Q&A: Vastaukset au pair -kysymyksiin! ♥

Tässä tulee vastaukset teiän kysymiin kysymyksiin! ♥

Mitä olet oppinut vuoden aikana?
Mä oon oppinut paljon lisää ruotsinkieltä, sekä lisää lasten kanssa olemisesta. Oon hoitanut aikasemmin vaan helppoja lapsia, mut nää kaksoset on kyllä jotain ihan muuta kuin helppoja lapsia, joten oon joutunut miettimään uudelleen, että miten hoidan niitä ja mitkä on mun rajat ja säännöt niille. Oon oppinut myös laittamaan ruokaa :D

Oletko mielestäsi muuttunut vuoden aikana? 
Omasta mielestä oon muuttunut aika paljonkin. Vaikka oon asunut yksin ennen au pair -vuottakin, niin musta on tullut vielä itsenäisempi ja rohkeempi. Kun on tavallaan yksin toisessa maassa, niin sitä joutuu ihan eri tavalla itsenäistymään, kuin että asuu kaupungissa jonka on tuntenut lapsesta asti. Ja tietenki kielitaito on kehittynyt, sanavarastoa on tullut lisää, mut musta se tärkein on se, että oon tullut rohkeemmaks ruotsin puhumisessa! Ennen pelkäsin tosi paljon, että sanon jotain väärin ja mua ei ymmärretä, niin olin sitten mielummin hiljaa tai sanoin jotain yksinkertasta, joka meni varmasti oikein. Nyt uskallan avata suuni ja sanoa mitä mieleen tulee, vaikka se ei meniskään ehkä ihan täysin kieliopillisesti oikein, niin oon oivaltanut, että kyllä mä tuun silti ymmärretyks.

Vastasiko vuosi au-pairina alkuperäisiä odotuksiasi?
Tavallaan joo ja tosiaalta ei. Mä oletin, että tää olis eri tavalla rankkaa, kuten esim aamuherätykset kuuden jälkeen, tai ruuanlaitto tai kaupassakäynti ja pyykinpesu, mutta noi on osottautunu ihan kivoiks jutuiks, sit on taas tullut yllättäviä rankkoja asioita, joista lisää seuraavassa kysymyksessä. Mut pääosin kaikki on mennyt aika samanlailla kuin mitä mä oletin.

Mikä on ollut yllättävintä työssäsi? 
Kaksosten raivarit tulee ihan ekana mieleen. En osannu ollenkaan ennen tänne tuloa olettaa tai aavistaa, millasia raivareita neljä- ja viisvuotiaat osaa vetää. Ekat kunnon raivarit tuli mulle aika shokkina, kun en osannu olettaa sellasta. Mut yllättävää on ollut myös se, että miten vaikeeta on erottaa vapaa- ja työaika toisistaan, kun asuu työpaikallaan. Varsinkin illat on aika hämäriä, koska virallisesti mun työaika loppuu kun vanhemmat tulee kotiin, mut usein oon perheen kanssa monta tuntia sen jälkeenkin, joten en oikein tiiä pitääks mun komentaa lapsia jos oon vapaalla vai ei...

Kenen kanssa lapsista sulla on parhaimmat välit/yhteys? 
Onpas tähän vaikee vastata. Oon enemmän ollut kaksospoikien kanssa, kuin tyttöjen. Joten perjaatteessa vastaus olis jompikumpi kaksosista, mut kallistun S:ään koska mulle on tullut vaan sellanen tunne, että S luottaa muhun ja on kiintynyt muhun paljon enemmän kuin L. Toki L on myös koko ajan mun kimpussa, mutta jos tulee itku niin se alkaa kyllä ensimmäisenä huutaa mammaa, kun taas S on heti että se haluaa mun syliin. Mut tää ei nyt siis tarkota, että mulla olis jotenkin huonot välit tyttöihin, me jutellaan ja tehdään juttuja yhessä, mut vaan vähemmän ku poikien kanssa, koska tytöillä on koulu ja harrastukset ja kaverit, niin niillä on vähemmän aikaa. Mut tytöistä onkin sitten todella vaikee sanoa kumpaan olis paremmat välit, koska molempiin on yhtä hyvät. Ei mulla siis oo mitään suosikkilasta tästä perheestä, jokainen on ihana omalla tavallaan ja ollaan kaikki läheisiä.

