Mun vuosi 2016

 Vuosi 2016 on nyt ohi ja sain jostain inspiraatiota vuosipostaukseen! Yleensä nää postaukset on aika pinnallisia, mut mä koitan kertoa sellasiakin asioita tässä, mitä en oo vuoden aikana blogissa edes maininnut. Kesän alusta asti mun bloggaus on ollut melko surkeeta, ei oo ollut motivaatiota oikein yhtään mihinkään, joten on jäänyt kertomatta hurjan paljon asioita, mitkä "normaali-olosuhteissa" olisin blogissakin kertonut.

Kuvat on suunnilleen oikeessa järjestyksessä vuoden varrelta, osa kameran kuvia ja osa puhelimesta. Tuntuu hassulta muistella tätä vuotta, kun kesän jälkeen aika on mennyt niin nopeesti ja oon ihan pudonnut kärryiltä ajankulussa.

 Vuodenvaihteen olin Suomessa joululomalla, ja päätin alkaa laittamaan blogipostauksiin tunnisteet. Sitä aikasemmissa postauksissa mulla ei ollut kuin aupair-tunnisteet, mut aattelin tän muutoksen helpottavan niitä lukijoita jotka etsii jotain tiettyä aihetta. Blogin päivittämisen kanssa oli vähän ongelmia, koska mun kone "kuoli". Onneks se ei lopulta ollutkaan kone joka kuoli, vaan tää kannettavan latausjohto! Hostisä autto tilaamaan uuden sopivan, ja ongelma ratkaistu. Kirjotan tätäkin postausta sillä samalla koneella, jonka luulin kuolleen vuos sitten!

Palasin joululomalta takasin hostperheen luo 6. tammikuuta. Se oli keskiviikko, ja arki jatkui vasta maanantaina. Käytiin luistelemassa koko perheen kanssa ja vietettiin aikaa yhdessä. Arki ei alkanut mitenkään erityisen positiivisesti ja iloisesti, kaksosilla oli jatkuvasti ihan hirveitä raivareita... Mutta niistä selvittiin, ja meillä oli paljon kivaakin tekemistä! Alinan ja Julian kanssa käytiin paljon shoppailemassa ja kuvailemassa. Mietin myös tammikuussa jo tulevaa syksyä, ja hostperheen vaihtamista.

 Helmikuu alkoi erikoisesti. Tästä tapahtumasta en oo oikeestaan oo vieläkään kertonut kaikille kavereillekkaan. Ylipäätään tästä tietää kovin vähän ihmisiä. Mut en tiedä miks tää on ollut niin suuri salaisuus. Tavallaanhan tää on ihan ilonen asia (jonka ois vaan pitänyt päättyä toisella tavalla). Kirjotin tästä postauksen blogiin (klik), mut siinä kaikki jäi hyvin mysteeriks teille, koska kirjotin tarkotuksella niin mystisesti. Nyt mä kerron vähän mistä siinä postauksessa oikeestaan puhuin. Mä tapasin yhden ihmisen helmikuun alussa. Se ei ollut mikään ihan basic tapaaminen, vaan jotain sellasta mitä tapahtuu vaan jossain yltiöromanttisissa leffoissa, joissa on siirappisen onnellinen loppu.

Tässä tarinassa ei ollut mikään onnellinen loppu, vaikka se lopullinen loppu koittikin vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Siinä ajassa ehti sattua ja tapahtua, sellasiakin asioita mitkä ois voinut jäädä mun puolesta kokonaan tapahtumatta. Olin niin onnellinen ja onneton yhtä aikaa, kuten tosta linkatusta postauksestakin voi lukea, et kaikki oli tosi ristiriitasta ja sekavaa. Enkä mä oikein tiedä vieläkään, et oliko tää nyt hyvä vai huono juttu. Voisin kirjottaa tästä äärettömästi, mut koska asia ei siitä mikskään muutu, niin antaa asian olla. Se oli kevättä, ja kevät on mennyttä. Tulipahan koettua au pair-vuoden romanssi, vaikka en tiedä oliko se missään vaiheessa mikään varsinainen romanssi. Olisin päässyt huomattavasti helpommalla ellen olis koskaan häntä tavannut, mut en vaihtais tätäkään pois jos voisinkin. Karuahan se on, mut virheistä oppii...

 Helmikuun loppupuolella olin viikonlopun Suomi-lomalla. Mulla puhkes myös ensimmäinen viisaudenhammas... Varmaan sekin voi puhjeta kaikesta siitä stressistä, mitä niihin aikoihin oli. En yhtään ihmettelis. Vanhimmalla tytöllä K:lla oli synttärit alkukuussa ja pääsin kokemaan ekaa kertaa miten siinä perheessä vietetään lasten synttäreitä! Mun muistaakseni helmikuussa ei tapahtunut ihan hirveesti mitään erikoista, tai mitään sellasta "mainittavaa". Tottakai töissä oli lasten kanssa kaikenlaista, mut sitä samaa se oli joka päivä muinakin kuukausina, ettei sinänsä mitään poikkeavaa.

 Helmi-maaliskuun vaihteessa mulla oli talvilomaa. Olin yksin talovahtina, kun hostperhe oli mökillä. Kävin muutamaankin otteeseen Nacka Forumissa shoppailemassa yksin ja Alinan kanssa. Maaliskuun 2. päivä keskiviikkona perhe palas mökiltä kotiin, ja olin järjestäny kaksosille yllätyssynttärit. Olin leiponu Muumi-kakun ja koristellu ruokasalin ilmapalloilla ja serpentiineillä. Yllätyssynttärit oli hyvin onnistuneet kaikenkaikkiaan, L ja S tykkäs kovasti.

Heti seuraavana päivänä vietinki K:n ja F:n kanssa tyttöjen päivää. Niillä oli siis koulusta talvilomaa, joten mä olin niitten kanssa kotona, mut pojat oli päiväkodissa. Meil oli oikein hauskaa, leivottiin, leikittiin, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Perjantaina isovanhemmat vei lapset museoon, joten mulla oli vapaapäivä. Viikonloppuna juhlittiin virallisesti kaksosten 5-v synttäreitä.

 Maaliskuun tokalla viikolla oli koko mun au pair -ajan ainoa päivä, ku olin kipeenä ja sen takia "vapaalla". Hostäiti kyllä sai pakottaa mut lepäämään, koska näytinkin kuulemma niin huonovointiselta. Samana päivänä hostisä lähti kahdeks viikkoa ulkomaille, joten perheessä oli yks aikuinen vähemmän. Maaliskuussa oli yllättävän monta päivää, ku olin lasten kanssa kotona koko päivän. Syksyllä ja talvella lapset ei ollut juurikaan kipeinä eikä ollut mitään 'dagis suljettu'-päiviä. Maaliskuulle sattui vaan tosi monta päivää, et olin välillä ihan aamusta iltamyöhään kotona lasten kanssa ilman hostvanhempia (tai sillon ilman hostäitiä, koska isä nyt muutenkin oli siel ulkomailla).

Pääsiäisviikolla hostisä tuli kotiin ulkomailta, ja seuraavana päivänä koko hostperhe pakkas tavaransa ja lähti vuorostaan toiselle puolelle maapalloa yli kahdeks viikkoa lomailemaan. Mä jäin koira- ja talovahdiks, ja olin vähän kauhuissani siitä kuullessani, mut loppujen lopuks kaikki meni ihan hyvin. Camilla lens Suomesta mun seuraks, ja oli hassua asua siellä talossa Camillan ja koiran kanssa melkein kaks viikkoa! Alina kävi kyllä usein kylässä ja oltiin kolmisteenkin. Se reilu kaks viikkoa kului yllättävän nopeesti, enkä mä ollut kuin muutaman yön kahestaan koiran kanssa siellä.

Pitkäperjantaina tuli koettua myös ruotsalaisessa eläinlääkärissä käynti. Hostperheen koiralle tuli jotain outoja oireita yllättäen, ja hostäiti hälytti isoisän autolla hakemaan meiät eläinlääkäriin, ku ne ite oli siellä reissussa kaikki. Koira oli tosi surkeena siinä aamulla, mut ku astuttii autosta ulos eläinlääkärin pihalla, se oli ku uus koira... Oli vähän kiusallista selittää siellä, että "kyllä se äsken vielä oli kipee...". Ja muutenkin kokemus sinänsä, kun oli vähän selittämistä et kenes koira se nyt onkaan ja kuka maksaa laskun ja on vastuussa tästä. Mä tavallaan toin sen, mut se isoisä oli siin vieressä ja Camilla myös, mut selitäppä siinä sille vastaanottonaiselle että mä oon vaan aupair ja koiran omistajat on Thaimaassa. Mutta siitäkin selvittiin ja pääasia et koiran olokin siitä parani nopeesti.

Se olikin jo huhtikuun puolella, kun hostperhe palas lomalta kotiin. Seuraavana aamuna olikin nuoremman tytön F:n synttärit. Niillä oli lievästi sanottuna hankaluuksia nousta aamulla niin aikasin ylös, et F ehti avaamaan lahjat ennen aamutoimia, koska Thaimaan ja Ruotsin välinen aikaero on kuitenkin muutaman tunnin...

Huhtikuussa alkoi kukkimaan myös Kungsträdgårdenin kirsikkapuut. Mä oon haaveillut vuosikaudet näkeväni kukkivia kirsikkapuita, ja tänä keväänä mun unelma toteutui! Alina sai kokea mun hullaantumisen, olin vaan niin ihastunut niihin puihin ja niitten kukkien kauneuteen! Ja muutama kuvakin tuli siellä otettua, eikä oltu ainoita!

Sit viikonloppuna mun pikkuserkku Maija tuli pidennetylle viikonloppulomalle Tukholmaan, ja nähtiin sillon. Oli hassua nähdä Tukholmassa niin, ettei matkustettu sinne yhessä vaan mä olin siellä jo "valmiiks" ja jäin sinne kun Maija lähti takasin Suomeen.

Kevään aikana tuli leivottua melko moneen otteeseen porkkanakakkua. Tosta kuvan hienosta luomuksesta löytyy ihan videomateriaaliakin Youtubesta. Perheen reissun aikana kuvattiin Camillan ja Alinan kanssa varmaan lähemmäs 10 haastevideota Youtubeen. Osa niistä jäi lopulta julkaisematta kokonaan, koska niitä tosiaan kuvattiin useita päivässä ja en ehtinyt editoimaan niin nopeella vauhdilla niitä, enkä viittinyt ihan joka päivä julkasta uutta videota. Mutta tallessa on kaikki!

Mä tein kevään aikana jossain vaiheessa profiilin AupairWorldiin ja etsin uutta hostperhettä syksyks. Kävin tutustumassa yhteen perheeseen, mut ne ilmotti sit myöhemmin valinneensa jonkun toisen. Tavallaan ihan hyvä, koska sen perheen elämäntyyli ja mun työnkuva ei olis ollut mulle mikään paras vaihtoehto, luulen etten olis sinne kovin hyvin sopeutunutkaan.

