun, ei töiden, ei vapaaehtoistöiden eikä lastenhoidon osalta. Mutta viikko puristettiin kasaan ja siitä selviittin, ihme kyllä. Ajankäytöllisesti katsottuna se oli tehokas, mutta mä tosiaan toivoisin, että olis enemmän aikaa huilata ja olla kotona, etenkin yksin. Haluaisin mun kalenteriin joka viikolle myös yhden päivän, jolloin ei olisi pakko lähteä yhtään mihinkään. Se olisi haave, mutta tällä hetkellä kaukainen toteutuksen puolesta.

Mulle oli ympätty myös joka päivälle töitä, lisäks oli lastenhoitoa, koulujuttuja ja tapaamisia, niin aika tuntui olevan hetkittäin tosi kortilla. Tärkeetä tuntui olevan se, että nukkuu riittävästi ja ehtiin syömään. Väliaikaisesti niillä peruselementeillä pärjää kovemmastakin stressijaksosta, mutta pitemmän päälle kuolisin tähän.

Mä odotan innolla miten muut tiimiläiset on toteuttanut haasteitaan, käykää tekin lukemassa!
ps. käykää kattomassa minkä hyvinvointihaasteen mä annoin Ellille!

Jenny // Enni // Ilona // Anniina // Elli // Heli // Krista 

Blogitiimi - My day tyttöjenpäivä Helsingissä

Lokakuun Blogitiimi-postaukseen kuvattiin syyskuussa yksi päivä niin, että otettiin joka tunti kuva päivän tekemisistä. My dayta siis luvassa kuvien muodossa!

Mähän olin taas tyypilliseen tapaani ajoissa liikkeellä, ja valitsin syyskuun viimeisen päivän sunnuntain 30.9. Olin suunnitellut kyllä my dayta jo aiemmillekin päiville, mutta olin totaalisesti unohtanut kuvaamisen ja muistanut sen puolessa välissä päivää...

Sunnuntai sattui kuitenkin olemaan huomattavan erilainen päivä poiketen mun tavallisesta arjesta. Mä nimittäin toteutin mun pienen ystävän toiveen ja lähdettiin Helsinkiin viettämään tyttöjen päivää! Ihme ja kumma, muistin kuvata joka tunti kunnes illalla olin sen verran väsy, että yksi tunti jäi välistä. Tässä kuitenkin mun viime viikon sunnuntai kuvina! ♥

06:06

Herätys oli kuudelta. Väsytti aivan uskomattoman paljon, vaikka oltiin yritetty mennä ajoissa nukkumaan. Tarkotus oli lähteä 6:45 hakemaan ystävääni toiselta paikkakunnalta. Syötiin avomiehen kanssa aamupala ja kiiruhdettiin matkaan.

07:46

Pieni ystävä haettu ja avomies jätti meidät Matkakeskukselle. Kuvassa vessapeilipotretti odotellessa.

08:24

Juna lähti hieman ennen kahdeksaa ja junamatka kestää tunnin Lahdesta Helsinkiin. Juteltiin kuulumisia ja suunniteltiin päivää. Ihmettelyä riitti hänelle myös junamatkassa itsessään, koska se oli hänen vasta toinen kerta junassa!

09:12

Amos Rexin päälle oli pakko päästä kiipeämään! Olis varmaan itsekin pitänyt, näytti hauskalta!

10:44

Odoteltiin leffan alkamista Kampissa. Junia tuli sunnuntaiaamuna niin huonosti, että oli pakko tulla aika aikaisella junalla ja odottaa 1,5h...

11:04

Vihdoin päästiin leffaan, meillä oli eväinä Juissin kesäraaputuksista voitetut popparit ja Juissi. Leffa oli hänen valinta Lassemaijan etsivätoimisto. Olin vähän harmistunut siitä, että leffa on alunperin ruotsiksi ja nyt (huonosti) dubattu suomeksi. Mutta hauska ja jännittävä lastenleffa ja pääasia että leffaseura piti siitä! Mä voitin myös leffapelin!

12:50

Leffan jälkeen oli aika taas vessapeilipotretille odotellessa. Tää on mun lemppariluottoasu nykyään!

13:23

Tennispalatsilta suunnattiin Kamppiin ja Forumiin tarkoituksena kierrellä kauppoja. Olipa ihanaa nähdä toisen ihmetys kaikista kaupoista ja paikoista, jotka itselle on muuttunut vanhaksi ja tutuksi, mutta toiselle upouutta ja ihmeellistä!

