Lontoosta on kotiuduttu viikkokausia sitten ja nyt on vihdoin aika tulla postailemaan kuvia kyseiseltä reissulta. Lähdettiin Marin kanssa helmikuun vikana päivänä, joka sattui olemaan tiistai, ja palattiin seuraavana lauantaina lähemmäs keskiyötä Lahteen. Oltiin Lontoossa yhteensä 5 päivää, joista 3 oli kokonaisia. Tiistaina lento laskeutu vähän kolmen jälkeen iltapäivällä Heathrow'n kentälle. Heathrow'ssa on tosi pitkät kävelymatkat paikasta toiseen, ainakin Helsinki-Vantaaseen verrattuna. Lisäks Britteihin lentäessä oli hirveen tarkat turvatarkastukset, kaikki katottiin kyllä hyvin tarkkaan ja useaan otteeseen. Mut oon sitä mieltä, et nykypäivänä se on pelkästään hyvä asia, koska missään ei oo täysin turvassa enää. Haettiin mun ruumassa ollut matkalaukku ja suunnattiin kohti metroa. Ostettiin Oyster cardit (matkakortit) ja laskeuduttiin liukuportaita maan alle.
Ensivaikutelma Lontoon metrosta, joka on maailman vanhin, oli aika ränsistynyt. Ainakin Tukholman ja Helsingin metroihin verrattuna Lontoon metrojuna oli todella matala, ahdas, koliseva ja tuntui myös aika ohutseinäiseltä. Myöhemmin sitten tuli vastaan myös niitä vähän uudempia metrovaunuja, joten toi sattui olemaan vaan vanhimmasta päästä. Metromatka Heathrow'sta Hammersmithiin Piccadilly linella kesti lähemmäs 40min, josta vaihdettiin Circle lineen kohti Royal Oakia. Se matka ei kestänyt 10 minuuttia kauempaa. Royal Oakista noustiin maan pinnalle, ja lähdettiin Google mapsilla suunnistamaan hotellille. Löydettiin hotelli suhteellisen helposti ja kirjauduttiin sisään. Lähdettiin aika nopeasti kohti ruokakauppaa, koska haluttiin iltapalaa. Ensimmäinen ilta Lontoossa meni nopeasti, eikä tehty mitään sen ihmeellisempää.
Keskiviikko, meidän toinen Lontoo-päivä varattiin suunnitellusti shoppailulle. Käveltiin läheiselle Queenswayn asemalle ja mentiin Central linella seuraavalle asemalle, eli Marble Archiin, joka on Oxford Streetin varrella. Oxford Street on Lontoon pääshoppailukatu, ja sen kyllä huomasi. Ensimmäinen kauppa johon mentiin, oli Primark. Kyseisestä kaupasta oon haaveillut vuosikausia, lähemmäs 10 vuotta! En oo koskaan vaan ollut vielä maassa, jossa olis Primarkeja. Mun unelma kävi Lontoossa toteen, eikä Primark tuottanut todellakaan pettymystä, vaan ylitti odotukset! Joka puolella silmän kantamattomiin vaatepinoja kaikissa mahdollisissa väreissä, hintalaput keikkuu 1-10£ välissä ja kaikki vaatteet on niin ihania! Siellä myydään myös kenkiä, laukkuja, koruja, kodinsisustus-juttuja, puhelintarvikkeita, lasten ja miesten vaatteita... Ihan kaikkea ja enemmänkin, mitä vaatekaupalta voi edes odottaa! Ensin kuljettiin siellä aika hillitysti, mutta kyllähän se kori alkoi täyttymään pikkuhiljaa. Suurin osa mun vaateostoksista onkin juuri Primarkista.
Toki käytiin muissakin kaupoissa. Forever21, Topshop, Bershka, Pull&Bear, Stradivarius... Bond Streetin aseman kohdalle päästyä käytiin Mäkkärissä syömässä, ja lähdettiin käymään hotellilla viemässä tähän mennessä kertyneet ostoskassit huoneeseen. Sitten palattiin takasin Bond Streetille ja jatkettiin siitä mihin jäätiin.
