saippuakuplia

 Viime viikolla oltiin kaksosten kanssa ulkona aika paljon sen sijaan, että oltais leikitty sisällä. Se ihan siitä syystä, että oli kiva sää ja ulkona ne saa kuluttaa energiaansa paljon enemmän ku sisällä ollessa. Aluks leikittiin Vargen och kyckling -leikkiä, eli sutta ja kananpoikaa, jossa mä olin koko ajan susi joka jahtas kananpoikia eli kaksosia. Se oli ihan kiva aluks, mut kun sitä oltiin tehty varmaan puol tuntia, niin oli jo ehkä aika vaihtaa leikkiä. Pojat rakastaa mun kameraa, ne haluais aina kuvata sillä itekkin! Mut mä taas rakastan kuvata poikia kun ne leikkii, ja vastalahjaks annan niittenkin sit pari kuvaa ottaa mun kameralla.

Tällä kertaa vuorossa oli saippuakuplia! Mulla oli kätköissä pari pulloa saippuakuplia, joten haettiin ne mun huoneesta S:n kanssa ja mentiin takapihalle puhaltelemaan. Ja kuvaamaan. Koirakin tietysti oli meiän kanssa siellä, se varasti kakskin kertaa saippuakuplapullon...

Viikonloppu hurahti hurjaa vauhtia. Olin Alinan ja Julian kanssa, mutta myös yksin keskustassa. Ihastelin moneen otteeseen Kungsträdgårdenin kirsikkapuita, käytiin Alinan kanssa leffassa, söin paljon mansikoita ja ihan vaan oleskelin yksin ja kavereitten kanssa. Nyt on kuitenkin taas arki ja perusmaanantai. S alotti kiukuttelun heti aamusta ja oikeestaan itki taukoomatta koko aamun siihen saakka kunnes tultiin päiväkodille ja siellä se jatko sitä vielä sillonki ku mä en enää ollut näköpiirissä. Sehän siis raivostui siitä, kun hostäiti ei ehtinyt pukea sille housuja ja sukkia, kun sen piti juosta junaan ja lähteä töihin. Yritin hienovarasesti antaa sille extra-mahdollisuuksia toisen perään, että mä auttaisin sitä pukemaan, mut ei kelvannu, kun vastaukseks tuli että "äitin pitää auttaa". Yritä siinä nyt selittää, että se on jo töissä eikä ehdi nyt auttamaan. Pesin L:n hampaat ja autoin sille ulkovaatteet päälle, samalla kun S kiljuu sohvalla. Kerranki näin päin, että kaksosista S on känkkäränkkä ja L on se reipas.

F tuli kans meiän kanssa samaa matkaa kouluun, kuten joka maanantai. Lopulta oltiin kaikki muut ulkovaatteet päällä ja valmiina lähtöön, kun S on ilman housuja sohvalla itkemässä. Sanoin F:lle ja L:lle, että menkää ulos jo ni tuun kohta S:n kanssa. Koko sen ajan ku puin S:lle housuja ja sukkia ja takkia ja kenkiä ja pesin hampaita, se vaan itkee. Tän aamun itkukohtaus kesti kyllä kieltämättä vähän tavallista pidempään. Koko matkan päiväkodille S roikkuu mun kädessä ja itkee. Se oli jo vaihtanut sen "äitin pitää auttaa"-virren siihen, ettei hän olis halunnut fleecetakkia ulkotakin alle. "Ei aina tarvii fleecetakkia". Vastasin sille miljoona kertaa, että " ei niin, mutta tänään tarvii koska on kylmä ja muuten sä jäädyt ulkona ollessa".