Ihanin muisto koko vuodestasi?
Tosi vaikee sanoa vaan yhtä ihaninta muistoa... Mut varmaankin yks ihanimmista on se päivä, kun olin lähdössä joululomalle Suomeen. Avattiin joululahjat, juotiin glögiä ja syötiin pipareita. Oli ihana nähdä miten ilosiks ne tuli mun lahjoista ja oli tosi söpöä mitä ne anto mulle lahjaks. Varsinkin L ja S, kun L anto mulle vauvoille tarkotetun kuvakirjan, missä oli pehmeitä tunnustelukohtia, koska "sä tykkäät kaikesta pehmeestä niin ajattelin että tykkäät tästä" ja S taas anto mulle pienen posliinikannun missä oli Viirun (Viiru ja Pesonen) kuva, koska "sä rakastat kissoja". Se oli vaan niin hellyyttävää. Ja sitten ku oli mun aika lähteä Alinan kanssa junalle, niin halattiin kaikki siinä eteisessä ja melkein tuli itkukin, ja lopuks hostisä heitti mut junalle autolla. Juna-asemalla se halas mua ja sanoi "kiitos kun oot niin kiltti meidän perheelle". Se päivä oli vaan niin ihana.

Ikävin muistosi vuodesta?
Se kun S jäi auton alle mun nenän edessä. Se oli vaan jotain ihan kauheeta, enkä halua enää ikinä nähdä mitään vastaavaa.

Mitkä on tän vuoden aikana ollut parhaita hetkiä?
Kaikki sellaset hetket on ollu ihania, millon pojat on sanonu jotain hassua, kuten "meillä on kaks äitiä", tarkottaen hostäitiä ja mua, tai sitten esimerkiks kun ne sano "mä rakastan sua niin paljon että kuolen". Tai kun F sano kerran, että oon paras lastenvahti mikä niillä on koskaan ollut, sekin lämmitti sydäntä :D Se ylipäätään, kun joku sanoo mulle miten paljon ne välittää musta ja miten tärkee mä näille oon. Ja parhaita hetkiä on ollut myös uusien ihmisten tapaamiset!

Mitkä on ollut huonoimpia/surullisimpia hetkiä?
Poikien raivarit, koska ne enkelikiharaiset pikkupojat muuttuu monstereiks kun ne saa raivarit. Ne saa mutkin ihan hermoromahduksen partaalle, kun niitä raivareita ei saa hillittyä mitenkään eikä ne lopu kun yleensä vasta siihen kun ne nukahtaa... Mut sit surullista on ollut se, että välillä tuntee olonsa tosi yksinäiseks, vaikka tietää että täälläkin on/oli ystäviä ja tää ihan hostperhe, mutta silti tuntu että on ihan yksin.

Paljonko au pair saa rahaa ja kuinka usein?
Mä saan au pairin ruotsalaista peruspalkkaa eli 3500 kruunua kerran kuukaudessa. Mun tietääkseni sitä vähempää ei saa edes palkka olla, mut jotkut perheet antaa enemmän jos työ on erityisen vaativa tai jotain vastaavaa.

Kauanko aiot jatkaa aupparina?
Tän viikon sunnuntaina on lähtö Suomeen, mutta tuun takas elokuun puolessa välissä ja jatkan näillä näkymin joulukuun loppuun samassa perheessä.

Kaduttiko koskaan, että lähdit? 
EI! En vaihtais edes niitä poikien raivarihetkiä mihinkään, ne on kasvattanut muakin ihmisenä, musta on tullut paljon kestävähermoisempi niiden takia. Vaikka joskus on ollut tosi yksinäinen olo, niin Ruotsi on kuitenkin mulle se paljon rakkaampi maa kuin Suomi, ja täällä mulla on hyvä olla.

Tekikö mieli pakata laukku ja lähteä kotiin Suomeen?
Ei käynyt mielessäkään missään vaiheessa, että lähtisin kesken kaiken kotiin Suomeen, mutta laukkujen pakkaamista harkitsin muutaman kerran... Olisin kylläkin vaihtanut vaan perhettä tai mennyt kummeille asumaan, mutta en olis lähtenyt takasin Suomeen.

Jos saisit tehdä jotain toisin, mitä tekisit? (liittyen au-pairina olemiseen/työhön)
Kuten sanottu, poikien ekat raivarit tuli mulle tosi yllätyksenä, mut jos oisin heti tienny et ne tosiaan on joka viikkosia, melkein joka päiväsiä, niin olisin alusta asti suhtautunut niihin tiukemmin. Ekat kunnon raivarit johti siihen, että pojat sai tahtonsa läpi ja sai olla mun kanssa koko päivän kotona eikä mennä päiväkotiin. Mut jos saisin tehdä toisin, niin olisin vaan tiukasti vienyt ne sinne. Se oli vaan vähän stressaavaa, kun tuli heti sellanen olo, että oon paska au pair kun en saa edes raivareita taltutettua. Mut jos oisin vaan tiennyt, ettei niin pysty tekemään kukaan muukaan, niin se tieto olis helpottanut. Tekisin myös toisin sen, että olisin vähän tiukempi työajoista ja vaatisin jotain korvausta ylimenevistä tunneista. Mulla parhaimmillaan saatto olla joku 07-22 työpäivä yksin lasten ja koiran kanssa, eikä mitään extrakorvausta...