Oxford Streetillä on kuitenkin melko paljon samoja kauppoja eri kohdissa katua vaan. Esimerkiks Primarkeja löytyy yhdet molemmista päistä katua. Tultiin siihen tulokseen, että ei jakseta enää kierrellä Oxford Streetin kaupoissa. Hypättiin metroon ja matkattiin kohti Covent Gardenia, joka on myös pieni ostoskeskittymä Lontoossa. Sieltä oltiin bongattu etukäteen kauppa nimeltä TK Maxx. Kyseinen kauppa osoittautui hyvin mysteeriseksi, koska siellä myytiin siis uutta tavaraa, joissa oli laputkin kiinni, mutta yhtä paitaa saattoi olla kaks kappaletta, ja yhdenlaisia kenkiä vain yhdessä koossa, esimerkiks jotain lenkkareita kolme paria vain koossa 38. Ja merkkejä oli laidasta laitaan, oli Niken lenkkareita ja jotain luksusmerkkisiä villapaitoja, mutta myös "halpis"tavaraa. Yläkerrassa oli valtava määrä vaaterekkejä, jotka pursus vaatteita. Ongelmaks muodostui vaan se, että miten sieltä ikimaailmassa löytää mitään, ja jos löytää niin mistä löytyy oikea koko... Hetken aikaa ihmeteltiin yläkerrassa, kunnes mentiin alakertaan, jossa myytiin kenkiä, laukkuja ja kosmetiikkaa.
Kenkäosastolla vietettiin kyllä tovi, kun kokeiltiin kenkiä. Ne oli siis melko halpoja, mutta vaikeaa oli löytää kenkä, joka miellyttää silmää, sekä jota löytyy oikean kokoisena. Ehkä vähän mahdotontakin. Mari kuitenki onnistu löytämään sieltä hyvät lenkkarit, joten ei ihan turhaan tultu sinne kuitenkaan.
Mysteerikaupan jälkeen ei taidettu edes mennä enää mihinkään kauppaan, käveltiin vaan katua eteenpäin, kunnes huomattiin olevamme hyvin nälkäisiä. Kellokin oli varmaan kuus illalla, joten päätettiin ettiä ravintola ja mennä syömään. Suhteellisen nopeasti löydettiin joku italialainen ravintola, joka vaikutti ihan lupaavalta. Mari otti pizzan ja mä spaghetti bolognesen, ja ennen tilausta vielä varmistin tarjoilijalta, että "eihän tämä sitten sisällä mitenkään extrapaljon sipulia?". Ei kuulemma sisällä. Luotin tarjoilijan sanaan, ja se ruokailuhetki venähti, koska noukin spaghetin seasta jokaikisen sipulin, ruohosipulin, epämääräset köntit, jotka olis voinut olla sipuleita. Järjestelin ne lautasen reunoille, ja sain vähän huvittuneita katseita tarjoilijoilta. Mutta itepähän väittivät, ettei se sisällä erityisen paljon sipulia, tai sitten meiän käsitykset määristä eroaa huomattavasti...
Ravintolasta mentiin metrolla hotellille, käytiin nopeesti taas ruokaostoksilla kaupassa, syötiin iltapalat ja mentiin nukkumaan.
Torstai oli varattu nähtävyyksille. Ihan vaan siitä syystä, että sääennusteen perusteella torstai oli loman ainoa varma päivä, jolloin ei pitäis sataa ollenkaan. Muille päiville oli luvattu enemmän tai vähemmän ajoittaista sadetta. Meiän shoppailulistalla oli kuitenkin yks kauppa, joka sijaitsi vähän eri suunnalla Lontoota, kuin muut mihin oltiin ajateltu mennä. Päätettiin alottaa nähtävyyspäivä käymällä siellä kaupassa, koska sinne piti mennä metrolla ja bussilla, niin bussiajelu meni myös nähtävyyskierroksesta siinä samalla. Osattiin hyvin mennä bussillakin, päästiin kakskerroksisen bussin yläkertaan ihan ensimmäisille riveille istumaan, joten saatiin vähän kuvailtua katumaisemaa samalla.
Voisin selittää tästä retkestä pitkän kaavan mukaan, mutta nyt mennään lyhennetyllä versiolla. Kyseinen kauppa on nimeltään Dotcomgiftshop. He myyvät ihania ja tosi sulosia lahjatavaroita, leluja, paperitarvikkeita... Kaikkea ihanaa! Ja myös aika edullisia. Pääasiassa he ovat nettikauppa, mutta sivuilta löytyy osoite ainokaiseen myymälään ja sen aukioloajat. Oltiin tosi innoissamme menossa sinne, mutta tarina ei pääty onnellisesti. Oli mutkia matkassa edes löytää putiikkia, ja kun se jostain peräkujalta vihdoin löytyi ja astuttiin sisään, se paljastui tukkumyymäläksi. Eihän meillä nyt mitään brittiläistä yrityskorttia ole, että oltaisiin voitu mitään sieltä ostaa. Joten laahustettiin pettyneinä takasin bussipysäkille tyhjin käsin. En siis suosittele lähtemään Dotcomgiftshopin "myymälään", jos Lontoossa satutte käymään. Erikoista vaan, ettei missään tosiaan mainittu, että kyseessä on tukkumyymälä vain yrityksille...
