sommaren 2017

 Mun kesä 2017 on ollut hyvin erilainen kuin viime vuosien kesät. Aiempina kesinä mä en oo joko tehnyt yhtään mitään, tai en juuri mitään mainittavan arvoista. Tää kesä on ollut täynnä ohjelmaa ja tekemistä! Ajoittain niinkin paljon, ettei lomafiilistä oo ehtinyt ollakkaan. Kuvamateriaalia on silti kertynyt ihan naurettavan vähän. Siks epäröin tän postauksen tekoa, koska ei mulla ole mitään kivoja kesäkuvia, varsinkaan semmosia mitä en olis jo julkaissut... Muutama kaverikuva kuitenkin löytyy, joten niillä on tämä postaus kuvitettu!

Virallisesti alotin mun kesän siitä, kun koulusta alkoi kesäloma 22. toukokuuta. Seuraavana aamuna mä lähdin viikoksi Tukholmaan. Olin ensin mun hostperheen luona, näin Juliaa ja viikonlopun vietin mun kummeilla. Siitä viikosta tuntuu olevan jo ikuisuus, onhan siitä kolme kuukautta jo aikaa, mutta silti kesäloman ensimmäinen viikko oli kaikista paras. Olisin voinut jäädä Ruotsiin koko kesäksi... Siitä viikosta voi lukea lisää tästä postauksesta (klik).

Ruotsi-viikon jälkeen näin kavereita, hoidin lapsia ja hain töitä. Kesäkuun 11. päivä hyppäsin bussiin kohti Tamperetta, meillä oli Blogitiimin tyttöjen kanssa luvassa ensimmäinen tapaaminen. Valitettavan moni ei kuitenkaan päässytkään paikalle, mutta Jennyn ja Kristan kanssa meillä oli hauska picnic ja puhuttavaa riitti!

 Kesäkuun puoliväli oli kiireistä aikaa. Näin kavereita, hoidin lapsia, mutta kävin myös elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja pakkasin Ranskan matkaa varten. Työhaastattelua jännitin tosi paljon, onneks ihana Merituuli auttoi valmistautumaan siihen, ja ilmeisen hyvin se kuitenkin meni lopulta, koska sain töitä. Ensimmäinen työpäivä olis Ranskan reissun jälkeen.

Ennen varsinaista Ranskaan lähtöä, pakkasin matkalaukun jo torstaina, koska perjantaiaamuna lähdin bussilla Helsinkiin Camillan luo. Vietettiin Camillan kanssa ihana kesäinen viikonloppu, maanantaina iltapäivällä suuntasin Maijan luo yöks. Ilta meni fiilistellessä tulevaa matkaa, pakattiin Maijankin tavarat mun matkalaukkuun, että selvittäisiin vähemmällä raahaamisella. Tiistaiaamuna me seistiin täpinöissämme Helsinki-Vantaalla ja lennettiin Ranskaan. En aio tässä sen enempää kertoa siitä seikkailusta, koska varsinainen tekstimuodossa oleva matkakertomus on vielä tulossa. Matkavideot on kuitenkin jo blogissa ja Youtubessa, niistä pääsee aika hyvin sisään siihen matkafiilikseen! Ensimmäinen osa (klik) ja toinen osa (klik).

 Kun palasin Ranskasta takaisin Suomeen, tiedossa ei ollut ihania lomapäiviä tai rentoa kesäfiilistelyä. Mun elämässä tapahtui muutama suuri muutos, joista käytännön tasolla suurin oli töiden alkaminen. Kesäkuun lopussa käänsin aika extreme-tyylillä mun unirytmin päälaelleen. Olin tottunut siihen, että meen aamuyöllä nukkumaan ja herään sitten kun jaksan. Töiden alkaessa olikin herättävä 04:00 tai 04:30 aamulla, ja oli pakko mennä ainakin 6 tuntia aiemmin nukkumaan normaalista unirytmistäni poiketen. Mutta mä onnistuin siinä, ihme kyllä.

Mä olin siis töissä hyllyttämässä kahdessa eri hypermarketissa. Työt alkoi aina viimeistään 06:00. Lähdin pyöräilemään viiden ja puoli kuuden välillä. Pääsin aika äkkiä jutun juonesta kiinni, vaikka alussa tulikin päivittäin eteen erikoistilanteita, jolloin en tiennyt mitä tehdä. Jos tuli joku uusi tuote tai kuormasta oli mennyt jotain rikki, alussa mulla ei ollut hajuakaan mitä niille tehdään. Pikkuhiljaa sellaset tilanteet väheni, enkä enää edes muista koska viimeks en olis osannut jotain juttua tehdä omatoimisesti, ilman että täytyy kysyä muilta apua. Mä tykkäsin siitä työstä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien tosi paljon! Se oli oikeesti kivaa, ja vaikka sinänsä sama kaava toistuukin joka päivä, niin eri päivinä tulee eri tuotteita ja se tekee siihen vaihtelua. Tutustuin myös mun työkavereihin, muutaman kanssa tultiin tosi hyvin juttuun ja yhden kanssa pidetään varmasti jatkossakin yhteyttä.

Imperfektien käytöstä saattanee joku päätelläkin, että mä nimenomaan olin töissä, mutta huomenna on itseasiassa mun viimenen työpäivä. Olis ollut mahdollisuus jatkaakin töitä, mutta valitettavasti opiskeluaikataulujen kanssa se tulis olemaan mahdotonta. Vähän haikein mielin meen huomenna töihin, koska oon tykännyt olla siellä niin paljon. Mutta vaikka se on ollut tosi kivaa työtä, niin en voi kieltää, etteikö se olis ollut myös tosi rankkaa. Aamuneljän herätykset ei oo mulle mitenkään luontaisia, iltaisin oon ollut tosi väsynyt, ja onhan kuorman purkaminen myös fyysisesti rankkaa. Mulle tästä on kyllä jäänyt päällimmäiseksi hyvä fiilis, mutta nyt on aika palata vaan täyspainosesti opiskelun pariin.

 Töiden lisäksi mun heinäkuuhun on mahtunut muutakin. Oon edelleen nähnyt paljon kavereita ja tavannut myös uusia ihmisiä. Täytin myös 22 vuotta, mutta tää kesä oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, etten järjestänyt minkäänlaisia juhlia kellekkään. Synttäripäivä sattui olemaan vapaapäivä töistä, mutta päivä meni hoitaessa asioita, olin lapsenvahtina ja näin illalla Saraa. Pikkuprinsessallakin oli synttärit, mutta tuntuu hassulta sanoa sitä reipasta nelosluokkalaista enää pikkuprinsessaksi. Olin niiden luona yötä ja vietettiin samalla sen 10-vuotissynttäreitä. Mun antama lahja sai ilmeisen monta ihmistä liikuttumaan jopa kyyneliin, mutta sen lahjan tarkoitus olikin olla koskettava, muistuttaa kaikesta mitä ollaan tehty kymmenessä vuodessa ja kertoa kuinka paljon pikkuprinsessaa rakastan. ♥

Näin myös paljon kavereita, ollaan käyty Saran kanssa kuvailemassa, Marin kanssa kävästiin Ikeassa, ainakin Heidin, Tanjan ja Hannin kanssa on tultu istuttua myös satamassa useimmiten jäätelön merkeissä. Tein myös muutaman tunnin pikavisiitin elokuun alussa Helsinkiin Camillan luo. Viime kesänä Isla oli vielä niin pieni, eikä se oikein innostunut uimisesta tai vedestä ylipäätään. Mutta tänä kesänä oon käynyt koirauimarannoilla Islan kanssa moneen otteeseen pulikoimassa, ja Islasta onkin tullut ihan kunnon uimari, joka rakastaa vettä! Se jaksais uida tuntikaupalla ja hakea keppiä uiden, mutta yleensä mun jalat alkaa sinertää jääkylmästä vedestä ennen Islan väsymistä...

