sateenvarjoleikkiä

Perjantaina oltiin taas poikien kanssa kuvailemassa päiväkodin jälkeen. Tässä tulee taas näitä selkäkuvia, mut voi että miten ihania ne naamakuvat onkaan! Kaksosten naamalla on niin ihana hymy ja naurun melkein kuulee kun kattoo kuvaa.

Viikonloppu meni nopeesti, mut en muista koska olisin viimeks nauttinu viikonloppuna näin paljon! Ja nimenomaan rauhasta. Kun perhe lauantai-aamuna lähti yökyläilemään, sain koko talon itelleni käyttöön. Lähin kuitenkin tapaamaan Nacka Forumiin sitä uutta suomalaista au pairia Alinan kanssa. Meillä oli tosi kivaa kolmisteen! Jaettiin kokemuksia ja ajatuksia, kerrottiin itestämme ja löydettiin vaikka mitä yhteistä keskenään puolin ja toisin.

Sit tultiin meille ja syötiin potatisbullia, eli perunapullia, koska ne on ruotsalainen herkku ja Alina ei ollu koskaan maistanu niitä! Jopa minä - itse nirsous - tykkään niistä. Sen jälkeen ylläripylläri lähettiin junalla Tukholman keskustaan. Kierreltiin kaupoissa ja käytiin syömässä, mut haha molemmat eri paikoissa. Alina kävi jossain pingpong-kiinalaisessa syömässä ja mä Subissa. Alina onneks ymmärtää tätä mun nirsoutta. Mä kärsivällisesti odotin kun Alina söi, sit mentiin Subiin ja Alina odotti ku mä söin. Kyllä se näinkin toimii :D

Tänään mulla on sit taas työpäivä. Tytöillä on syyslomaviikko, mut pojat on tavallisesti dagiksessa. Aamu oli yhtä kaaosta ja katastrofia. L huus kurkku suorana koko aamun äitiä, sit kun se rauhottu lopulta, niin S alotti kiljumisen. S ei suostunu pukemaan ja L ei suostunu syömään. Sit ei löydetty hammastahnaa eikä hampaita haluttu pestä. Hostäiti myöhästy junasta ja kiros portilla kun se myöhästy töistä. Hostisä onneks autto mua poikien kanssa. S oli oikein supervaikee tänään. Koiraakaan ei meinattu saada sisälle, sitten ku vihdoin oltiin lähtövalmiina päiväkotiin... Tultiin viimesellä sekunnilla päiväkotiin, kun niitten aamukokous alko. Ne ehti sinne justiisa. Toivon todella et huomisaamu on helpompi.

Iltapäivälle oon taas keksiny lapsille ohjelmaa. Mut sitä ennen nään Alinaa, oikeestaan jo kohta, niin taidan lopetella tätä kilometripostausta tähän. Mulla on monta postausta tulossa, joten pysykäähän kuulolla, hejdå ♥

en dag hemma med tvilligarna

Tänä aamuna hostäiti sano, että L:llä oli illalla vähän kuumetta, joten se ei mee tänään päiväkotiin. Ja jos toinen ei mee, niin ei toinenkaan kaksosista mee, joten myös S jäi kotiin. Olin aluks vähä kauhuissani, mut sit se sano et hostisä on kotona klo 11 asti, joten mun ei tarvii olla koko päivää poikien kanssa. Olin aamulla Alinan kanssa, ja loppupäivä menikin sit L:n ja S:n kanssa.

Me tehtiin kaikkea kivaa yhessä, kuten kerättiin omenoita ja leivottiin niistä muffinsseja. Leikittiin mamma-pappa-barnia eli kotileikkiä, pelattiin iPadilla, oltiin ulkona koiran kanssa ja otin samalla pojista kuvia. Mua vähän surettaa kun en voi näyttää teille niitä söpöimpiä kuvia, koska ne on naamakuvia ja en oo viittiny edes kysyä saanko laittaa pojista naamakuvia tänne, joten saatte nyt tyytyä selkäkuviin... Voin kuitenki kertoa, et niist tuli ihan syötävän söpöjä, kun ne istu vierekkäin portailla tai puun oksalla!!

Kyllä me parit itkutkin päivän aikana saatiin väännettyä, mut suuremmilta raivareilta ihme kyllä vältyttiin. Pääosin kaikki meni siis ihan hyvin.

Tää oli nyt tässä 2,5kk aikana vasta toinen päivä, ku olin poikien kaa käytännössä päivän kotona. Tytöt ei oo ollu kertaakaan kipeinä vielä tai poissa koulusta. Mut parempi tietysti niin :D Näillä on täällä ens viikolla syysloma, joten mulla tulee olemaan aika vapaata. Pojat on dagiksessa normaalisti, mut tytöillä ei oo koulua. Niillä on kaikenmaailman päivän kestäviä tanssileirejä sun muita, ja sit ne on päivän myös vanhempien työpaikoilla. Mulla ei suurempia syyslomasuunnitelmia oo, saatan ehkä mennä sinne mun kummeille jotka asuu toisella puolella Tukholmaa.

