LONDON #2

Lontoon lomasta on jo yli kuukaus, mutta nyt saatte toisen osan Lontoo-kuvista! Aika vierähtää niin nopeesti ja on ollut ihan hirveesti kaikkea tekemistä, suunniteltavaa ja ajateltavaa tässä välissä... Siks ehkä tuntuukin, että siitä ois monta kuukautta, kun oltiin Marin kanssa Lontoossa.

Näissä kuvissa näkyy hyvin selkeesti, miten keväistä Lontoossa oikeesti oli jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Nyt huhtikuun alussa saattaa Suomessa (tai ainakin Lahdessa) jossain tosi aurinkoisessa kohdassa nähdä ihan jotain pienen pieniä kevään merkkejä... Kun taas Lontoossa mentiin jo "suomalaista toukokuuta" vastaavassa vaiheessa kevättä. Oli superihanaa, kun siellä oli jo kuukaus sitten oikeesti niin lämmin ja vihreää, koska Suomessa sen aika ei oo vieläkään...

Jos teiltä on jäänyt edellinen Lontoo-postaus lukematta, siihen pääsee tästä (klik)!

Ekassa postauksessa oltiin päästy Primrose Hillin läpi ja kohti Regent's Parkia, josta lupasin tässä postauksessa jatkaa. Päivä on torstai 2. maaliskuuta, meiän "nähtävyyspäivä".

Kun tultiin pois Primrose Hilliltä ja mentiin tien yli, tiedettiin että ennen Regent's Parkia on vielä jonkunlainen joki välissä, joka pitää ylittää. Löydettiin nopeesti pieni vanha silta, jossa pysähdyttiinki ottamaan kuvia. Oli hankalaa vaan kuvailla siinä, kun koko ajan joku käveli tai lenkkeili siitä ohi, eikä se silta tosiaan ollut kovin leveä.

Kun maltettiin jatkaa sillan yli, tajuttiin että ihan siinä sillan toisella puolella olikin jo Lontoon eläintarha! Reunimmaisessa kulma-aitauksessa oli villisikoja, jotka näki ihan hyvin ilman että tarvitsi edes maksaa sisäänpääsyä eläintarhaan. Tosin villisikojen näkeminen ei oo ehkä kuitenkaan niin kohokohta, että ihan siitä nyt viitsiskään pelkästään maksaa.

Vähän matkaa eteenpäin aidanraoista näkyi kuitenkin joku kummallinen eläin, josta oon kuullut joskus, mutten todellakaan oo koskaan nähnyt elävänä. Sain siitä pitkän zoomin avulla jonkunlaisen kuvan, mutta siis kyseinen eläin jonka nimeä en muista, on tosi erikoinen kuvioinniltaan. Seepran jalat ja muuten vähän kirjavan ruskea? Ja aika iso vielä kooltaan. Pitäis selvittää mikä sen eläimen nimi on...

Kun päästiin ihan virallisesti Regent's Parkin puolelle, siellä oli aluks vaan urheilukenttiä silmän kantamattomiin. Kuten Primrose Hillillä, täälläkin oli koiranomistajia juoksuttamassa koiralaumojaan vapaana. Yhdessäkin laumassa oli varmaan 7 erikokosta koiraa, jota se omistaja siinä yritti paimentaa. Mutta ihan hauskaa, että ne saa tuolla olla ja juosta vapaana.

Oltiin päätetty etukäteen jo, että suunnataan Regent's Parkin sinne kulmaan, jossa pitäis olla jotain vesistöä. Tultiinkin jonkun lammen/järven rantaan, jossa oli myös pieni joki ja vesiputous. Vaikka se kohta olikin tosi yksinkertanen, se oli silti kaunis ja rauhallinen. Siellä oli myös joutsenia, kuten tyyliin joka paikassa Lontoossa muutenkin.

Noi kyseiset joutsenet näytti vaan kovin surullisilta, kun ne yritti päästä ton aidan yli järven puolelle, mutta ne vaan kierteli edes takas aidan reunaa... Tässä vaiheessa alkoi olla jo vähän nälkä, joten sopivasti kahvila tulikin pian vastaan.

Vihreä mökki oli siis kahvila, joka vaikutti ehkä lähinnä pääosin kesäaikaan kukoistavalta. Nyt oli vielä sen verran viileää, ettei siellä ulkona kukaan juuri halunnut istua. Siellä ei ollut edes oikeita lautasia tai välineitä, vaan syötiin valkosilta kertakäyttölautasilta, kertakäyttölusikoilla ja limua sai juoda suoraan tölkistä. Tuli vähän semmonen "retkifiilis".

Jatkettiin siitä veden rantaa pitkin menevää polkua eteenpäin. Siellä oli taas lisää lintuja, oli lokkeja, nokikanoja, perus-pullasorsia ja jotain hyvin pelottavan näköisiä ja värisiä sorsia, sekä niitä joutsenia. Niitäkin kuvailtiin aikamme siinä. Mun mielestä oli vaan pelottavaaa, että ton kävelytien ja veden välissä oli vaan tommonen "kynnys", ei mitään aitaa tai muutakaan. Ja se vesi näytti suhteellisen syvältä heti tosta vierestä, että sinne kun joku molskahtaa, niin ihan hyvin voi hukkuakin.