Mut päästiin minuuttia vaille yheksän päiväkodille ja mä lähin kotiin pesemään pyykkiä. Voin vaan kuvitella kuinka väsyny S on iltapäivällä, ku se on itkeny koko aamun ja leikkiny päivän dagiksessa... Mut ajattelin keksii lapsille jonkun yllätyksen iltapäiväks. En vaan vielä tiedä minkä, mut onneks on koko päivä aikaa miettiä! Kaupassakin pitäis varmaan käydä, kun aamulla katoin jääkaappiin niin siellä ei ollut oikein mitään... Viikonlopun jälkeen näillä on jääkaapissa aina vaan valo :D Mut nyt en höpise enempää vaan jatkan töitä ja tätä ihanasti alkanutta työpäivää. Toivon, et iltapäivä menis vähän ilosemmissa merkeissä!

CHERRY BLOSSOMS ♥

Yks mun toteutumattomista unelmista on vuosia ollut nähdä kukkivat kirsikkapuut. Tiedän, että Suomessakin on niitä, mut mun haave on ollut nähdä just nimenomaan Kungsträdgårdenin kirsikkapuut Tukholman keskustassa. Eilen mun unelma kuitenkin toteutui! Oltiin Alinan kanssa sovittu että mennään töitten jälkeen sinne kuvailemaan. Kirsikkapuut kukkii tosi lyhyen aikaa, joten sitä ei kauheesti voinut siirtää enää eteenpäin kun ne kukki jo viime viikonloppunakin...

Olin ihan herkistynyt kun näin sen kauneuden, meinas melkein itku tulla... Se oli jotain ihan uskomatonta! Niitä puita on siellä suihkulähdealtaan molemmin puolin sellasena käytävänä. Ihmisiä siellä tietenkin oli hurjasti ja kaikki otti kuvia ja ihasteli kukkia. Ajattelin tulla teillekin näyttämään vähän kukkaloistoa! ♥

Oltiin siellä tosiaan töitten jälkeen, ja kello oli jo yli 7 illalla. Oli silti aika valosaa, mut koko päivän oli satanu vettä niin ei ollut mitenkään hohdokas sää, mut ihania kuvia silti tuli! Tulossa on vielä toinen erä näistä kirsikkakukista asukuvina!

Oottekste nähnyt kirsikankukkia livenä? Mitä tykkäsitte näistä kuvista? ♥

mul on kaikki upeesti tietenkin

Mä oon todella pahoillani siitä, että tää blogi on viime aikoina ollut vähän heitteillä. Vaikka kyllähän mä päivitän tätä suhteellisen usein, mutta postaukset on vaan valmiina luonnoksissa lojuvia vanhoja postauksia, jotka olis pitäny julkasta jo aikapäiviä sitten. Mulle on tullut viime aikoina myös kommenttia siitä, että mun blogi on muuttunut erilaiseks... Viimeks eilen. En oo kuitenkaan julkassut näitä kommentteja, vaikka ei niissä siis mitään pahaa ole sanottu. Mutta se ei nyt ollut tän postauksen pointti. Vaan se, että mitä ajatuksia mun päässä liikkuu tällä hetkellä tai viime aikoina.

Mulla tää au pair -aika tässä perheessä alkaa olemaan lopuillaan pikkuhiljaa. Tää vajaa vuosi on ollut PARASTA aikaa ikinä mun elämässä. En oo vuosikausiin ollut näin onnellinen, kuin täällä. Mun onnellisuuteen on vaikuttanut hurjasti tää suuri unelma ja sen toteutuminen. Oon päässyt muuttamaan Ruotsiin, saanut puhua loputtomiin ruotsia, oon saanut olla päivittäin ihanien lasten kanssa, askarrella päivästä toiseen, leipoa, tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uusia asioita myös itestäni. Ja kasvanut ihmisenä. Vaikka mun blogista saattaa saada helposti kuvan, että mulla on vaan valitettavaa tästä au pairin työstä, kuinka lapset kitisee, itkee ja raivoo, ja myöhästytään päiväkodista joka toinen päivä, puhumattakaan siitä kuinka väsynyt mä oon.