Samanlailla kuin määrittelen kesän virallisen alkamisen, niin mun kesä myös loppui virallisesti siihen, kun koulu alkoi 14. elokuuta. Koulun alku ei tuntunut erityisen inspiroivalta tai edes kiinnostavalta, koska lähes kaikki elokuun lähiopetustunnit tulee olemaan kristillistä kasvatusta. Mun rehellinen mielipide on, että ei vois vähempää kiinnostaa, mutta tylsimmistäkin tunneista selviää ihanien kavereiden seurassa. Onneks mukaan mahtuu myös muutamia tunteja kasvatustoiminnan ohjausta ja työssäoppimisinfo-tunteja.

Kaikenkaikkiaan tää kesä on ollut erilainen, kuten sanottu. Lastenhoito ja töissä käyminen on ollut mulle säännöllistä tekemistä, lisäks oon nähnyt tosi paljon kavereita, mikä on tehnyt mut tosi iloseks. Kesä on ollut kiva, koska oon käynyt Ruotsissa ja Ranskassa. Mutta tää kesä on ollut myös tosi rankka, muutenkin kuin töiden osalta. Kaikesta huolimatta kesästä on nyt selvitty, seuraavana olis vuorossa selvitä syksystä. Se tulee olemaan astetta vaikeempaa mulle, mutta mulla on osittain luottavainen olo. Ei ehkä kuulosta erityisen vakuuttavalta, mutta se pienikin luotto selviämiseen on parempi, kuin ei mitään.

Syksystäkin on tulossa hyvin erilainen, kuin aiemmin mun elämässä yhdestäkään syksystä. Opiskelun osalta se tarkottaa mm. sitä, että ihan pian päästään koulunpenkiltä vihdoin oppimaan asioita käytännön työhön. Päiväkotimaailma on epäsuorasti suhteellisen tuttua mulle, mutta mä en oo koskaan ollut töissä päiväkodissa useaa kuukautta. Se jännittää, mutta odotan kyllä ihan innolla etenkin ensimmäistä harjoittelua. Myös yks erittäin suuri muutos tulee tapahtumaan, mutta en koe sitä asiaa sellaiseks, jonka ainakaan tässä vaiheessa haluaisin jakaa blogiin. Se asia saa mut kuitenkin luottamaan siihen, että tästä syksystä selvitään, ja toivottavasti se antaa pikkuhiljaa luottamuksen siihenkin, että selviän myös tulevaisuudessa.

Mutta koska oli tarkoitus kertoa mun kesästä, ja nyt aihe alkaa uhkaavasti kääntyä syksyyn, niin tähän on hyvä lopettaa tää postaus. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä! ♥

FRANCE ADVENTURE #2

Elokuu alkaa olemaan jo lopuillaan ja Suomessa ainakaan on turha haaveilla mistään kesäisistä säistä enää. Onneks mulla on Ranskan seikkailun toinen osa videosta vielä julkaisematta, niin päästään vielä erittäin kesäisiin tunnelmiin!

Ekassa osassa videota seikkailtiin mun pikkuserkun Maijan kanssa Pariisissa ja Montpellierissä. Tässä linkki ensimmäiseen osaan (klik).

Toisessa osassa lähdetään heti aamutuimaan kuuden jälkeen aamulla Montpellieristä kohti Marseillea. Vielä samana aamupäivänä lähdettiin Marseillesta La Ciotatiin, josta iltapäivällä suunnattiin vielä Touloniin. Yhden yön jälkeen Toulonissa matka jatkui kohti Cannesia, josta vielä viimeseen määränpäähän Nizzaan.

Toivottavasti tykkäätte tästä videosta! Tää toinen osa on ainakin mun mielestä kivempi osa, maisemat on kivempia ja etenkin videon loppuosa saa todella haikeena muistelemaan kesäkuuta... Viimenen ilta Nizzassa oli ihanin ilta koko matkan aikana.

Nyt kun videomateriaali on julkaistu, on luvassa vielä tarkempi matkakertomus kuvien ja tekstin muodossa. Niistä yli 900 kuvasta pitää joko karsia aikalailla tai tehdä taas useampi postaus. Mutta kuullaan taas pian, muitakin kuin Ranska-juttuja on luvassa! ♥

Blogitiimi - Kateus

Elokuun Blogitiimi-postauksena meillä on mielenkiintoinen aihe käsiteltävänä. Me puhutaan kateudesta. Tunteesta, jota jokaikinen meistä tuntee joskus, mutta josta harvemmin puhutaan. Kaikki varmaan osaa nimetä hyvin nopeasti ainakin muutaman asian, joita itse kadehtii muissa ihmisissä. Mutta kuinka moni tietää mistä paras ystävä tai työkaveri on kateellinen muille? Tai kuinka moni tietää, mistä muut ovat itselle kateellisia?

Mä mietin noita kysymyksiä. Keksin paljon asioita, joista mä kadehdin muita. Pitkän pitkä lista... Mutta kun mietin, mistä joku voisi muka olla kateellinen mulle, en keksinyt mitään. Pitkän pohdinnan jälkeen keksin yhden asian, mistä joku ehkä saattaisi voida mahdollisesti olla ihan vähän kateellinen mulle.

Mä mietin pitkään, millasen postauksen mä haluan tehdä kateudesta. Jäin kuitenkin ajattelemaan noita kysymyksiä niin paljon, että niistä syntyi tän postauksen runko. Mä kerron teille mun pitkältä listalta muutaman asian, joista mä olen kateellinen. Kerron myös, mistä mulle ollaan kateellisia, johon tarvitsin vähän ystävien apua.

Tunnistan itestäni hyvin, että mä tulen helposti kateelliseksi. Kaupungilla näkee paljon ihmisiä, jotka on niin kauniita, joilla on ihanat hiukset ja ihanat vaatteet... Koulussa kadehtii helposti muiden taitoja ja osaamista. Jollain toisella on niin hieno blogi, joku osaa kirjoittaa tosi taitavasti, toinen on erittäin lahjakas valokuvaamaan, kunpa mäkin osaisin puhua kymmentä eri kieltä sujuvasti, olisinpa yhtä rohkea ja uskaltaisinpa sanoa asiat yhtä suoraan. Mutta aina on ihmisiä, jotka on jossain asiassa itseä parempia. Ja jokainen meistä on hyvä jossain, jokaisessa on jotain hyvää.