Pian tultiin puiston reunaan, josta pääsi takaisin kadulle. Käveltiin mm. Madame Tussaudin vahakabinetin ohi, jonka ulkopuolella oli ihan hirveät jonot. Meillä ei ollu missään vaiheessa edes tarkotuksena mennä sinne, mutta satuttiin kävelemään siitä ohi, se riitti. Lähdettiin suunnistamaan kohti Baker Streetin metroasemaa, josta mentäisiin yhden vaihdon kautta Covent Gardeniin, josta piti saada opiskelija-alennuksella lippuja London Eyehin. Löydettiin kyseinen matkatoimisto, josta meille ystävällisesti kerrottiin, ettei heiltä saa opiskelija-alennuslippuja. Kiltisti neuvottiin reitti toiseen matkatoimistoon vähän matkan päähän, josta niitä kuulemma saa. Lähdettiin etsimään sitä, ja pitkän ja tuskasen ympäri korttelin pyörimisen yhden kioskin miesmyyjä kysyi mitä me etsitään, ja hän neuvoi meidät tien toiselle puolelle oikeaan paikkaan. Sielläkään ei sitten myyty niitä opiskelija-alennuslippuja, jota oltiin nimenomaan tultu ostamaan. Ostettiin sieltä kuitenkin sitten heidän omalla alennuksellaan liput.

Lippua varten piti sanoa oma nimi myyjälle, ja Mari sai sanottua nimensä oikein. Mun nimi olikin sitten vissiin liian hankala jopa kirjain-kirjaimelta tavattuna, että mun lipussa luki Siani. Vaikka es-ai-en-ai kuulostaa mun korvaan siltä, ettei sinne mitään a-kirjainta kuulu väliin. Mutta ihan hauskaa, että oma nimi sanotaan väärin edes ulkomailla, kun Suomessa siitä väännetään lähinnä lempinimiä. Pieni paniikki iski vaan siinä kohtaa, kun tajuttiin että ne liput pitää kuitenkin lunastaa vielä London Eyen lippukassalta, jossa pitää näyttää henkkarit... Mun passissa tottakai lukee Sini, eikä Siani, mutta onneks se ei lopulta ollut mikään este lipun lunastukselle.

Käytiin mäkkärissä syömässä ennenkuin lähdettiin metrolla kohti Waterloon metroasemaa ja London Eyeta!

 Tää onkin sitten taas sopiva kohta katkaista matkakertomus, ja jättää vielä loput kolmanteen postaukseen. Siinä kerron millasta oli London Eyen kyydissä, jonka alapuolelta jonottaessa toi ylempi kuvakin on otettu. Lisäks kerron perjantaista, vaikka siltä päivältä ei taida ollakaan kuvan kuvaa. Musta tuntuu, että oon jo ihan sekasin näistä Lontoon päivistä, että millon tehtiin mitäkin. Varsinkin perjantai tuntuu ihan mustalta aukolta, koska muistan suunnilleen mitä tehtiin puolen päivän jälkeen, mutta aamupäivästä ei oo muistikuvia. Mutta kerron mitä muistan! Ja tottakai vielä viimesen päivän eli lauantain suuri kuvasaalis tulee siihen postaukseen.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, kuullaan pian ♥

Blogitiimi - 10 faktaa

 On taas kuukauden ensimmäinen lauantai ja uuden Blogitiimi-postauksen aika! Tuntuu taas kerran, ku olisin vasta eilen julkassu viime tiimipostauksen? Mihin tää aika menee... Tän postauksen teemaksi on päätetty 10 faktaa. Keskustelua herätti, että keksitäänkö "perusfaktoja" vai outoja. Mutta kuka lopulta määrittelee rajan normaalin ja oudon välille, se on ihan ihmisestä kiinni mikä on kenellekkin outoa. Se sama asia voi olla toiselle täysin normaalia! Joten 10 faktaa kuin faktaa, ei nää mun faktat kaikki kamalan outoja ole, mutta ei välttämättä jokaiselle ihan perusasioitakaan.

Kuvituksena toimii kolmen viikon takaisesta tulppaanikimpusta otetut kuvat. On jotenkin hassua, miten kevät vaan tulee, vaikka ei oo vielä ehtinyt talvestakaan toipua. Mutta ehdottomasti ihanaa, että aurinko paistaa, ilmat lämpenee, valoisa aika pitenee ja kasvit herää eloon!

1. Rakastan värikoodausta. Tietyt asiat pitää olla aina samalla värillä merkitty. Kansiossa paperit on lajiteltuna eri luokkiin, joista jokaisella on oma värikoodi. Kun soitin kitaraa, jokainen sointu oli värikoodattu nuotteihin omalla värillä. Ikean värikkäistä pussinsulkijoista esimerkiksi pakastemaissi-pussi suljetaan aina keltaisella, sokeripussi valkoisella, pakastemarja-pussit pinkillä... Paitsi mustikat tottakai sinisellä sulkijalla. Jos ripustan pyykkejä kuivumaan ulos, lähinnä kesäisin siis, punaiseen paitaan laitetaan punaiset pyykkipojat, valkoiseen lakanaan valkoset, mustavalkoraitapaitaan laitan toisen mustan ja toisen valkoisen pyykkipojan. Mindmapin eri osat pitää olla värikoodattu. Kalenterimerkinnät on värikoodattu.