14:12

Molemmat elämämme ekaa kertaa Jungle Juice Barissa. Keltainen on joku sitruslimemehu, ja mä otin Pink pantherin, jossa oli ainakin mansikkaa ja mangoa smoothiena.

15:07

Ennen junalle lähtöä käytiin vielä syömässä jotain suolaistakin. Juustohampurilainen hänelle ja ranskalaiset mulle. Käyn nykyään tosi harvoin missään Mäkkärissä tai vastaavissa, koska tiedän syöväni sitten pelkät ranskalaiset, eikä se aina houkuttele. Burger Kingissä on sentään kalahamppari!

16:31

Juuri ennen junan lähtöä ehdittiin ostaa kaupasta jätskit. Mulle Jättis ja hän otti jotain piparminttu-lakritsia, oli kuulemma hyvää! Vähän jouduttiin juosta junaan, mutta ehdittiin silti ihan hyvin. Paluumatkalla molempia väsytti aikalailla ja haukoteltiin vuorotellen.

17:56

Rakas avomies tuli hakemaan meidät Matkakeskukselta ja vietiin pieni ystävä kotiin ja palautettiin samalla reissulla mun äidin lainassa ollut auto takaisin. Samalla moikattiin Islaa ja kissoja!

18:42

Illalla olo oli tosi väsynyt kun tultiin kotiin. Mun piti viimeistellä vielä yks koulujuttu ja palauttaa se. Jäätelökakku antoi voimaa ja motivaatiota siihen...

19:59

Juotiin vielä illalla teetä yhdessä. Väsytti tosi paljon, kun oltiin herätty niin aikaisin.

21:02

Vihdoin mentiin sänkyyn ja päästiin nukkumaan. Meillä on tapana lukea vielä ennen nukkumaan menoa, mutta tänä iltana lukeminen jäi lyhyeen. Ihana päivä, vaikka vaatikin veronsa. ♥

Käykää lukemassa myös muiden tiimiläisten syyskuisista päivistä:

Jenny // Enni // Anniina // Elli // Heli // Ilona // Krista

Blogitiimi - Miksi bloggaan?

Syyskuun Blogitiimi-postauksen aiheessa heitettiin tiimiläisten kesken ilmoille kysymys "Miksi bloggaan?". Jokainen saa muoitoilla aiheen ympärille omanlaisensa postauksen. Tässä tiimipostauksessa on nyt myös ensimmäistä kertaa mukana meidän tiimin ihanat uudet jäsenet Enni (blogi: Aurore), Elli (blogi: Elli) ja Ilona (blogi: Stalkkaa mun elämää)! ♥

Kun mä aloin miettimään omaa postaustani, pyörittelin päässäni otsikon kysymystä. Miksi mä bloggaan? Kaikessa surkuhupaisuudessaan pään uumenissa alkoi muhia vastaus, niimpä. Niimpä, miksi mä edes bloggaan? Onko tämä edes bloggaamista? Riittääkö bloggaamisen määritelmäksi se, että on joskus blogannut ja blogi on edelleen olemassa? Postaustahti on hiljentynyt äärimmäisen minimiin, viime aikoina ainoastaan näihin tiimipostauksiin oon klikannut julkaise-nappia. Onko tää edes bloggaamista...

Mistä kaikki alkoi? Mä alotin syksyllä 2010 kirjoittamaan ekaa blogia. Siitä on kahdeksan vuotta. Kyseinen blogi oli päiväkirjaimainen ja melko synkkä, se oli täynnä sen hetken ajatuksia ja tunteita. Kun 2012 keväällä alkoi tuntua houkuttelevalta kirjoittaa myös ihan "tavallisista" jutuista, perustin toukokuussa tämän blogin. Aluksi tän blogin nimi oli And maybe that's only an attraction, joka myöhemmin vaihtui tähän nykyiseen. Blogin osoite on enää ainoa muisto vanhasta nimestä.

Ensimmäiset vuodet mun blogi oli sekava ja monenkirjava. Tykkäsin valokuvata, joten kuvia oli joka lähtöön. Teksti ei niinkään ollut postauksen pääroolissa, kuten myöhemmin. Myöhemmin tuli mukaan myös videopostaukset, jotka sittemmin oon kyllä pää kainalossa poistanut Youtubesta. Jossain menee raja myötähäpeälle itseäänkin kohtaan.