Tästä tulee itseasiassa aika henkilökohtainen postaus. Vielä vähän enemmän henkilökohtaisempi, kuin mikään aiemmista henkilökohtaisista postauksista.

 Mun kasvojen iho on tosi hankala ja ajoittain huonossa kunnossa, muttei koskaan mitenkään erityisen hyvä. Se on pintakuiva, mutta erittäin rasvoittuva ja mulle tulee helposti epäpuhtauksia. Pahimmillaan en kehtaa lähteä ulos tai nähdä ketään ihmisiä, ellen oo ensin vähintäänkin laittanut peitevoidetta ja puuteria.

Oon niin kateellinen ihmisille, joiden iho on hyvässä kunnossa. Miten helppoa oliskaan, jos iho näyttäis ilman mitään meikkiäkin täydelliseltä? Tai jos ei tarvitsisi valita sen välillä, että rasvaako aamulla rutikuivan ihon ja kärsii kiiltävästä naamasta loppupäivän, vai laittaako vaan meikkiä ja kärsii sitten kuivana hilseilevästä ja kiristävästä ihosta?

 Viimeset 10 vuotta mä olen ollut epävarma omasta kehostani. Välillä se on ollut ihan jees, mutta useimmiten vihaan sitä. Keksin kymmeniä kohtia, jotka haluaisin muuttaa. En oo kohdellut mun kehoa aina hirveän hyvin, enkä oo arvostanut sitä ollenkaan. Se valitettavasti tulee aina näkymään mun iholla. 176cm pituisena oon aika pitkä, mutta välillä koen olevani liian pitkä verrattuna muihin, joskus taas haluaisin olla yli 180cm ja "oikeasti pitkä". Haluaisin olla laihempi ja on surullista muistella niitä nuoruuden laihdutuskuureja, miten paljon aikaa ja energiaa ne söi mun elämästä sillon. En ole edelleenkään yhtään tyytyväinen itteeni.

Kadehdin niitä ihmisiä, jotka rakastaa omaa kehoaan. Tai on edes suhteellisen tyytyväisiä siihen. Olis ihanaa käydä uimarannalla ja ottaa aurinkoa, ahdistumatta omasta ulkonäöstään. Uimahallissakin olis kiva käydä talvisin uimassa. Vois käyttää mitä tahansa vaatteita, eikä tarvis ajatella näyttävänsä hirveältä. Miten kivaa olis joskus olla ajattelematta ollenkaan sitä, näkyykö joku vatsamakkara istuessa tai miltä ylipäätään näyttää.

 Mulla on ollut vauvakuume niin kauan kuin muistan. Jo lapsena mä haaveilin, että haluan omia lapsia nuorena. Mun yks suurimmista haaveista on ollut tulla äidiksi nuorena. Mä rakastan lapsia niin paljon. On ihan sydäntäsärkevää olla 22-vuotias, eikä tässä ole lähivuosina järjellä ajateltuna mitään järkeä tulla raskaaksi. Sydän itkee ja huutaa, että älä kuuntele sitä järkeä. Tän ikäisenä omat kaverit ja kaverin kaverit alkaa saamaan jo perheenlisäystä. Rehellisesti multa meinaa aina päästä itku, kun luen muiden iloisia vauvauutisia. Ne särkee mun sydämen joka kerta, vaikka olisin kuinka onnellinen tulevan äidin puolesta. Toisten lapsia hoitaessa mua erittäin usein luullaan niiden lasten äidiksi, eikä koskaan oo kivaa kertoa sille väärinymmärtäjälle, että "en mä ole näiden lasten äiti, olen vaan lastenhoitaja". Lastenvahtina saan kuitenkin olla lasten kanssa ja se tekee mut kyllä erittäin onnelliseksi. Oma lapsi on vaan sellainen asia, joka tekis mun elämästä kokonaista ja onnellista. En pysty edes ajattelemaan sellaista, etten voisikaan saada omia lapsia. Tuntuu aika henkilökohtaselta kertoa tää asia, mutta se on mun suurin kateuden aiheuttaja.

Mä olen ihan järjettömän kateellinen jokaikiselle äidille ja isälle. Se rakkaus, mitä omaa lasta kohtaan tuntee, on varmasti jotain ihan käsittämättömän suurta ja ihmeellistä. Miten jo raskausaikana äiti oppii tuntemaan vauvaa, tuntee sen potkut ja liikkeet, vaikkei se ole vielä edes syntynyt. Lapsen syntymä on kirjaimellisesti elämän mullistavin kokemus sekä äidille että lapselle. Miten ihanaa on nähdä sen oman pienen vauvan kasvavan koko ajan ja oppivan uutta joka päivä? Se pieni ihme on maailman täydellisin ja kaunein lapsi ja sitä rakastaa ihan koko sydämestään. Ja mikä voi edes tuntua paremmalta, kuin se että oma lapsi rakastaa sua? Nää tunteet valtaa mut joka kerta, kun näen jonkun työntävän lastenvaunuja tai halaavan omaa lastaan tai jonkun lapsen kutsuessaan äitiään... Eli joka ikinen päivä.

 Mulle ollaan joskus kateellisia, kun puhun niin hyvää ja sujuvaa ruotsia. Ei jokainen ihminen tietenkään ole kateellinen siitä, mutta mulle sanotaan usein "kunpa mäkin osaisin noin hyvin!" tai ihmetellään "miten sä oot puhut noin täydellisesti ruotsia?", "voisitsä opettaa muakin?". On sinänsä hassua, että erittäin usein kun joku kadehtii mun ruotsin kielitaitoa, niin se kertoo, ettei itse jaksanut ollenkaan opiskella ruotsia koulussa. Ruotsin opiskelu on kuitenki pakollista, niin jokaisella on hyvä mahdollisuus oppia edes perustason kielitaito! Koska ruotsi ei todellakaan ole edes vaikea kieli, yleensä kyse on vaan nimenomaan siitä, ettei se kiinnosta.

