my weird habits

Mulla on jonkun verran outoja tai hassuja tapoja, mitä teen osaa jopa joka päivä. Aattelin tehä näistä ihan oman postauksen!

✶ Kun katon jotain ohjelmaa tai leffaa, missä on tekstitykset ja puhekielenä joku sellanen mitä ymmärrän, ni tykkään viilata pilkkua ja ettiä ärsyttäviä kohtia mitkä se kääntäjä on vaihtanut erilaisiks siihen käännökseen, vaikka alkuperäsessä repliikissä sanottais jotain ihan muuta. Niitä löytyy tosi usein! Tiiän kyllä mistä se johtuu mut silti se on hauskaa ettiä niitä.

✶ Nykyään kun syön pinaatti- tai porkkanalettuja, niin laitan aina sokeria niitten päälle. Tätä en oo siis koskaan aikasemmin tehny, vasta ihan pari kuukautta, koska pikkuprinsessa tartutti muhun tän tavan. Ja oikeestaan pakko myöntää, ne maistuu paljo paremmilta ku siihen laittaa sokeria päälle!

✶ Aina kun käyn täällä omassa kodissa suihkussa, mun on pakko laittaa ulko-oveen turvaketju kiinni, ettei kukaan murtaudu sillä aikaa mun kotiin ku oon suihkussa. Samaten vanhassa kodissa, vaikka olisin yksin kotona ni mun oli pakko laittaa kylppärin ovi lukkoon, ettei kukaan tuu sinne.

✶ Samaten en pysty nukkumaan yöllä ellei turvaketju oo kiinni. En oo nukkunu yhen yhtäkään yötä, niin että se olis ollu auki. Pelkään ihan hirveesti murtovarkaita... Musta on ärsyttävää ku sitä turvaketjuu ei voi käyttää sillon ku ei oo ite kotona! Ellei olis niin pieni että mahtuis luikahtamaan siitä pienestä raosta ulos...

✶ Mun on pakko aina meikata silmiä vuorotellen ristiin. Eli jos laitan vaikka eka oikeeseen silmään ripsaria, sitten vasempaan. Sit luomiväriä ensin vasempaan ja sitten vasta oikeaan. Sitte eyelineria taas ensin oikeeseen ja sit vasempaan. En osaa laittaa niitä aina samassa järjestyksessä.

✶ Ku kuuntelen Youtubesta musiikkia, kuuntelen samaa biisiä about 10-20 kertaa putkeen, ja sitten  vasta vaihdan biisiä, koska inhoon yli kaiken Youtuben mainoksia. Tolla tavalla niitä ei tarvii katella kovin usein, mut miinuksena on et biiseihin kyllästyy paljo nopeemmin.

✶ Tiiättekö ku Ikean pussilakanoissa ei oo niitä käsiaukkoja siellä toisessa päässä? Ni opettelin joskus laittamaan ne kätevästi ilman niitä käsiaukkojakin, ja nykyään laitan kaikki lakanat sillä tyylillä, enkä käytä enää niitä käsiaukkoja ollenkaan vaikka sellaset oliskin.

✶ Leffojen ja sarjojen lopputeksteistä mulla on tapana metsästää kivoja nimiä, ja miettiä mitä niistä antaisin mun lapselle nimeks. Varsinki ulkomaisista lopputeksteistä löytyy vaikka mitä kivoja nimiä! Tosin ellei niitä kirjota ylös, niin ne unohtaa aika äkkiä.

✶ Aika usein selailen nettikauppojen sivuja ja teen haaveostoksia klikkailemalla juttuja ostoskoriin, mutten kuitenkaan osta niitä oikeesti. Se jotenki helpottaa himoshoppailijaa, kun saa leikisti ostella niitä ihania vaatteita ja muita juttuja. Harmillinen puoli on tietty ettei niitä koskaan saa itelleen.