Käytiin kaksosten kanssa paljon pienillä retkillä, yleensä päiväkodin jälkeen, kun ei mentykään suoraan kotiin, vaan mentiin jonnekkin puistoon, metsään tai rannalle tekemään jotain. Joskus tein "luonto-bingoja", et niitten piti bongata luonnosta kukkia, kiviä, puita ja perhosia, ja joskus vaan syötiin eväitä ja kerättiin kukkia.

Huhtikuun puolessa välissä kävin taas viikonloppulomalla Suomessa. Se oli mun viimenen loma ennen lähtöä... Ja vappuna Alina pakkas tavaransa ja muutti takasin Suomeen. Alina oli mulle supertärkeä ihminen ollut syksystä asti, kun Alinan hostperhe asu niin lähellä ja nähtiin usein ja paljon. En olis varmaan selvinnyt ilman Alinaa, ja toivottavasti silläkin oli joskus edes kivaa mun kanssa, vaikka vaan lagitettiin sikiöasennossa Gifflar-luolassa :D Mulle oli kova paikka, kun Alina lähti ja jäin "yksin". Vaikka enhän mä yksin ollut suinkaan, mut sitä tärkeintä ystävää ei enää nähnytkään useita kertoja viikossa.

Toukokuun aikana mulla oli aika paljon stressiä siitä, et miten pystyn sanomaan mun hostvanhemmille, että lopetan toukokuun lopussa. Vaikka niin oltiin sovittu alunalkaenkin, mut vuoden aikana ne oli saanu käsityksen, ettei mulla oo mikään kiire pois. En saanu sanaa suustani aina ku ois ollu tilaisuus, ni lopulta kirjotin hostäidille kirjeen. Ja tulin väärinymmärretyks, koska en sanonu tarpeeks selkeästi, että aion tosiaan lähteä toukokuun lopussa...

Toukokuussa käytiin perheen veneellä koko konkkaronkka koiraa myöten jossain saarella, ja olihan se hauskaa, kun en oo koskaan veneillyt muuten ku mökkijärvellä soutuveneellä... Tuli vaan aika huono olo, vaikken yleensä tuu merisairaaks helposti. Sää oli toukokuussa jo tosi lämmin, ihan toukokuun ekoina päivinäkin mittari oli jo 27 asteessa!!! Julian kanssa pidettiin piknikkiä meiän takapihan terassilla ja käytiin myös seikkailemassa pohjois-Tukholmassa, josta yhestä paikkaa löydettiin aivan uskomaton valkovuokkomeri! Valkovuokkoja oli siellä pilvin pimein ihan joka puolella, se oli tosi kaunista.

Toukokuussa maistoin Lokan uusia vichyjä, ja ihan jättilemppariks muodostui toi Hallon frozen yoghurt, siis ihan taivaallisen hyvää! Harmi ettei niitä enää saa mistään, tai ainakaan marraskuussa mun pikavisiitillä en nähny noita kaupoissa enää... Toukokuu läheni uhkaavasti loppuaan, ja olin vihdoin saanu sovittua hostvanhempien kanssa mun lähtöpäivän. Suunnitelma oli, et lähden ruotsalaisten äitienpäivänä 29.5. ja tuun takas elokuun alussa loppuvuodeks. Mulla oli ihan hurjasti pakattavaa, siis käsittämättömät määrät tavaraa, joista suurin osa vaatteita... Saavuin Ruotsiin tavaroineni kahen matkalaukun tilavuudella, ja lähdin pois kolmen matkalaukun ja useiden jättipussien ja pikkukassien tilavuudella... Onneks kummitäti toi autolla perässä suurimman osan tavaroista tullessaan käymään Suomessa, en olis ikimaailmassa selvinny siitä tavaramäärän roudaamisesta omin avuin!

Sunnuntaina oli haikeet tunnelmat. En oikein muista siitä aamupäivästä mitään. Päivällä mä sit otin loput tavarat mukaan, mitkä pystyin ite junassa kuljettamaan. Hyvästelin hostperheen portilla, halasin jokaisen moneen kertaan ja itkuhan siinä tuli. Hostäiti heitti mut juna-asemalle, ja siellä itkettiin ja halattiin yhdessä, kunnes mun juna tuli ja piti lähteä. Junassakin itkin, mut ne oli onnenkyyneleitä. Olin niin onnellinen ja kiitollinen niistä 10 kuukaudesta, mitkä olin ollu tossa perheessä. Ja tiesin tulevani elokuussa jo takasin.

Maanantaina 30. päivä olin Suomessa, ja iltapäivällä lahjoin itteni iloseks uudella puhelimella. Mun vanha 5C oli vielä perjaatteessa toimiva, mut sen muisti oli niin täynnä, et ostin uuden ja isompimuistisen iPhone 6S:n. Kesäkuussa ravasin ahkerasti millon hammaslääkärissä ja millon terveyskeskuksessa. Lopputulemana oli irtirevitty todella tulehtunut viisaudenhammas, joka oli siis puhjennut osittain näkyviin jo helmikuussa ja kesäkuussakaan ei ollut vielä tullut kokonaan ulos, vaan se päätti tulehtua, niin se sitte revittiin irti. Se oli eka kerta kun mulla revitään hammas irti hammaslääkärin toimesta (tai oikeestaan nyt oli kyseessä hammaskirurgi), mut lapsuuden hammaslääkäritraumojen jälkeen toi oli silti ehkä onnistunein käynti hammaslääkärissä ikinä, vaikka olikin kyseessä tommonen operaatio! Ja terveyskeskuksesta sain elämäni piristykseks astmadiagnoosin, jolla selittyi kuukausia kestänyt yskä.

Näin kesäkuussa melkein joka päivä jotain kaveria, koska nyt oli aikaa nähdä kavereita kunnolla! Juhannuksena ostin uuden (pöytä)tietokoneen, jonka ääressä vietin liikaakin aikaa alussa. Kesä-heinäkuun vaihteessa olin muutaman yön Helsingissä ensin Maijalla ja sitten Merituulilla. Näin sillä reissulla muitakin kavereita, jotka asuu sillä suunnalla. Oli ihan huippukivaa muilta osin, paitsi kuun vaihtumisyönä oli lievästi sanottuna surullinen fiilis kun se juttu helmikuussa tavatun ihmisen kanssa tuli lopullisesti päätökseen.

Kuun vaihteessa varmistui myös, että meille tulee heinäkuussa koiranpentu! Se tapahtui kyllä supernopeesti, mut ennenku huomattiinkaan niin Isla oli jo meillä. Heinäkuun 16. päivä käytiin hakemassa pieni mustavalkoinen pallero kotiin. Samana iltana pääsin leipurihommiin, kun tein mun serkun Ellan rippijuhliin juustokakun.

Seuraavana päivänä oli Ellan juhlat, joissa toimin myös kuvaajana. Outoa ajatella, et mun toisiks nuorin serkkukin pääs jo ripille kesällä! Tuntuu ettei omista rippijuhlistakaan niin hirveän kauaa aikaa oo...

Isla sai kotiutua meille muutaman päivän ihan rauhassa, ennenku sitten alkoi käymään ihmiset kylässä kattomassa pientä söpöläistä. Mä täytin myös 21 vuotta, ja heinäkuun toisiks viimesenä viikonloppuna pidin synttärijuhlat kavereille. Juhlien pitäminen on ollu mulle pitkähkö perinne, mut tänä vuonna laitoin lopun sillekin perinteelle. Toisinsanoen noi juhlat jäi viimesiks synttärijuhliks, mitä järjestän ainakaan itelleni vähään aikaan. Katotaan jos joskus 50-vuotiaana muutan mieleni!

Heinäkuussa syntyi myös Blogitiimi, jonka postauksia ootte saaneet puolisen vuotta kuun ensimmäisinä lauantaina lukea mun blogista. Ollaan kirjoteltu asioista, mistä ollaan kiitollisia ja kuvattu myös Mydayta. Saa nähdä mitä ens vuos tuo tullessaan Blogitiimin suhteen!

Heinäkuussa kävin äitin ja Islan kanssa ekaa kertaa Kiikunlähteellä, jossa on upean turkoosi vesi! Sieltä oli tosi vaikeeta saada onnistuneita kuvia, mut tarviiko kaikesta aina saadakkaan kuvia, jos vaan nauttii näkemästään siinä hetkessä?

Islan kanssa käytiin myös Helsingissä Hietsun kirppiksellä, jossa kaikki tuli ihastelemaan ja silittelemään Islaa. Oltiin muutenkin ahkeria Islan sosiaalistamisessa, käytiin vähän joka paikassa missä on erilaisia ääniä, hajuja, eläimiä ja ihmisiä, että Isla tottuis mahdollisimman moneen paikkaan ja ympäristöön jo pienenä! Lopussa vielä kuva joka liitty mun viisaudenhampaan poistoon, joka jäi tänne loppukesän kuviin vahingossa...

Elokuussa mun piti palata Ruotsiin mun hostperheeseen. Päätin kuitenki kesän aikana, ettei mun terveys kestä ja jaksaminen ei riitä, joten tein erittäin vaikean päätöksen, ja ilmotin etten tulekaan takasin. Oon tyytyväinen siihen, etten lähtenyt sinne enää, koska olisin nyt loppuvuodesta varmaan ihan täysin loppu, kun ilman au pair -hommiakin voimat on ollut riittävän vähissä koko syksyn. Muutaman kerran olin kuitenki hoitamassa yhtä tyttöä elokuun aikana, mut se ei ollut niin kuormittavaa kuin au pairina oleminen.

Elokuun lopussa varasin myös matkan Maltalle, jonne lähdin syyskuun 6. päivä. Viikko vierähti etelän lämmössä, mut lomalta se ei varsinaisesti tuntunut. Kun palasin Suomeen seuraavalla viikolla, vuorossa oli kouluun hakeminen. Islasta otettiin 16 viikkoisuuden kunniaks myös "virallisia" kuvia, kuten muistakin Islan sisaruksista.

Syyskuussa olin yhden päivän Turussa kavereita näkemässä, ja olin ekaa kertaa Ruotsiin muuton jälkeen yötä mun omassa kodissa Lahdessa. Käytiin Marin kanssa päiväristeilyllä Tallinassa syyskuun vikana päivänä, ja oli hauskaa vaikka olikin pitkä päivä.

Lokakuussa olin Islan kanssa ekaa kertaa Match Show'ssa, eli astetta vähemmän vakavassa koiranäyttelyssä. Tutustuttiin siellä Idaan ja Muru-koiraan, joista tulikin meidän kavereita ja ollaan ahkerasti nelistään käyty treenaamassa näyttelyihin. Lokakuun 18. päivä oli pääsykokeet kouluun, kolmen päivän päästä koulun sivuilla luki mun nimi koulutukseen valittujen joukossa. Toisinsanoen pääsin siis kouluun!