Mut nyt tän illan suunnitelmissa on mennä ajoissa nukkumaan, koska tänä aamuna tuntu ettei meinaa päästä sängystä ylös tai edes hereille ylipäätään. Torkutin varmaan puol tuntia... Mut huomenna toivottavasti sama ei toistu! Joten hyvää yötä ihanat ♥

haluisin itkee mut se ei vaa oo mahollist

 Eilinen oli ehkä hirvein päivä tähän mennessä täällä Ruotissa au pairina. Vaikka niitä raivokohtauksia on nähty pojilta käytännössä päivittäin, ne osaa olla vaikeita ja hankalia, mut mitään vastaavaa ei oo kyllä ollu aikasemmin noitten kaa ku eilen. Aamu meni vähä liianki hyvin, vaikka pipoista saatiinki kiukuttelua aikaseks ja myöhästyttiin päiväkodista. Kaikki meni hyvin vielä matkalla kotiin päiväkodistakin iltapäivällä, mut kotona se alko. Jäätävä taistelu kaikesta.

Eikä se ollu vaan niitten keskenäistä kiistelyä, vaan mä sain myös osani. Sain kuulla sen illan aikana about 100000 kertaa, kuinka mä olen tyhmä ja ruma. Aluks olin vielä kiltti, ja sanoin että "noin ei saa sanoa". Vastaukseks tuli vaa et "du är dum." eli sinä olet tyhmä. Sit ne alko lyömään, puremaan ja hakkaamaan. Ne kiusas koiraa ja koira oli ihan stressaantunu ja sekin vaan puri ja haukku. Yritin pitää kuria ja sanoin koko ajan, että noin ei saa tehdä ja lopettakaa. Kannoin ensin L:n toiseen olohuoneeseen ja sanoin, että sun pitää rauhottua. Se vaan puri mua kädestä. Seuraavaks yritin rauhotella S:ää, mut ihan tyhjin tuloksin. Kannoin S:n yläkertaan niitten huoneeseen ja L juoksi perään. Sanoin niille, että ootte täällä nyt ja rauhotutte. Sit ne aiko ottaa tähtitarroja mitä ne kerää käytöstauluun, ni nappasin tarrat pois ja vedin oven perässä kiinni. Kauhee itku ja huuto.

Tein niiku ihan kaikkeni mitä ikinä keksin, yritin olla rauhallinen ja yritin olla huutamatta ja suuttumatta ja alentumasta niitten tasolle. Mut mikään ei auttanu eikä tehonnu. Sitku sanoin, et nyt soitan hostäidille, ni sit ne alko itkee kahta kauheemmin ja huus että "älä soita!". En sitte soittanu koska ne lupas rauhottua, mut meni ehkä 10 sekuntia ni sama jatku. Sit mun piti alkaa laittaa ruokaa, ni sain kuulla S:ltä et teen ällöttävää ruokaa ja oon tyhmä ja ruma.

Jossain vaiheessa mul kiehu yli ja menin istumaa nojatuoliin ja yritin vaan hengittää syvään ja pidätellä itkua. Itku oli niin lähellä, mut mun oli pakko pysyy vahvana. Sit S alko hakee kaapista ruokaa ja heitteli niitä pitkin taloa ja koiraki söi niitä lattialta, vaikkei se sais. Sanoin pojille ihan suoraan, että mä en nyt jaksa teitä. Tilanne oli siis niin kaoottinen ja kamala, et mun ois tehny oikeesti mieli vaan pakata kamat ja lähtee.

Sit koska hostisä oli työmatkalla ja hostäiti työjutussa koko illan, ni farmor eli isoäiti tuli hoitaa lapsia. L oli nukahtanu sillon jo, tytöt oli rauhassa ja askarteli ja S huutaa mulle kaikkee paskaa niskaan ja hakkaa ja riehuu. Farmor onneks päästi mut omaan huoneeseen ja pääsin omaan rauhaan. Mietin oikeesti pitkään, et laitanko viestiä hostäidille, etten mä oikeesti jaksa tällästä. Pojat ei siis totellu mitään, ei mitään, mitä mä niille sanoin. Ne vaan haukku mua, löi ja puri, hakkas tyynyllä... Huvittavinta oli se, et viel aamulla S sano et "Sini on ihanin maailmassa", ja yhtäkkiä se onki sitä mieltä et oon paskin maailmassa ja mulle saa käyttäytyä noin.