Mun blogin kulta-aikaa oli vuodet 2014, 2015 ja vuoden 2016 alkupuolisko. Postauksia tuli välillä jopa kaksikin päivässä ja postaustahti oli hyvin tiivis. Nautin todella bloggaamisesta ja se oli ajoittain jopa elämän tarkoitus. Joskus oli vaikeaa kiinnostua mistään tai jaksaa tehdä mitään, silloin oli hyvä että mulla oli blogi. Se sai lähtemään ulos kuvaamaan, näkemään kavereita tai keksimään jotain mistä kirjoittaa. Vaikka aivan alkuaikoina koko blogin sisältö oli pelkkää kulissia oikealle elämälle, just siks se oli niin tärkeässä roolissa. Se auttoi pysymään tavallaan järjissään, kun kirjoitteli iloisista jutuista, vaikka fiilis olikin oikeasti synkkääkin synkempi.

Au pair aika olikin ihan oma numeronsa mun blogin historiassa. Bloggasin au pair -elämästä ja siitähän vasta juttua riitti! On myös ihanaa, että siitä on jäänyt kirjallisia muistoja niin paljon, kun oon kirjottanut asioita ylös niin tarkkaan.

Suosituimpia postauksia mun blogin historiassa on ollut hiuskokeilupostaukset. Aivan kirkkaasti C-vitamiinivaalennuksesta kertova kolmiosainen postaussarja on ollut kaikkein klikatuin. (klik) Myös Lontoon ostospostausta on klikkailtu listoille asti (klik).

Yhteensä oon näiden reilun kuuden vuoden bloggaamisen aikana julkaissut 832 postausta. Tässä blogissa siis. Tänä vuonna huikeat yhdeksän postausta. Jostainhan se kertoo.

Mutta jostain syystä tää blogi on edelleen olemassa. Onhan tää mulle tärkeä. Tähän liittyy paljon muistoja ja vaikken aina (nykyään useimmitenkaan) ehdi bloggaamaan, niin ajatus bloggaamisesta on silti kiinnostava ja tuntuu edelleen omalta jutulta. Se on kai lopulta tärkeintä. Kirjoitan kun ehdin ja jaksan, miksi ottamaan siitä suurempia paineita, kun ei ole tarkoituksenakaan saada tästä tuottavaa sivubisnestä tai ammattia. Tämä on mun harrastus, josta saan iloa ja pääsen käyttämään luovuutta. Saan yhdistää toisenkin harrastuksen tähän, julkaisemaan valokuvia, sekä lisäksi on ihanaa kirjoittaa.

Miksi bloggaan? Vastaus on kai lopulta kuitenkin se, että bloggaan koska tää tekee mut iloiseksi. ♥ Ja se riittää.

Menkää lukemaan myös muiden tiimiläisten postaukset aiheesta!

Jenny // Anniina // Heli // Krista // Enni // Elli // Ilona

Blogitiimi - Pienet ekotekoni

 Syksyn tullen ihmisille tulee usein halu tehdä muutoksia elämäänsä, se on vähän kuin toinen vuodenvaihde, joka on "uuden alku". Syksyllä alkaa koulut, kesälomat loppuu, palataan töihin ja harrastuksiin. Siks musta on huippua, että meiän elokuun Blogitiimipostaus on Pienet ekotekoni!

Me tiimiläiset kerrotaan jokainen postauksissamme omia pieniä ekotekoja, joita me tehdään arjessa. Toivon mukaan joku niistä (ellei useampikin) tarttuis myös teiän lukijoiden arkeen! Tarkoituksena ei ole esitellä, kuinka ryhdytään kaikki aktivisteiksi ja köytetään ittemme öljynporauslauttoihin, vaan pieniä juttuja, joilla jokainen voi helposti säästää luontoa, energiaa, kulutusta ja rahaa! Kaupan päälle saa vielä hyvän mielen siitä, että on tehnyt jotain ekologista. ♥