Marraskuussa aloin ettimään uutta asuntoa. Kävin kahdessa näytössä, joista ensimmäinen ei vastannut ihan odotuksia ja toinen yllätti positiivisesti, ja sen myös sitten sain! Hoidin myös yhden päivän ajan kahta tyttöä, ja oli kivaa saada taas olla lasten kanssa. Marraskuun alussa oli myös pentutreffit Islan kasvattajan luona, jossa vilisti 12 stabyhounia pitkin pihaa. Samana iltana Maija tuli mun luo Lahteen yöks, ja seuraavana päivänä lähdettiin yhdessä Onnibussilla Helsinkiin, kun menin kahdeks yöks Camillan luo.

Marraskuun 26. päivä lauantaina lähdin pienelle lomalle Tukholmaan, ja matkustin ekaa kertaa yksin laivalla. Kävin hostperheen luona kylässä, ja illalla näin Juliaa kaupungilla ennenkuin menin kummeille yöks. Maanantaina käytiin kummitädin kanssa shoppailemassa, ja iltapäivällä kiertelin pitkin Tukholmaa yksin ja muistelin sitä aikaa kun asuin siellä... En olis millään halunnut lähteä kohti satamaa, ja itku tuli kun laiva lähti kohti Helsinkiä. Oli aivan ihana reissu, vaikka olikin surullisen lyhyt.

Islan kanssa alotettiin koirakoulu samana iltana ku tulin laivalta kotiin, ja siellä käytiinki jouluviikolle asti viikottain. Joulukuun 3. päivä oltiin tokaa kertaa Match Show'ssa, ja otettiin se kenraaliharjotuksena 11. päivän ensimmäistä virallista isoa koiranäyttelyä varten! Olihan se jännää, ja vaikkei se meidän osalta ollutkaan suurmenestys, niin hauskaa oli silti.

Näin joulukuussa taas vähän enemmän kavereita. Joulukuun 7. päivä oli myös mun ensimmäinen epävirallinen koulupäivä, kun tavattiin oma luokka ekaa kertaa ja opettajat kerto koulutuksesta tarkemmin. Viikko 50 oli vaikea, koska Iinan kuoleman toinen vuosipäivä oli perjantaina ja olin ollut koko syksyn tosi surullinen ja alkanut oikeestaan vasta nyt tekemään sitä surutyötä. Se itse päivä meni itkien, olin äärettömän surullinen ja välillä tuntui, etten selviä tästä tuskasta, mut itku helpotti ja kävin hautausmaalla sytyttämässä Iinalle kynttilän ja juttelin pitkään Iinalle.

Jouluviikko oli kiireinen, olin hoitamassa lapsia, käytiin Marin kanssa Tampereella päiväseltään, näin kavereita ja hoidin asioita, ostin viimesiä joululahjoja ja varasin myös matkan ens vuodelle! Joulu meni aikalailla sukulaisten luona vieraillessa, mut oli kuitenkin ihan kiva joulu. Joulun jälkeen sainkin alottaa pakkaamisen muuttoa varten, koska tammikuun ensimmäinen päivä asun jo uudessa kodissa!

Kaikenkaikkiaan viime vuosi on ollut erittäin tapahtumarikas. Edellisinä vuosina ei oo suuremmin tapahtunut mitään kovin erikoista, tai ei ainakaan näin montaa isoa asiaa! Viime vuonna oon asunut Tukholmassa, ollu au pairina, rakastunut palavasti ja itkenyt sydänsuruja, tehnyt valtavia päätöksiä, joista osaa kadun lopun elämääni. Meille tuli koiranpentu, ja oon käynyt kaikenmaailman koiraharrastuksissa syksyn ajan. Oon ostanut uuden puhelimen ja tietokoneen. Oon matkustanut syksyn aikana niin Maltalle, Tallinnaan kuin Tukholmaankin. Myös Suomen sisällä oon käynyt paljon kaupunkireissuilla päiväseltään. Pääsin kouluun opiskelemaan unelmieni alaa. Sain uuden asunnon. Multa revittiin ekan kerran irti hammas ja sairastuin myös astmaan. Oon menettänyt monta ystävää, ja saanut myös uusia. Ja paljon, paljon muuta on tapahtunut myös!

Oon ollut tunnetasolla ihan ääripäästä toiseen. Ensin niin äärettömän rakastunut ja sanoinkuvailemattoman onnellinen, ja sitten niin surullinen että olin jo varma etten siitä enää selviä hengissä. Ja kaikki tunteet siltä väliltä on mahtunut tähän vuoteen. Harvinaisen tunteikas vuosi siis takana myös positiivisesti, kun viime vuosina tunteet on rajottunut lähinnä masentuneisuuteen ja suruun. Tällästä elämän pitääkin olla mun mielestä. Olin vähän kyllästynyt jo siihen, ettei mikään tunnu miltään tai jos tuntuu, niin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Ehkä nää suuret surut ja itkut vois jäädä taakse ens vuonna, mut tän saman onnen, ilon ja rakkauden haluan jatkuvan ens vuonnakin!

Mun parhaat elämänohjeet vuoden 2016 kokemuksella on koottuna tähän:

Muistakaa rakastaa ja välittää ihmisistä jotka on teille tärkeitä. Koskaan ei tiedä, millon jonkun läheisen menettää, joten jokainen hetki kannattaa käyttää kuin se ois viimeinen. Muistakaa sanoa se myös ääneen, että joku on teille tärkeä ja rakas. 

Myöntäkää virheenne, kukaan ei oo täydellinen, ja pyytäkää anteeks jos ootte loukannut toista. Antakaa myös anteeks, pitkävihaisuus ei kanna mihinkään.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse antaa anteeks. Jotkut asiat on niin loukkaavia ja pahoja, ettei niitä edes tarvitse pystyä antamaan anteeks. Pitkävihaisuus ei oo hyvä, mut näissä asioissa on parempi vaan jatkaa elämää.

Älkää olko ihmisten kanssa, jotka aiheuttaa vaan pahaa mieltä, jotka ei arvosta teitä tai osaa olla kiitollisia teidän ystävyydestä. Maailmasta löytyy toisenlaisiakin ihmisiä.

Seuratkaa unelmianne, älkääkä välittäkö mitä muut ajattelee. Uskokaa itteenne, vaikka kukaan muu ei uskois. Tavotelkaa suurimpia unelmianne, mikään unelma tai haave ei oo liian suuri toteutettavaks. Tehkää sitä, mikä tekee teidät onnelliseks. 

Vaikka elämässä ei kaikki sujuis suunnitelmien mukaan, niin älkää koskaan luovuttako. Jokainen päivä on uus mahdollisuus, joka päivä voi muuttaa elämänsä suunnan ja saavuttaa onnen. 

Älkää takertuko liikaa menneisyyteen, se ei määrittele kenenkään tulevaisuutta. Tapahtui eilen tai tänään mitä tahansa, huomenna kaikki voi muuttua. Koskaan ei oo liian myöhäistä.

Uskaltakaa olla rohkeita. Toteuttakaa rohkeesti unelmianne, kertokaa rohkeesti että rakastatte, pyytäkää rohkeesti anteeks virheistänne, antakaa myös rohkeesti anteeksi, olkaa rohkeesti omia itsejänne, pyytäkää rohkeasti apua jos ette selviä yksin. 

"rohkeus ei oo sitä ettei pelota vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2017 kaikille ♥

Pikavisiitti Tukholmaan

 Siitä on nyt 2 viikkoa, kun mä lähdin kohti Helsinkiä ja satamaa, mutta ennenkaikkea kohti Tukholmaa. Varasin tän matkan lokakuun lopussa, joten olin kerenny jo odottelemaankin kovasti lähtöä! Olin miettiny lentämisen ja laivan välillä, mut päädyin laivaan, vaikka se onkin hitaampi. Mut siinä säästää monessa muussa asiassa, kuten yksinkertasimmillaan rahassa, mut myös matkustamisessa satamasta pois, sillä lentokentältä keskustaan on hitaampaa, vaikeempaa ja kalliimpaa tulla, kuin satamasta.

Mua kuitenki jännitti tosi paljon laivalla matkustaminen, koska tein sen ekaa kertaa elämässäni ihan yksin! Oon ollu kymmeniä, ellen jopa sata kertaa laivalla, mut en ikinä yksin. Siks tää oli jännää, mut onneks nyt kuitenki on aikasempaa kokemusta laivalla matkustamisesta jonkun kanssa, etten menny samalla myös ekaa kertaa laivalle.

 Mulla oli menomatkalla vaan joku pikkuhytti, koska ajattelin että en mä siellä kuitenkaan oo edes paljon ja siel on tarkotus vaan nukkua. Se oli harvinaisen väärin ajateltu. Laiva lähti 17:30, ja mun tullessa hyttiin noin viideltä, niin siellä hyttinaapurit oli jo täydessä kännissä. Ihan jäätävä meteli, huutaminen, nauru ja oma epävireinen karaoke siellä hytissään. Laiva ei ollu edes lähteny vielä, ja niillä meni jo tosi lujaa. Elättelin toiveita, et ku laiva lähtee ni ne häipyis jonnekkin baariin meukkaamaan. Niin ei käyny. Ne jatko sitä mölyämistä ihan koko ajan, ja kaikki se meteli kuulu mun hyttiin. Yritin mennä nukkumaan jo tosi ajoissa, mut en saanu unta. Tungin kuulokkeet niin syvälle korviin ku pystyin, josko ne vaimentais sitä ääntä. Ei ollu siis mitään musiikkia, koska keskellä merta ei oikein oo kenttää, jolla kuuntelis Spotifyita. En poistunu hytistä kertaakaan ulos sen jälkeen, kun sinne ekan kerrana astuin, Olin siellä siis yksin koko illan, mut ei huvittanu mennä minnekkään ku ne mölyapinat riehu siin käytävällä.

Ne jotka seuraa mua Snapchatissa, sai semmosen snäppitulvan sunnuntaiaamuna, ettei oo mun snäppihistoriassa nähty moista. Nukuin sinä yönä yhteensä ehkä tunnin, ja senkin vaan pätkissä. Joskus kolmen jälkeen luovutin nukkumisen kanssa, ja avauduin mun ärsytyksestä snäppiin. Seiskalta olikin jo aamupala, jonka olin varannu etukäteen Buffetiin. Sillon siis poistuin ekaa kertaa hytistä ulos. Se oli menomatkan paras osa, koska buffet-aamupala on vaan niin hyvää. Olin tosi ärsyyntynyt kylläkin, koska oon sitä aina ellen nuku kunnolla. Ennenku laiva tuli satamaan, kävin vielä Taxfreessä ostamassa vähän tuliaisia Ruotsiin.