Tänä aamuna mä mietin pitkään nousenko edes ylös. Jaksanko mä taas ottaa paskaa niskaani. Menin keittiöön ja sain märät pusut koiralta. Aattelin hetken, et kyllä tää tästä. Mut sama "Sini är dum" jatku heti ku pojat tuli alakertaan. Tosin ne halus myös halailla, et ne ei ollu enää sellasella tuulella, ne vähän vaan vitsaili tolla tyhmättelyllä. Mut se tuntu niin paskalta. Olin eilisen jälkeen niin kuollu, et menin nukkuu 18:30. Ja sama jatku heti aamulla, ni ois vaan tehny mieli itkee ja mennä takas nukkumaa.

Mut S:llä oli hammaslääkäri aamulla joten mä en joutunu viemään niitä päiväkotiin vaan hostäiti teki sen. Onneks. Siis luojankiitos oikeesti olin niin onnellinen. En ois jaksanu. Välillä mä mietin miks mä kidutan itteeni tällä paskalla. Miks annan niitten käyttäytyä noin? Mut ku mä yritän kaikkeni, että saisin ne rauhottumaan ja lopettamaan riehumisen, mutku se ei riitä. Mä en tajua mitä helvettiä mun pitäis tehdä, et kaks 4-vuotiasta riiviötä saatais kuriin yhtäaikaa. Kyllä mä vielä yhen kanssa tulisin toimeen, mutku kaksosia on valittettavasti kaksinkerroin, ni se tekee hommasta tuplasti hankalampaa. Aion nyt kuitenki nauttia tästä päivästä, ku saan olla ilman lapsia. Tyttöjen kanssa on niin helppoa, F kiukuttelee aina välillä, muttei koskaan mulle. K ei kiukuttele ikinä. Mut pojilta saa kuulla kaiken suoraan ja monta kertaa päivässä pahimmillaan. Mä en tiedä jaksanko mä tätä ens kesään asti, mut on tässä työssä ihaniakin hetkiä, joiden takia mä jaksan. Toivottavasti. Nyt vaan tuntuu niin paskalta.

dreams are like angels

 Viikko on taas hurahtanut ja nyt mennään jo torstai-iltapäivässä. Tuntuu, että en oo tehnyt mitään tällä viikolla tai käynyt muualla ku päiväkodissa ja Alinalla. Aika on täällä niin outo käsite. Se vaan menee eteenpäin halus tai ei, nopeemmin ku huomaakaan. Harvemmin on tylsää hetkeä, jolloin aika ei tuntuis kuluvan ollenkaan. Ei tarvii ku kaks kertaa vilkasta kelloa, ni aikaa on menny jo puol tuntia eteenpäin siinä välissä. Ihan käsittämätöntä.

Nyt oon (vihdoin) alkanu tekee tytöille kampauksia ja lettejä hiuksiin! Odotin salaa jo ennenku edes tulin tänne, et nyt pääsen joka päivä taiteilemaan kampauksia, mut vasta kahen kuukauden jälkeen päästiin "itse asiaan". Meil on kaks lettikirjaa, toinen hostäidin ja toinen mun, joista K ja F aina valitsee kampauksen tai letin, ja mä sitten teen. Musta on niin ihanaa laittaa toisten hiuksia! Odotan kyllä, että nää omatkin hiukset tästä vähän kasvaa takasin vanhaan mittaansa, ni pääsee kunnolla itellekki tekee niitä. Just viimeks tänää kirosin Camillalle Skypessä, että miks ihmeessä värjäsin latvat sillon siniseks ja sit jouduin leikkaamaan ne pois?? Siitäs sain.

Tänään on kyllä kieltämättä ollut "tylsä" päivä. Aika on silti menny nopeesti, vastahan mä vein kaksoset päiväkotiin ja nyt jo oottelen iltaa. Tosin en kyllä innolla odota. Nimittäin aamulla hostisä kerto hakevansa pojat ja tekevänsä ruuan, ja ruuaks olis blodpuddingia, verivanukasta. Hostisä lähti töihin ja mä varmistin vielä hostäidiltä, et eli mun ei siis tarvii tänään hakea poikia eikä tehdä ruokaa. Hostäiti vastas, että joo ei tarvii hakea poikia, mut jos tekisit sen ruuan sillee et se on valmista joskus kuuden jälkeen. Mun kasvoilta valahti väri ja oli vaikee pitää naaman ilme peruslukemilla. Mä joutuisin laittaa päivälliseks verivanukasta. NOWAY. Mulla on päässä pyöriny kaikenmaailman suunnitelmat miten vältän sen tekemisen, ihan siitä lähtien että karkaan metsään ja tuun sieltä vasta yöllä... Mut onneks mulla on ihana Alina joka lupas tulla pelastaa mut ♥

Huomenna onki sitte jo perjantai ja viikonloppu alkaa! Täks viikonlopuks ei oo tiedossa mitään ylimääräsiä töitä, joten ainakin lähen käymään taas kaupungilla. Sikäli hostäiti nyt soitti sinne kielikurssille, niin saa nähä mitä mä sen kanssa teen ylihuomenna... Ei kyllä kauheesti huvittais mennä sinne, mut mielummin mä sinne meen vaikka joka päivä ku teen kertaakaan verivanukasta ruuaks...