✶ Tätäkään en oo tehny kovin kauaa, mut oon kehittyny siinä jo aika hyvin! Nimittäin arvailen mitä ihmiset sanoo seuraavaks. En nyt tietenkään osaa arvata ihan kaikkea, mut jos ne on sanomassa jonkun lyhyen jutun tai lauseen, varsinki sellasen mitä se henkilö käyttää usein, ni mietin ajatuksissani et se varmasti sanoo kohta näin. Ja nykyään aika usein niin käy! Se on yllättävän hauskaa.

✶ Aina kun laitan jotain mikroon, mun on pakko alkaa laskemaan ruotsiks niitä numeroita samaa tahtia ku ne siinä näytöllä vilisee. Se oli aluks tosi vaikeeta varsinki ku piti laskee takaperin pienempään päin, mut nyt oon siinäki kehittyny! Tosi hyödyllinen taito siis tämäkin :'D

✶ Kun paistan paistinpannulla jotain ja laitan siihen pullomargariinia päälle, niin mun on pakko tehdä siitä sydämen muotoinen ♥

✶ Aina ku tuun sisään rappaukäytävään ulko-ovesta, mun on pakko ehtiä rappusten välitasanteelle ennenku ulko-ovi pamahtaa kiinni. Yleensä ehdinki, mut jos tuntuu etten ehdi niin on pakko ottaa pari juoksuaskelta ihan vaan sen varalta että ovi ehtii mennä kiinni ennenku oon siinä tasanteella.

Siinä muutama esimerkki mun hassuista tavoista. 

Onks jollain kenties joku sama tapa tai joku vielä oudompi?

hiuskokeilu: C-vitamiinivaalennus osa 3

Tän C-vitamiinivaalennus-hiuskokeilun viimenen osa saa luvan olla tässä! Jos joku eksy tähän postaukseen, eikä oo käyny lukemassa osa 1 ja osa 2, niin niihin pääsee noista linkeistä.

Ekassa osassa kerron miten tää C-vitamiinivaalennus tehdään, ja kakkososassa näytän vaan tuloksen, mut sen näätte tänkin postauksen kollaasista.

Alussahan tilanne oli se, että mulla oli värjätty hiukset huomattavasti tummemmaks mitä piti. Kadutti ihan sairaasti että värjäsin ne vaaleet pois... No siitähän tää idea sit lähti, ja ekalla kerralla hiukset oli ku minkä tahansa värinpoiston jäljiltä. Tokalla kerralla ne oli jo siedettävän väriset, ja ihan ok:t. Kolmannen kerran jälkeen musta tuntuu, että ne ei muuttunu oikein mikskään, ehkä jopa vähän tummemmat? Tai sit vaan valosuus huijaa. Mutta kuitenkaa ne ei enää paljoa tunnu tällä tekniikalla vaalenevan.

Siksipä ihana Anni vinkkas mulle puolivahingossa seuraavasta kokeilutökötistä! Se pääsee heti tänään testaukseen, ellei mulle tänä iltana tuu muuta ohjelmaa. Jos tulee, niin sitten testaan huomenna. Se vaikuttaa tosi lupaavalta ja Annilla se ainakin on toiminu! Tuntuu varmaan teistä jo vähän epätoivoselta tää mun vippaskonsti-vaalentaminen :D Ensin vaalennusgeeliä, sitte suihketta ja nyt vielä tällänen C-vitamiinimömmö. Mut eiköhän me pian päästä seuraavaan vaiheeseen, tää Annin vinkkaama tökötti saa vielä näyttää kyntensä ja annan sille mahdollisuuden ennen seuraavaa vaihetta!