Mutta tää työ on paljonpaljon muutakin. Tää on sitä, kun lapset halaa sua joka päivä, haluaa istua sun sylissä, haluaa että sä autat niitä tekemään kaikenlaista, kuten vaikka piirtämään muumipeikon tai kaatamaan maitoa lasiin. Tää on myös sitä, kun lapset kertoo rakastavansa sua, ja vaikka ne ois kuinka kiukkusia ja vihasia, ne ei huuda että mee pois, vaan haluaa että oot niiden kanssa. Tää on sitä, kun vanhemmat kiittää sua joka päivän jälkeen, kiittää hyvästä ruuasta ja kiittää siitä että oon niin kiltti tälle perheelle. Vaikka olisit ite kuinka väsyny tahansa, sä jaksat aina hymyillä, koska sä rakastat tätä työtä, joka on mulle paljon enemmän kuin pelkkä työ. Tää on mun unelma ja elämä.

 Mulla on ollut vaikeita aikoja tässä perheessä, joskus oon jopa miettinyt perheen vaihtamista. Mut päivääkään en vaihtais rehellisesti sanottuna. Tähän työhön kuuluu ne varjopuolet, ja ne vahvistaa sua ihmisenä hurjasti, sen mä oon huomannut. Mä oon kasvanut ihmisenä todella paljon tänä aikana täällä perheessä. Mä oon uskaltanut haastaa itteni tähän kaikkeen, ja mä oon selvinnyt! Mä en vois olla ylpeempi itestäni. Tää kaikki on vaan mun unelmaa, mä en vois sen suhteen olla onnellisempi, mikään ei tee mua onnellisemmaks kuin lasten kanssa oleminen ja ruotsin puhuminen.

Mutta tää työ todella on väsyttävää. Kun heräät kuuden jälkeen aamulla ja työpäivät venyy 12 tuntisiks, on sanomattakin selvää, että väsyttää. Ja tottakai se heijastuu muuhunkin elämään, myös blogiin. Kun ei esimerkiks oo aikaa kuvailla asukuvia, ei oo myöskään materiaalia tehdä asupostauksia. Kun ei oo aikaa edes kirjottaa omia ajatuksiaan, niin blogin pitäminen tuntuu joskus ihan mahdottomalta. Mutta mistään hinnasta en tätä lopettais. Mun blogilla on tiettyjä kausia, jolloin tulee ihan huippukivoja postauksia monta kertaa viikossa, ja joskus taas enemmän tai vähemmän tylsempää settiä. Mut sellasta se on. Nyt on menossa sellanen tylsempi kausi, myönnän ja tiedostan sen itekkin.

Mut kaikki tää väsymys ei johdu pelkästä työstä. Ihmisellä täytyy olla muutakin elämää kuin työ, ja niin mullakin on täällä Ruotsissa. Ja aina se puoli elämästä ei mee ihan putkeen. Työ tuo elämään sopivaa rutiinia ja säännönmukaisuutta, mikä on ihan hyvä, koska ilman sitä en tällä hetkellä jaksaiskaan. On tiettyjä asioita, mitä en tähän blogiin halua edes jakaa, mutta jotain mun varmaan täytyy kertoa, että se vähän selventäis tätä tilannetta. Mulla on tällä hetkellä vähän vaikeeta ihmissuhderintamalla, on ihmisiä jotka lähtee pois mun elämästä ihan ilman varotusta, ja sitten toisaalta mä taas karkotan ihmisiä pois olemalla vaikea. Iinan kuolemakin on taas niin paljon ajatuksissa... Tää kaikki ajaa mut vaan niin loppuun.