Ruotsin osaaminen on suunnilleen ainoa asia, jossa itsekin myönnän olevani keskiverto-suomalaista parempi. Tiedän, että oon hyvä ruotsissa, koska oon nähnyt sen kielen oppimiseen ihan valtavasti aikaa ja vaivaa! Se on ollut mun tavoite alusta asti, että joku päivä mä puhun ruotsia niin sujuvasti, että mua ei erota enää äidinkielenään sitä puhuvasta. Suomenruotsalaisen/suomenkielisen mielestä kuulostan riikinruotsalaiselta, mutta ruotsalaiset kuulee mun aksentista heti, että olen Suomesta. Mä en oo koskaan hävennyt sitä, että rakastan ruotsia. Kehtaan puhua ruotsia keskellä kaupunkia, vaikka kaikki kattois oudosti. Tavallaan ymmärrän, että jotkut on kateellisia, jos ikää on jo sen verran ettei koulunpenkki enää houkuttele ja ruotsi on jäänyt oppimatta, ja se on jäänyt harmittamaan. Mut ikinä ei oo liian myöhästä!
 Lastenohjaajaksi opiskellessa tätä enää harvemmin onneks kuulee, mutta erityisesti vielä yläasteella sain kuulla mun hyvästä koulumenestyksestä aika paljon kateellisia puheita. Kokeiden palautuksissa sain lähes poikkeuksetta kuulla olevani hikke, ja kun koepaperissa oli ympyröitynä täys kymppi, jotkut saattoi sanoa tyyliin "olipa yllättävää" tai "mitä muutakaan sä olisit saanut?". Toiset sano niitä juttuja ihan hyvällä, toisten äänensävystä kuuli kateuden kilometrin päähän. Jotkut oli myös ihan suoraan ilkeitä. Uskon että myös se aiheutti kateutta, että pärjäsin kokeissa, vaikken lukenut juuri ollenkaan. Saatoin edellisenä iltana tai muutama minuutti ennen koetta selata vihkon läpi! Toiset luki kokeisiin viikkokausia ja sai silti seiskoja ja kaseja. Välillä mua ahdisti se, että sain kuulla piikittelyä mun hyvistä numeroista, joten joskus oon sortunut siihenkin, että vastaan tahallaan kokeessa väärin, etten sais täysiä pisteitä vaikka olisinkin tiennyt oikean vastauksen. Ja joskus taas jos sainkin vaikka ysin ja mua harmitti, niin muut pyörittelee silmiään ja sanoo kyllästyneesti "älä valita, sä saat aina kymppejä".

Mutta en mäkään aina ollut hyvä tai pärjännyt jokaisessa kokeessa tai aineessa. Esimerkiks uskonto on aina ollut se vihoviimenen oppiaine, jossa mulla olis ollut edes mahdollisuutta pärjätä. Vihasin sitä yli kaiken enkä edes tajunnut mitään, eikä mua olis voinut vähempää kiinnostaakkaan. Se ei kiinnostanut peruskoulussa, ei lukiossa eikä tässä kristillisessä oppilaitoksessa varsinkaan, kun sitä tuputetaan joka tuutista. Ja lukiossa mun koulumenestys kärsi, enkä todellakaan ollut enää se kympintyttö, vaan pikemminkin koko arvosanaskaala. Mun pitkän matikan hylätystä kurssista tuskin kukaan on mulle erityisen kateellinen, mutta ruotsi oli lukiossakin kymppiä toisen perään.

Mun omien muistikuvien mukaan tää lettivillitys alkoi mulla 2012. Sitä ennenkin olin aina tykännyt letittää omia hiuksia ja muidenkin jos oli mahdollisuus, mutta mun lettivalikoimaan kuului vaan perusletti ja ranskanletti. Sillon 2012 mä aloin opettelemaan kaikenlaisia erikoisempia lettejä. Tein paljon kavereille lettejä ja harjottelin koko ajan uusia lettikampauksia. Sain kuulla sillon erittäin paljon, että "kunpa mäkin osaisin letittää noin hienoja lettejä". Ja tosi monet sanoo aina edelleenkin, että "miten sä osaat tehdä itelleskin tollasia lettejä?". Suurin osa kai kokee hankalana tehdä lettejä omiin hiuksiin, vaikka saattais osatakin tehdä toisen tukkaan? Erityisesti sitä omien hiusten letitystaitoa kadehditaan mulla paljon. Oon oppinut tekemään itelleni lettejä, koska alkuvaiheessa mulla ei ollut kenenkään toisen päätä, jolla harjoitella lettejä.

Au pairina ollessa mun letitysinto ehkä hieman laski, johtuen siitäkin että mulla oli niin lyhyet hiukset, että niihin oli vaikeaa tehdä mitään. K ja F sai muutaman kerran hiuksiinsa kyllä letit, ja tein mä kaksosillekkin pienet letit otsalle kun ne halusi. Mutta tänä kesänä lettibuumi on palannut! Mulla on joka päivä töissä jonkunlainen lettikampaus ja oon saanut sielläkin kehuja ja ihmettelyä, "miten sä osaat tehdä itelles?". Mun mielestä lettejä on tosi kivaa tehdä, ja on hauskaa keksiä uusia kampauksia ja yhdistellä erilaisia lettejä! Voisin ihan mielelläni letittää kaikkien hiukset, jotka haluaa.

Kun mä kirjotin tätä postausta, mä koin aika tärkeän oivalluksen, jota en oo koskaan ennen tullut ajatelleeksi. Tajusin, että mun on hirveän vaikea ymmärtää miten joku voi olla mulle jostain kateellinen, mutta vaikka omasta mielestäni joku asia, piirre tai taito ei olis mitenkään erityinen tai en edes ite pitäisi siitä, niin silti joku toinen voi olla siitä asiasta kateellinen. Että mua voidaan kadehtia myös asioista, joista mä en ite edes tykkää itessäni. Se oli aika valaisevaa tajuta.

Mun mielestä kateus ei ylipäätään ole pelkästään huono asia. Helposti kateutta pidetään negatiivisena asiana, merkkinä huonosta itsetunnosta ja että sä olet ilkeä ja empatiakyvytön jos olet kateellinen toiselle. Mun mielestä se ei oo aina niin. Löysin artikkelin, jossa kuvataan kahdenlaista kateutta:

"Rakentava kateus on tunne, jossa kateuden piston rinnalla voi olla iloinen toisen puolesta ja saada kenties lisäpotkua tavoitella omia unelmia. Rakentavan kateuden ja ihailun raja on häilyvä.

Tyytymättömyyttä aiheuttava kateus on usein tiedostamatonta. Sen tuntomerkkejä ovat kyvyttömyys nähdä ja arvostaa hyvää omassa elämässä, vaikeus käsitellä vastoinkäymisiä ja menetyksiä, katkeroituminen, epärealistiset tavoitteet ja tarve olla aina paras." (klik)

Oon itekin huomannut, että jos tuun kateelliseks vaikka jonkun blogin upeasta ulkoasusta, niin miksen opettelisi tekemään myös itsekin hienompaa omaan blogiini? Sellainen kateus nimenomaan on ihan hyväksi. Mutta joskus kadehdin kaverin suuria kauniita silmiä, ja koska en voi omia silmiäni suurentaa, niin tuntuu että olen sitten ruma. Silloin pitäis nähdä, että ehkä munkin naamassa on joku kiva juttu, vaikkei mulla olekaan yhtä isoja kauniita silmiä. Ehkä mun silmät onkin kivan väriset?

Kateus ei ole aina huono asia. Ja sitä paitsi, jokainen on kateellinen jostain asiasta toiselle. Voin vannoa, ettei maailmasta löydy ainuttakaan niin omaan elämäänsä ja itseensä tyytyväistä ihmistä, etteikö se olisi mistään kateellinen. Itseasiassa kateuden voi kääntää myös positiiviseks asiaks. Kun kysyin mun ystävältä kateudesta, niin lopulta mä kerroin myös monta asiaa mistä kadehdin häntä. Ja se kaikki mistä mä kadehdin mun ystävää, kuulosti mun ystävän korvaan lähinnä kehuilta!

