sunnuntai 24. toukokuuta 2015

från väldigt kär till obegripligt ensam

Mun viikonloppuun ei oo paljoa muuta mahtunut ku ruotsin lukemista. Perjantaina oli pikkuprinsessan balettinäytös, jota olin kattomassa Sibeliustalolla. Oli kyllä tosi upee näytös kaikenkaikkiaan! Ite aina haaveilen, että oisin jatkanu tanssimista mut se jäi sillon vuosia sitten - ja nyt tuntuu niin vaikeelta jatkaa. Eilen käväsin vaan kaupassa ja vähän ulkona, ja sit takasin ruotsia lukemaan. Tänään aattelin piristää itteeni käymällä kirpparilla, mut ei sieltä löytyny mitään, joten jouduin tyhjin käsin tulemaan kotiin lukemaan ruotsia.

En oo oikee sellanen ihminen, että jaksaisin lukea kauheesti kokeeseen, mut täs tän vuoden aikana oon ryhdistäytyny siinä hommassa. Nytkin oon monta päivää ahkerasti päntänny ja tehnyt tehtäviä ja kirjottanu kielioppiasioista muistiinpanoja. Ei mikään asia oo edes vaikea, ja ihan varmasti osaisin jo tälläkin opettelulla kaiken, mut jotenki tuntuu et pakko vaan lukea. Enää huominen ja sitten voi huokasta helpotuksesta. Kesäkenkien käyttöönotto, Johanna Kurkelan Kuolevainen ja irttarit piristää kuitenki sen verran, et enköhän mä selviä.

lauantai 23. toukokuuta 2015

kuolevainen

Kävin tänään kuvailemassa ulkona ihan yksikseen, ja onnistuin saamaan ihania kuvia kukista  Oon aina halunnu päästä näkemään keväällä kirsikankukkapuita, kun ne kukkii täynnä ihania vaaleenpunaisa kukkia. Mut tän talon takapihalla kasvaa jotain puita, joissa on vaaleanpunaisia kukkia! Oon ihastellut niitä ikkunasta monta päivää, mutten oo jaksanut mennä sinne asti kameran kanssa, vaikka matkaahan on tosiaan ehkä huikeet 20 metriä... Oon kuitenki ilonen että nyt sain aikaseks mennä kuvailemaan niitä! Tässä postauksessa saatte nauttia vaaleanpunaisesta kukkaloistosta
Oottekste päässyt koskaan ihailemaan kirsikankukkia keväällä? 
Ja mitä tykkäsitte näistä kuvista?

ps. kuunnelkaa Johannan uusi biisi!

lauantai 2. toukokuuta 2015

AU PAIRIKSI SYKSYLLÄ

Oon ollut pitkään vaitonainen tästä uutisesta, mutta nytkun kaikki on melko varmaa, ja mä todella olen lähdössä au pairiksi syksyllä, niin uskallan kertoa tästä. Enää ei pitäis tulla mitään takapakkeja tän lähdön suhteen... Mä lähden au pairiksi Ruotsiin, ja siitä mä oon haaveillut jo monta vuotta. Nyt mun unelma on vihdoin käymässä toteen  

Ensin meinasin, että olisin tehnyt uuden blogin näitä au pair-juttuja varten, mut sit päädyin siihen että jatkan tässä blogissa kirjottamistan näistäkin jutuista. Laitan jokaiseen postaukseen, joka sisältää au pair-juttuja tunnisteen, niin löytyy sitten täältä muitten postausten seasta helpommin!

Oon halunnut au pairiks jo varmaan joskus kun siitä ekan kerran kuulin, eli joskus ala-/yläasteella. Lasten kanssa työskentely on aina ollut mun juttu, ja siks au pairiks lähteminen on loistava tapa saada lisää kokemusta lastenhoidosta vähän eritavalla kuin että työskentelis jossain päiväkodissa. Tää prosessi alko tän vuoden helmikuussa, kun autoin Oonaa ettimään hostperhettä Lontoosta. Haaveilin koko ajan salaa, että mäkin haluan. En kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään, kun elämäntilanne ei ollut kauheen otollinen siinä vaiheessa. Nyt kuitenkin huhtikuun alussa tein profiilin AuPairWorldiin. Samaan paikkaan, mistä Oonalle etittiin perhettä.

Teen oman postauksen siitä, miten löysin mun perheen! Mut mulla se kävi yllättävän helposti ja nopeasti, oikeestaan jo parissa viikossa.

Lähtöhän on elokuussa, siihen on vielä pitkä aika, mut mä ootan sitä tosi innolla! En oo ehtiny kertomaan tästä juuri kellekkään, edes kaikille lähimmille kavereillekkaan! Muutaman kanssa oon kerenny puhumaan ja loput saa todennäkösesti tietää tätä kautta (niinku aina: "joo luin jo sun blogista" :D). Mut tää on mulle ihan älyttömän iso juttu, just se mitä mun elämästä puuttuu ja mistä oon aina unelmoinut! Ruotsi ja lapset, mikä vois olla parempaa?
Tein joskus huhtikuun puolessa välissä päiväkirjan, johon aloin hyvissä ajoin kirjottamaan näitä juttuja muistiin, vaikka koko lähtö ei ollut edes varmaa. Halusin kuitenkin, että jos tää nyt toteutuu, niin mulle jää mahdollisimman paljon muistoja!

Mutta juttu jatkuu, pysykää kuulolla!
Mitä tykkäsitte tälläsestä uutisesta/postauksesta?
Ootatteko innolla lisää au pair-postauksia?

perjantai 1. toukokuuta 2015

glada vappen ♥

Mulle on muodostunu tapa jostain yläasteelta asti, että teen vappuna ite tippaleipiä. Äiti on sitte siinä samalla tehny munkkeja. Mut tänä vappuna alotin tekemällä tippaleipiä, kunnes päätin tehdä samaan syssyyn myös ne munkit! En oo koskaan aikasemmin tehny munkkeja, mut ne onnistu hyvin. Tippaleivätki onnistu loistavasti.

Mä en juhli vappua mitenkään erityisesti, vaikka nuorempana aina käytiinki vapputorilla ja ostettiin ne isoimmat foliopallot. Mun vappuun ei kuulu myöskään alkoholi, enkä mä tänä(kään) vappuna oo edes kavereitten kanssa, saati juhli ylioppilaslakki päässä, kun ei sellasta oo (eikä todennäkösesti edes tuu...). Vappu ei muutenkaan merkitse mulle mitään erityistä, mut se on hyvä syy leipoa herkkuja kuten noita tippaleipiä ja munkkeja!