Ja sit alko kiehumaan. Ja boikotti Viking Lineä kohtaan lähti vireille. Mulla oli siis stressinaiheena mun SL-kortti, jota käytin viimeks toukokuussa kun lähdin Suomeen hostperheen luota. Mulla ei ollu pienintäkään muistikuvaa kuinka paljon sillä kortilla on ladattuna reskassaa, eli rahaa jota voi käyttää matkustamiseen kaikilla julkisilla Tukholmassa. Sitä voi siis ladata SL:n automaateissa, joita on siellä täällä ympäri Tukholmaa, muttei missään oo listaa/karttaa, että missä ne tarkalleen ottaen sijaitsee. Lisäks myös SL-pisteillä voi ladata sitä, sekä ostaa uusia kortteja. Pressbyråneilla ja 7eleveneillä (kioskeja) pystyy suurimmalla osalla myös lataamaan näitä kortteja.

Mutta kun laiva tulee satamaan, niin mun pitäis samantien lähteä Saltsjöbadeniin, ei oo aikaa ihmetellä missä voin lataa mun SL-kortin. Noh, kerron teille miten hienosti Viikkari tämän asian hoiti.

 Oon aina tykänny enemmän Silja Linen laivoista, ja nytkin ensin katoin niitten matkoja, mut päädyin valitettavasti Viikkariin, koska niitten satama sijaitsee lähempänä Slussenia, josta pääsee hostperheen luo ja nopeasti kaikkialle muuallekkin Tukholmaan. Viking Linen nettisivuilla kerrotaan, että Helsinki-Tukholma väliä risteilevillä laivoilla (Mariella ja Gabriella) myydään Tukholman paikallisliikenteen lippuja. Tarkalleen siellä sanotaan näin:
"Paikallisliikenteen lippuja myydään laivan informaatiopisteessä."
Eli suomeks sanottuna ymmärsin, että laivan infossa myydään paikallisliikenteen lippuja. Mutta kun tossa ei sanota että mitä lippuja tarkalleenottaen siellä myydään, oletin että kaikkia. Ei ois pitäny olettaa. Ja Viikkarin ois pitäny ilmottaa se.

Menin nimittäin sillon sunnuntaiaamuna, ennen satamaan saapumista infopisteeseen kysymään, että "hei, myyttekö te täällä niitä SL:n lippuja?". Sain myöntävän vastauksen, ja ehdin jo innostua. "Eli voi lataa myös reskassaa tähän kortille?". Ensin tää mies ei edes ymmärtänyt sanaa "reskassa", vaan jouduin sen toistamaan. Ja siinä vaiheessa jo tajusin, että tuskinpa pystyy, jos herra ei kyseistä sanaa oo edes kuullut aikasemmin. No selitin siinä vielä suomeks, mikä tää reskassa on, ja vastaus oli sitä luokkaa että "Ei meillä semmosia myydä, ainoostaan kertalippuja ja 24h-lippuja." Vaan kertalippuja ja 24h-lippuja?? Suurin osa ihmisistä käyttää Tukholmassa reskassaa tai sit muita periodbiljettejä, ja tää onneton Viikkari ei myy niitä edes?

En vielä menettänyt täysin toivoani, koska muistin lukeneeni sieltä samaisilta nettisivuilta, että Tukholman satamassa on Viikkarin matkailutoimisto. Siitä kirjotettiin näin:
"Matkailutoimisto Viking Linen Tukholman-terminaalissa
Saat turistineuvojilta tietoa mm. eri nähtävyyksistä, ja he jakavat myös esitteitä ja karttoja. Lisäksi voit ostaa heiltä paikallisliikenteen lippuja, pääsylippuja eri kohteisiin ja kätevän Stockholm Passin.
Avoinna: 1.9.–31.5. pe–su klo 9.30–11.30 ja 1.6.–30.8. joka päivä klo 9.30–11.30. Heinäkuussa 1.–31.7. myös klo 6.30–7.30. Toimisto sijaitsee terminaalin pääsisäänkäynnin yhteydessä 1. kerroksessa. Siellä voi maksaa käteisellä (Ruotsin kruunuilla ja euroilla) sekä useimmilla maksukorteilla (ei kuitenkaan American Expressillä tai Diners Clubilla)."
Tästä ymmärsin, että Tukholman Viikkarin terminaalissa on matkailutoimisto, josta voi ostaa paikallisliikenteen lippuja. Olin jopa varmistanut, että kyseinen pulju on auki tähänkin aikaan vuodesta, eli syyskuun alusta toukokuun loppuun (talvikausi) se on sunnuntaisin auki 9:30-11:30, mikä pitäis olla mulle riittävä, kun laiva saapuu satamaan 10:00. Sijaintikin oli tiedossa, koska eihän sitä voi olla huomaamatta, jos se on pääsisäänkäynnin yhteydessä ykköskerroksessa? Turha luulo tämäkin.

No siinä infopisteellä kysyin sitte vielä samaiselta nuorelta mieheltä, että "No entäs se sataman matkailutoimisto, voiko siellä ladata reskassaa?". Vähän päätään pudistellen hän vastas, että "En oikein usko." Tiiätte semmosen vittuuntuneena väkisin väännetyn hymyn? Sellasen väänsin mun naamalle ja kiitin ennenku lähdin hyttiin. Vielä viimenen oljenkorsi oli käytössä, mut sen olemassaolo selviäis vasta siellä satamassa. Nimittäin olin lukenu, että siellä satamarakennuksen ulkopuolella, jossain ulko-ovien läheisyydessä olis SL:n automaatti, jossa pystyy lataamaan reskassaa. Siinä vaiheessa vaan hengittelin syvään ja toivoin, että tää asia ratkeaa jotenkin.

 Laivan saapuessa satamaan, olin ensimmäisten joukossa siinä odottamassa, että ovet aukeaa. Ryntäsin heti etsimään sitä hiton automaattia sieltä jostain terminaalin ulkopuolelta. Pieni epätoivo iski siinä vaiheessa, kun sitä ei näkynyt yhtään missään. Ajattelin, et ehkä se on siirretty sisälle? Menin siitä pääsisäänkäynnistä sisään, ja kävelin sen aulan päätyyn asti, muttei SL:n automaatin automaattia yhtään missään. Ei muuten näkynyt sitä matkatoimistoakaan, vaikka sen piti siellä olla. Kysyin yhdeltä naiseltakin, joka istu siinä, että tietäiskö hän siitä automaatin sijainnista. Ei tienny, mut suositteli menemään kysymään sieltä lippuluukuilta.

Menin sinne ainoalle luukulle, joka oli auki. Siellä istu nuori mies, jolta kysyin ruotsiks, että "onko teillä täällä jossain se SL:n automaatti?". Ei kuulemma ole, mutta voin kävellä Slussenille lataamaan kortin, siellä on niitä automaatteja useampikin. "Oisko jossain lähempänä mahdollista ladata ku oon menossa ihan päinvastaseen suuntaan tästä?". Sit hän pyytää mua odottamaan hetken, ja tulostaa jonkun paperin. Se lentää roskiin, mut sit seuraava paperi, jonka se tulostaa, muistuttaa mun silmään karttaa. Mies alkaa selittämään, että 7eleveneillä voi ladata kortteja, ja siihen Google Mapsin karttaan oli merkattu kaikki Södermalmilla sijaitsevat 7eleven-kioskit. Sit se alkaa opastamaan, että "kävelet vaan tosta tonne ja sit tonne ja sit ootki jo siellä." Otan sen kartan ja kiitän häntäkin, ja lähen ulos.

Vielä terminaalin piha-alueen puolella päätin, että en lähe sinne Södermalmille ettimään sitä kioskia, koska siihen menee aikaa ku kävelen ensin sinne ja sit pitää kävellä takas terminaalille. Nopeempaa on kävellä vaan sinne Slussenille 1,5km ja sieltä sentään pääsee suoraan Saltsjöbadeniin, ilman et tarvii kävellä enää minnekkään takaspäin. Tietenki tässä vaiheessa suurin ihmismassa oli jo vyörynyt ulos laivasta, ja tää kävelytie välillä satama-Slussen, oli ihan täynnä ihmisiä. Koska molemmin puolin on kaiteet, siinä ei hirveesti pääse ohittamaankaan. Siellä vyöryn niitten satojen ihmisten ympäröimänä etanavauhtia Slussenille, ja ku vihdoin ja viimein oon siellä, ni pääsen siihe saakelin automaatille lataamaan kortin. Ja se ois voinu hoitua myös laivan infossa, tai siellä sataman matkailutoimistossa, tai edes viimeistään siellä terminaalin ulkopuolella sijaitsevalla automaatilla. Kaiken huipuks mun kortilla olikin sen verran reskassaa, et olisin kyllä päässyt Saltikseen asti ja takasinki, joten perjaatteessa kaikki tää säätö oli täysin turhaa, mut en voinu tietää, et siel oliki niin paljon rahaa...

Vaikka mua vitutti niin paljon kaikki toi säätäminen sen matkakortin kanssa, nii silti olin onnellinen, että oon ylipäätään Tukholmassa. Ja siinä vaiheessa, ku istahdin viimein vanhaan tuttuun Saltsjöbanaan mun vakiopaikalle, niin se stressi unohtu. Tuntu että oon matkalla kotiin. Pieni jännitys alko kasvamaan, ku hyppäsin ulos Saltsjöbanasta ja kävelin kohti hostperheen taloa. Pihalla odotti riiviökoira, joka tunnisti mut jo tien toiselta puolelta asti! Tervehdittiin portilla sen kanssa, ja kävelin pihan läpi ovelle, jossa ensin koputin, mut sitten avasin vaan oven ite astuen eteiseen. Oli ihan superjännää, kun ne lapset ei tienneet yhtään, että mä oon tulossa! Se oli niille siis täys yllätys, koska oltiin hostäidin kanssa niin sovittu. Kaksoset oli ihan aluks vähän ujoja, tai ehkä jopa hämmentyneitä ku ne näki mut. Oikeestaan myös tytöt näytti siltä ku oisivat nähneet kummituksen. Tytöt tuli heti halaamaan, ja pojat melkein heti perään. Hostäitiä halasin ihan ensin, ja se toivotti mut tervetulleeks takaisin. Hostisä tuli yläkerrasta halaamaan ja sanoi että kiva nähdä.