Mut oon saanu nyt editoitua sen kakkososan Vinkkejä tulevalle au pairille -videosta, joten saatte sen pian!
Vi hörs snart! ♥

VASTAUKSET AU PAIR -KYSYMYKSIIN

Kiitos kaikille ketkä laitoitte kysymyksiä, yritän nyt parhaani mukaan antaa teiän kysymyksiin vastauksia! ♥

♥ Mikä on paras muisto/ tapahtuma tähän mennessä au-pairina ollessa?
Varmaan ihan alusta nousee mieleen se, kun heti ekana iltana noi kaikki lapset oli sanonu hostäidille, että "me tykätään Sinistä tosi paljon". Kuitenkin se oli vasta eka ilta, ja ne sillon jo otti mut noin hyvin vastaan. Onhan ne sen jälkeen sanonut vaikka mitä ihanaa mulle, mut toi oli eka tollanen mikä jäi mieleen.

♥ Onko ollut kovaa koti ikävää?
Mä oon huono ikävöimään kotia, kun oon tottunut olemaan paljon poissa kotoa, en tietenkään tälläsessä mittakaavassa mutta kuitenkin. Eli ei oo kovaa koti-ikävää, eniten ikävöin Suomi-kavereita ja meiän kissoja.

♥ Kuinka väsynyt olet työpäivän jälkeen asteikolla 1-10? 
Se riippuu vähän päivästä, mut aika väsynyt. Olisin valmis menemään nukkumaan joka ikinen päivä jo kuudelta kun vanhemmat tulee kotiin, mut en kuitenkaan kehtaa :D Yleensä meen nukkumaan 7-8 aikaan, joskus venyy yheksään. Jos 1 on ei yhtään väsynyt, ja 10 on täys uupumus, niin varmaan joku 8 tolla asteikolla on sellanen keskiverto väsymystila.

♥ Mistä alun alkojaan sait ajatuksen lähteä au pairiksi?
Varmaan suurin innostus lähti Oonasta, joka lähti Lontooseen au pairiksi kevättalvella, vaikka olin jo vuosia sitten miettiny miten siistiä tää olis, mutten kuitenkaan uskonut että tää koskaan toteutuis!

♥ Hei en nyt oo varma, mut oliko sulla A-ruotsi pohjana? Vai B-ruotsi?
♥ Ootko opiskellu sen (ruotsin) pitkänä vai lyhyenä? 
Alotin lukemaan ruotsia seiskaluokalla B-ruotsina, mut opettaja anto mulle tunnille myös A-ruotsin kirjoja koska olin niin edellä muita luokkalaisia. Lukiossa jossa alotin, ei pystyny lukemaan A-ruotsia, joten jatkoin B-ruotsilla. Vaihdoin kuitenki lukiota sellaseen jossa pystyy lukemaan pitkää ruotsia, ja luin sitä hetken. Iltalukiossa ei taas pysty lukemaan pitkää, joten oon lukenut perjaatteessa pääosin lyhyttä B-ruotsia.

♥ Miksi lähdit juuri Ruotsiin?
Koska rakastan ruotsinkieltä ja haluan olla entistä parempi siinä. Sitä ei puhuta missään muussa maassa (paitsi no Suomessa) joten ei ollu kauheesti vaihtoehtoja.

♥ Halusitko hostperheen juuri Tukholmasta vai etsitkö myös muualta Ruotsista?
Oli mulla loppuvaiheessa kolmesta perheestä yks, joka asu Göteborgissa toisella puolella Ruotsia. Mut kuitenkin se on vähän kauempana Suomesta, mun kummit asuu Tukholmassa ja Tukholmasta on helppo lähteä käymään Suomessa. Sen takia oikeestaan halusin mieluiten hostperheen just Tukholmasta, mut en sulkenu muitakaan kaupunkeja pois.