2. Oon yllättynyt, mihin kaikkeen olenkaan joutunut perehtymään opiskellessani lastenohjaajaksi. Vois kuvitella, että lastenohjaajaopiskelijan tulee perehtyä lähinnä lapsen kehitykseen, kasvatukseen ja ohjaamiseen. Väärin. Oon joutunut (tai päässyt) perehtymään poliisin ammatillisiin arvoihin sekä eettisiin ohjeisiin ja leikkipuistojen turvamääräyksiin mm. kuinka korkea ympäröivän aidan täytyy olla tai mitä kasveja puistoon saa istuttaa. Oon perehtynyt myös Suomen perustuslakiin ja marxilaiseen ihmiskäsitykseen. Miten evakuoidaan ihmisiä, millaiset suojakäsineet kirurgin tulee valita, miksi kokki ei saa käyttää keittiössä tohveleita... Kaikenlaista on tullut muutamassa kuukaudessa vastaan, innolla odotan mihin kaikkeen sitä pääseekään vielä koulun takia perehtymään.

3. Ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Vaikka toki voin lukea ääneen kirjottamani tekstit, jolloin saan sen saman asian sanottua yhtä hyvin. Mutta se vaatii aina sen, että oon ensin kirjottanut ajatukset paperille. Jos mun pitää täysin tyhjästä alkaa selittämään jotain asiaa tai kertomaan jotain, ne ajatukset ei vaan tuu ulos puhumalla. En mä tietenkään (aina) ihan mykäksi muutu, mutta paljon oleellista jää sanomatta tai saatan sanoa asioita jopa väärin, tai ainakin ihan toisella tavalla kuin mitä tarkoitin sanoa. Ja mut myös ymmärretään helpommin väärin. Mutta kirjottaessa saan sanotettua ajatukseni sellaseen muotoon, että niistä välittyy se oikea fiilis ja tuun ymmärretyks huomattavasti helpommin. Tykkään lukea mun vanhoja kirjotuksia (en kylläkään tämän blogin uumenista), koska osaan kirjottaa mun ajatuksia ja tunteita niin elävästi, että pystyn samaistumaan siihen tunteeseen vielä vuosienkin päästä.

 4. Pidän säännöllisesti nukkumispäiväkirjaa. Meinasin kirjoittaa "unipäiväkirjaa", mutta en mä unia enää edes muista aamulla, kuten joskus vielä muistin. Mutta kirjotan jokaikinen aamu siis ylös kellonajan, jolloin menin nukkumaan ja kellonajan jolloin heräsin. Lasken lisäks aina myös nukutun tuntimäärän. Yritän tällä hallita mun unirytmin riistäytymistä käsistä. Jos nään konkreettisesti, että "jaahas, kahteen viikkoon en oo mennyt nukkumaan ennen kolmea aamuyöllä", niin se herättää korjaamaan asian. Mulle on myös hyödyllistä nähdä se nukuttu tuntimäärä, jotta voin (ainakin jälkikäteen) miettiä, että miksi olinkaan tänään niin kovin lyhytpinnainen tai hermostunut...

5. Pidän myös vähemmän säännöllisesti kirjaa rahankäytöstä. On aina välillä kauhistuttavaa nähdä, miten paljon rahaa ihminen melkein ihan huomaamattaankin käyttää. Mutta jotta vois suunnitella elämäänsä ja budjettia, on hyvä pitää kirjaa siitä, mihin kaikkeen sitä rahaa on viime aikoina kulunutkaan ja kuinka paljon. Siitä voi vähän koittaa ennustaa. Tää ei kuitenkaan oo ihan viimesen päälle säännöllistä kirjanpitoa, välillä saattaa mennä kuukaus, etten muista kirjottaa mitään ylös, kunnes sitten korjaan tilanteen kirjaamalla kuukauden tulot ja menot kerralla ylös.

6. Nukun erilailla erilaisissa lakanoissa. Tää on ehkä ihan järjetöntä, mutta esimerkiks vaaleanväriset tai valkoiset pussilakanat suhteellisen hillityllä kuosilla tuntuu nukkuessa viileiltä ja nukun aika rauhallisesti. Tummat, esimerkiks kokonaan punaset pussilakanat tuntuu taas tosi kuumilta, ja nukun rauhattomasti, saatan myös nähdä painajaisia. Värikkäät ja kovin kirjavat lakanat taas tuntuu lämpötilaltaan sopivilta, mutta silloin nään paljon enemmän vauhdikkaita unia. Mut mä oikeesti oon todennu tän asian, että tietyn väriset tai kuviolliset lakanat saa mut nukkumaan paremmin tai huonommin kuin toiset. Sit voikin kysyä, että miks omistan silti useat tummanpunaset pussilakanat, jos nukun niissä "huonosti", mutta joskus on sellanenkin fiilis, että ne tuntuu parhaimmalta valinnalta.

7. Oon kausiluonteisesti yliherkkä itkemään. En osaa sanoa sitä paremmin, mutta saattaa mennä kaksi kuukautta, että itken joka ikinen päivä. Itkun syyks riittää ihan mikä tahansa, ja oon ihan superyliherkkä sillon kaikelle. Tunteet on ihan pinnassa. Sitten tulee kausi, jolloin mikään ei saa mua itkemään. Vaikka kattoisin maailman surullisinta elokuvaa tai kuulisin jotain hirveetä tapahtuneen, tottakai olisin surullinen, mutta en saa väkisinkään väännettyä edes yhtä kyyneltä. Itku ei vaan kertakaikkiaan tuu. Saattaa nousta just ja just vedet silmiin, mutta kyyneleitä ei tule. Yleensä nää itkuttomat kaudet kestää huomattavasti pitempään kuin yliherkät kaudet. Mulla oli viime syyskuusta nyt maaliskuun alkupuolelle asti aika harvinaisen pitkä itkukausi. Muutama viikko sitten huomasin, että mua ei enää itketä mikään. Saa nähdä kauan tää taas kestää. Oon järkeillyt tätä asiaa niin, että itken mun kyynelvarastot tyhjäksi ja sitten pitää taas pari kuukautta kerätä kyyneliä varastoon, että pystyy taas itkemään. (Mutta tiedän, ettei se oikeesti mee ihan noin, siltä se vaan tuntuu.)