Mulla on mennyt elämässä paljon huonomminkin kuin nyt. Tässä ei sinänsä oo mitään hätää, kunhan tää stressi ja ahdistus vaan pian lakkais, etten kuluta voimia loppuun. Tää työ vie oman osansa voimista, mut tää on silti tällä hetkellä ehdottomasti parhainta mun elämässä. Ja kun mä sanon, että haluaisin uuden hostperheen, en todellakaan tarkota sillä sitä, ettenkö rakastais olla tässä perheessä, vaan että haluan uusia kokemuksia ja haasteita. Ja mä haluaisin uuden hostperheen, koska rakastan tätä työtä, tää on just se mun juttu joka tekee mut onnelliseks. Mä en olis näin onnellinen, en edes vaikka olisin tän au pair -ajan sijaan istunut iltalukiossa ja valmistumassa nyt ylioppilaaks. En. Tää on se mitä mun sydän sanoo, että mun pitää tehdä.

Tukholma, Ruotsi, ruotsinkieli, lapset, au pairius... Tää kaikki on vieny mun sydämen. Mä haluan kyllä jossain vaiheessa kouluun, mutta sitä ennen otan kaiken irti tästä mahdollisuudesta olla au pair. Ja mä haluan kirjottaa blogia täällä ollessa, siihen on vaan joskus vaikeeta löytää aikaa. Tai tavallaan aikaa on, mutta ei aikaa panostaa kunnolla. Tiedän, että voisin kirjottaa tuplasti hienompaa ja mahtavampaa blogia, mulla olis siihen kaikki mahdollisuudet, mutta ei aikaa. Mä kuitenkin rakastan kirjottaa blogia, mutta tää on mun blogi ja mulle tää riittää sellasena kuin tää on.

Mulle te kaikki lukijat ootte tärkeitä, musta on ihanaa kun jaksatte kommentoida niin paljon! Ja ennenkaikkea arvostan sitä, että kerrotte mielipiteitä ja ajatuksia. Vaikka aina sanotaan, että blogia kirjotetaan itteään varten, niin kyllä mä ainakin voin myöntää, että kirjotan tätä myös teille kaikille itteni lisäks. Haluan, että viihdytte mun blogissa, tykkäätte lukea postauksia ja kattoa videoita. Ja että kerta toisensa jälkeen palaatte tänne, sitä mä kovasti toivon. Yritän parhaani pitää tän blogin monipuolisena, mut sillonku itellä on vaikeeta, niin ne postaukset jää yleensä vähän ykstoikkosiks ja tylsiks. Mutta mä luulen ja toivon, että kesän tullessa tilanne korjaantuu viimeistään. Toivon teiltä ymmärrystä, mutten vaadi mitään. Mutta nyt työt kutsuu taas, oli ihana päästä pitkästä aikaa kirjottamaan kunnolla ajatuksia. Varsinkin tälläsiä ajankohtasia ja syvällisiä.
Kiitos kun luette mun blogia ♥

toiset vaan peittää sen paremmin

Aika kuluu ihan liian nopeesti. Huomenna on jo huhtikuu! Ja huomenna mä voin jo sanoa, että "ens kuussa mä lähden tästä perheestä"... Se ajatus tuntuu niin hullulta ja epätodelliselta. Muistan vieläkin elävästi, kun loppusyksystä kaksoset oli tosi vaikeita, ja mulla meinas loppuu usko tähän touhuun ja harkitsin jo perheen vaihtoa... Oon niin ikinonnellinen, etten vaihtanutkaan perhettä. Tää on ihana perhe, ja se kuulu vaan kaksosten ikään olla niin vaikee ja ne halus testata mua. Vaikka se oli ihan kamalaa ja itkuhan siinä mullakin moneen kertaan tuli, niin nekin tilanteet on kasvattanut mua ihmisenä. Nyt tiedän selviäväni.