♥ Mikä on paras asia Tukholmassa? Entä huonoin?
Ihmiset on tosi ystävällisiä, varsinkin tällä alueella missä asun. Jokaiselle melkeinpä moikataan kadulla tai ainakin katsotaan silmiin ja hymyillään. Se on varmaan parasta, että täällä oikeesti ollaan tosi ystävällisiä! Mut huonointa on se, että Tukholma on kuitenkin tosi iso kaupunki ja täällä saa olla koko ajan vähän varuillaan. Siis ettei kukaan varasta sun laukkua tai muutenkaan tapahdu mitään, kuten jää auton alle tai eksy :D

♥ Aiotko käydä monta kertaa Suomessa au pair -aikanasi?
Oon nyt käynyt kerran Suomessa täällä asuessani, ja tuun käymään tänä vuonna ainakin kerran vielä, keväällä katon tilanteen uudestaan. Täältä on kuitenkin niin nopeeta, helppoa ja suhkot halpaa tulla käymään Suomessa, joten miksei?

♥ Haluatko viettää enemmän aikaa muiden au pairien kanssa vai paikallisten nuorien?
Musta olis ihanaa viettää aikaa paikallisten ihmisten kanssa, mut niihin on yllättävän vaikee tutustua. Oon mä yhteen paikalliseen jo tutustunut kunnolla, ja toivon että saisin lisääkin kavereita. Muiden au pairien kanssa on kiva olla myös, koska ne ymmärtää sun tilanteen ja niitten kaa voi jutella tästä työstä. Mut monetkaan ei puhu vielä ruotsia, ja Alinan kanssakin puhutaan suomea. Ehkä just sen kielen takia olis kiva saada paikallisia kavereita!

♥ Jos et olisi mennyt au pairiksi Ruotsiin, niin olisitko lähtenyt muualle päin maailmaa?
Olisin! Mulla oli muutama perhe myös Brysselistä, Belgiasta. Mut ne perheet oli suomalaisia. Oon niin umpisurkea englannissa, etten oikeesti edes halunnut muualle kuin Ruotsiin, koska kaikialla joutuu puhumaan englantia. Australia kiehtoo, mut se englanti...

♥ Onko joku asia yllättänyt sut aivan täysin au paurina ollessa?
On, se miten tää perhe oikeesti rakastaa mua! Se on ihan käsittämättömän ihanaa ja tuntuu niin kivalta, miten oon päässy osaks tätä perhettä. Mä rakastan tätä perhettä myös!

♥ Mitä odotuksia sulla on au pair ajaltasi?
Haluisin oppia kielen kunnolla, vaikka osaanhan mä ruotsia, mut ikinä ei voi olla liian hyvä. Haluun myös oppia olemaan lasten kanssa enemmän, vaikka oonhan mä paljon aikasemminkin ollut, mut en asunut tällä tavalla saman katon alla 24/7 niiden kanssa.

♥ Paljonko saat palkkaa, noin suunnilleen edes?
Saan au pairin peruspalkan, mitä melkein kaikki au pairit saa täällä Ruotsissa, eli 3500 kruunua kuukaudessa.

♥ Joudutko maksamaan omistasi ruokia tai muuta pakollista?
Ei mun oikeestaan mitään ruokia tarvittis ostaa, mut jos haluun jotain karkkia niin kyllä mä sen omilla rahoilla ostan. Perjaatteessa mun ei tarvis ostaa paljon mitään ite omilla rahoilla. Junakorttiakin saan lainata vanhemmilta, joten matkustamiseenkaan ei mee rahaa.

♥ Miksi olisit halunnut perheen, jossa on vauva?
Sen takia, koska oon hoitanut tosi paljon taaperoita, leikki-ikäsiä ja koululaisia, mut tosi vähän vauvoja. Musta olis hyvä saada kokemusta kaikenikäsistä lapsista, ja onhan vauvat myös tosi sulosia ja ihania, mut niissä on tosi paljon vastuuta ja huolehtimista ja hoitamista.

♥ Mitä mieltä olet perheesi lapsista, onko ketään lempparia?
En oikeestaan oo ajattellut, että joku perheen lapsista olis mun lemppari, kaikki on omalla tavallaan ihania, omia persooniaan! K on aika itsenäinen, ihana isosisko muille. F on pari vuotta K:ta nuorempi, sen huomaa aina välillä mut F on tosi luova ja nään siinä itteäni nuorempana paljon. L ja S on kaksospojat, mut aika erilaiset vaikka onkin identtiset. S on ihan rakastunut muhun, se vois istua mun sylissä koko ajan ja halailla jatkuvasti. L on myös kiintynyt muhun tosi paljon! En tykkää vertailla poikia keskenään, mut en myöskään tahdo sanoa että "pojat on", vaan haluun pitää ne yksilöinä ja omina persooninaan, ettei ne olis aina ne kaksoset, vaan L ja S.