Pojat esitteli niitten laulavia ja tanssivia joulupukki-leluja, jotka näin kyllä jo viime joulunakin, mut ehkä ne ei muistanu että oon nähnyt ne jo. Hostisä kyseli miten matka meni ja hostäiti kyseli muuten kuulumisia samalla kun lämmitti glögiä. Sitte mentiin isompaan olohuoneeseen fikalle, ja juteltiin kaikesta. Hostisän piti kylläkin lähteä siitä johonkin vanhojen suksien ja luistimien kierräyspäivään koululle, missä lapsille pieneks jääneet varusteet pysty myymään ja ostamaan tilalle jollekkin toiselle pieneks jääneet. Lapset lähti yläkertaan tekemään yllätystä mulle, ja sieltä ne yks kerrallaan tuli tuomaan mulle piirrustuksia, paperista taiteltuja rasioita, kissanleluja mitkä ne oli tehny paperista ja kaikenlaista mitä ne siinä askarteli. Se oli niin sulosta. Sillä aikaa juteltiin hostäidin kanssa Islasta ja niitten koirasta Ellasta, ku ne on samanrotuisia siis. Sit päätettiin tehdä lettuja lounaaks. Hassua kun aikasemmin jos ne puhu että tehdään "pannkakor", niin mietin pannukakkua, koska noh se vaan kuulostaa enemmän pannukakulta kuin letulta. Mut ruotsalaiset sanoo lettuja pannkakor, ja ihan se meiän pannukakku mikä tehdään uunissa, on ugnspannkaka. Nyt se vaan tuli automaattisesti että "tehdään lettuja!".

Tytöt oli aika paljon keskenään, et mua harmitti ku en niin paljon ehtinyt olemaan niitten kanssa. Mut S oli ihan ennallaan, siinä lettujen tekoa alottaessa se tuli pyytämään mua leikkimään sen kanssa. Eka vähän vastustelin, koska halusin olla kaikkien kanssa, ku kerran tulin käymään siellä. Mut se oli niin hellyyttävä, joten lähin sen kanssa yläkertaan, kun muut jäi alas. Ei me varsinaisesti mitään leikitty, mut autoin sitä kirjottamaan pari lausetta luettelemalla niitä kirjaimia, ja sitte vähän järjesteltiin hänen pyynnöstä sen ja L:n huonetta. Sillon mun lähtiessä toukokuussa takas Suomeen, itkin siinä hyvästellessä portilla, ni nyt meinas tulla itku, kun S sano että "mä muistan ku sä itkit niin paljon kun sä lähdit". Ja vastasin sille, että "ja mä muistan miten sä sanoit, ettei mun tarvii olla surullinen." Sitte L tuli sinne myös ja luin sen kirjottamaa tarinaa vihkosta. 5-vuotiaan harakanvarpaita, jokaisessa sanassa joku kirjotusvirhe ja sit pitäis jotenki ymmärtää mitä siinä lukee, ku se halus että luen sen ääneen. "Etkö sä muka osaa lukea? Siinä lukee näin!" Ja sit se korjaili koko ajan jos sanoin väärin, mut olin tosi yllättyny, miten taitavasti se on oppinu kirjottamaan puolessa vuodessa!! Toukokuussa se osas kirjottaa justjust oman nimensä, nyt jo kokonaisen loogisen tarinan! F tuli myös esittelmään sen ite ostamaa kirjaa, jossa oli sisällä 2000 jouluaiheista tarraa. Menin F:n huoneeseen ja se esitteli sen askartelemia juttuja, mut S tuli koko ajan siihen roikkumaan "Tuutsä jo Sini? Tuu jo! Tuutsä nyt? Entä nyt?"-tyylillä. Vastasin koko ajan että "kohta, odota hetki, ihan pian tuun".

Sitte syötiin lettuja, ja K oli tehny banaanivadelma-sosetta lettujen päälle. Pojat halus että istun ruokapöydässä niitten välissä. Ainoostaan hostisä puuttu joukosta, mut juteltiin kaikenlaista. Pojat kysy hostäidiltä, että "voidaanko me mennä Sinin kanssa naimisiin?". Saatiin hyvät naurut, mut jotenki tostakin huomas et ne tykkää musta edelleen tosi paljon, eikä ne oo mua unohtanu. L myös sano jossain vaiheessa, et "kaikki muut tytöt on ihan tyhmiä paitsi Sini". Mut koska tää sunnuntai sattu olemaan ensimmäinen adventtisunnuntai, niin näillä on tapana mennä lasten adventtikirkkoon sillon. Kirkko oli 16-17, ja ne pyys mua mukaan sinne, mut koska olin sopinu että nään Juliaa viiden jälkeen, ni oisin joutunu lähtemään sieltä kirkosta puolen tunnin jälkeen kesken pois, et oisin ehtiny junaan. Hostäiti sitten ehdotti, että voin jäädä koiran kanssa siks aikaa kotiin, ja lähtee sitte junalle ku pitää. Koska muuten oisin joutunu odottamaan ulkona junaa. Siinä kun ne teki lähtöä, niin S kysy multa, että "Tuutsä huomenna uudestaan?". Valitettavasti jouduin sanomaan, että en ihan huomenna vielä. Sitte L kysy "No entä ylihuomenna?". Siihen vastasin, että tuun mahdollisimman pian, mutten vielä ylihuomenna. Ne lähti kirkkoon, mä jäin koiran kanssa kotiin kahestaan. Kaikki oli ihan niinku ennenki. Musta tuntu, ku oisin vaa ollu pienen hetken poissa, tyyliin käyny kaupassa. Siinä alussa ennen ku juotiin glögiä, hostäiti kysy miltä tuntuu olla täällä taas, ja vastasin että "Tuntu ihan ku oisin tullu kotiin." Ja se vastas, että "Hyvä, niin sen pitääkin olla". ♥

Luulin että laivalle lähtö maanantaina olis vaikeeta, mut vielä vaikeemmaks osottautu lähteminen tosta talosta. Oli ihan sydäntäsärkevää ajatella, että kohta mä taas lähen ja en tiiä koska pääsen takas. Jätin perheelle joulukortit ja -lahjat pöydälle yllätykseks odottamaan, kun en ehtinyt niitä antaa ennenku ne lähti. Halailin koiran kanssa ja kävin kurkkaamassa myös mun vanhaa huonetta. Pyykkihuoneessa pesukone oli pyörinyt loppuun, ja meinasin jo alkaa ripustamaan pyykkejä narulle vanhaan tapaan, mut ei ollu siihen kuitenkaan aikaa. Puin ulkovaatteet päälle, ja koira teki saman ku keväälläkin. Se nous puoleenväliin rappusia ja jäi pikkuikkunalle odottamaan. Sanoin sille heipat, ja painoin oven perässä kiinni. Vilkutin koiralle pihalta, kun se aina kattoo sieltä ikkunasta ku joku lähtee. Juna lähti 16:44. Junassa oli haikeeta, vaikka tiesin etten oo vielä kuitenkaan Suomeen lähössä. Slussenilla näin Julian ja mentiin tunnelbanalla keskustaan, jossa pyörittiin hetki kaupoissa. Käveltiin myös Gamla Staniin päin ihastellen jouluvaloja. Oli hauska nähdä Juliaa, vaikkei oltu puoleen vuoteen nähtykkään, niin juttu luisti ihan ku ennenkin!

Kesken Hemköpissä shoppailun mun piti kiirehtiä Central Stationille, jotta ehtisin junaan. Ehin siihen kyllä ihan hyvin lopulta, ja matka mun kummien luo alkoi. Se junamatka meni ihan supernopeesti, ja pian olinki perillä. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli 8 illalla. Katottiin Sorjonen, vaikka olinki jo nähny sen jakson. Söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Olinki todella väsyny, kiitos sen ihanan laivayön, ku en nukkunu juuri ollenkaan, ja sit vielä tämmönen pitkä ja tunteidentäyteinen päivä takana, ni nukahdin ku tukki. Aamulla kummitäti tuli koputtelemaan puol 10 ovelle, että nukunko mä vielä. Olin sillon vielä ihan täydessä unessa, mut onneks se herätti, etten nukkunu koko päivää! Söin aamupalaa ja sit lähettiin kummitädin kanssa Mall of Scandinaviaan shoppailemaan. Viis ensimmäistä tän postauksen kuvista (2½ kollaasia) onkin sieltä, koska siel on ihan tajuttoman upeet jouluvalot ja muutkin koristeet! Kaikki sieltä ostetut jutut löytyi Lagerhausista, mut niistä ette saa vielä kuvia. Lopuks käytiin vielä MAXissa syömässä, söin mun perusaterian siellä, eli lasten kananuggetit, ranskalaiset ja kinuskipehmiksen. Sit käytiin hakemassa mun matkalaukku kummitädin autosta, ja sanottiin heipat, koska mä lähdin juna-asemalle ja kummitäti kotiin.

Ku pääsin Tukholman keskustaan sillon maanantaina, mul oli jotain pari tuntia aikaa hengailla, ennenku piti lähteä kohti satamaa. Pyörinkin siellä lopulta vaan yksikseni, en käynyt ku muutamassa kaupassa, en ostanut niistä mitään. Kattelin vaan ympärilleni, muistelin mitä kaikkea missäkin kadunkulmassa on tapahtunut, nautin siitä positiivisesta tunnelmasta mitä siellä kaduilla on, ja ennenkaikkea olin vaan samaan aikaan niin tajuttoman onnellinen, mut myös tosi surullinen. Onni tuli siitä, että mä oon Tukholmassa. Oon kotona. Mul on hyvä olla siellä. Ja suru sekotti pakkaa, koska tiesin että muutaman tunnin päästä oon jo laivassa kohti Suomea.

Yritin miettiä loogisesti, mistä mun kannattaa kävellä ja mitä reittiä, että ehdin käymään mahdollisimman monessa paikassa ja näkemään kaiken mitä haluan. Siinä vaiheessa, kun piti alkaa hivuttautumaan kohti T-Centralenia, ni tein sen erittäin pitkän kaavan kautta ja niin hitaasti ku mahdollista. Tunnelbana-laiturillakin seistessä skippasin ihan tarkotuksella muutaman tunnelbanan, jotka pysähty siihen nenän eteen, mut halusin vaan vitkutella pois lähtemistä... Ku lopulta olin hypänny sataman pysäkillä ulos bussista, ni tuijotin vaan sitä laivaa mikä odottaa matkustajia kyytiin. "Onks pakko jos ei halua?"-kysymys päti tähän tilanteeseen täydellisesti. Onko oikeesti pakko lähteä takas Suomeen, jos ei halua? Sain itteni kuitenki ylipuhuttua, vedin viimeset hengenvedot ruotsalaista ilmaa, ja menin tekemään lähtöselvityksen, kävelin sitä tunnelikäytävää pitkin laivaan. Hyttiä piti hetken aikaa ettiä, mut tällä kertaa se oliki jotain ihan muuta ku odotin. Se näkyy tossa viimesessä kollaasissa. Menomatkan hytti oli semmonen perusmurju, missä oli yks kerrossänky ja sisustukseltaan aika kulunut ja vaatimaton. Mut tää paluumatkan hytti oliki melkein jotain luksusta, parisänky, tommonen lautalattian näkönen kokolattiamatto, tunnelmavalaistus, hieno vessa...! Mut en todellakaan valittanut, ja vaikka nyt olikin hienompi hytti, ni kävin illalla myös hytin ulkopuolella Taxfree-kaupassa, etten lukittautunu sinne koko illaks. Vaikkakin ennen laivan lähtöä kerkesin istumaan hetken sängyllä, ja itkuhan siinä tuli. Oisin vaan halunnut jäädä Ruotsiin... Ihaninta oli myös se, että siinä oli rauhallinen käytävä, hiljaset hyttinaapurit ja ennenkaikkea rauha nukkua. Tällä kertaa ei tarvinnu tunkea pyyhettä ovenrakoon vaimentamaan ääniä, eikä tunkea kuulokkeita niin syvälle korviin ku mahdollista, tuloksena noin tunti unta koko yönä. Nyt nukuin loistavasti koko yön. Tiistaiaamulle en ollu varannu aamupala-buffettia, joten kävin vaan kahvilassa syömässä sämpylän ja smoothien.