LATURIN IRROTTAMINEN PISTORASIASTA

Mulla on tapana ollut helposti unohtaa puhelimen tai minkä tahansa laitteen laturi pistorasiaan, kun otan laitteen pois latauksesta. Monesti puhutaan, että laturin jättäminen siihen tyhjäkäyttöön ei kuluta sähköä, kun taas joskus kuulee, että se syö sähköä jatkuvasti. Mä pyrin aina irrottamaan sen seinästä, koska ei siitä ainakaan haittaa ole ja se jos mikä on pieni ekoteko. Vattenfallin sivuilla sanotaan asiasta näin:

Uudet, nykyaikaiset laturit eivät juurikaan kuluta sähköä. Jos laturi olisi koko vuoden seinässä, ilman että siinä on puhelin latauksessa, kuluisi sähköä noin 0,25 kWh. Toki turhaahan tämäkin on ja ilmeisesti sen vuoksi ainakin joidenkin kännyköiden käyttöohjeissa kehotetaan irroittamaan laturi seinästä latauksen loputtua. Kännykkään voi jopa tulla teksti "Irroita laturi pistorasiasta sähkön säästämiseksi". Jos kerrotaan tämä "tuhlaus" vaikka kolmella miljoonalla (kyllä Suomessa varmaan on ainakin sen verran kännyköitä), saadaan kulumaan sähköä saman verran kuin kuluisi lähes 40:ssä sähkölämmitteisessä omakotitalossa vuoden aikana. Kaikki on siis suhteellista ja pieni vaivahan se pistotulpan irroittaminen seinästä on! 

 SILIKONINEN LEIVONTA-ALUSTA LEIVINPAPERINA

Meillä leivotaan kotona paljon, uunissa tehdään paljon ruokaa, ja siks leivinpaperia kuluu aikalailla. Nyt kesäkuussa kävi sitten kerran niin, että jotain olin jo alottanut leipomaan, kunnes huomasin että leivinpaperi on loppu. En jaksanut kauppaankaan lähteä, mietin vaihtoehtoisia ratkaisuja uunifoliosta tai laakean uunivuoan voitelemisesta... Kunnes muistin, että onhan mulla silikoninen leivonta-alusta. Kestäähän ne silikoniset kakkuvuoat sun muutkin uunia, joten miksei sekin? Tarkistin alustan reunasta, että se kestää 230°C lämpötilaa.

Silloin päätin, ettei me enää edes osteta leivinpaperia. Sen sijaan ollaan käytetty tota silikonista leivonta-alustaa, ja toimii hyvin! Tässä vaiheessa voi tietysti miettiä, onko muovin käyttäminen ekologista, mutta kyseinen leivonta-alusta on vuosia vanha ja tähänkin asti hyvin palvellut. Se tulee todennäkösesti kestämään vielä vuosia ja sitä voi käyttää myös muuhun leivontaan. Samassa ajassa kulutettais luultavammin kymmeniä ellei jopa sata leivinpaperirullaa, jotka kaikki päätyis roskikseen.

(kuvan ottaminen oli hyvä syy leipoa mustikkapiirakka)

 KASVISRUOKA

Joulukuussa 2017 mä huomasin, etten enää syö lihaa. En ollut viikkoihin ostanut mitään lihaperäistä, en enää edes kanaa, jota kuitenkin söin senkin jälkeen kun punainen liha jäi. Menin äitille käymään ja ruokana oli jauhelihakastiketta. En halunnut syödä sitä, koska ajatus siitä tuntui vastenmieliseltä ja lihan maku kuvotti mielikuvanakin. Siitä se oikeastaan lähti, kun tajusin, että kasvisruoka on niin paljon parempaa.

Mä oon aina ollut äärimmäisen nirso, ja edelleen on hyvin monia tavallisiakin ruoka-aineita, joita en vaan voi sietää. Kasvisruokaa syödessä ja uusia reseptejä metsästäessä ja kokeillessa, oon löytänyt itestäni ihan uudenlaisen ruokailijan! Me ollaan poikaystävän kanssa kokkailtu pinaattivohveleita (klik), pinaattista Mifu-kiusausta (klik), porkkana-kikhernekeittoa, sekä kaikkia tavallisia kotiruokia, joissa jauheliha/kana on korvattu nyhtökauralla, härkiksellä tai soijarouheella. Esimerkiks makaronilaatikon voi tehdä niin helposti soijarouheella, lasagnen myös. Nyhtökaurasta ollaan tehty hampurilaisiin pihvejä ja nyhtökaurapizzaa. Härkistä ollaan käytetty wokissa ja laatikkoruuissa myös. Maitotuotteita kuluu myös vähemmän, kun syödään kaura- tai soijajogurtteja ja käytetään maidon sijasta riisi- tai kauramaitoa.

Kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ei tarvitse heittäytyä kertaiskusta. Lihan syöminen ei ole ympäristön kannalta hyväksi, koska ruoaksi päätyvien eläinten tehotuotanto kuluttaa uskomattomat määrät vettä, energiaa ja siitä syntyy hurjat määrät kasvihuonepäästöjä. Koko maailman liikenne yhteensäkään ei aiheuta yhtä paljon päästöjä, kuin eläinten kasvattaminen ruuaksi. Puoli kiloa naudanlihaa taas kuluttaa yhtä paljon vettä, kuin päivittäinen suihkussa käynti puolen vuoden ajalta. (lähde) 
Kasvisruoka edes kerran viikossa on jo ekoteko, ja sitä paitsi se on hyvää! Kiinnostaisko teitä, että jakaisin mun lemppari kasviruokareseptejä tänne joskus?

KESTOKASSIT KAUPPAKASSINA 

Siitä lähtien, kun muutin pois kotoa neljä vuotta sitten, päätin että välttelen muovipussien ostamista jokaisella kauppareissulla. Lapsuuden kodissa jokaiselta kauppareissulta lähti mukaan muovikassi jos toinenkin, kotona olevista kestokasseista huolimatta. Kun kävin ensimmäisen kerran ruokakaupassa yksinasuessani, ostin kaksi Muumi-kuvioista hieman Ikea-kassia pienempää kestokassia. Otin ne aina mukaan kauppaan ja muovikasseja oon ostanut vain hätätapauksissa, kuten yllättävillä kauppareissulla tai jos ostokset ei mahdukkaan kestokasseihin.

Nyt kestokasseja on ilmestynyt muutama lisää, koska taloudessa on toinenkin syöjä. Käydään poikaystävän kanssa yleensä sunnuntaisin isossa ruokakaupassa ostamassa koko viikon ostokset suunnitelman mukaan kerralla, joten ihan kahteen kassiin ostokset ei mahdu. Välillä on silti ollut pakko ostaa muovikassi, ja se tekee jotenkin ihan käsittämättömän pahaa ostaa muovipussi? Myös vaatekaupoissa otan ostokset omaan kangaskassiin ja musta on hyvä, kun muovikassit on alkaneet maksaa myös vaatekaupoissa, jolloin ihmiset ehkä herkemmin ottais sen oman kangaskassin mukaan. Kestokassi maksaa pari euroa, mutta se kestää. Meidän kestokassit on maksaneet ittensä jo takasin, jos miettii kuinka monen 0,20€ muovikassillisen verran niissä on kannettu ostoksia kotiin. Lisäks ne on niin kivan näköisiä ja niitä voi käyttää paljon muuhunkin!

Monesti oon kuullut (jopa äitini suusta), että mihin ihmiset sitten laittaa roskat, jos ei ole kauppamuovipusseja? Meillä on käytössä rullassa ostettavia muovipusseja, mutta tavoitteena on siirtyä muovipussittomuuteen siinäkin, jolloin kannettais vaan koko roska-astia ulos, kipattais sisältö roskikseen ja tuotais se takasin sisälle. En tiedä vaan kuinka sallittua on kipata kaikki jogurttipurkit ja muu pikkuroska irrallaan taloyhtiön isoon roska-astiaan? Mutta toisaalta, kyllä kartongit, lasipurkit, metallit ja keräyspaperitkin viskataan sinne ilman muovipussikääröä ympärillä.

 SUIHKUKELLO

Itse kello tuskin on kovin ekologinen tilattuna ebayn kautta eurolla Kiinasta, mutta kellon käyttö toivottavasti säästää luontoa sitten senkin edestä. Mulla on suihkun vieressä seinällä silikonisella imukupilla varustettu pieni kello. Moni vieras ihmettelee meiän vessassa käydessä, että mikä siellä tikittää. Seuraava ihmetys on yleensä, miks meiän suihkussa on edes kello. Kuka tarvitsee suihkussakin kelloa?