♥ Teetkö mitään perheen tyttöjen kanssa, et kerro paljoa heistä?
Aika vähän mä niitten kanssa oon, kun ne on päivät koulussa ja iltapäivät harrastuksissa. Iltasin saatetaan jotain tehdä yhessä, mut enimmäkseen mun kaikki aika menee poikiin. Tytöt on sen verran isoja, 10- ja 8-vuotiaita, että niille ei tarvii pukea vaatteita ja pestä hampaita, laittaa ruokaa valmiiks lautaselle ja kävellä käsikädessä päiväkotiin ja takasin kotiin. Haluisinkin enemmän olla tyttöjen kanssa, mut niillä on tosi vähän aikaa kun ne harrastaa niin paljon.

♥ Maksatko sun palkasta veroja?
En tällä hetkellä, koska mun tulot ei ylitä vielä tänä vuonna rajaa josta pitäis maksaa veroa.

♥ Onko sulla ruotsalainen henkilönumero?
Ei oo. Oon miettinyt sitä kyllä.

♥ Otitko jotain vakuutuksia, kun lähdit sinne?
Mun ei tarvinnu ottaa erikseen vakuutuksia, koska mulla on ympäri vuoden voimassa oleva matkavakuutus. Mulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, joten sitäkään ei tarvinnut hankkia.

♥ Milloin sulle syttyi ensimmäisen kerran ajatus au pairiksi lähtemisestä?
On siitä jo vuosia, mut en ajatellut sillon, että tää oikeesti joku päivä vielä tulis olemaan totta!

♥ Mitä mieltä sun perhe ja ystävät on olleet sun au pairina olosta?
Kaikki on ottanut tän tosi hyvin, vaikka jotkut oli aika kauhuissaan alussa kun kuuli tästä.

♥ Onko sun mielestä ollu helppo tutustuu muihin suomalaisiin siellä? Ootko esimerkiks facebookissa jossain ryhmässä?
Oon jutellut kahden suomalaisen au pairin kanssa ja toinen on Alina joka asuu tässä ihan lähellä ja ollaan nähty monta kertaa viikossa. On se melkein helpompaa tutustua suomalaisiin, kuin muun maalaisiin täällä, kun ei oo kielimuuria (mun kohdalla siis tökkii englanti, koska monetkaan au paireista ei osaa puhua ruotsia heti). Oon facebookissa kahdessa auppari-ryhmässä, "Au pair Stockholm" ja "Au pairs Saltsjöbaden", joista ensimmäinen on valtava monen tuhannen ihmisen ryhmä, jälkimmäinen muutaman kymmenen ihmisen ryhmä.

♥ Mitä sun työhön kuuluu/millanen on sun perus päivä? Käytkö esim kaupassa tai siivoatko?
Oon tehnyt tästä postauksen, "tavallinen päiväni au pairina" (klik). Mun ei tarvii siivota, mut pesen pyykkiä ja käyn kaupassa ostamamassa ruokaa.

♥ Mitä vinkkejä antasit heille, jotka aikoo hakea aupairiksi?
Kannattaa ottaa ensin hyvin selvää asioista, jotka koskee maata johon aikoo au pairiks, ellei maa oo tuttu ennestään. Kannattaa myös miettiä omia syitä ja tavotteita, mitä odottaa tulevalta ajalta. Kun hakee perhettä, ei kannata olla liian nirso, mut ei kannata toisaalta ottaa välttämättä heti ensimmäistäkään perhettä, vaan vähän vertailla ja jutella niiden kanssa. Kuitenkin tulee viettämään pitkän aikaa 24/7 kyseisen perheen kanssa, joten sen kanssa täytyy tulla toimeen. On näitä vinkkejä vaikka kuinka, mitä olisin toivonu että joku olis mullekkin kertonut, mut voin tehdä vaikka oman postauksen vielä!

♥ Millanen oli sun lähtötaso ruotsissa? 
Mun ruotsi on aina ollut alusta loppuun asti kymppiä toisen perään... Eli erittäin hyvä lähtötaso. Oon saanut eläissäni ehkä kolmesta ruotsinkokeesta 9:llä alkavan numeron, mut muuten on kaikki ollu kymppiä. Rakastan ruotsia yli kaiken, ja se on näkyny opiskelumotivaatiossa.

♥ Minkä arvosanan sait yo-kirjotuksissa? 
En oo kirjottanu ylioppilaaks :D

♥ Koetko, että sun kielitaito on jo parantunut?
Joo! Kyllähän sanavarasto karttuu päivittäin useilla uusilla sanoilla. Ja kun sä et unohda niitä sanoja, kun niitä tarvii päivittäin koko ajan. Kielioppia tässä ei hirveesti kerkee opettelemaan, mut kun kuuntelee toisten puhetta niin sieltä poimii pieniä palasia kielioppia ja huomaa et "ahaa noin sanotaankin toi ja toi juttu".