Loppujen lopuks aika harvat asiat on täysin meidän saavuttamattomissa. Jos on kateellinen toisen taidosta, kuka estää sua opettelemasta samaa taitoa itsekin? Voi olla, että se toinen on jo todella taitava, mutta ei ole mikään mahdottomuus tulla yhtä taitavaksi. Toisaalta esimerkiks ulkonäköön liittyviä asioita on lopulta aika turhaa kadehtia. Onko hyödyllistä kuluttaa aikaa sen murehtimiseen, että ne kaverin silmät on niin paljon isommat ja kauniimmat kuin omat, tai että miksi en voisi olla kymmentä senttiä pitempi? Sen sijaan voi miettiä itsestään hyviä asioita, koska jokaisessa on ihan oikeasti jotain hyvää. ♥

Toivottavasti tää postaus herätti teissä ajatuksia, tätä oli ainakin mielenkiintoista kirjottaa! Käykää lukemassa myös muiden tiimiläisten blogeista tän päivän aikana ilmestyvät kateus-postaukset:

Krista // Heli // Anniina // Jenny

FRANCE ADVENTURE #1

Nyt kun Lontoo-postaukset on viimeistä ostospostausta myöten saatu julkaistua, on aika siirtyä seuraavan matkan muistelemiseen. Siitäkin reissusta on jo melkein 1,5kk, mutta kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Oon mysteerisesti vihjannut esimerkiks tässä kesäkuun postauksessa (klik), että jonkinlainen seikkailu olisi luvassa, mutta en oo paljastanut kohdetta. Ahkerimmat seuraajat snäpissä ja instassa on kyllä olleet tietoisia matkakohteesta, mutta blogin puolella se on ollut toistaiseks mysteeri. Nyt on tullut aika tännekkin raottaa vähän mun ja mun pikkuserkun Maijan seikkailusta, kun lähdettiin kiertämään Ranskaa!

Mulla on kahdeksan päivän ajalta yli 900 kuvaa, mutta myös videomateriaalia kertyi yli 3 tuntia. Tarkoitus oli tehdä tästä matkasta video, ja välillä tuntui, että keskityin liiankin ahkerasti videoimiseen, enkä muistanut ottaa joka paikasta edes kuvaa...

Saatte Ranska-postauksetkin tuttuun tapaan muutamassa osassa, koska tätä kuva- ja videomateriaalia on taas sen verran, että yhteen postaukseen sitä kaikkea ei kannata edes yrittää mahduttaa. Tässä ensimmäisessä osassa saatte ekan osan Ranskassa kuvatusta videosta. Tein siitä ensin täyspitkän version, mutta pituutta kun kertyi n. 40 minuuttia, niin päätin et julkaisen sen kahdessa osassa. Tässä vielä linkki videoon, jos jollain ei näy upotus (klik).

Tässä videossa ollaan Pariisissa ja Montpellierissä. Molemmissa oltiin kaksi yötä. Toisessa osassa on loput viisi kaupunkia.

Kuvapostauksessa saatte sitten tarkemman "kirjallisen" matkakertomuksen, mutta julkaisen ensin nää videot. Tai tää ensimmäinen osa onkin ollut jo muutaman viikon Youtubessa, mutta en oo yllättäen saanut aikaseks tehdä postausta blogiin asiasta...

Toivottavasti tykkäätte videosta, ja ootatte innolla lisää Ranska-postauksia! Kuullaan pian ♥

LONDON - ostokset

 Kun me Marin kanssa edes suunniteltiin, että lähdetään matkalle, niin yhtenä pointtina oli shoppailu. Osittain sillä perusteella Lontoo valikoituikin matkakohteeks. Eikä ollut huono valinta ollenkaan! Tässä postauksessa näytän teille, että mitä kaikkea mä ostin Lontoosta. Lontoon matkasta tosiaan on kulunut jo 5 kuukautta, mutta nää ostokset on vielä esittelemättä!

Mua harmittaa ja kaduttaa todella paljon, että en ostanut enemmän. Koska esimerkiks kosmetiikka on Lontoossa ihan älyttömän halpaa, ja siellä myydään niitä samoja tuotteita, mitä käytän Suomessa muutenkin. Miksen ostanut sieltä vaikka meikinpuhdistusainetta hintaan 2,50 puntaa, jos Suomessa joudun kuitenkin ostamaan sen tismalleen saman putelin hintaan 5€? Olisin säästänyt puolet hinnasta. Ja mun matkalaukussahan olis ollut tilaa vielä näiden ostosten lisäksi vaikka kuinka paljon, ja painorajakin olis tullut umpeen vasta 7kg päästä... Ens kerralla oon viisaampi!

Mua aina stressaa ihan hirveesti matkalaukkujen painorajat, kiitos erään Kreetan matkan. Mut tälläkään kertaa ei olis tarvinnut huolehtia, että nyt tulee kauheat lisämaksut kun menee yli sen painorajan... Ei ollut lähelläkään! Mutta jotain mä kuitenkin Lontoosta ostin, koska lähdettäessä laukku painoi 10kg, ja tullessa lentokentän vaaka näytti 16kg. Mä en muista kylläkään valitettavasti enää ihan jokaisen tavaran tai vaatteen hintaa, koska laput on jo roskissa ja kuitit jäi Lontooseen. Mutta yritän muistella semmosia about-hintoja.

 Ensimmäisenä Primarkin ylisöpö Rumpali-yökkäri. Primarkissa oli niin hirveästi valinnanvaraa sulosissa yökkäreissä, että pohdin ihan tajuttoman kauan, otanko esimerkiks tämän vai Ariel-yökkärin. Päädyin tähän lopulta, mutta olisin voinut ostaa vaikka molemmat. Tähän settiin kuuluu raidallinen t-paita ja pitkät yöhousut. Hintaa oli 10£.

 Myös sukkia oli Primark pullollaan, ja niiden kuosit oli niiiiiiiin sulosia, etten voinut vastustaa... Itelleni otin vaan kaks pakettia, joissa on molemmissa kolmet sukat. Tuliaisiks ostin kaks pakettia myös. Bambi-teemalla jatketaan, ja näissä on Bambi- ja Rumpali-sukkien harmaat kärjet glitterlankaa, sekä keskimmäisten sukkien harmaat kuviot glitterlankaa. Ja muutenkin ne on söpöt! Toinen paketti oli Monsterit Oy -aiheisia, ihan vaan koska ne oli pirteän värisiä. Primarkin sukat on periaatteessa Onesize, vaikka niissä jokaisessa paketissa lukee koko 37-42, mutta se nyt melkein kattaakin jo kaikki yleisimmät naisten koot, eli sopii kaikille. Hintaa oli 2,50£-3,00£/paketti. Nää tais molemmat olla 3 puntaa.

 Pörrösukkien suurin ystävä ei voi olla ostamatta pörrösukkia, kun niitä tulee vastaan. Vaaleenpuna-harmaa-raidalliset pörrösukat 2-parin pakkauksessa lähti mun mukaan. Hintaa oli 1,70£, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomaa kuvastakin. Halusin myös "testata", millasia alusvaatteita Primarkista saa, joten ostin yhden paketin jossa on neljät alushousut. Hintaa oli ehkä 4£. Ja oon itseasiassa tosi tyytyväinen ollut näihin! Jotkut mallit on vaan tosi inhottavia eikä istu ollenkaan, mut näitä kannatti ostaa "testiin", koska ne ei tuottaneetkaan pettymystä.

