Blogitiimi - Miksi bloggaan?

Syyskuun Blogitiimi-postauksen aiheessa heitettiin tiimiläisten kesken ilmoille kysymys "Miksi bloggaan?". Jokainen saa muoitoilla aiheen ympärille omanlaisensa postauksen. Tässä tiimipostauksessa on nyt myös ensimmäistä kertaa mukana meidän tiimin ihanat uudet jäsenet Enni (blogi: Aurore), Elli (blogi: Elli) ja Ilona (blogi: Stalkkaa mun elämää)! ♥

Kun mä aloin miettimään omaa postaustani, pyörittelin päässäni otsikon kysymystä. Miksi mä bloggaan? Kaikessa surkuhupaisuudessaan pään uumenissa alkoi muhia vastaus, niimpä. Niimpä, miksi mä edes bloggaan? Onko tämä edes bloggaamista? Riittääkö bloggaamisen määritelmäksi se, että on joskus blogannut ja blogi on edelleen olemassa? Postaustahti on hiljentynyt äärimmäisen minimiin, viime aikoina ainoastaan näihin tiimipostauksiin oon klikannut julkaise-nappia. Onko tää edes bloggaamista...

Mistä kaikki alkoi? Mä alotin syksyllä 2010 kirjoittamaan ekaa blogia. Siitä on kahdeksan vuotta. Kyseinen blogi oli päiväkirjaimainen ja melko synkkä, se oli täynnä sen hetken ajatuksia ja tunteita. Kun 2012 keväällä alkoi tuntua houkuttelevalta kirjoittaa myös ihan "tavallisista" jutuista, perustin toukokuussa tämän blogin. Aluksi tän blogin nimi oli And maybe that's only an attraction, joka myöhemmin vaihtui tähän nykyiseen. Blogin osoite on enää ainoa muisto vanhasta nimestä.

Ensimmäiset vuodet mun blogi oli sekava ja monenkirjava. Tykkäsin valokuvata, joten kuvia oli joka lähtöön. Teksti ei niinkään ollut postauksen pääroolissa, kuten myöhemmin. Myöhemmin tuli mukaan myös videopostaukset, jotka sittemmin oon kyllä pää kainalossa poistanut Youtubesta. Jossain menee raja myötähäpeälle itseäänkin kohtaan.

Mun blogin kulta-aikaa oli vuodet 2014, 2015 ja vuoden 2016 alkupuolisko. Postauksia tuli välillä jopa kaksikin päivässä ja postaustahti oli hyvin tiivis. Nautin todella bloggaamisesta ja se oli ajoittain jopa elämän tarkoitus. Joskus oli vaikeaa kiinnostua mistään tai jaksaa tehdä mitään, silloin oli hyvä että mulla oli blogi. Se sai lähtemään ulos kuvaamaan, näkemään kavereita tai keksimään jotain mistä kirjoittaa. Vaikka aivan alkuaikoina koko blogin sisältö oli pelkkää kulissia oikealle elämälle, just siks se oli niin tärkeässä roolissa. Se auttoi pysymään tavallaan järjissään, kun kirjoitteli iloisista jutuista, vaikka fiilis olikin oikeasti synkkääkin synkempi.

Au pair aika olikin ihan oma numeronsa mun blogin historiassa. Bloggasin au pair -elämästä ja siitähän vasta juttua riitti! On myös ihanaa, että siitä on jäänyt kirjallisia muistoja niin paljon, kun oon kirjottanut asioita ylös niin tarkkaan.

Suosituimpia postauksia mun blogin historiassa on ollut hiuskokeilupostaukset. Aivan kirkkaasti C-vitamiinivaalennuksesta kertova kolmiosainen postaussarja on ollut kaikkein klikatuin. (klik) Myös Lontoon ostospostausta on klikkailtu listoille asti (klik).

Yhteensä oon näiden reilun kuuden vuoden bloggaamisen aikana julkaissut 832 postausta. Tässä blogissa siis. Tänä vuonna huikeat yhdeksän postausta. Jostainhan se kertoo.

Mutta jostain syystä tää blogi on edelleen olemassa. Onhan tää mulle tärkeä. Tähän liittyy paljon muistoja ja vaikken aina (nykyään useimmitenkaan) ehdi bloggaamaan, niin ajatus bloggaamisesta on silti kiinnostava ja tuntuu edelleen omalta jutulta. Se on kai lopulta tärkeintä. Kirjoitan kun ehdin ja jaksan, miksi ottamaan siitä suurempia paineita, kun ei ole tarkoituksenakaan saada tästä tuottavaa sivubisnestä tai ammattia. Tämä on mun harrastus, josta saan iloa ja pääsen käyttämään luovuutta. Saan yhdistää toisenkin harrastuksen tähän, julkaisemaan valokuvia, sekä lisäksi on ihanaa kirjoittaa.

Miksi bloggaan? Vastaus on kai lopulta kuitenkin se, että bloggaan koska tää tekee mut iloiseksi. ♥ Ja se riittää.

Menkää lukemaan myös muiden tiimiläisten postaukset aiheesta!

Jenny // Anniina // Heli // Krista // Enni // Elli // Ilona