Vastaus on, että mun mielestä jokainen joka viipyy mielellään suihkussa yli 4 minuuttia. Suihkussa on ihanaa rentoutua lämpimän veden alla, etenkin talvella, väsyneenä, aamulla, työpäivän tai lenkin jälkeen, surullisena, kipeänä, päänsärkyisenä, illalla ennen nukkumaanmenoa... Eli usein. Veikkaan, että etenkin tänä kesänä lähes jokainen käy päivittäin suihkussa. Oon kuullut kavereilta, että osa käy jopa neljä kertaa päivässä suihkussa, koska on niin kuuma. Mä harrastin aiemmin jopa 20 minuutin suihkuja, koska ajantaju katoaa ja ei tee mieli tulla veden alta pois. Kun pari vuotta sitten seinälle tuli kello, yritin alkaa panostamaan siihen, ettei enää yli 10min suihkuja.

Tällä hetkellä mun suihku kestää 5-7min, kun se sisältää shampoon, hoitoaineen ja saippuan. Jos en pese hiuksia, se kestää 2min. Veden kulutus on helposti niin hurjaa ja niin turhaa. Mullakin olis tässä vielä parannettavan varaa, koska esim. saippuoinnin ajaksi en sammuta hanaa vaan se on päällä. Hampaita pestessä kyllä suljen hanan siks aikaa kun harjaan. Mutta kellon näkeminen jouduttaa mun suihkuhetkiä huimasti. Se säästää vettä ja energiaa. Lisäks kello on ollut erityisen hyödyllinen kiireisinä aamuina, kun herää vähän liian myöhään ja suihkuun olis ihanempaa jäädä kuin kiiruhtaa töihin... Se muistuttaa siitä, että aika ei pysähdy suihkussakaan. Veden säästäminen on jo aika suuri ekoteko, koska minuutissa suihkusta valuu viemäriin keskimäärin 12 litraa vettä. 10 minuutin suihku hulauttaa jo 120 litraa vettä Kankkusen kaivoon, se on aika iso määrä.

KIRPPUTORIT JA KIERRÄTTÄMINEN 

Oon aina rakastanut käydä kirppareilla. Sieltä löytää joskus niin kivoja ja erilaisia juttuja, ja ainakin ne on halvempia kuin kaupassa, joskus jopa ihan käyttämättöminä, mutta silti kierrätettyinä. Uskallan heittää arvion tekemättä tarkempaa tutkimusta asiasta, että yli puolet mun vaatekaapin sisällöstä on ostettu kirpparilta käytettynä. Sukkia ja alusvaatteita en tähän nyt laske, mutta suurin osa mun mekoista, paidoista, housuista ja hameista on ostettu kirpparilta. Kuvassa olevan kukkamekon ostin alkukesästä peräkonttikirppikseltä 5€:lla. Se on kuin uusi ja vieläpä tosi ihana!

Sen lisäksi että ostan vaatteita kirppareilta, niin myyn myös ite säännöllisesti vanhoja ja turhia pois. Tuntuisi kamalalta ajatukselta heittää niitä täysin käyttökelpoisia vaatteita roskiinkaan. Kaikista kuluneimmat vien kuitenkin johonkin keräyspisteeseen, jossa ne toivottavasti päätyy ainakin jonkin sortin kierrätykseen kaatopaikan sijaan. Vaatejätettä on maailman kaatopaikat jo ihan riittävän pullollaan.

Vaikka ostan vaatteita käytettynä, ostan myös uusia vaatteita kaupoista. Oli uusi tai käytetty vaate, sen elinikää pidentää huomattavasti vaatteesta hyvin huolehtiminen. Pesuohjeen lukeminen auttaa jo suuresti, kun tietää minkä lämpötilan vaate kestää pesuvedessä tai saako huuhteluainetta tai linkousta edes käyttää. Onko vaate pestävä nurinpäin, pesupussissa vai käsin? Saako sen kuivattaa kuivausrummussa, narulla vai onko se kuivatettava vaakatasossa? Perus H&M-paitakin kestää vuosia, jos sitä ei tuhoa 60 asteen pesussa liotettuna liian suureen määrään pesuainetta, jonka jälkeen se pyöräytetään kuivaksi kuivausrummussa. Lopputuloksena on aivan varmasti nukkainen ja kutistunut rätti, joka lentää nopeasti roskiin.