Helsnkiin saapuessa menin spåralla keskustaan, kiertelin kaupoissa ja ostinkin pari juttua. Bussi Lahteen lähti kuitenki vasta 12:00, ku laiva saapu satamaan 10:10, joten siin oli aikaa hengailla Helsingissä. Puolentoista tunnin bussimatka meni nopeesti, ja ennenku huomasinkaan ni Snapchatin kaupunkifiltterit oli vaihtunu Stockholmista Lahteen.

Tää postaus oli ihan tekstihirviö, niin paljon asiaa ja niin vähän kuvia väleissä. En käyttäny siellä ollenkaan kameraa, joten nää on kaikki puhelinkuvia. Halusin tulla tän kaiken jakamaan teille, koska mulla oli ihan TÄYDELLINEN matka Ruotsiin. Ainut mikä ois voinut tehdä siitä tätäkin paremman, niin se että oisin voinut olla kauemmin siellä (tai jopa jäädä pysyvästi...). Tää syksy on ollu tosi kamalaa aikaa mulle, oon ollu erittäin stressaantunut ja välillä miettinyt, että miten mä selviän tästä kaikesta... Tää kaks päivää Ruotissa (+2 laivapäivää) oli vaan täydellinen piristys, ja just se mitä tarvitsin, että jaksan edes jouluun asti. En vaan voi tarpeeks hehkuttaa sitä, miten onnelliseks Ruotsi saa mut. Rakastan olla siellä, niin käymässä ku asumassakin, ja se on vaan mun koti. Mun sydän kuuluu sinne. En oo missään muualla niin onnellinen kuin siellä. Vaikka toi Viking Linen sähläys ärsyttikin sillon sunnuntaina, ni se ei onnistunu pilaamaan mun matkaa. Mut tietävätpähän ainakin, että niillä on nyt yks asiakas vähemmän. Mä en niihin paatteihin astu enää, ellei oo pakko. Aion lähettää sinne vähän asiakaspalautetta, kunhan keksin että mihin osotteeseen. Ku terminaalipalveluiden palaute terminaalipäällikölle, laivan palveluiden palaute eri osotteeseen kuin maissa olevan palvelun palaute. Mut yhtä kaikki, tää palaute koskee jokaista niistä. Mut asia hoituu kyllä.

Jottei tästä kilometripostauksesta tulis kuitenkaan tätä pitempää, niin lopetan tähän. Tiivistettynä: oli ihana matka, ja haluan pian takasin. Edellisessä joulukalenterin luukkupostauksessa mainitsin, että olis luvassa kuulumispostausta, jossa on syvällisempääkin pohdintaa parista asiasta, mut en nyt edes päässyt sinne asti, kun tästä itse matkapostauksesta tulikin näin pitkä. Mut palataan niihin muihin kuulumisiin yms ens postauksessa! ♥

Blogitiimi - Christmas edition

 Joulukuun yhteispostauksessa päätettiin Blogitiimin kanssa vaihtaa lahjoja! Jenny arpoi jokaiselle parin, kelle sitten piti lähettää lahja. Mut se jolle sä lähetät lahjan, ei oo sama henkilö jolta sä saat lahjan. Tähän oli hyvin aikaa valmistautua ja miettiä lahjaa. Mulla oli "vähän" vaikeuksia sen lahjan keksimisessä, ja onneks sain mun kaverilta vähän apua, niin sain sen lahjan ajoissa postiin Kristalle.

Jo viikko sitten perjantaina mä sain mun paketin Jennalta. Ihmettelin, kun postiluukusta kolahti joku isompi kirje, vaikkei mulle yleensä edes tuu postia (paitsi laskuja...), ellen oo tilannu ebaysta jotain. Mut tajusin kyllä nopeesti, että mikä paketti sieltä tulikaan!

Kirjekuoresta paljastu Jennan tekemä kortti ja lila pussi. Päättelin sen olevan Glitterin yllätyspussi, ja oikeessa olin. Tää oli itseasiassa ensimmäinen kerta ikinä, kun avasin ite tollasen yllätyspussin! Kaverit on joskus ostanut/saanut sellasia, ja oon nähny niitten sisältöä, mut tää oli tosiaan eka kerta ku ite sain sellasen. Niistä ei ikinä tiedä mitä siellä on sisällä, mut sehän se tarkotuskin on, olla yllätys! Henkilökohtasesti oon aina vähän epäilly näitä yllätyspusseja, mut mennään kattomaan mitä sieltä sitten paljastui!

Pussissa oli Snoopy-korvakorut, Snoopy-ystävyysrannekorut ja Snoopy-ystävyyskaulakorut, jotka ei varsinaisesti ihan mun tyyliä kyllä enää 21-vuotiaana oo :D Sitten siellä oli tommonen höyhenjuttu, mietin eka että onks se choker vai hiuspanta, mut päädyin jälkimmäiseen. Viimenen koru pussissa oli rannekoru, jossa oli toisessa kerroksessa helmiä ja toisessa mustia "timantteja". Sen saa helposti ranteeseen ja pois, kun vaan venyttää sen auki tosta saumakohdasta.

Yllätyspussi ajoi asiansa, se kyllä yllätti. Ei ehkä kauheen positiivisesti, koska noi Snoopy-jutut on perjaatteessa tehty lapsille, taino voihan niitä toki aikuisetkin käyttää, mut mä jätän ehkä ite välistä. Ja sitten ku niitä Snoopy-koruja oli kolme, taino perjaatteessa tuplasti. Ja jos pussissa on 5 juttua, joista kolme on jo noita Snoopy-koruja, ni mietin että siinä vaiheessa ne Glitterin myyjät, jotka pakkaa noita pussukoita, vois kirjottaa siihen jotain "lapsille" tms. Mut ei se mitään, eihän noista yllätyspusseista koskaan tiedä!

Kiitos tästä paketista Jennalle, mun lähettämän lahjan voitte käydä kurkkaamassa Kristan blogista! Tässä vielä kaikkien Blogitiimiläisten blogit:

Jenny // Jenna // Krista // Anniina // Heli // Jonna

Koiran villapaita heijastinlangasta

 Mulla on aina ollut käsitys, että vaan karvattomat tai pikkukoirat tarvii talvisin takkia tai jotain lämmikettä päälleen. Isla on kyllä pääosin ihan karvallinen koira, mut mahassa sillä on tosi vähän karvaa ja se vähäkin on tosi ohutta. Ollaan ostettu Islalle kaupasta "toppatakki" ja sillä on myös heijastinliivi, mutta oon haaveillu tässä varmaan kuukauden, että neuloisin Islalle villapaidan! Ja nimenomaan heijastinlangasta. Kävin täydentämässä mun heijastinlanka-varastoa muutama viikko sitten, kun oli enää kaks jämäkerää jäljellä. Tätä Novitan heijastinlankaa on mustana, valkoisena, pinkkinä, sinisenä ja joskus ainakin ollut myös harmaana, koska mulla on tätä harmaanakin. Myös muun merkkisiä heijastinlankoja on, mut tykkään tästä Novitan langasta, kun se on niin paksua. Yks 50g kerä maksaa noin 3-4€.

Ongelmana tässä villapaita-projektissa oli se, ettei missään oo ohjetta tähän! Toki 7 Veljestä -langasta tehtyihin koiran villapaitoihin löytyy useitakin ohjeita, mut tää Heijastus-lanka on niin paljon paksumpaa, ettei niistä ohjeista oo mitään iloa. Mun neulomistausta ei oo mitenkään kovin mainitsemisen arvoinen, oon tehny lähinnä lapasia, villasukkia, pipoja ja kaulahuiveja, ja kaikki tismalleen valmiin ohjeen mukaan. Tää operaatio "keksi-itse-ohje" tuntu vähän kauhistuttavalta, mut päätin että meni miten meni, ni mä yritän.

Nyt aattelin jakaa teillekin tän ohjeen, koska miksei? Vaikka mun blogi ei mitenkään neuleohjeita pursua (tää taitaa olla ensimmäinen laatuaan), niin tää voi auttaa jotain joka ettii paksummasta langasta tehtyä koiran villapaidan ohjetta. Täytyy viel sanoa, että mä en tosiaan oo mikään ammattilainen tässä neulomisessa, tää ohje on aikalailla vaan maalaisjärjellä keksitty. Tietenki netissä on kuvia erilaisista koiran neuleista, niin niistä saa vähän esimerkkiä minkä mallinen tän kannattais olla, mut tosiaan kaikki silmukoiden määrät ja kavennukset piti ite soveltaa. Kirjotan tän ohjeen hyvin selkokielisesti, että jokainen tajuaa! Koska muistan itekki ku en osannu kaikkia neulekielen lyhenteitä, mitä jokainen ohje pursuaa, niin niistä ei sitten tajua yhtään mitään.

Tää kuva on niin hauska :D Yritin saada ton villapaidan ala-osasta kuvaa kun se on Islan päällä, ja tää oli ainoo vaihtoehto miten sain onnistumaan sen! 

 Mulla oli yhteensä tähän varattuna 4 mustaa kerää, 3 valkosta, 1½ pinkkiä ja sit ihan vähän harmaata. Yks musta ja yks valkonen siis jäi yli.

 Tässä vyötteessä sanotaan, että 9 silmukkaa leveyssuunnassa olis 10cm, ja 13 kerrosta olis korkeussuunnassa 10cm. Mulla tää ei pitäny ollenkaan paikkaansa, koska käytin erikokosia puikkoja. Mulla siis 10 silmukkaa on 10cm, ja 16 kerrosta 10cm. Tossa suositellaan puikkoja koossa 10, mut mä oon ennenki käyttäny tähän lankaan koon 6 puikkoja. Mun käsiala on tosi vaihtelevaa, välillä teen niin tiukkaa et puikot kitisee ja välillä niin löysää et silmukat putoilee jatkuvasti. Haluun kuitenki että se neule on tiheetä, eikä harvaa tai löysää, joten oon todennu noi 6-puikot parhaimmaks omalle käsialalle tän langan kanssa.