 Noiden sukkahousupakettien lupaukset siitä, että sukkiksissa olis "sää-sensorit", ei oikein vakuuttanut, mutta ostin silti, koska kolmet sukkahousut 3,50 punnalla ei oo paha. Ja talvilegginssit ostin myös, koska niitä tarvii aina ja mulla ainakin niitä kuluu ihan kiitettävästi ja aina on kaikki pesussa, eikä yhtään puhtaana. Niiden hintaa en muista, mutta sellanen mielikuva jäi, että muistan ajatelleeni että "kolmet sukkikset maksaa 3,50£, ja yhdet legginssit samanverran". Mul ei oo siis koskaan ollut mitään Primarkin vaatteita, joten en tienny mitään niiden kokomitotuksista, että onko ne "normaaleja", vai pienet koot vaiko reilut. Joten etenki sukkiksissa ja legginsseissä menin ihan reilulla koolla, koska mulla ainakin pitkänä ihmisenä tosi usein etenki sukkahousut on liian lyhyet! Ja jos ottaa suosiolla isomman koon, niissä yleensä riittää pituus. En oo näitä vieläkään itseasiassa kokeillut, mutta sukkiksissa ei haittaa vaikka ne olis "liian isot", koska ne venyy ja kiristyy aina sopivaks.

 Edelleen jatketaan Primarkin ostoksilla... Tää on ihan basic musta paita, jossa on cold shoulder -olkapäät. Tää on myös melko pitkä malli, että menee myös mekkona. Mun muissa cold shoulder -paidoissa noi kangaskaistaleet olkapääaukon ja kaula-aukon välissä on ollut jotenki tosi kapeita, mut tässä paidassa ne on paljon leveemmät, mikä on siis positiivista. Näitä oli myös eri väreissä, mut ne värit oli jotenkin liian erikoisia, joten päädyin perusmustaan. Hintaa tällä paidalla oli 6£.

 Mun silmään pisti yhdessä rekin päädyssä tää ihana kukallinen tyllihame, jonka joku oli jättänyt väärään kohtaan. Ensimmäinen reaktio oli, että "vähän toi on ihana!". Otin sen käteen, ja mietin että onkohan tää sittenkään niin ihana. Joku siinä mietitytti, ja laitoin sen takasin siihen roikkumaan. Kiertelin jonkun aikaa, kunnes tuli vastaan rekki, jossa oli näitä hameita lisää. Ajattelin, että kyllä mä otan tän, koska joku tässä viehätti mua. Tää ihanuus maksoi 10£, ja saa samalla tittelin "mun kallein ostos Primarkista". Nykyään oon ihan rakastunut tähän hameeseen, oon niin onnellinen että ostin tän kuitenkin!

 Kuten aikasemminkin mainitsin, oon legginssien suurkuluttaja. H&M ja ginan trikoolegginssit hajoo aina suhteellisen lyhyen käyttöajan jälkeen. Toisinsanoen repeää haaroista. Ja ne maksaa kuitenkin 10€, joten aika kalliita siihen nähden, ettei ne kestä kauaa käytössä. Primarkissa en ollu uskoa silmiäni, kun legginssi-rekissä oli kyltti, jossa sanottiin hinnaks 2,50£. Lisäks oli erittäin positiivista, että niitä oli kahden pituisia normi kokojen lisäks. Eli esim "lyhyt M" ja "pitkä M". H&M:n legginsseissä lahkeen pituus jää vähän vajaaksi mulla, ja etenkään talvella se ei oo hirveen kiva. Nää "extra long"-lahkeiset legginssit oli siis tosiaan positiivinen yllätys, ja nää on tosi hyvän pituset mulle! Kuvasta voi ehkä päätellä, että ostin näitä siis kahdet samantien. Ja nää on edelleen ehjät 5 kuukaudenkin jälkeen.

 Primark on toiselta nimeltään varmaan "T-paitojen taivas". Niitä hyllyjä on pilvin pimein, ja T-paitoja kaikissa maailman kuoseissa ja väreissä on miljoonittain. Oli todellakin vaikeus valita niistä, kun kaikki oli niin kivoja. En mä kuitenkaan voi ostaa kahtakymmentä T-paitaa, vaan koska kaikki on niin ihania... Valitsin kaks kivointa, toisessa on punasia raitoja ja sydämiä raitojen seassa, toisessa pääskysiä. Yks T-paita maksoi 2,50£.

 Myös toppeja riitti Primarkin valikoimassa ihan joka värissä. Oli tuubitoppia, ribattua toppia, naruolkain-toppia ja vaikka mitä toppia, mutta mä otin vaan perus valkosen ja mustan. Tosin huomasin vasta kotona, että valkosessa topissa on yhtä avoin selkä kuin kaula-aukko, mutta mustassa topissa taas on umpinainen selkä. Ei sillä siis oo mitään merkitystä, mutta en tosiaan huomannut sitä ennenku levitin noi topit tohon kuvaa varten :D Yks toppi maksoi 2,50£.

 Nyt on maailman kirjat sekasin, kun mä oon ostanut jostain muustakin kaupasta kuin Primarkista! Nimittäin tää T-paita on Pull&Bearista. Oikeestaan en tykkää väristä enkä edes mallista, jotenkin tosi miesmäisesti muotoiltu. Mutta teksti oli tosi osuva, joten halusin sen silti. Tää maksoi 7,99£, joten huomaatte vähän hintatason eroa Primarkin ja muiden kauppojen välillä...

 Sitten ehdoton Lontoon suosikki-ostos!!!! Näitä metsästettiin ympäri Lontoota, ja vihdoin ihan viime hetkillä löytyi ennenku oli pakko lähteä luovuttamaan hotellihuone lauantaina. En siis etsinyt mitään tiettyä kenkäparia, vaan ylipäätään Niken kenkiä, jotka näyttäis kivalta. Ei kuitenkaan juoksukenkiä varsinaisesti, eikä treenikenkiä, vaan vapaa-ajan kenkiä. Kierrettiin vaikka kuinka monet kenkäkaupat. Foot Lockerissa olis ollut vaan samanlaiset Niket kun mulla on jo, mutta eri värisinä. Size?:ssa ei ollut oikein mitään. Nike Townissa ei ollut kokoja, mikä on kummallista, koska kyseessä on niitten suurin Lontoon myymälä, jossa on useita kerroksia ja tavaraa vaikka kuinka paljon, mutta kengissä vaan pieniä kokoja. JD Sports olikin sitte viimenen toivo. Mentiin sinne tosiaan ihan viimesillä kymmenminuuteilla, silleen "no meillä on vielä 20min aikaa, ennenku pitää lähtee hotellille, että käydään nopeesti kattomassa".