8. Mä en oo värjännyt mun hiuksia yli vuoteen. En laske hiusväriksi colormaskeja, niitä oon käyttänyt pari kertaa. Ne kuitenkin vaan sävyttää ja haalenee "nopeasti" pesussa. Mutta mulla on kasvanut ihan superpaljon hiukset sen jälkeen, kun lopetin hiusten värjäämisen. Juurikasvua ei voi enää kohta edes sanoa juurikasvuksi, kun 1/3 mun hiusten pituudesta on jo omaa väriä. Mun latvat on todella vaaleat (ja kuolleet), keskiosa on oranssihtavan kullanruskeaa ja tyviosuus omaa väriä. Tietyssä valossa värirajat erottaa aika hyvin, mutta normaalisti hädintuskin edes huomaa, missä kohtaa hiusten väri vaihtuu. Sen jälkeen kun oon alkanut hiuksia värjäämään joskus 13-vuotiaana, tää on pisin aika kun en oo värjännyt hiuksia kertaakaan. Mun tarkotus ei tosiaankaan ole, että kasvattaisin oman värin takaisin tai lopettaisin muutenkaan hiusten värjäämistä lopullisesti. Syy tähän on yksinkertaisuudessaan se, etten tiedä mitä tekisin mun hiuksille! Haluaisin punaset takaisin, haluisin vaaleet, haluisin ruskeeta, ombrea, ehkä pinkkiä, tai violettia, vähän tummempaa ruskeeta... Kaikkea! Siks en oo tehnyt näille yli vuoteen mitään, koska en tiedä mitä tekisin. Voisin tehdä tästä aiheesta muuten oman postauksen jossain vaiheessa!

9. Mulla on tapana kirjottaa sanoja outoon järjestykseen. En tiedä johtuuks tää tapa jostain muiden kielien sanajärjestyksen liian intensiivisestä sisäistämisestä, että se alkaa vaikuttaa mun suomen kielen kirjottamiseenkin. Saatan kirjottaa lauseeseen sanat tosi kummalliseen järjestykseen. Siinä hetkessä se tuntuu täysin luonnolliselta, mutta jälkeenpäin lukiessa mietin itekkin, että "mitä ihmettä tässä lukee, miks toi verbi on jätetty lauseen viimeseks ja mitä toi adjektiivikin tossa välissä tekee?". Niitä lauseita on siis välillä jopa mun tosi vaikee ymmärtää, kun mulla on myös paha tapa venyttää lauseista todella pitkiä, lisätä kymmenen sivulausetta ja kun se sanajärjestys sitten on vähän mitä on, niin se on oikeesti haasteellista saada tolkkua ja pysyä kärryillä itse pointista sitä lukiessa.

10. Mä oon opetellut tuntemaan itteäni viimesen puolen vuoden aikana. Oon aina ollut tietyllä tapaa hyvin "itsetietoinen", en siis koppava tai itsekäs, vaan siis tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, tunnistan hyvin mun tunteita ja mielialoja, osaan analysoida omia ajatuksiani ja tiedostan tosi paljon asioita itestäni monella ulottuvuudella. Mutta sitä mä en oo vuosikausiin tiennyt, että kuka mä oikeestaan olen. Oon tiennyt esimerkiks, että "nyt mä oon surullinen ja mun on vaikea itkeä", mutta vasta viime aikoina oon oikeesti alkanut tutustumaan itteeni eritavalla. "Olen surullinen, koska mulla on ikävä tärkeää ihmistä, mutta mun on vaikea itkeä, koska pelkään näyttää tunteita, joiden takia pelkään että joku vois ajatella mun olevan heikko, koska näin on tapahtunut ennenkin." Oon siis analysoinut tunteita ja ajatuksia paljon syvemmälle kuin ennen. Miettinyt mistä tämä johtuu, miks musta tuntuu tältä, toistuuko tää tunne aina jossain tietyssä tilanteessa, miten voin ennakoida ettei näin kävisi uudestaan? Oon yrittänyt opetella tuntemaan kuka siellä kaikkien niiden ajatusten ja tunteiden takana onkaan. On myös ollut pelottavaa kohdata se ihminen, jonka kanssa mä oon elänyt melkein 22 vuotta, mutta mä en oo koskaan tuntenut sitä. Nyt on aika tutustua.

Mulla meinas olla suuria vaikeuksia tän postauksen kanssa. Kirjotin jo puolet faktoista, kunnes pyyhin kaiken pois, stressasin asiaa noin puoltoista tuntia ja alotin alusta. Mietin, että millasia faktoja mä edes haluan kertoa. En mä nyt tiedä oliko näissäkään mitään huippukiinnostavaa, mutta ehkä joku oppi musta jotain uutta. Mun mielestä on kivempi kirjottaa pitkästi ja vähän avata noita faktoja, kuin vain sanoa että "Nukun erilailla erilaisissa lakanoissa". Se ei ehkä ihan hirveesti avautuis lukijalle ihan noin yksinkertaisesti ilmaistuna.

Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte tästä postauksesta! Mulla on Lontoo-postauksia teksti-osioita vaille valmiina, kunhan saisin kirjotettua niihin vähän asiaa pelkkien kuvien lisäksi, niin sitten voin niitä julkaista. Tässäkin postauksessa mulle heräs ainakin yks potentiaalinen postausidea siitä hiustenvärjäämättömyydestä. Mulla on myös taas kerran yks video kuvattuna ja puoliks editoitunakin, mutta jos iMovie taas kerran kadottaa siitä äänet kun oon saanut sen valmiiks, niin menetän ehkä hermoni. En jaksais editoida sitä kahteen kertaan, joten toivotaan että äänet pysyy tallennuksen jälkeenkin videossa mukana.

Tällä kertaa mulla ei ollut muuta, mutta käykää kattomassa muitten Blogitiimi-tyttöjen blogeista, mitä faktoja sieltä löytyy!

Jenny // Anniina // Heli // Krista

LONDON #1

Lontoosta on kotiuduttu viikkokausia sitten ja nyt on vihdoin aika tulla postailemaan kuvia kyseiseltä reissulta. Lähdettiin Marin kanssa helmikuun vikana päivänä, joka sattui olemaan tiistai, ja palattiin seuraavana lauantaina lähemmäs keskiyötä Lahteen. Oltiin Lontoossa yhteensä 5 päivää, joista 3 oli kokonaisia. Tiistaina lento laskeutu vähän kolmen jälkeen iltapäivällä Heathrow'n kentälle. Heathrow'ssa on tosi pitkät kävelymatkat paikasta toiseen, ainakin Helsinki-Vantaaseen verrattuna. Lisäks Britteihin lentäessä oli hirveen tarkat turvatarkastukset, kaikki katottiin kyllä hyvin tarkkaan ja useaan otteeseen. Mut oon sitä mieltä, et nykypäivänä se on pelkästään hyvä asia, koska missään ei oo täysin turvassa enää. Haettiin mun ruumassa ollut matkalaukku ja suunnattiin kohti metroa. Ostettiin Oyster cardit (matkakortit) ja laskeuduttiin liukuportaita maan alle.

Ensivaikutelma Lontoon metrosta, joka on maailman vanhin, oli aika ränsistynyt. Ainakin Tukholman ja Helsingin metroihin verrattuna Lontoon metrojuna oli todella matala, ahdas, koliseva ja tuntui myös aika ohutseinäiseltä. Myöhemmin sitten tuli vastaan myös niitä vähän uudempia metrovaunuja, joten toi sattui olemaan vaan vanhimmasta päästä. Metromatka Heathrow'sta Hammersmithiin Piccadilly linella kesti lähemmäs 40min, josta vaihdettiin Circle lineen kohti Royal Oakia. Se matka ei kestänyt 10 minuuttia kauempaa. Royal Oakista noustiin maan pinnalle, ja lähdettiin Google mapsilla suunnistamaan hotellille. Löydettiin hotelli suhteellisen helposti ja kirjauduttiin sisään. Lähdettiin aika nopeasti kohti ruokakauppaa, koska haluttiin iltapalaa. Ensimmäinen ilta Lontoossa meni nopeasti, eikä tehty mitään sen ihmeellisempää.

Keskiviikko, meidän toinen Lontoo-päivä varattiin suunnitellusti shoppailulle. Käveltiin läheiselle Queenswayn asemalle ja mentiin Central linella seuraavalle asemalle, eli Marble Archiin, joka on Oxford Streetin varrella. Oxford Street on Lontoon pääshoppailukatu, ja sen kyllä huomasi. Ensimmäinen kauppa johon mentiin, oli Primark. Kyseisestä kaupasta oon haaveillut vuosikausia, lähemmäs 10 vuotta! En oo koskaan vaan ollut vielä maassa, jossa olis Primarkeja. Mun unelma kävi Lontoossa toteen, eikä Primark tuottanut todellakaan pettymystä, vaan ylitti odotukset! Joka puolella silmän kantamattomiin vaatepinoja kaikissa mahdollisissa väreissä, hintalaput keikkuu 1-10£ välissä ja kaikki vaatteet on niin ihania! Siellä myydään myös kenkiä, laukkuja, koruja, kodinsisustus-juttuja, puhelintarvikkeita, lasten ja miesten vaatteita... Ihan kaikkea ja enemmänkin, mitä vaatekaupalta voi edes odottaa! Ensin kuljettiin siellä aika hillitysti, mutta kyllähän se kori alkoi täyttymään pikkuhiljaa. Suurin osa mun vaateostoksista onkin juuri Primarkista.

Toki käytiin muissakin kaupoissa. Forever21, Topshop, Bershka, Pull&Bear, Stradivarius... Bond Streetin aseman kohdalle päästyä käytiin Mäkkärissä syömässä, ja lähdettiin käymään hotellilla viemässä tähän mennessä kertyneet ostoskassit huoneeseen. Sitten palattiin takasin Bond Streetille ja jatkettiin siitä mihin jäätiin.