Mitä mä odotan tältä kahdelta viimeseltä kuukaudelta? Mulla ei oo suurempia odotuksia, koska tässä perheessä kaikki sujuu niin rutiinilla ja vaikka arki on kaikkee muuta kuin tasapaksua, niin silti mä suunnilleen tiedän, miten arki rullaa eteenpäin. Tässä perheessä elämä on tuttua ja turvallista. Nää ihmiset on ihania ja ne välittää musta ja mä välitän niistä. Mä oon tässä perheessä paljon enemmän kuin pelkkä au pair, ja voi että miten ihanalta se tuntuukaan. Mä tiedän että nää kaks viimestä kuukautta kuluu niin supernopeesti, että hyväkun kissaa ehtii sanoa. Sekin tuntuu niin kamalalta, koska en tavallaan haluais tän päättyvän...

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mä koen, että en saavuta mitään uutta tässä perheessä enää, tiedän miten mun kuuluu toimia, kieli on suhteellisen hallussa, lapset tuntee mut ja mä tunnen ne, tiedän kaikki rutiinit ja aikataulut, kaikesta on tullut niin helppoa. Mä oon sellanen ihminen, että kaipaan haastetta ja uusia juttuja, tavallaan kyllästyn nopeesti mutta jos löydän jonkun hyvän jutun, tahdon pitää siitä kyllä kiinni. Ja tässä yhteydessä se hyvä juttu on au pairina oleminen. Tästä mä tahdon pitää kiinni.

Mitä se sitten käytännössä tarkottaa jatkossa, jos kerran lopetan tässä perheessä? Itseasiassa, en oo tänne blogin puolelle edes kertonut vielä, mutta mulla saattaa olla jo uus perhe tiedossa. Meen ens viikolla käymään niitten luona ja jutellaan vielä vähän lisää. Ollaan juteltu viesteillä ja puhelimessa, mut onhan se nyt ihan eri asia nähdä livenä ja kattoa miten juttu toimii ja nähdä ne kaikki ihmiset. En haluu vielä kertoa siitä perheestä enempää, kun kaikki on vielä niin epävarmaa. Mutta alottaisin varmaan heinäkuun lopussa tai elokuun alussa siellä, jos ne haluaa mut tai mä haluan mennä sinne.

Mutta en oo kyllä edelleenkään jutellut ees tän nykysen perheen kanssa siitä, että millon mä lopettaisin. Koska ennenku tulin tänne, niin ajatuksena oli se, että olisin toukokuun loppuun. Mut sen jälkeen ei olla sanallakaan edes sivuttu asiaa, joten mä en tiedä onko niitten ajatus tästä lopettamisajankohdasta muuttunu... Mut ne on edelleen siellä reissussa, niin täytyy odottaa että ne tulee takasin kotiin ja sitten täytyy jutella siitä. Koska onhan se nyt vähän hassua, että ne luulis että viihdyn täällä niin hyvin että jatkan vaikka toisenkin vuoden. Tai siis viihdynhän mä, tää on mun unelma ja mä rakastan olla tässä perheessä! Mutta niinku sanottu, kaipaan uusia haasteita, ja siks musta olis hyvä vaihtaa perhettä. En sano, että se tulee olemaan helppo päätös ja teko, mutta joskus sekin on tehtävä. En mä täällä voi loppuelämääni olla.

Mut kaikki on vielä avoinna. Sen mä tiedän kuitenkin, että oon kesän Suomessa ja palaan Ruotsiin syksyllä. Haen kuitenkin kouluun syksyllä, ja jos pääsen kouluun niin se alkais tammikuussa 2017. Eli olisin uudessa perheessä jouluun saakka. Sekin voi olla vaikeeta olla niin "lyhyt" aika siellä, kun muistelee millasessa tilanteessa olin tän perheen kanssa ennen joulua. Olin just tottunut kaikkeen, ja jos niin käy myös uuden perheen kanssa, niin se tulee olemaan tosi kova paikka lähteä sieltä... Mut kaikki aikanaan.