Suureks ihmetykseks, siellä peräseinän hyllyllä oli yhdet kengät, jotka kiinnitti mun huomion. Mulla on ollut aina joku inhotus AirMaxeja kohtaan, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus. Pyysin myyjältä mun kokoa sovitettavaks. Nää kengät oli hyvät jalassa, joten päätin siinä aika pikasesti vaan, että kyllä mä otan nää. Päästiin minuutilleen aikataulussa ulos kaupasta, ja mä olin onnellinen kun löysin nää kengät!

Nää on siis Niken AirMax Sequent 2 -nimiset, ja mä tykkään tosi paljon näitten väreistä! Tai lähinnä tosta korallinpinkistä, koska muut värithän on valkonen, harmaa ja musta... Näissä oli semmonen kyltti, että näitä kyseisiä kenkiä myydään vain JD Sportsissa. En tiiä onko asia näin, mutta ainakaan ei ihan heti tuu samanlaisia vastaan. Odotan vaan keväisiä kelejä, niin pääsee käyttämään näitä! Hintaaa en ihan muista ulkoa, mut se oli n. 85£. Kuitenki alko kasilla, jotain sinnepäin.

 Sitten vähän ruokaostoksia, jotka oli alunperin tarkotettu iltapalaks. Leipätikut on mun perinteinen ulkomaanmatka-syöminen, Kreikasta ostan aina seesamtikkuja! Näitä en kuitenkaan ehtinyt syömään Lontoossa, joten paketti tuli avaamattomana Suomeen asti. Noita suklaatikkuja ostin yhden paketin joku ilta hotellille, mutta sekin jäi syömättä sinä iltana. Ostin sitten silti vielä toisenkin, että vien kotiin. Näissä on suklaan sisällä mintturakeita, jotka poksuu suussa. Muistan pienenä oli niitä Smurffi-tikkuja, mitkä poksu samanlailla! Ja niitä Dominoita missä oli poksuvaa täytettä!

 Kattelin näitä patukoita jo lähikaupassa hotellin lähellä, mutten koskaan ostanut. Lentokentän ruokakaupasta sitte kuitenki otin yhden, koska ajattelin että pakko se on maistaa, muuten jää harmittamaan! Tää oli sitten lopulta todellinen pettymys. En tykännyt yhtään. Perus pehmeää maitosuklaata, jonka sisällä oli niitä semmosia jelly beans -tapasia karkkeja, paitsi vielä hyytelömäisempinä. Ei ollut yhtään mun juttu.

 Lentokentältä ostin myös Hershey'sin Cookies 'n' Cream -suklaapatukoita ja MilkyWay-patukoita. Noita ensimmäisenä mainittuja en oo koskaan maistanut, mutta näytti hyviltä. Ja MilkyWayt on ihan parhaita! Lisäks ostin pienen purkkapaketin, koska menomatkalla mulla ei ollut lentokoneessa purkkaa. En olis sitä kyllä pystynyt syömäänkään, enkä pystynyt paluumatkallakaan, mut ostinpa varmuuden vuoks kumminkin,

 Meidän lähiostoskadun, jolla hotellikin sijaitsi, varrella oli useita turistikrääsäkauppoja. Viimesenä iltana otettiin oikein urakaksi käydä ne kaikki läpi :D Ostin itelleni hiirimaton, jossa on Lontoon metrokartta. Voin siitä sitten aina muistella tätä matkaa; "tuolla asemalla me käytiin!". Se maksoi kai 3,99£. Ostin myös Lontoo-aiheisen magneetin, joka maksoi 1,99€.

Toi keittiöpyyhe Lontoo-kuvilla oli tosi positiivinen yllätys, koska kyseinen kauppa oli vähän semmonen "halpaa turistikrääsääkin halvemman näköstä tavaraa" myyvä kauppa. Toi keittiöpyyhe oli taas tosi laadukkaan oloinen, kuviot oli painettu siihen ihan oikein eikä "vähän sinnepäin sikinsokin", väritkin oli oikein ja saumat oli ommeltu hyvin. Myös etiketti oli olemassa ja hintakin oli vaan 3,99€!

 Eheei, Primarkin ostokset ei vieläkään loppuneet! Ostin aurinkolasikotelon, joka maksoi 2£. En kyllä käytä sitä alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta mun tarkotukseen se sopii myös loistavasti. Myös pullean yksisarvisen muotoinen Bluetooth-kaiutin lähti Primarkista matkaan. Se oli alennuksessa 5£, mutta revin sen alennustarran tosta pois, koska se olis ollut yksisarvisen naaman päällä. Oon halunnut jotain pientä matkakaiutinta, mistä voi kuunnella musiikkia jos ei voi yhdistää puhelinta stereoihin tms. Puhelimen omat kaiuttimet on vähän mitä on, mutta tähän yhdistettynä kuulostaa jo paljon paremmalta se äänenlaatu! Ainut vaan, että tää syö ihan hirveesti puhelimen akkua.

 Tuli myös tosiaan ostettua muutama kortti. Muutama. Vain muutama. Koska tilanne olis voinut riistäytyä Lontoon korttikaupoissa erittäin pahasti käsistä, mutta pystyin hallitsemaan tilanteen. Siksi vain muutama kortti. Kuvasta voi päätellä loput.

Kortit oli siellä siis älyttömän halpoja. Ihan superhienot, kaksosaiset, glitter-3D-pitsireuna-tekokukka-timantti-kortit maksoi tyyliin 99p, eli alle punnan!!! Briteissä äitienpäivä oli vaan lähestymässä, kun ne viettää sitä jo maaliskuussa, niin joka paikka tulvi enimmäkseen äitienpäiväkortteja, mutta löyty sieltä myös tavallisia synttärikorttejakin. Ne kortit on niin hienoja ja nättejä, että saattaa olla et menee muutama kuukaus, et kaverit saakin synttärikortteina näitä eikä mun itse askartelemia kortteja, kuten yleensä...

 Jostain paperikaupasta ostin vähän tarroja, jotka makso 1£/arkki. Muutama arkki on jo käytettykin tai annettu lahjaksi. Kissavihko on ostettu Wilkosta, joka maksoi ehkä 1£ tai 1,50£.

 Sitten päästään kosmetiikkaostoksiin! Kuten on tullut ilmi, Lontoossa on miljoonakertaa halvempaa kuin Suomessa. Ne, jotka on nähnyt tätä Bio-Oilin ihoöljyä myytävän Suomessa, niin tietää kuinka saakelin kallista tämä on. Semmonen 60ml purkki maksaa helposti vaikka 15€ riippuen tietysti kaupasta. Ja tää isompi 125ml pullo on siinä 20€:n paikkeilla. Vähintään. Mikä on hinta Lontoosta ostettuna? Tämä maksoi 9,99£. Pieni pullo olis maksanut jotain 5£, mutta aattelin ostaa kerralla tän isomman, kun tää iso on halvempi täällä kuin Suomessa pieni. Oon siis miettinyt tän ostamista jo tosi kauan, siitä asti kun tätä alettiin markkinoida. En oo koskaan vaan raaskinut, mutta nyt sain ostettua Lontoosta!