Kuten sanottu, ni käytän 6-koon puikkoja tälle langalle. Noi 20cm sukkapuikot on kuitenki aika lyhyet, ja pidemmissä puikoissa on se tappi siellä päässä, mut koska tähän tarvii aika paljon silmukoita, niin mulla oli kaks paketillista näitä puikkoja. Enimmillään oli 7 puikkoo yhtäaikaa käytössä.

Mun on helppo antaa tää tismalleen sama ohje teille, minkä kokosen tein Islalle. Mut koska kaikki koirat ei oo samankokosia, niin todennäkösesti jokainen joutuu vähän soveltamaan. Mutta koska niin mäkin jouduin, kun keksin tätä ohjetta, niin kerron teille miten päädyin mihinkin silmukkamäärään Islan villapaidassa, niin voitte samalla systeemillä tehdä tästä omalle koiralle sopivan.

Ihan aluks pitää mitata koiran etujalan takaa, selän yli toisen etujalan taakse oleva mitta. Islalla se oli 50cm. Sitten pitää luoda niin monta silmukkaa, että neuleen leveys on sama kuin toi mitta. Islan neuleeseen tuli 60 silmukkaa. Ja jaoin sen 5:lle puikolle, jokaiselle 12 silmukkaa.

Villapaita tehdään hännästä niskaa kohti. Ja ensin tosiaan tehdään selkäkappale, sitten mahaosa erikseen, jotka lopuks yhdistetään kauluksella. Mä alotin harmaalla langalla, koska sitä oli niin vähän jäljellä, että se riitti just tähän yhteen raitaan. Tein 2 silmukkaa oikein ja 2 nurin, 2o, 2n... Kun ensimmäinen kerros on tehty, eli kaikki 5 puikkoa, niin ei voi yhdistää niitä suljetuks neuleeks, vaan pitää kääntää työ ja tehdä takasinpäin uus kerros. Eli edestakasin päädystä päätyyn, kunnes on 5 kerrosta tätä joustinneuletta.

Mä tein tästä raidallisen, niin tässä vaiheessa piti vaihtaa väriä. Tän voi tehdä yksvärisenäkin, mut mun mielestä on jopa helpompaa kun on tasasia raitoja, niin pysyy helpommin kärryillä kerroksissa! Mun tyyli langanvaihdolle on lähinnä vaan sellanen, että yksinkertasesti vaihdan langan. Jätän vanhan roikkumaan siihen ja otan toisen värin tilalle, tietenkin niin, että uuteen lankaan jää ylimäärästä roikkumaan myös. Joskus mulla oli tapana solmia ne, mut siitä nyt sitte jää aina semmonen ikävä möykky siihen vaihtokohtaan.

Jatkoin siis mustalla langalla. Koska tää ei oo suljettu neule, niin pitää edelleen mennä edestakasin päädystä päätyyn. Mut halusin että tää on silti sileää neuletta, niin sillon pitää joka toinen kerros tehdä pelkkää oikeeta ja joka toinen kerros pelkkää nurjaa neuletta. Sillon toisesta puolesta tulee täysin silee, ja toinen puoli on nurja puoli. Tätä jatkoin mustalla 6 kerroksen verran. Eli 1 kerros oikein, 1 nurin, oikein, nurin, oikein ja nurin. 6 kerroksesta tuli n. 4cm neuletta.

Sitten vaihdoin valkoseen lankaan samalla systeemillä, mut en katkase mustaa lankaa, vaan jätän sen odottamaan siihen seuraavan mustan raidan vuoroa. Valkosella sama juttu, 6 kerrosta, joista jokatoinen oikein ja jokatoinen nurin. Tätä jatkoin, kunnes oli 3 mustaa raitaa ja 2 valkosta raitaa.

Kolmannelle valkoselle raidalle halusin Islan nimen. Ja sen jälkeen vielä sydämen. Tekstin ja sydämen väliin halusin yhen tyhjän mustan raidan.

 Eli Islan nimi piti ensin suunnitella ruutupaperille. Onneks Isla oli helppo nimi tämmöseen, mut jos koiralla sattuu olemaan pitkä ja vaikeempia kirjaimia sisältävä nimi, ni sit voi olla jo melkein helpompaa olla laittamatta sitä nimeä. Yhdessä raidassa on 6 kerrosta, joten kirjaimet piti sovittaa kuuden ruudun korkuisiksi. Yhdelle puikolle (12s) ei ihan mahtunut koko nimi, koska tarvittis leveydeks 13 ruutua (silmukkaa), mutta A:n toinen sivu siirty eri puikolle. Sininen viiva on siis puikkojen raja, missä kohtaa vaihtuu puikko. Ja oranssit viivat kertoo missä kohtaa vaihtuu raidan väri.

Selitän tähän miten tein Islan nimen, mutta tää ei tietenkään päde mihinkään muuhun nimeen, jonka siihen kirjottaa. Kun kolmas valkoinen raita alkaa, ensimmäisen puikon voi tehdä oikein-neuletta ihan normaalisti. Toisella puikolla muut silmukat voi neuloa normaalisti valkosella, paitsi viimenen eli 24. silmukka (kerroksen alusta laskien) neulotaan pinkillä langalla. Siitä tulee siis A-kirjaimen alin kulma. Sit vaihtuu puikko ja ton kuvassa olevan alimmaisen nuolen mukaan mennään oikeelta vasemmalle, eli sit neulotaan yks silmukka valkosella, ja taas yks pinkillä. 1 valkonen, 3 pinkkiä, 1 valkonen, 3 pinkkiä, 1 valkonen ja 1 pinkki. Sit kolmas puikko on valmis, ja sen kerroksen kaks viimestä puikkoa voi tehdä normaalisti valkosella. Työ käännetään, ja kaks ekaa puikkoa normaalisti nurin-neuletta (koska ollaan nurjalla puolella). Nurin neuloessa langanvaihdot pitää tehdä nurjalla puolella, ettei niitä langankiertoja jää etupuolelle näkyviin. Jos jatkuvasti pitää vaihdella lankaa, niinku esim tässä nimessä, se toinen lanka helposti unohtuu työn etupuolelle ja sit se jää rumasti näkyviin väärään kohtaan ja "pilaa" kuvion. Ja pitää aina miettiä, kummasta suunnasta tulee, joten nuolien piirtäminen mallikuvaan ei oo ollenkaan huonompi ajatus, ettei tuu mitään peilikuvaa siitä kuviosta.

 Halusin jättää yhden mustan raidan väliin, ennenku alotan tekemään sydäntä. En myöskään halunnu, että sydämen alareuna on valkosen raidan ensimmäisellä kerroksella, vaan vasta toisella. Samanlailla ku selitin ton nimen tekemistä, niin sydän tehdään samalla tyylillä. Riippuu kummasta suunnasta tulee (oikea vai nurja puoli), ja etenee kuviossa nuolen mukaan kerros kerrallaan. Nurin neuloessa tosiaan langanvaihdot kannattaa tehdä nurjalla puolella, että kuviosta tulee siistimpi, eikä siellä oo keskellä väärän värisiä "silmukoita", eli langankiertoja.

Nyt jos olisin viisaampi, niin nostaisin tota sydämen alotusta yhdellä kerroksella ylöspäin, niin että se alkais valkosen raidan 3. kerroksella. Ihan vaan siks, että nyt ton sydämen "kuopassa" on yks musta silmukka, koska se on vielä mustaa raitaa... Omaan silmään se näyttää hassulta, mut se kuuluu siihen jos ton sydämen on alottanut tosta kohtaa. Kun sydämen ylin rivi on valmis, niin vielä pitää tehdä 4 valkoista kerrosta. Ja sen jälkeen viimenen musta raita, eli 6 kerrosta (1 kerros oikein, 1 nurin...).

Ja siis tätä selkäkappaletta tehdää niin kauan, kunnes se on yhtä pitkä kuin koiran selkä. Mä mittasin Islalta vähän hännän yläpuolelta niskan alkuun olevan pituuden (50cm), ja siihen tuli 11 mustavalkoraitaa ja harmaa joustinneule-raita.

Selkäkappaletta ei kuitenkaan päätellä, vaan ne silmukat jätetään puikoille odottamaan. Sitten otetaan 2 tyhjää puikkoa, ja mustaa lankaa mahakappaletta varten. Siks mustaa, koska valkonen mahakappale vois olla hyvin äkkiä entinen valkonen... Nyt koiralta pitäis mitata mahan pituus. Tietenkään ihan koko mahaa ei voi peittää villapaidalla, muuten koira ei voi tehdä tarpeitaan (tai sitten tää on kokovartalo-vaippa...). Islalla alotin mittauksen suunnilleen takajalkojen etuosan kohdalta ja vedin mittanauhan kaulan alaosaan asti, ajatuksella että mahakappaleen jatkoks tulee vielä kaulus, joten mahakappaleen ei tarvii olla täyspitkä ylös asti. Islalla mahakappaleen pituudeks tuli 35cm.

Sen leveyden mittasin etujalkojen välistä, jolloin sain 10cm. Mut koska koiria on niin eri mallisia vartaloiltaan, niin kannattaa varmistaa, että tää selkäkappale ylettää reunoiltaan mahakappaleeseen molemmin puolin. Islalla selkäkappale oli melko leveä, joten mahan kohdalta se yletti hyvin mahakappaleeseen. Jos tuntuu, että se ei yletä, niin mahakappaleesta voi tehdä alussa vähän leveämmän ja kaventaa sitä etujalkoja kohden.

Loin mahakappaletta varten yhdelle puikolle 14 silmukkaa. Parillinen määrä on kätevä, niin pääsee helpommalla. Tein 1 silmukka oikein, 1 silmukka nurin. Eli 1o,1n edestakaisin, päädystä päätyyn. Sit aina käännetään neule ja tehdään takasin päin. Mahakappaleen on hyvä olla joustinneuletta, että se venyy, ja se helpottaa villapaidan pukemistakin huomattavasti!

Kun mahakappale on sopivan pitunen just sun koiralle, niin on aika alottaa kaulus! Mä halusin kauluksesta pinkin, joten sekä maha- että selkäkappaleen mustat langat voi katkasta (jättäen kuitenki tarpeeks ylimäärästä roikkumaan, että sen voi päätellä!), koska lopputyössä käytettään vaan pinkkiä lankaa.