Tässä tuli teille nyt vähän päivitystä mun au pair -tilanteeseen. Kuvissa näkyy Ben&Jerrysin Phish food -jätski, jota syötiin Alinan kanssa tässä joku aika sitten. Kuvat siis ei liity mitenkään tähän tekstiin haha :'D Mutta kuullaan ens kuussa ♥

sanningen svider

 Eilen oli harvinainen päivä siinä mielessä, että ehdittiin arkena käydä Alinan kanssa kuvailemassa valosaan aikaan! Aurinko oli tosin laskemassa, mutta ehdittiin kuitenkin. Tää viikko on mennyt tosi nopeesti. Ihan uskomatonta, että on jo torstai. Maanantaina olin kipee, mutta kuitenki töissä normaalisti... Tiistaina olin edelleen kipee, joten sain vapaapäivän. Illalla mulla olis ollut extratöitä, koska hostisä lähti ulkomaille ja hostäiti tuli vasta tosi myöhään kotiin, mut farmor eli mummo tuli hoitamaan lapset. Eilen keskiviikkona poikien dagis oli suljettu, joten mun tehtävä oli olla niitten kanssa koko päivä kotona. Odotin sitä vähän kauhulla, mut kaikki meni yllättävän hyvin ja ainoostaan yhet raivarit saatiin aikaseks lihapullista!

Askarreltiin paperilentokoneita, leikittiin ulkona, kuvailtiin kuvia ja videoita, fikailtiin eli syötiin muffinsseja, leikittiin mamma-pappa-barnia ja pojat pomppi kengurupalloilla sisällä... Siinä se päivä aikalailla menikin. Hostäiti tuli ajoissa kotiin, joten pääsin lähtemään Alinan kanssa kuvailemaan.

croptop ginatricot // hame H&M // kengät Skopunkten

Tänään mulla on illalla extratöitä, koska tytöt ja hostäiti lähtee koiran kanssa koirakouluun ja mun pitää olla kaksosten kanssa. Ja ilmeisesti laittaa ne myös nukkumaan. Toivon todella, että kaikki menee hyvin ja ettei saada aikaseks mitään suurempia raivareita jostain turhasta... Huomenna lähenkin jo Alinan kanssa mun kummeille toiselle puolelle Tukholmaa viikonlopuks! Siitä tulee kivaa. En varmaan siis tuu viikonloppuna postamaan, koska en ota konetta mukaan (=en jaksa raahata sitä). Mut viettäkää kiva torstai, täällä ainakin on jo ihan kevät, +5 astetta ja aurinko paistaa eikä lumesta tietoakaan! ♥

sanningen svider = totuus kirvelee

uskotko vielä tulevaisuuteen

Oltiin eilen Julian kaa keskustassa. Käytiin kiertelemässä kaupoissa, kuvailemassa ja syömässä. Oli kyllä tosi kivaa, vaikka mä olinkin aika kipee ja olo oli aivan kamala. Tuntu et on sata astetta kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, pyörryttävä olo ja mitä kaikkea. Mut jaksoin silti pitkän päivän kaupungilla, vaikkakin viime yö meni aika tuskaillessa ja heräilin kymmeniä kertoja ku oli niin kuuma ja kylmä... Mut mikä ihana tunne, tänään on maanantai, mut mulla on vapaata!!!!!! Ja niin on myös huomenna ja ylihuomenna! Hurraa, ei voi muuta sanoa.

paita H&M // farkut BikBok // kengät Skopunkten

Tänään ajattelin uhmata tätä oloa, ja lähtee Nacka Forumiin käymään. En jaksa keskustaan lähteä, siellä menee muuten taas koko päivä. Nacka Forum on niin lähellä ja siellä ei kuitenkaan mee ihan koko päivää. Nousin tänään ylös jo ihan tavalliseen työaamu-aikaan, ja oon käyny suihkussakin jo. Harmi ettei kaupat aukee vielä puoleentoista tuntiin, niin pitää lagittaa kotona siihen asti.

Mutta hyvää karkauspäivää kaikille, vaikka en tiiä eroaako tää päivä muista sen kummemmin :D