 Mä käytän tosi paljon kuivashampoota, ja nimenomaan Batisten, koska oon todennu sen parhaimmaks mulle. Suomessa tämmönen 200ml puteli maksaa helposti 6-8€. Lisäks Suomessa on tosi vähän näitä tuoksuja, joka paikassa on sitä kirsikkaa ja muita kamalan hajusia. Saa oikein ettimällä ettiä, että löytää jonkun mikä tuoksuis siedettävältä. Mikä on tilanne Lontoossa?

Tuoksuja on vaikka kuinka paljon, ja hinta pudottaa taas silmät päästä. 2,99£! Oli tosi vaikeeta valita, mikä olis parhaimmalta vaikuttava tuoksu. Olis tehnyt mieli ostaa kaikki ihanuudet, mitä ei Suomesta saa. Ei olis ollut edes kallista. Päädyin tähän rose gold -nimiseen tuoksuun. Tykkään tästä tuoksusta tosi paljon, ja koin ilosen yllätyksen ku ihan täs heinäkuun alkupuolella näin että Sokokselle oli tullut myyntiin tätä samaa tuoksua! Vaikka hintaa olikin alennuksessa vielä 5,90€...

 Models own:in liikkeessä oli menossa kampanja, että ota 5 merkittyä tuotetta hintaan 20£. Mietittiin Marin kanssa, että ei ehkä keksitä molemmat viittä tuotetta, mutta voidaan ottaa niin että toinen ostaa 2 ja toinen 3. Mä löysin kaks juttua, Mari osti kolme. Ensimmäinen on luomiväri, jonka nimi oli muistaakseni joku kaneli...? Oon kokeillut tätä kerran, ja tykästyin tosi paljon! Yllättävän pigmenttistä ja ihana shimmer ja helposti yhdisteltävät sävyt muutenkin. Tää jäi siis maksamaan 4£. Katoin huvikseen, niin jostain suomalaisesta nettikaupasta tilattuna tää maksaa 8,95€...

 Toinen tuote on kulmaväri, joka maksoi myös sen 4 puntaa. Tääkin maksais 8,95€ Suomessa. Mulla oli vähän hankaluuksia vaan värin valinnassa, koska niitä vaaleita sävyjä ei ollut mitenkään kovin montaa. 4 sävyä kuudesta pystyin samantien sanomaan liian tummiksi mun kulmille. Jäljelle jäi "blonde" ja "light brown". Testereissä blonde vaikutti liian vaaleelta, mutta pelkäsin että light brown on jo liian tumma. Mä päädyin light browniin joka tapauksessa, mutta kun testasin tätä kotona, niin se olikin vähän liian tummaa... Muuten tää on tosi hyvää, siis levittyy hyvin ja pysyy myös, mutta hieman tummaa. Yritän laittaa tätä ihan minimaalisesti, ettei se näyttäis liian tummalta.

 Yks asia, minkä halusin ostaa Lontoosta, on NYXin meikinkiinnityssuihke. Koska se on Suomessa kallista, sitä ei edes saa mistään, se on aina loppu joka kaupasta mistä sitä vois saada ja sen lisäks mun nykynen pullo alkaa olemaan lopuillaan. Suomessa tästä saa pulittaa 10-12€, Lontoossa tää makso 7£. Ei kovin paljon halvempaa, mutta kuitenkin vähän. Ja tätä ainakin oli siellä hyllyissä, eikä myyty vaan ei-oota.

Primarkista (taas.. mut tää on vika!) ostin myös puuterijutskan, joka maksoi 2£. Tää on sinänsä aika laadukkaan tuntunen, koska noi karvat ei irtoile ja toi "kahva" on metallia.

 Neutrogenan hyllystä bongattiin Marin kanssa molemmat tää SOS Cleanser. Ei nyt loppupelissä mikään ihmetuote, tuntuu hyvin samalta ku kaikki muutkin vastaavat. Mutta olipahan taas halvempaa ku Suomessa, vaikka en oo kylläkään tätä ihan tismalleen samaa kuorintaa nähnyt Suomen valikoimissa.

Wilkosta ostin näitä mustapäänpoistolappuja. Mulla on näitä Nivean versioita ollut käytössä, mutta ne on vähän yhtä tyhjän kanssa. Nää Wilkon taas toimii mulla huomattavasti paremmin! Nivean liuskat on vaan muotoiltu paremmin, kun niissä on ne halkiot, että se liuska tarttuu paremmin nenään ja muotoutuu vähän paremmin. Näissä taas ei oo mitään halkioita, joten se ei ihan tasasesti asetu iholle. Mutta toimii siitäkin huolimatta paremmin kuin Nivean liuskat! Ja lisäks nää oli monta kertaa halvempia. Yllättävää? Harmi että nää loppui jo ajat sitten, enkä saa lisää näitä...

 Olin sentään sen verran viisas, että ostin mun luottopuuterin Lontoosta. Koska sen saa paljon halvemmalla sieltä kuin Suomesta. Yritän ostaa tätä aina jos tää on jossain Cittarissa tyyliin tarjouksessa 5€, koska normihinta 7-8€ tuntuu vähän suolaselta (vaikka tiedän kyllä, että on olemassa jotain 50€:n puutereita). Lontoossa tämä tismalleen sama maksaa kuitenkin 3,99£...

 Mitä oliskaan ulkomaanreissu ilman tuliaisia Miisulle, Minnille ja Islalle? Rahtaan niille aina herkkuja ulkomailta, siit on jotenki tullu tapa viime kesän jälkeen. Kissat sai jotain purkkiruokia, mitä ei tietääkseni myydä Suomessa (se on aina yks kriteeri, että yritän löytää semmosia mitä ei saa Suomesta). Lisäks kissoille lihatikkuja. Ja Isla sai tällä kertaa tyytyä lihakierretikkuihin. Isla tykkäs kyllä tuliaisistaan, kissat näytti vähän nyrpeetä nenää kaikelle...

Siinä olikin sitte suunnilleen kaikki, mitä ostin Lontoosta. Paitsi ihmisille meneviä tuliaisia en kuvannut. En kylläkään edes ostanut paljonkaan tuliaisia, koska oli tosi vaikee keksiä mitään. Yleensä lähetän ulkomailta korttejakin kavereille, mut tällä kertaa ihan vaan muutaman jaksoin lähettää. Ostin sinänsä tosi paljon kaikkea pientä, mut sit kuitenki tuntuu, että en ostanut juuri mitään. Toivoin, että mun loppuvuoden vaatekriisit olis ratkaistuja, kun pääsen Lontooseen shoppailemaan. Toisin kävi. Mutta tarkotuksena on todellakin vielä joskus mennä uudestaan Lontooseen, ja sit en tosiaankaan hillitse kosmetiikan hamstraamista. Ja annan itelleni luvan seota Primarkissa.

Mun lempparit näistä on ehdottomasti noi Niken kengät! Tykkään kyllä kaikista ostoksista sinänsä, et ei mikään harmita että "miks mä ostin tälläsen...". Toivon vaan, että olisin ostanut enemmänkin! Stressasin liikaa sitä matkalaukun painorajaa, joka jäi siis edelleen 7 kiloa alle maximin... Mut ehkä ens reissulla mihin sitte meenkin, ni yritän olla stressaamatta siitä liikaa.

Mitkä oli teiän lemppareita näistä? ♥