Kiitos kaikille kysymyksistä, toivottavasti saitte riittävät vastaukset ja multa saa edelleen kysyä, jos tulee jotain auppari-kysymyksiä mieleen, tai tietysti mitä tahansa muitakin, mutta vastaan vaan suoraan kommenteissa niihin.

Mun vika viikko täällä au pairina on nyt käynnissä, on aika haikeet fiilikset, mut yritän nauttia joka päivästä täällä vielä kun voin! ♥

sä tiedät musta kaiken, sen ihanan ja vaikeen

Mulla on ollut keskiviikkoillasta asti perjaatteessa vapaata töistä. Oon kuitenkin ollut perheen kanssa, mut oon myös ollut Julian kanssa ja yksinkin. Torstaina lähdettiin hosteperheen kanssa veneilemään ja käytiin jossain saaressa fikalla eli kahvilla ja pullalla. Oli tosi hauskaa, vaikka musta tuntuki että tuun merisairaaks siellä keskellä merta suhteellisen pienessä veneessä, kun on tottunut menemään merellä vaan jollain valtavilla risteilyaluksilla...

Perjantaina Julia tuli tänne ja mentiin kuvailemaan satamaan ja kävelemään meren rannalla. Pidettiin myös picnik meiän takapihalla auringossa. Meillä oli tosi kivaa ja aika kulu niin nopeesti! Tän postauksen kuvat on otettu siltä reissulta perjantaina.

Eilen oltiin Julian kanssa road tripillä. Otettiin pendeltåg kohti Märstaa, jäätiin Norrvikenissä ja käveltiin, otettiin bussi kohti Vibyä ja löydettiin kasa valkovuokkoja (joista lisää ens postauksessa!). Syötiin välissä eväitä, ja otettiin Humlevägeniltä bussi kohti Sollentuna stationia. Siellä vaihettiin Vällingbyn bussiin, kierreltiin kaikki Rinkebyt ja Tenstat läpi sillä bussilla, ja lopulta tultiin Vällingbyhyn puolen tunnin ajelun jälkeen. Siellä ihasteltiin suihkulähteitä, käytiin mäkissä syömässä ja jatkettiin tunnelbanalla kohti Slussenia, kaikkiaan 19 pysäkkiä tunnelbanalla yhteen putkeen! Slussenilta käveltiin Djurgårdenin lautalle, matkustettiin lautalla Gröna Lundin viereen ja käytiin ostamassa pehmikset.

Sitten alko tulla mutkia matkaan, kun ei mahduttukkaan raitiovaunuun, se oli ihan täynnä rakkaita lauantaituristeja... Seuraavat ratikat meni nenän eestä, ehkä viidenteen ohimenevään ratikkaan hypättiin sitten kyytiin. Määränpää oli Norrmalmstorg, mutta meiän piti jäädä pari pysäkkiä aiemmin. Luultiin, että se pysähtyy siinä missä haluttiin jäädä, mutta se huristeli siitä ohi... Jäätiin sitten yhtä pysäkkiä myöhemmin ja yritettiin kävellä takasin päin. Seistiin varmaan vartti pysäkillä, siitä meni monet ratikat ja bussit ohi, ykskään ei pysähtyny meille. Ykskin bussi laitto ovensa kiinni nenän eestä, vaikka oltiin just menossa siihen!

Vaihettiin sitten kadun puolta ja otettiin sama ratikkalinja kohti Norrmalmstorgia ja jäätiin siellä lähellä Kungsträdgårdenia. Siellä istuttiin hetki penkillä väsyneinä, ja laiskoina otettiin tunnelbana T-Centraleniin, yhden pysäkin verran siis... T-Centralenissa Julia hyppäs punaseen linjaan ja mä vihreeseen, kohti Roslagsbanaa ja Saltsjöbanaa. Oltiin molemmat ihan poikki eilisen päivän jälkeen, mutta meillä oli tosi hauskaa, saatiin monet naurut aikaseks ja vaikka käveltiin jalkamme puhki, se oli kaiken sen arvosta.

Jos joku jakso tonkin romaanin lukea, niin onnittelen :D Tänään aattelin ottaa rauhallisesti, mut saa nähdä lähenkö silti käymään kaupungissa vai en. Täällä on siis kaupat tänään auki ihan tavallisesti, koska Ruotsissa vietetään äitienpäivää vasta toukokuun vikana sunnuntaina. Mutta teille jotka asutte Suomessa, niin hyvää äitienpäivää kaikille äideille ♥