Oxford Streetillä on kuitenkin melko paljon samoja kauppoja eri kohdissa katua vaan. Esimerkiks Primarkeja löytyy yhdet molemmista päistä katua. Tultiin siihen tulokseen, että ei jakseta enää kierrellä Oxford Streetin kaupoissa. Hypättiin metroon ja matkattiin kohti Covent Gardenia, joka on myös pieni ostoskeskittymä Lontoossa. Sieltä oltiin bongattu etukäteen kauppa nimeltä TK Maxx. Kyseinen kauppa osoittautui hyvin mysteeriseksi, koska siellä myytiin siis uutta tavaraa, joissa oli laputkin kiinni, mutta yhtä paitaa saattoi olla kaks kappaletta, ja yhdenlaisia kenkiä vain yhdessä koossa, esimerkiks jotain lenkkareita kolme paria vain koossa 38. Ja merkkejä oli laidasta laitaan, oli Niken lenkkareita ja jotain luksusmerkkisiä villapaitoja, mutta myös "halpis"tavaraa. Yläkerrassa oli valtava määrä vaaterekkejä, jotka pursus vaatteita. Ongelmaks muodostui vaan se, että miten sieltä ikimaailmassa löytää mitään, ja jos löytää niin mistä löytyy oikea koko... Hetken aikaa ihmeteltiin yläkerrassa, kunnes mentiin alakertaan, jossa myytiin kenkiä, laukkuja ja kosmetiikkaa.

Kenkäosastolla vietettiin kyllä tovi, kun kokeiltiin kenkiä. Ne oli siis melko halpoja, mutta vaikeaa oli löytää kenkä, joka miellyttää silmää, sekä jota löytyy oikean kokoisena. Ehkä vähän mahdotontakin. Mari kuitenki onnistu löytämään sieltä hyvät lenkkarit, joten ei ihan turhaan tultu sinne kuitenkaan.

Mysteerikaupan jälkeen ei taidettu edes mennä enää mihinkään kauppaan, käveltiin vaan katua eteenpäin, kunnes huomattiin olevamme hyvin nälkäisiä. Kellokin oli varmaan kuus illalla, joten päätettiin ettiä ravintola ja mennä syömään. Suhteellisen nopeasti löydettiin joku italialainen ravintola, joka vaikutti ihan lupaavalta. Mari otti pizzan ja mä spaghetti bolognesen, ja ennen tilausta vielä varmistin tarjoilijalta, että "eihän tämä sitten sisällä mitenkään extrapaljon sipulia?". Ei kuulemma sisällä. Luotin tarjoilijan sanaan, ja se ruokailuhetki venähti, koska noukin spaghetin seasta jokaikisen sipulin, ruohosipulin, epämääräset köntit, jotka olis voinut olla sipuleita. Järjestelin ne lautasen reunoille, ja sain vähän huvittuneita katseita tarjoilijoilta. Mutta itepähän väittivät, ettei se sisällä erityisen paljon sipulia, tai sitten meiän käsitykset määristä eroaa huomattavasti...

Ravintolasta mentiin metrolla hotellille, käytiin nopeesti taas ruokaostoksilla kaupassa, syötiin iltapalat ja mentiin nukkumaan.

Torstai oli varattu nähtävyyksille. Ihan vaan siitä syystä, että sääennusteen perusteella torstai oli loman ainoa varma päivä, jolloin ei pitäis sataa ollenkaan. Muille päiville oli luvattu enemmän tai vähemmän ajoittaista sadetta. Meiän shoppailulistalla oli kuitenkin yks kauppa, joka sijaitsi vähän eri suunnalla Lontoota, kuin muut mihin oltiin ajateltu mennä. Päätettiin alottaa nähtävyyspäivä käymällä siellä kaupassa, koska sinne piti mennä metrolla ja bussilla, niin bussiajelu meni myös nähtävyyskierroksesta siinä samalla. Osattiin hyvin mennä bussillakin, päästiin kakskerroksisen bussin yläkertaan ihan ensimmäisille riveille istumaan, joten saatiin vähän kuvailtua katumaisemaa samalla.

Voisin selittää tästä retkestä pitkän kaavan mukaan, mutta nyt mennään lyhennetyllä versiolla. Kyseinen kauppa on nimeltään Dotcomgiftshop. He myyvät ihania ja tosi sulosia lahjatavaroita, leluja, paperitarvikkeita... Kaikkea ihanaa! Ja myös aika edullisia. Pääasiassa he ovat nettikauppa, mutta sivuilta löytyy osoite ainokaiseen myymälään ja sen aukioloajat. Oltiin tosi innoissamme menossa sinne, mutta tarina ei pääty onnellisesti. Oli mutkia matkassa edes löytää putiikkia, ja kun se jostain peräkujalta vihdoin löytyi ja astuttiin sisään, se paljastui tukkumyymäläksi. Eihän meillä nyt mitään brittiläistä yrityskorttia ole, että oltaisiin voitu mitään sieltä ostaa. Joten laahustettiin pettyneinä takasin bussipysäkille tyhjin käsin. En siis suosittele lähtemään Dotcomgiftshopin "myymälään", jos Lontoossa satutte käymään. Erikoista vaan, ettei missään tosiaan mainittu, että kyseessä on tukkumyymälä vain yrityksille...

Tultiin bussilla takasin metroasemalle ja mentiin kahdella metrolla kohti asemaa nimeltä St. John's Wood, joka on Jubilee linen varrella. Mari oli bongannut etukäteen jo näköalapaikan, Primrose Hillin. Metrolta oli jonkun matkaa käveltävänä sinne, mutta hyvin löydettiin perille. Kuljettiin vähän astetta hienomman asuinalueen läpi, jossa oli kukkivia puita. Talojen pihoilla kasvoi myös palmuja ja kaikenlaisia hieman trooppisempia kasveja, mitkä ei ainakaan Suomen olosuhteissa selviäis talven yli.