♥ Mitkä tilanteet oot kokenut haastavimmiks?
Poikien raivarit. Ne kun huutaa kilpaa toinen toistaan kauheemmin ja kovempaa eikä sille huudolle ja itkulle näy loppua... Mut kaikesta ollaan tähän mennessä selvitty jotenkin. Mun tekniikka on antaa niitten vaan raivota ja toivon, että se itku loppuu joskus.

♥ Mikä on sun työssä kaikkein kivointa ja mikä inhottavinta?
Kivointa on se, kun lapset on niin aitoja ja ne näyttää rakkautensa eikä esitä mitään. Inhottavinta on koiran jätösten siivoominen sisältä, vaikka ei se mun työkuvaan kuulukkaan, mut jonkunhan seki on tehtävä ku ei muita oo kotona...

♥ Onko siellä erilaisia tapoja kuin Suomessa?
On joitain. Esimerkiks täällä ei oo kelloja seinillä, koko ajan saa olla vilkuilemassa puhelinta kun ei nää kelloa muuten. En mä kyl tiiä onks se tapa, jos ei oo kelloja seinillä, mut siihen oon kiinnittäny heti huomiota. Emmä taas tähän hätään keksi mitään. Mut ihan varmasti on joitain tapoja mitkä poikkeaa vähän Suomesta.

♥ Ruotsi vai Suomi?
Liian vaikee. Molemmissa on jotain hyvää.

♥ Minkä ikäisiä perheesi vanhemmat ovat? 
Noin 40-vuotaita.

♥ Voisitko kuvitella muuttavasi Ruotsiin pysyvästi? 
Voisin hyvinkin, se on käynykkin mielessä useesti jo ennenku edes lähdin au pairiks. Itseasiassa se on aina ollut mun haave, mut en ois ikinä voinu kuvitella että asun täällä edes väliaikasesti oikeesti!

♥ Osaatko sanoa mikä on lyhin aika jonka voisi viettää au pairina?
Kyllähän jotkut perheet saattaa haluta au pairin vaikka kaheks kuukaudeks, esimerkiks kesäks. Toisaalta mä en osais kuvitella itteeni niin lyhyttä aikaa aupparina, koska perheeseen kiintyy ja perhe kiintyy suhun.

♥ Mitä kriteereitä sulla oli sun perheelle? Esim. sijainti, kieli yms.
Mulla oli kriteereinä se että perhe asuu Ruotsissa, mieluiten lähellä Tukholmaa ja perheessä puhutaan ruotsia. (toki ne Brysselin suomalaiset perheet oli asia erikseen, tietynlainen plan-B) Halusin myös paljon lapsia, en yks-kakslapsiseen perheeseen. Mitä pienempiä lapsia - sen parempi mulle. Kaksoset oli myös plussaa. Halusin vaan mahdollisimman paljon haastetta, ja sitä oon kyllä saanutkin!

Toivottavasti joku jakso lukea tän kilometripostauksen, mut olis tuntunu hassulta jakaa vastaukset kahteen postaukseen, joten päädyin tähän ratkasuun. Oli kiva vastailla teiän kysymyksiin ja niitä saa kyllä esittää jatkossakin jos jotain kysyttävää tulee! 

kuvat we♥it

♡ tavallinen päiväni au pairina ♡

Oon ollut nyt melkein kuukauden täällä Ruotsissa au pairina, joten pikkuhiljaa on alkanut muodostua sellanen tavallinen päiväni au pairina. Eli päivä millon kaikki menee niinkuin yleensä ilman suurempia poikkeuksia. Mut koska perheessä on neljä pientä lasta ja hirviökoira, niin ikinä mikään ei mee täysin niinkuin on suunniteltu, ja sen takia mun on tosi tärkeetä osata olla pitkähermoinen ja joustava. 

Mut miten mun normaali päivä menee täällä?

6:15 Aamu alkaa herätyksellä kello 6:15. Voisin perjaatteessa laittaa herätyksen myös 6:30, mut musta on kivempi torkuttaa vartti kuin nousta samantien :D

6:30 Yleensä tähän aikaan nousen ylös. Joskus venyy vielä vartin lisää nouseminen, mut se ei oo vaarallista. Alan pesemään naamaa ja hampaita, valitsen vaatteet ja kerään tavarat mitä tarviin, kuten puhelimen, avaimet ja huulirasvan.

7:00 Aika lähtee töihin! Yleensä kukaan ei oo vielä hereillä tähän aikaan, mut mä alan silti tyhjentää tiskikonetta ja laittaa pikkuhiljaa aamupala-tarvikkeita esille. Nää syö aina samaa: leipää juuston kanssa ja jugurttia myslin kanssa. Joskus ehkä joka toinen viikko kerran keitetään puuroa.

7:30 Puol kasilta kaikki on hereillä ja mä oon saanu aamupalan laitettua. Laitan pojille lautasille jugurttia ja mysliä, ja tytöt ottaa ite aamupalansa. Ku pojat on syöny jugurttinsa, ne aika usein haluaa paahtoleipää, joten teen niille sellaset. Syön itekkin siinä samalla.