Nyt sulla pitäis olla siinä 6 puikkoa. Mulla oli puikoilla 12+12+12+12+12+14 silmukkaa, eli yhteensä 74. Alotin tän kauluksen sen mahakappale-puikon alusta, eli se on puikko numero 1. Neuloin pinkillä langalla 1 silmukka oikein, 1 silmukka nurin. Ensimmäinen kierros pelkästään 1o,1n ilman mitään kummallisuuksia. Sitten mun piti siirtää mahakappale-puikolta 2 silmukkaa seuraavalle puikolle, ja kakkospuikolta 2 silmukkaa 3. puikolle, ja niin edelleen kunnes ainoostaan puikolla numero 6. olis 14 silmukkaa, ja muilla 12. En voinu kaventaa 1. puikolta, koska se ois kaventanu mahakappaletta, vaan piti siirrellä niitä niin, että se kavennus ei kavenna väärästä kohtaa.

Eli 2.krs voi jatkaa suljettuna neuleena, eli 6. puikon jälkeen voi vaan jatkaa 1. puikolle ja liittää ne toisiinsa, eli neuletta ei siis käännetä enää ja palata takaisinpäin, vaan nyt koko ajan eteenpäin. Ja edelleen 1o,1n. Kunnes tullaan 2. kerroksella viimeselle puikolle (ennen mahakappale-puikkoa), niin siellä lopussa mä kavensin 2+2 yhteen, ja vika silmukka normaalisti nurin. Eli 5. viimenen ja 4. viimenen silmukka sillä puikolla neulotaan yhteen nurin. Ja 3. ja 2. viimeset silmukat yhteen oikein. Ja viimenen yksinään nurin.

Nää kavennukset on siis tähän Islan villapaitaan suunniteltu, ja Islan kaulan ja niskan muotoon sopiviks, joten esim. eri silmukkamäärillä tai erimuotosen kaulan/niskan omaavilla koirilla nää ei välttämättä toimi.

3. kerroksella kavensin 2. puikon lopussa 2+2 yhteen ja vika silmukka normisti nurin, sekä 6. puikon alussa sama juttu (1 silmukka normisti oikein ja sit 2+2 yhteen). Aina siis tein ennen tai jälkeen kavennusta yhden silmukan puikon reunaan normaalisti! (ja joka kavennuksessa myös seuraavilla kerroksilla)

4. kerroksella kavesin 3. puikon alussa 2+2 yhteen ja 5. puikon lopussa 2+2 yhteen. Siks aina kavennan tuplasti, koska joustinneuleessa pitää mennä oikein ja nurin -silmukat aina samassa järjestyksessä, ja kun pitää silmukkamäärän puikolla parillisena, niin sillon ei tarvii huolehtia siitä!

5. kerroksella kavensin 2. puikon lopussa 2+2 yhteen, 3. puikon alussa 2+2 yhteen. Ja 5. puikon lopussa 2+2 yhteen, 6. puikon alussa 2+2 yhteen. Eli vitoskerroksella kavensin pois 8 silmukkaa. Tää kaulus oli siis alussa (74 silmukalla) ihan valtava, joten oli pakko tehdä reiluja kavennuksia, että saan siitä kauluksen muotosen, ja että se edes ylipäätään kapenis kohti kaula-aukkoa.

6. ja 7. kerroksilla tein samanlailla ku 5. kerroksella.

Näitten kavennusten jälkeen 2., 3., 5. ja 6. puikoilla on enää 4 silmukkaa jokaisessa. Siitä ei voi enää kaventaa, koska tarvitaan yks normaalisti neulottu silmukka ja 2+2 jotka neulotaan yhteen (=5 silmukkaa). Joten yhdistin 2&3 puikkojen silmukat yhdelle puikolle, samoin 5&6 puikkojen silmukat.

8. kerroksella kavensin 2. puikon alussa 2+2 yhteen ja 4. puikon lopussa 2+2 yhteen.

Kuten ehkä huomasitte, en kaventanu kertaakaan 1. tai 4. puikoilta (ennenku siis yhdistin noita puikkoja). Koska 1. puikko on mahakappaleen kohdalla ja 4. puikko keskellä selkää, niin kaulus ois ensinnäkin muotoutunut ihan väärin ja muutenkin näyttänyt aika rumalta. Kavensin siis aina kylkien kohdalla.

Näitten kavennusten jälkeen, mulla oli yhteensä 36 silmukkaa; 1. puikolla (mahakappale) 12 silmukkaa, 2. puikolla 6 silmukkaa, 3. puikolla (selän keskiosa) 12 silmukkaa ja 4. puikolla 6 silmukkaa. Testasin sitä Islalle päälle, ja kaula-aukko tuntu sopivan kokoiselta, joten enää ei tarvinnu kaventaa. Mittasin jo aikasemmin Islan kaulaympärysmitaks 40cm, ja tää kaulus oli 36:lla silmukalla just sen verran.

Kuitenki se kaulus tarvitti vielä vähän pituutta, koska se jäi vielä aika alas kaulalle. Tein vielä 1o,1n neuletta ilman kavennuksia n. 5cm lisää. Sitten kaulus oli sopivan pitunen ja tuli riittävän ylös. Sen jälkeen silmukat voi päätellä, mä vaan neuloin 2 silmukkaa oikein, vedin ensin neulotun silmukan toisen yli ja se "katoaa" eli on päätelty. Sitte taas yks silmukka oikein, ja vedetään sen edellisen yli, ja sitte sekin on päätelty. Kun päättelee tällä tavalla silmukat, niin ei kannata tehdä liian kireesti sitä, koska se kaula-aukko ei jousta yhtään pääteltyjen silmukoiden kohdalta, joten parempi tehdä vähän löysästi.

 Kun kaulus on päätelty, sen jälkeen kannattaa päätellä myös kaikki muut roikkuvat langat. Heijastus-lanka on niin paksua, ettei mulla ainakaan löytynyt niin isosilmäistä neulaa, joten vetelin lankoja silmukoiden väleistä ihan vaan virkkuukoukulla.

Tällä hetkellä villapaita näyttää hassulta, koska mahakappale on vaan kauluksessa kiinni, ja etujaloille ei oo aukkoja. Mut seuraavaks tehdään ne! Mittasin Islan etujalkojen yläosasta niiden ympärysmitan ja lisäsin siihen vielä pari senttiä, koska jalkojen pitää mahtua hyvin liikkumaan aukoissa, eikä ne saa kiristää mistään kohtaa tai haitata koiran liikkumista.

 Jätin etujalan aukon pituudeks 3½ raitaa, eli aloin kiinnittämään mahakappaletta ja selkäkappaletta toisiinsa toisiks ylimmän valkosen raidan puolivälistä. Samanlailla ku päättelin lankoja, niin nytkin vaan pujottelin mustaa lankaa virkkuukoukulla puolelta toiselle ja kiinnitin kappaleet toisiinsa. Kiinnitin mahakappaleen ihan loppuun asti, mutta tarkotuskaan ei ollut että mahakappale olis yhtä pitkä selkäkappaleen kanssa, vaan sinne jäi häntäpäähän 3 mustavalkoraitaa + harmaa raita.

Kun viimenenkin lanka on päätelty, koiran villapaita on valmis!! Mä alotin tän tekemisen eilen klo 12, ja tein sitä eilen n. 10h, ja tänä aamuna jatkoin muutaman tunnin verran. Tähän ei mennyt siis edes vuorokautta, vaikka nukuin siinä välissä. Oon tosi ylpee itestäni, et onnistuin tässä näin hyvin, koska välillä meinas usko loppuu kesken, ku mietin että "mitähän tästäkin tulee...". Mut tästä tuli tosi onnistunut neuletyö! Kokonsa puolesta tää on Islalle täydellinen, kirjaimellisesti "kuin tehty". Ihan vähän kasvuvaraakin löytyy, mikä on vaan plussaa, koska Isla vielä vähän kasvaa.

Muistan miettineeni jossain vaiheessa tota työtä, että mitenhän tän saa edes koiran päälle puettua... Mut sekin oli turha murhe, koska ensin pää läpi kaula-aukosta ja sitte etujalat aukoista sisään. Hyvin onnistuu siis pukeminenkin. Isla tykkää pitää tätä päällään, ja kaikkia muitakin "vaatteita", vaikka syksyllä kun laitettiin sille ekaa kertaa heijastinliivi päälle, meinasin vähän, että se ei kyllä anna sen liivin siinä olla kauaa. Mutta helpottaa senkin elämää, kun ei palellu lenkillä, jos on kova pakkanen ulkona, kun suostuu pitämään villapaitaa ja toppatakkiaan. Ja plussaahan tässä villapaidassa on, että tää heijastaa kauttaaltaan! Heijastinliivissä on vaan raitoja, jotka heijastaa, mutta esim edestäpäin katsottuna siinä ei oo ollenkaan heijastimia.

Toivottavasti joku hyötyy tästä ohjeesta! Vähän on itellä sellanen tunne, että voisin melkein alottaa jo toisenkin, mut Islalle riittää kyllä yksikin villapaita kerrallaan. Mulla on aina kerran vuodessa suunnilleen semmonen neulomis-into, voisin tehdä koko ajan jotain ja inspiraatiota riittää! Se kestää yleensä noin kuukauden, ja seuraavat 11 kuukautta vannon, että "mä en neulo enää ikinä".

Meillä olis tänään Islan kanssa pentujatko-kurssi illalla, mitenköhän sitä sais jostain energiaa lähtee tonne ulos ja sinne kurssille...  Vaikka oon käyny tänään Islan kanssa lenkillä ja ollut ulkona, ja siellä kurssilla on kivaa, niin silti tuntuu jotenki tosi hankalalta saada itteensä liikkeelle. Ois niin paljon tekemistä, pitäis siivota, vastata muutamaan sähköpostiin, askarrella loput joulukortit, tilata pari puuttuvaa joululahjaa netistä ja varmaan jotain muutakin vielä, minkä oon todennäkösesti yrittäny unohtaa (ja onnistunut siinä).

Aika on menny tosi nopeesti, ei uskois että tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Mun joulukalenteri on omassa kodissa odottamassa, mut Islan kanssa avattiin sen koirajoulukalenterin ensimmäinen luukku aamulla. Mutta kuten ehkä huomasittekin ja ootte saattanut arvata, mun blogiin ei oo tänä vuonna tulossa joulukalenteria. Mulla on monena vuonna ollut, mut siitä on tullu jotenki viime vuosina niin "kilpailuhenkistä" bloggaajien kesken, että mua ei huvita enää. Ja niin monet tekee niitä, yli puolet niistä blogeista joita mä luen, niissä on tänä vuonna joulukalenteri. Vaikka yleensä mulla ei oo mitään "massa"-juttuja vastaan, mut jotenki tää blogijoulukalenteri on vaan muuttunu sellaseks, ettei enää vaan huvita. Toivon kaikille kuitenki hyvää joulukuun alkua ♥ Tuun tekemään pian postauksen mun Ruotsin-matkasta ja lauantaina tulee myös Blogitiimi-postaus!