KIRJASTOSSA ON MUUTAKIN KUIN KIRJOJA

Kirjasto mielletään sananmukaisesti helposti rakennukseksi, joka on täynnä tylsiä ja pölyttyneitä kirjoja, jonne raahaudutaan silloin, kun on pakko lukea koulua varten joku kirja. Mä oon ite käynyt tosi paljon kirjastossa lapsena, nuorena ja aikuisenakin. Silti pikkupaikkakunnalta Lahteen muuttaneena hämmästyin kirjaston tarjonnan monipuolisuudesta.

Kirjastossa voi tulostaa, kopioida ja skannata, Lahdessa on jopa 3D-tulostin, jolloin ei tarvitse ostaa välttämättä kotiin omaa tulostinta ja mustekasetteja. Kirjastossa saa käyttää ilmaista langatonta nettiä, jonka lisäksi siellä on myös tietokoneita käytettävissä. On olemassa varattavia musiikkihuoneita, joissa on pianoja ja musiikkiharrastuksenkin voi alottaa helposti. Myös soittimia saa lainaksi! On myös äänitysstudio ja mahdollisuus tehdä vanhoista VHS:istä digitaalisia. Pelihuoneessa voi pelata PS4:sta tai Xboxia ja laulaa vaikka Singstaria. On ryhmätyötiloja, elokuvahuone, näyttelytiloja... Kirjastosta voi lainata myös liikuntavälineitä ja lautapelejä kotiin. Kirjastoissa on usein erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, jotka harvoin maksavat mitään.

Miksi kirjasto sitten on ekoteko? Kirjojen lukeminen ei kuluta energiaa, kirja ei käynnisty sähköllä, mutta toki lukulamppua saatat pimeällä tarvita. Jos et esimerkiksi tarvitse viikottain tulostinta, on järkevämpää tulostaa harvat tulosteet kirjastossa, kuin hankkia oma mööbeli nurkkaan pölyttymään ja kuivattamaan kalliit ja myrkylliset musteet käyttämättömyyttään. Kirjaston kautta voi tosiaan lainata vaikka mitä, esimerkiksi ukulelen tai kahvakuulan. Musta kirjastossa on kiva ihan vaan käydäkin, mutta yleensä mukaan tarttuu muutama kirjakin. Kirjakauppaan verrattuna etuna on se, ettei haittaa vaikka kirja olisikin huono, koska sen voi palauttaa ilmaiseksi.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

Näiden ekotekojen lisäksi toki lajittelen roskat, sammutan turhat valot, en heitä ruokaa roskiin turhaan enkä omista edes ajokorttia vaan pyöräilen tai busseilen minne olenkaan menossa. Ekoteot on suuri juttu luonnolle, mutta pieni muutos sun arkeen!

Lisää pieniä ekotekoja voi käydä lukemassa muiden tiimiläisten blogeista:

Jenny // Heli // Anniina // Krista

Blogitiimi - Rohkeus

 Rohkeus, sitä sanaa ajatellessa mun päässä alkaa soida Cheekin Äärirajoille-biisistä kohta "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiiä selviikö elossa." Mut sitähän rohkeus lopulta on. Pelko ei ole este rohkeudelle, ihminen voi olla rohkea vaikka pelottaa. Rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa.

Heinäkuun Blogitiimi-postaus käsittelee rohkeutta. Postauksen lopussa on myös infoa Blogitiimistä, me nimittäin etsitään 3 uutta jäsentä! Lukekaa sieltä ohjeet, jos kiinnostaa liittyä mukaan meidän huipputiimiin! ♥

 Musta tuntuu, että aikuisille rohkeus on vaikeampaa kuin lapsille. Lasten kanssa työskennellessä huomaa, ja itsekin omasta lapsuudesta muistaa, että rohkeutta on lapsille se, kun uskaltaa kiivetä korkealle puuhun ja rohkein on se, joka uskaltaa kurkata sisään autiotaloon.

Aikuisille rohkeus tuntuu olevan sitä, että uskaltaa perustaa oman yrityksen, lähteä maailmanympärysmatkalle tai hypätä benjihypyn. Aikuiset unohtaa liian helposti, miten pienetkin asiat voivat vaatia paljon rohkeutta - ja etenkin sen, miten monet asiat oikeastaan vaativat rohkeutta.