7:45 Sitten on vuorossa lasten hampaitten pesut. Yleensä vanhemmat on pukenu pojat jo ennenku ne tulee aamupalalle alakertaan, mut joskus ne kiukuttelee ja se jää mun tehtäväks pukea ne aamupalan jälkeen.

8:00 Hostäiti juoksee junaan ja pojat jää kiljumaan sen perään portille. Tytöt lähtee kouluun kahestaan ja isäkin siinä pikkuhiljaa tekee lähtöä töihin. Mä jään poikien kanssa yksin kotiin tekemään aamutoimet loppuun, ku ne ei yleensä oo mitenkään nopeesti hoidettu...

8:30 Puen pojille kengät ja takit ja kasaan päiväkotiin lähtevät tavarat. Lähetään kävelemään päiväkotiin, joka sijaitsee ehkä vajaa 1km päässä kotoa. Mulla siihen matkaan menee ehkä 10min kävellä reippaasti, mut poikien kaa siihen menee aina vähintään puol tuntia. Poikien pitää olla dagiksessa yheksältä, koska niillä on siellä kokoontuminen sillon. Kyllä me yleensä ehditäänkin siihen just ja just :D

9:00 Mun "lapsivapaa-aika" alkaa. Oikeestaan se tarkottaa sitä, että meen takas nukkumaan pariks tunniks, vaikken aina oliskaan niin väsynyt, mut oon huomannut että kannattaa nukkua aina ku on mahollisuus siihen...

12:00 Yleensä puoleen päivään mennessä oon ottanut aamupäikkärit, käynyt suihkussa ja jos on tarvetta niin käynyt ostamassa ruokaa kuten maitoa, jota nää muuten juo ihan tajuttomat määrät päivässä! Pesen myös lasten pyykkiä, laitan niitä kuivumaan ja vien takas yläkertaan puhtaita vaatteita. Annan myös koiralle ruokaa näihin aikoihin. Ja yleensä myös siivoon sen paskoja ja pissoja pitkin päivää sisältä...

14:45 Alan valmistautumaan poikien hakemiseen. Tytöt tulee yleensä keskenään kotiin, joskus haen F:n samalla ku pojat jos K:lla on joku harrastus tai se menee kaverilleen koulusta. Ku haen poikia, otan aina kaksosrattaat mukaan koska ne on yleensä niin väsyneitä että hyvä kun jaksaa kävellä. Joskus L nukahtaa rattaisiin matkalla kotiin.

15:15 Ollaan vihdoin kotona poikien kanssa. Joskus mennään leikkipuistoon jos ne jaksaa/haluaa/ei sada, joten sillon ollaan vasta neljältä kotona. Pojat lösähtää sohvalle ja alkaa kattomaan iPadilta Netflixiä, jota ne kattookin kunnes nukahtaa päikkäreille, joita ne ei päiväkodissa nuku.

15:30 Tytöt tulee kotiin koulusta.

17:00 Alan tekemään päivällistä, eli jotain ruokaa koko perheelle. Mun kokkaustaidot ei oo mitään gourmet-tasoa, mut kyllä mun ruuat on tähän mennessä kelvannut tosi hyvin!

18:00-19:00 Vanhemmat tulee kotiin töistä ja pojat heräilee päikkäreiltään. Joskus syödään kaikki seittemän yhessä, mut useimmiten joku puuttuu ruokapöydästä ja se syö sitten myöhemmin kun tulee kotiin.

19:45 Lasten hampaittenpesun aika. Siihen uppoaa yleensä jokunen tovi... Sitten on aika hyvänyönpusujen ja -halien. Lapset nukkuu yläkerrassa vanhempien kanssa ja mun huoneet on ala-alakerrassa.

20:00 Pääsen yleensä kaheksalta tai vähän sen jälkeen omaan huoneeseen. Pesen yleensä vaan naaman ja hampaat, vaihdan yökkäreihin ja meen samantien nukkumaan. Siinäpä syy miksen kovin usein ehdi blogia päivittämään.

Tää oli siis tavallinen arkipäivä, vaikkei tavallista päivää ookkaan tullut vielä vastaan... Jokaiseen päivään mahtuu lisäks vähintään yhet kunnon itkupotkuraivarit, paljon kyyneleitä, huutoa, kadonneita tutteja, koiran varastamia pehmoleluja ja paljon muuta. Viikonloput mulla on vapaita, mut oon kyllä lähes aina perheen kanssa siltikin. On tosi vaikee erottaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, kun asuu omalla työpaikallaan. Mut tää on paras työ mitä voin ikinä kuvitellakkaan ♥