Aluks kun käännyttiin asuinkadulta pienelle hiekkapolulle, Primrose Hill vaikutti vielä aika pieneltä alueelta. Siinä oli kuitenkin karttataulu, josta selvis alueen todellinen koko. Primrose Hill itessään on toki melko pieni, mutta viereinen The Regent's Park olikin jo huomattavasti laajempi! Regent's Parkista löytyy kaikenlaista urheilukentistä eläintarhaan, on vesiurheilua ja puutarhoja. Päätettiin, että ei me ihan kaikkea kuitenkaan kierretä läpi, vaan suunniteltiin reitti Primrose Hillin ja Regent's Parkin läpi niin, että matkan varrelle osuis vessat, kahvila ja vesialueita. Tarkoitus oli päästä lopulta päästä Regent's Parkin vasemmassa alanurkassa sijaitsevalle Baker Streetin metroasemalle.

Käveltiin puiston läpi kohti näköalapaikkaa, jossa olikin muutamia ihmisiä, sekä huoltoauto ja pari miestä, jotka istutti (tai miten se sanotaan) nurmikkorullia rinteeseen. Ennenkuin päästiin ihan tonne ylös, niin ei osannut edes aavistaa sitä näköalaa!! Tuntui ihan käsittämättömältä, että sieltä vois muka näkyä koko Lontoo.

Itse näköalapaikka oli pienehkö pyöreä alue jossa oli muutamia penkkejä. Mutta sieltä tosiaan näki todella kauas! Jopa London Eye -maailmanpyörä näky tonne kukkulalle, ja horisontissa näkyi kaikkia rakennuksia, joista en sinänsä tiedä mitä ne on. Innostuin vähän zoomailemaan mun kameralla tota näköalaa, joten "laajat näköalakuvat" on vähän harvassa...

Puistossa nurmikko oli jo aivan vihreetä, ja tätä ne ei siis ollut vaan käärinyt rullalta, vaan rullanurmikko istutettiin lähinnä sinne ylös rinteeseen, mistä oli kaivettu maata. Muutenkin Lontoossa oli tosi keväistä! Joissain puissakin oli jo lehtiä. Tuolla puistossa juoksenteli joka puolella koiria ihan vapaana, omistajat heitteli niille palloja ja frisbeeitä, ja koirat juoksi onnessaan hakemaan niitä. Jotenki ihanaa, että Lontoon kaltaisessa suurkaupungissakin on tollanen puisto, missä koirat saa juosta vapaana!

Tossa ylemmässä kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta alla olevassa näkyy jo paremmin se Lontoon eläintarha. Ensin ihmettelin, että mikä hiton viritelmä toi on, mutta tajusin, että se on joku verkkohäkki, ehkä linnuille!

Käveltiin näköalapaikalta nurmikkoa pitkin rinnettä alas, ja aivan alhaalla nurmikko osoittautui hyvin mutaiseksi... Kengät näytti siltä, ku ois jossain paskassa kävellyt, mut onneks (kuivaan) nurmikkoon vähän pyyhkimällä ne pahimmat mudat irtos. Kuvailtiin vielä hetki kukkulan alhaalla, ja sit suunnistettiin kohti niitä ilmaisia vessoja, jotka piti olla Primrose Hillin ja Regent's Parkin välissä jonkun leikkipuiston yhteydessä.

Ylitettiin puistoalueiden välissä oleva tie, ja siirryttiin Regent's Parkin puolelle. Mutta mitä kaikkea siellä olikaan, sen kerron ja näytän seuraavassa postauksessa! Tästä on tullu jo ihan superpitkä, ja tän postauksen julkaseminenkin on vaan venynyt ja venynyt... Tulossa on vielä kaks postausta lisää pelkästään Lontoon kuvia ja matkakertomusta, lisäks ehkä jotain vinkkejä Lontooseen sekä Lontoon ostospostaus! Mulla on tulossa väliin ehkä muutama muukin postaus, joten saattaa olla että niitä tulee Lontoo-juttujen välissä. Nyt kuitenkin saa tämä postaus vihdoin olla valmis, ja julkaisukelpoinen. Siitä on jo kuitenki 2,5 viikkoa, kun palattiin sieltä Suomeen... Kello on nyt vähän yli 22 illalla, mutta julkasen tän nyt kumminkin tähän aikaan. Huomenna on tulossa niin kiire päivä, että en ehkä aamulla ehdi availemaan konetta. Ja jos iltaan jättäisin, niin se menis vielä tätäkin myöhemmäks, ennenku oon huomenna kotonakaan.

Mutta toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, lisää on tulossa pian! ♥

Blogitiimi - Kevään bucketlist

Tämä postaus tässä näin jota te luette, on mun blogin 800. julkaistu postaus!! Kahdeksassadas postaus. Ihan hurja ajatus, että saattaisin jo tänä vuonna saada 1000. postauksen rajan rikki, jos julkaisisin melkein joka päivä loppuvuoden ajan uuden postauksen! Se ehkä jää vielä kuitenkin ens vuoteen, mutta silti 800 postaustakin on iso määrä! Tää 800. postaus sattuu olemaan Blogitiimin maaliskuun tiimipostaus, joten mennään asiaan!