Ei ole itsestäänselvää, että uskaltaa kohdata ikäviä tunteita, kuten epäonnistumisia ja pettymyksiä. On rohkeutta myöntää, ettei aina voi onnistua ja osata. On rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin, kuten tavata uusia ihmisiä, pitää puhe ihmisjoukolle tai lähteä opiskelemaan uutta alaa. On rohkeaa seurata omia unelmiaan, tehdä päätöksiä omasta elämästään, vaikka ne eivät miellyttäisikään kaikkia muita. On rohkeaa siis olla oma itsensä, se jos mikä vaatii valtavasti rohkeutta.

Rohkeutta tarvitaan myös siihen, että uskaltaa puolustaa omia tai toisten oikeuksia. On rohkeutta, kun uskaltaa olla jotain mieltä asioista ja seistä mielipiteidensä takana. Sen ei silti tarvitse olla suuria ja mahtipontisia tekoja, vaan rohkeutta vaatii myös pienet asiat, kuten että pitää puoliaan jonossa, jossa joku yrittää ohittaa.

 Mä uskon siihen, että kaikki ihmiset ovat rohkeita. Rohkeutta on olemassa niin monenlaista, eikä kaikkien tarvitsekaan olla jokaisella tavalla rohkea. Jokainen on omalla tavallaan rohkea.

On olemassa sosiaalisesti rohkeita, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uuteen porukkaan, josta eivät tunne ennestään ketään ja heittävät hauskoja vitsejä pelkäämättä nauraako niille kukaan.

On hurjapäitä, jotka hyppäävät benjihyppyjä, liitävät laskuvarjolla, kieppuvat päänsä pyörälle hurjimmissa huvipuistolaitteissa eivätkä pelkää edes sukeltaa hyiseen avantoon.

On moraalisesti rohkeita, jotka eivät pelkää puolustaa heikompien oikeuksia, unohtamatta omia oikeuksiaan, uskaltavat auttaa kadulla tuntematonta ja saavat mielipiteensä kuuluville, koska tietävät että se on itselle tärkeää.

On olemassa emotionaalisesti ja psykologisesti rohkeita, joita kielteiset tunteet, vastoinkäymiset ja pettymykset eivät horjuta, koska he uskovat asioiden järjestyvän ja he tietävät, että elämässä on niin paljon hyvääkin.

 Ihmiset helposti ajattelevat, että rohkeita joko ollaan tai sitten ei olla ollenkaan. Että jos joku on syntynyt rohkeaksi, niin on onnekas, koska rohkeutta ei voi oppia myöhemmin.

Rohkeus on kuitenkin taito, se on ominaisuus, jonka jokainen voi oppia. Se vaatii harjoittelua ja se harvoin on miellyttävää tai helppoa, koska se vaatii omien pelkojensa kohtaamista ja tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta poistumista. Vaatii siis kai myös rohkeutta opetella rohkeammaksi.

Mä itse koen, että olen rohkea hurjapää, joka uskaltaa seurata omia unelmiaan. On vaatinut rohkeutta lähteä au pairiksi. On aiemmin vaatinut hyvin paljon rohkeutta rakastaa ruotsin kieltä ja puhua ruotsia kaupungissa jossa suurin osa kieltäytyy edes opettelemasta koko kieltä. Ilman rohkeutta en olisi myöskään varannut poikaystävän kanssa matkaa Islantiin vain muutaman viikon tuntemisen jälkeen, mutta rohkeutta tarvittiin myös Islannissa, kun kierrettiin koko saari ja koettiin elämämme seikkailu.

Mua ei pelota huvipuistojen hurjimmatkaan laitteet, mutta myönnän silti olevani pahasti korkeanpaikankammoinen. Siitä pelosta huolimatta rakastan kiivetä korkeisiin paikkoihin, koska oman pelkonsa voittaminen on mahtavaa ja se tunne palkitsee moninkertaisesti!

Mä haluaisin ottaa tavoitteeksi opetella rohkeutta. Tehdä jonkun asian, joka on pelottanut paljon, joka tuntuu mahdottomalta tai johon en usko pystyväni. Lupaan kertoa tästä projektista lisää, kunhan se etenee!

Tähän olisi hyvä päättää postaus rohkeudesta, mutta sitä ennen haastan kaikki teidät laittamaan kommenttia, jotka vähääkään koette kiinnostusta Blogitiimiin liittymisestä! Alla on ohjeet siihen:

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista, ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä, ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

Jenny // Anniina // Heli // Krista