Että sellanen C-vitamiinivaalennus-kokeilu... Onhan nää huomattavasti vaaleemmat ku alussa!! Ei siitä mihinkää pääse. Mut ongelmaks muodostu, ettei tää enää tunnu tehoavan. Ja lisäks tässä on sitte yks miinuspuoli, nimittäin hiukset haisee märkinä ihan järkyttävältä. Siis kuivana ei oo mitään ongelmaa, mut heti ku menee suihkuun ni ne alkaa haisemaan joltain metallilta?! Ja se haju lähtee taas pois kun hiukset kuivuu. En tajuu :D Mut onneks niin päin, et kuivina ne ei haise...

Mut kyl mä silti suosittelen tätä vaalennustekniikkaa, mut tää toimii ehkä sen pari kertaa ja sen jälkeen alkaa tehot häviämään. Mut aluks tää on hyvä, ja en muuta valittamista kyllä keksi kun ton märkänä haisemisen :'D

I'm the cold, I'm the snow

I'm so cold.

So deep, never doing as I'm told.

And it's cold outside,

But I think you'll get used to it, darling.

And it's dark out there,

But isn't scary.

I'm the cold, I'm the snow,

Make it hurt until you go.

hiuskokeilu: C-vitamiini vaalennus osa 2

 Hiuskokeilu nimeltä C-vitamiini vaalennus jatkuu! Nyt on vuorossa osa 2.

Jos ette oo käyny lukemassa osa 1:stä, niin sen voi käydä lukemassa täältä (klik)!

Suosittelen kyllä sen lukemista, niin näätte miten tää vaalennus toimii ja miten se tehdään, toisinsanoen siinä postauksessa on kunnon kuvalliset ohjeet. Mut tää postaus on vaan esittely siitä, miten tää vaalennus vaikutti, kun tein sen toisen kerran!

Edelleen mun juuri on aika tumma, se ei tunnu vaalenevan sitte millään. Tai on se ehkä vähän vaalentunut, muttei yhtä paljon ku muut osat hiuksista. Keskimmäinen kuva on postauksesta osa 1, ja viimenen kuva tän hetkiset hiukset. Haha muistatteko ku sanoin, et mun hiukset näyttää tos 1. krt jälkeen kuvassa ihan tajuttoman huonokuntosilta, suorastaan ihan hampulta :'D Niin nyt on sitte sisällä otettu kuva, ettei tuule ja harjasin hiukset ennen kuvaa, niin jo näyttää ihan normaalilta taas.

Mulla ei oo aavistustakaan kuinka monta kertaa tätä sais hiuksiin tehdä tai kuinka usein. Tein noi kaks ekaa vaalennusta ihan peräkkäisinä päivinä, eikä mun hiuksille ainakaan mitään suurempaa vahinkoa käynyt? Nyt aattelin pitää jonku aikaa taukoa, tai ehkä vaan ens viikkoon mutta kuitenkin pari päivää ilman vaalennusta. Joskos sitte kolmannen tai neljännen vaalennuskerran jälkeen alkais seuraava vaihe ;) Siitä lisää sitten myöhemmin!

Eikö ookkin ihmeellisesti vaalentunu nää hiukset pelkällä C-vitamiinilla? En oo ees käyttäny sitä vaalennussuihketta sen ekan kokeilukerran jälkeen, joten ei tää siitäkään johdu, ihan pelkkää C-vitamiinin ansiota!

hiuskokeilu: C-vitamiini vaalennus osa 1

Taas pääsette lukemaan mun hiuskokeiluja! Tällä kertaa vuorossa on C-vitamiini vaalennus, josta ihanat lukijani kertoivat mulle yhteen postaukseen. Päätin ottaa asiasta selvää ja tulin siihen tulokseen et mun on PAKKO kokeilla!! En ollu siis koskaan ikinä aikasemmin kuullu tälläsestä, mut uusien hiusjuttujen rakastajana mun oli pakko päästä testaamaan, ku se vaikutti niin hyvältä. Ehkä jopa liian hyvältä ollakseen totta...