Tultiin bussilla takasin metroasemalle ja mentiin kahdella metrolla kohti asemaa nimeltä St. John's Wood, joka on Jubilee linen varrella. Mari oli bongannut etukäteen jo näköalapaikan, Primrose Hillin. Metrolta oli jonkun matkaa käveltävänä sinne, mutta hyvin löydettiin perille. Kuljettiin vähän astetta hienomman asuinalueen läpi, jossa oli kukkivia puita. Talojen pihoilla kasvoi myös palmuja ja kaikenlaisia hieman trooppisempia kasveja, mitkä ei ainakaan Suomen olosuhteissa selviäis talven yli.
Aluks kun käännyttiin asuinkadulta pienelle hiekkapolulle, Primrose Hill vaikutti vielä aika pieneltä alueelta. Siinä oli kuitenkin karttataulu, josta selvis alueen todellinen koko. Primrose Hill itessään on toki melko pieni, mutta viereinen The Regent's Park olikin jo huomattavasti laajempi! Regent's Parkista löytyy kaikenlaista urheilukentistä eläintarhaan, on vesiurheilua ja puutarhoja. Päätettiin, että ei me ihan kaikkea kuitenkaan kierretä läpi, vaan suunniteltiin reitti Primrose Hillin ja Regent's Parkin läpi niin, että matkan varrelle osuis vessat, kahvila ja vesialueita. Tarkoitus oli päästä lopulta päästä Regent's Parkin vasemmassa alanurkassa sijaitsevalle Baker Streetin metroasemalle.
Käveltiin puiston läpi kohti näköalapaikkaa, jossa olikin muutamia ihmisiä, sekä huoltoauto ja pari miestä, jotka istutti (tai miten se sanotaan) nurmikkorullia rinteeseen. Ennenkuin päästiin ihan tonne ylös, niin ei osannut edes aavistaa sitä näköalaa!! Tuntui ihan käsittämättömältä, että sieltä vois muka näkyä koko Lontoo.
Itse näköalapaikka oli pienehkö pyöreä alue jossa oli muutamia penkkejä. Mutta sieltä tosiaan näki todella kauas! Jopa London Eye -maailmanpyörä näky tonne kukkulalle, ja horisontissa näkyi kaikkia rakennuksia, joista en sinänsä tiedä mitä ne on. Innostuin vähän zoomailemaan mun kameralla tota näköalaa, joten "laajat näköalakuvat" on vähän harvassa...
Puistossa nurmikko oli jo aivan vihreetä, ja tätä ne ei siis ollut vaan käärinyt rullalta, vaan rullanurmikko istutettiin lähinnä sinne ylös rinteeseen, mistä oli kaivettu maata. Muutenkin Lontoossa oli tosi keväistä! Joissain puissakin oli jo lehtiä. Tuolla puistossa juoksenteli joka puolella koiria ihan vapaana, omistajat heitteli niille palloja ja frisbeeitä, ja koirat juoksi onnessaan hakemaan niitä. Jotenki ihanaa, että Lontoon kaltaisessa suurkaupungissakin on tollanen puisto, missä koirat saa juosta vapaana!
Tossa ylemmässä kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta alla olevassa näkyy jo paremmin se Lontoon eläintarha. Ensin ihmettelin, että mikä hiton viritelmä toi on, mutta tajusin, että se on joku verkkohäkki, ehkä linnuille!
Ylitettiin puistoalueiden välissä oleva tie, ja siirryttiin Regent's Parkin puolelle. Mutta mitä kaikkea siellä olikaan, sen kerron ja näytän seuraavassa postauksessa! Tästä on tullu jo ihan superpitkä, ja tän postauksen julkaseminenkin on vaan venynyt ja venynyt... Tulossa on vielä kaks postausta lisää pelkästään Lontoon kuvia ja matkakertomusta, lisäks ehkä jotain vinkkejä Lontooseen sekä Lontoon ostospostaus! Mulla on tulossa väliin ehkä muutama muukin postaus, joten saattaa olla että niitä tulee Lontoo-juttujen välissä. Nyt kuitenkin saa tämä postaus vihdoin olla valmis, ja julkaisukelpoinen. Siitä on jo kuitenki 2,5 viikkoa, kun palattiin sieltä Suomeen... Kello on nyt vähän yli 22 illalla, mutta julkasen tän nyt kumminkin tähän aikaan. Huomenna on tulossa niin kiire päivä, että en ehkä aamulla ehdi availemaan konetta. Ja jos iltaan jättäisin, niin se menis vielä tätäkin myöhemmäks, ennenku oon huomenna kotonakaan.
Mutta toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, lisää on tulossa pian! ♥