Tuntuupa hassulta ajatella jo kevättä! Tätä postausta kirjottaessa on vielä helmikuu, tänäänkin sää oli -16 astetta pakkasen puolella, hirvittävä lumimyräkkä ja lunta joka puolella. Mut oli muutama päivä sitten jo vähän kevätfiilistä, kun aurinko paistoi tosi nätisti! Silleen keväisesti, niinkun aurinko alkaa paistamaan talven jälkeen. Blogitiimin kanssa maaliskuun postauksessa listaillaan kevääksi toteutettavia asioita, eli tehdään kevään bucket list! Mä en oo koskaan aikasemmin tehnyt varsinaista bucket listia, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Mulla ei oo suurensuuria tavotteita, mitä haluaisin tehdä tai toteuttaa. Ne voi osa kuulostaa tosi pieniltä, arkipäiväisiltä ja jopa itsestäänselvyyksiltä, mutta mun kevään bucket listissa niillä on suuri rooli! Nää asiat ei tuu missään sen kummemmassa järjestyksessä, ja yritin valita vain ne asiat tähän, joihin oikeesti yritän panostaa ja jotka aion tosissani toteuttaa. Vaikka kuinka paljon haluaisinkin matkustaa Australiaan, niin tiedän, ettei se oo mitenkään tänä keväänä edes mahdollista.

Tän postauksen julkaisupäivä on 4.3., kuukauden ensimmäinen lauantai kuten aina ennenkin Blogitiimi-postauksissa. Tällä kertaa tää tulee ajastettuna, koska mä en oo maisemissa julkaisuajankohtana, ja haluan tän ajallaan saada julkaistua. Musta tuntuu aina huijaukselta ajastaa postauksia, mut tällä kertaa se on kaikkien etu! Mä palailen vasta puolenyön aikaan kotiin, ja oon melko varma, ettei kotiinpäästessä oo ensimmäisenä mielessä koneen avaaminen. Mutta nyt itse asiaan!

♥ Matkusta Tukholmaan!
Tää ei oo mikään toive, että "haluaisin matkustaa Tukholmaan", vaan mun on pakko päästä sinne. Mulla on niin ikävä mulle tärkeitä ihmisiä siellä, Tukholmaa ja koko Ruotsia. Pakko päästä, ei oo vaihtoehtoja. Mä vaikka uin Itämeren halki, jos ei muu auta.

♥ Nuku hyvin!
Vaikka oon alkuvuodesta määrällisesti nukkunutkin hyvin, jopa 12h yöunia, niin täysin väärään vuorokaudenaikaan, jolloin unen laatu kärsii jo siitä, vaikka tuntimäärä riittäiskin. Mun tavote on mennä ihmisten aikaan nukkumaan, mielummin ennen puoltayötä, ja herätä vielä aamun puolella. Ei enää aamuun asti valvomista ja iltapäivään asti nukkumista.

♥ Ole parempi ystävä!
Haluan olla parempi ystävä, olla enemmän läsnä, nähdä useammin, tehdä kivoja asioita yhdessä. Etenkin niitä ystäviä haluan nähdä, jotka asuu kauempana, eikä yleensä tuu välimatkan takia nähtyä usein. Ystävät on niin rakkaita mulle, ja haluan että ne tietää sen. Ne, jotka on ollut mun tukena tosi paljon, haluan näyttää miten kiitollinen oon niille.

♥ Panosta kouluun!
Teen kevään aikana koulujutut niin huolellisesti kuin osaan ja pystyn. Yritän olla jättämättä tehtävien tekoa viimeiseen iltaan.

♥ Ole rohkea!
Mä haluaisin olla rohkeampi. Haluan kevään aikana tehdä asioita, mitkä on ennen pelottanut liikaa, tai mitkä on aiemmin aiheuttanut ahdistusta. Siis sellaisia asioita, joita kuitenkin haluaisin tehdä, jos vaan uskaltaisin! Ei välttämättä suuria asioita, en mä benjihyppyä ole hyppäämässä, mutta pieniä. Kuten että uskaltaisin vaikka sanoa mielipiteen jostain asiasta, mihin en oo aiemmin uskaltanut ottaa kantaa, vaikka se tuntuu itselle tärkeältä asialta.

♥ Tutustu uusiin ihmisiin!
Musta on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin, mut mä en koskaan tutustu missään keneenkään. Koulussa sentään on mahdollisuus, mutta vapaa-ajalla on kertakaikkisen toivotonta tutustua uusiin tyyppeihin. Mutta otan tavotteeksi tutustua jotenkin uusiin ihmisiin!

♥ Käy keikalla!
Keikoilla on aina tunnelma ihan katossa, eikä sitä fiilistä voi verrata mihinkään Spotifyn kuunteluun. Mä en oo pitkään aikaan käynyt missään keikalla, mutta haluan kevään aikana päästä jonkun artistin keikalle! Johanna Kurkela ja Suvi Teräsniska on sitten loppuvuoden keikkalistalla, mutta keväällä haluaisin jonkun toisen artistin keikalle.

Mun bucket listissa on vaan 7 kohtaa, mutta osan toteuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan ne vie pitemmän aikaa. Mä teen parhaani näitten asioitten eteen!

Käykää kattomassa muitten Blogitiimiläisten blogeista heidän bucket listit tälle keväälle!

Jenny // Anniina // Heli // Jenna // Krista // Jonna