Ostin ihan Citymarketista Goodbye Damage-shampoota ja C-max Strong 500mg -vitamiinejä. Ja lisäks ostin Sokosesta Herbinan syväpuhdistavaa shampoota, jota mulla on toisessa kodissa ollu vuosia käytössä, mut yllättäen se on väärässä kodissa kun sitä tarvittis. Ja se nyt tietenki jäi kuvien ulkopuolelle, mut sellanen vihree puteli joka makso 3€.

Tähän C-vitamiini vaalennukseen tarvitaan siis joko C-vitamiini tabletteja tai askorbiinijauhetta, jota mitä ilmeisemmin saa apteekeista. Mut C-vitamiini on juurikin tota askorbiinijuttua niin ne tabletit ajaa saman asian. Enkä ite halunnu lähtee apteekkiin, ku oon lukenu et niitä ei oo esillä ja en haluu alkaa selittelemään sille farmaseutille et mihin mä sitä tarviin :'D

Tarvitaan myös syväpuhdistavaa ja tavallista shampoota. Myös kestävä muovipussi, vasara, lusikka ja joku kippo on ihan tarpeellisia.

Aluks pitää pestä hiukset syväpuhdistavalla shampoolla. En tiiä kuinka välttämätöntä tää on, mut niin monessa ohjeessa käskettiin joten aattelin totella, jos sillä onkin joku suuri merkitys. Hiusten pitäis olla joko kuivat tai pyyhekuivat. Mä en jaksanu oottaa et hiukset kuivuis, joten laitoin pyyhekuiviin.

Sitte vasaran kanssa pitäis hakata jauhoks 15-30 tablettia, riippuu kuinka pitkät hiukset. Ite käytin 30 tablettia. Mitä pienempää murua niin sitä parempi. Mieluiten ihan jauhoa, koska voin kertoo et se tuntuu inhottavalta laittaa niitä muruja päähän... Ja ainaki nää tabletit oli sitte ihan sairaan kovia, eikä niit meinannu millään saada rikki! Alakerran naapuri varmaan tykkäs siitä paukutuksesta... :D

Seuraavassa vaiheessa laitetaan sitä tavallista shampoota, joka voi olla siis ihan mitä tahansa shampoota, ei tarvi olla just tota, mut toi nyt oli halvimmasta päästä ja vaikutti kivalta ni otin sitä.

Joissain ohjeissa sanottiin, että 1dl shampoota ja 15 tablettia. Mut joissain taas sanottiin, että mielummin liian löysää ku tönkköä, ja että sitä shampoota voi laittaa ihan reilusti. Mä sit laitoin varmaan puol pulloa shampoota ja ne 30 tablettia. En mitenkää mitannu sitä shampoota, ainoostaan miltä se nyt näytti ja tuntu ni sen mukaan laitoin.

Sitten sekotetaan hyvin! Tässä vaiheessa huomaa jos sinne on jääny jotain isompia murusia, mut ei ne nyt hirveesti haittaakkaan. Kun mömmö on saatu valmiiks, aletaan levittää sitä hiuksiin! Sen voi tehdä ihan samanlailla ku hiusvärin levityksen, tai sitten vaan samanlailla ku yleensäki laittaa shampoota. Miten nyt helpoimmaks näkee.

Kun mä en oikeesti tiedä tästä aiheesta mitään, ni luen vaan muitten ohjeita ja sovellan niistä oman version. Jotkut antaa tän vaikuttaa 20min, mut mä annoin reilusti olla sen tunnin päässä! Ja ihan hyvä aika se olikii. Et suosittelen kyl pitämään vaikka sen tunninkin, ei siitä mitään haittaakaan oo. Ja mä en tiiä myöskään, että tehostaako se tän vaikutusta, jos laittaa muovipussin tai jonku suihkumyssyn päähän, mut mä laitoin muovipussin. Jo ihan senki takia, ettei se shampoo valuis joka paikkaan.

Ja sit ku aika on kulunu, suihkuun pesemään! Kannattaa sen jälkeen laittaa TOSI paljon hoitoainetta, koska tää kuivattaa vähän hiuksia ja tekee niistä vähän takkuset. 

Miten mulle sitte kävin tän kokeilun kanssa?

Oon kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt! En ois uskonu, että tää mun kohdalla toimii ollenkaan. Mun hiukset nyt on vähä tälläset temppuilevat, mut tää toimi! 

Niinku värinpoistoissa yleensäkki, hiukset muuttuu aika oransseiks. Mullakin kävi vähän niin, että hiuksista tuli aika kultasen väriset. Mut ne ihan oikeesti VAALENI!!!!!!! Jollain C-vitamiinilla mitä ihmettä?? :D Noi hiukset on tossa kuvassa ihan kamalan huonokuntosen näköset, johtuu lähinnä siitä et ulkona tuuli ja en harjannu niitä ennen kuvaa.

Tää oli siis ensimmäinen osa tästä kokeilusta, koska aion tehdä ton vielä muutaman kerran. Mut saatte ne postaukset sitten ku kerkeen ne tekemään! :)

suru lopulta kiinni saa

Viikko ennen joulua mun maailma romahti. Siitä on kohta kuukaus, mut siitä lähtien oon itkenyt joka päivä enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän kuin vähemmän. Vaikka mulla on tapana tosi harvoin itkeä ylipäätänsäkään, mut tää viimenen kuukaus on ollut poikkeusaikaa. Hyvän ystävän kuoleman jälkeen mikään ei oo ennallaan. Mua pelottaa, että mä menetän kaikki mun läheiset ystävät, vaikka eihän niin tuu käymään.

Jollain tapaa mä oon yrittänyt vältellä surutyötä, sillä eihän tää sillon oo todellista jos mä en sure? Mutta aikaa ei saa taaksepäin, ja kuolema on valitettavasti niin lopullinen. Kyllä se surukin saa jokaisen lopulta kiinni... Niinkun mutkin. Mun on pakko yrittää hyväksyä se, että sä oot lopullisesti poissa. Joka ikinen päivä mä mietin sua, mutta sä et vaan tuu takaisin vaikka mä kuinka pyytäisin. Joka toisesta asiasta sä tuut mieleen. Muistot palaa mieleen sisällä ja ulkona, kaupungilla ja kotona, unissa ja hereillä. Jatkuvasti oon puhelin kädessä ja ajattelen et "laitan sulle viestiä". Sitten se iskee päin kasvoja ja kyyneleet alkaa valumaan.

Mulla on tapana vaipua aika synkkiin ajatuksiin tosi helposti, jos jotain ikävää tapahtuu. Ja tän kaiken jälkeen mä oon tehnyt juuri niin. Mun mielestä monet asiat on niin väärin, mut tää on jotenki erityisen väärin. Mä en tiedä miten mä edes osaan käsitellä tätä asiaa. Ei tällästä pitäis tapahtua.

Mä yritän hukuttaa suruni jonnekkin. Mulla se keino on shoppailu ja kaiken ostaminen, jotenkin yritän lohduttaa itteeni hankkimalla kaikkea uutta, ihan ku se mitään auttais kuitenkaan. Tunnistan sen, ja sekin on jo hyvä juttu että sen tiedostaa itekkin, että se on mun yks keino käsitellä surua. Mut se ei oo paras eikä ainoa keino. Mua on auttanut puhuminen ehkä kaikista eniten, ja kirjottaminenkin jossain määrin, mitä oon sitä tehnyt.

Niinku muistaakseni vuosipostauksessa sanoin, niin viime vuonna, varsinkin loppuvuodesta punnittiin se tosiystävyys. Ketkä on sun oikeita ystäviä, ketkä välittää niin ylä- kuin alamäissä, keitä jaksaa oikeesti kiinnostaa sun asiat, ketkä ei hylkää sua vaan koska sä olet niin surullinen ettet jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä. Ketkä ei suutu siitä, etten jaksa tulla jonnekkin. Mun onnekseni oon saanu huomata, että mulla on niitä tosiystäviäkin. Mut oon myös huomannut, ketkä niitä ei ole. Mä oon kuitenki sen verran ylikiltti ihminen, etten pysty katkasemaan jotain "ystävyys"suhdetta, vaikka tietäisin että siitä ei oo mulle kuin haittaa ja mä en saa siitä ystävyydestä mitään, se vaan syö musta kaiken. En tiedä mitä mun pitäis sellasten ihmisten kanssa tehdä.

Kuitenkin kun menettää hyvän ystävän, tuntuu ettei halua tehdä sitä samaa kellekkään. Vaikka en nyt tarkota sitä, että mä kuolisin vaan että menettää ystävän silleen että se ystävyys loppuu. Mut joskus pitäis osata olla sen verran itsekäs, että miettis mikä on itelleen oikeesti hyväks. Tuunko mä iloseks siitä, että kerrasta toiseen kun nähdään jonkun kanssa, se toinen päättää ajan ja paikan, puhuu toista tuntia omista asioistaan kysymättä mitä mulle kuuluu, tai vaikka kysyiskin niin se tekee sen vaan muodon vuoks. Tai siitä, että se on kysymässä multa aina apua ja neuvoja, millon mitäkin lainaan ja kaikenlaisia palveluksia.

Tää on musertavaa ja kamalaa ja turhauttavaakin. Mutta mä en voi tälle tilanteelle yhtään mitään. Tapahtunutta ei voi muuks muuttaa, sen kanssa pitää oppia elämään. Mut miten on mahdollista oppia elämään sen kanssa, ettei ole enää ystävää? Vaikka onhan mulla muita ystäviä, muttei ketään voi korvata toisella. Jokainen ystävä on ainutlaatuinen ja tärkeä, eikä se vaan toimi niin että toinen on parempi kuin toinen. Sen takia mä en käytäkkään enää juuri koskaan mitään "se on mun paras ystävä" fraaseja, koska ei mulla ole mitään parasta ystävää. Kaikki mun ystävät on mun hyviä ystäviä. Jokainen on omanlainen ja yhtä tärkeä.

Toisen kanssa voi toki olla läheisempi kuin toisen kanssa, jonkun kanssa nähdään tosi usein ja toisen kanssa ei olla koskaan nähtykään, mut silti mun ystävät on mulle rakkaita ja yhtä tärkeitä. Mut sitte kaverit on tietysti erikseen. Vaikka mä tosin harvemmin arkikielessä puhun ystävistä, aina käytän sanaa kaverit, mut kuitenki virallisesti ottaen kaverit ja ystävät on eriasia.

Mä oon tosi onnekas siinä suhteessa, että mulla on niin paljon läheisiä ihmisiä. Tiedän, ettei monillakaan välttämättä oo näin suurta ystäväpiiriä kuin mulla on. Mut yhdenkin menettäminen sattuu, vaikka jäljelle jäis monia. En kestäis menettää enää yhtäkään ystävää. En vaan kestäis. Se ois mun loppu.

Miten mä tuun ikinä selviimään tästä. Tiedän, että aika helpottaa ja parantaa haavat, mutta silti tää jättää arvet ja ne ei tuu koskaan katoamaan. Mulla on suhteellisen usein aika toivoton olo tän tilanteen takia. Tää blogi on kuitenkin auttanut mua ihan hirvittävästi pysymään järjissäni. Kirjottamalla tänne päivittäin, oon saanu ajatuksia kasaan ja muistuteltua itteeni siitä, että mulla on kaikesta huolimatta paljon hyvääkin mun elämässä, vaikka nyt on vaikeeta.

Tästä tuli nyt aika syvällinen postaus höystettynä surullisilla ajatuksilla, mut joskus on hyvä kirjottaa näistäkin.