Lontoon ostokset ♥

Hyvää maaliskuuta ja ihanaa naistenpäivää! ♥ Mulla on nyt taas pitkästä aikaa hetki aikaa tulla kirjottamaan blogiin. Kuten ehkä huomasittekin, maaliskuun tiimipostauskin jäi multa välistä. On ollut hirveästi kaikenlaista tekemistä ja menoa sinne ja tänne - viimeisin reissu olikin kunnon irtiotto arjesta Lontooseen! Tasan vuosi sitten oltiin Marin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Viime syksynä tuli sattumalta ohimennen puheeksi, että molempia houkuttelisi uusi reissu sinne, ja siltä istumalta sitten varattiinkin jo lennot ja hotelli...

Viime reissulla painotettiin aika tasapuolisesti nähtävyyksiä ja shoppailua, tän reissun pääpaino oli selkeesti jo etukäteen asetettu shoppailulle. Viimeksi (ja aina lentokoneessa) mulla oli pahanlaatuinen kammo siitä, että matkalaukku painaa liikaa. Kerran kun saa maksaa 40€ lisämaksua parista ylimääräsestä kilosta, niin ei toista kertaa huvita... Vuosi sitten se kammo rajoitti mun shoppailua tosi paljon, koska olin ihan hysteerinen siitä, että "en voi ostaa tätä paitaa jos se painoraja nyt menee yli...". Eikä se olisi yhdestä paidasta jäänyt kiinni, sillä lopultahan mun matkalaukku olis saanut painaa 7 kokonaista kiloa enemmänkin. Jälkikäteen harmitti, kun niin monta kivaa juttua jäi ostamatta siinä pelossa, ja kun olin toivonut ratkaisevani loppuvuoden vaatekriisit Lontoon reissulla... Tästä linkistä pääsee viime vuoden ostospostaukseen (klik)!

Mutta nyt, tällä reissulla heivasin sen pelon kokonaan taka-alalle. Päätin, etten jätä yhtään mitään ostamatta vain sen takia, että pelkäisin sitä matkalaukun painoa. Toki muiden syiden takia on joskus aiheellista jättää ostamatta, mutta toi ei saanut olla ainoa syy. Mun vaatekaappi huutaa vuosisadan kriisiä, koska ainakin puolet vaatteista olikin yhtäkkiä väärän kokoisia ja vein kuusi Ikea-kassillista vaatteita tammikuussa kirpparille. Siitäkin syystä tosiaan tarvitsin uusia vaatteita, ihan jo perusvaatteista alkaen, koska kaikki farkut on isoja, perustopit on isoja, alusvaatteet, paidat, takit... isoja.

Lontoo oli siis täydellinen ratkaisu! Näytän teille mitä ostin sen kummempia selittelemättä! ♥

Oon tällä kertaa tosi ilonen kaikista ihanista jutuista mitä löysin! Olin tehnyt etukäteen ihan ostolistan siitä kaikesta, mitä oikeasti tarvitsen. Heräteostoksillekin jätin tilaa, mutta oon ilonen siitä että ihan yhtä-kahta juttua lukuunottamatta, löysin kaiken mitä tarvitsinkin!

Mun lemppariostoksia näistä on Reservedin vaaleankeltainen kevättakki, Forever21:n värikäs raidallinen paita, Reservedin piparireunainen käsilaukku ja Bershkan vaaleankeltainen lompakko! ♥

Mutta shoppailtua tuli - ja paljon. Vähän ehkä yli odotustenkin, nimittäin jouduin lopulta ostamaan toisen ison matkalaukun ruumaan meneväksi. Onneks söpö ja kohtuuhintainen sellainen löytyi (yllättäen) Primarkista. Vaatteiden lisäks ostin myös paljon kosmetiikkajuttuja, koska ensinnäkin ne on Lontoossa superhalpoja ja siellä on kaikkea ihanaa mitä ei Suomesta saa. Korttikaupoissakin oli pakko käydä täydentämässä korttivarastot taas vuodeksi...

Lontoon reissu oli kiva ja onnistunut! Koitan saada aikaseksi vielä erillisen matkapostauksen, vaikka me ei siellä kyllä tällä kertaa juurikaan maisemia kuvailtu. Haluaisin kirjottaa postauksen myös tän kevään kivasta jutusta, joka liittyy mun opintoihin! Myös opiskelusta oon aatellut kirjottaa vähän fiiliksiä ja miten on mennyt niiden suhteen. Yhteishaun aika kun on tässä parasta aikaa, jos joku lastenohjaajaopinnoista kenties haaveilee tai pohtii valintaa.

Mikä oli teiän lemppari näistä ostoksista?

Kuullaan pian ♥

Blogitiimi - 14 vinkkiä hyvinvointiin

Helmikuun Blogitiimi-postauksen aiheena meillä on hyvinvointihaaste! Sen ideana on jatkaa sanoja lauseiksi, joista tulee hyvinvointivinkkejä. Tää haaste vaikutti jo ideana tosi mielenkiintoiselta ja innostavalta, siks oonkin kovasti odottanut, että pääsen tätä kirjoittamaan!

Postauksen kuvituksena toimii Tsemppikalenteri, jonka ostin vuodenvaihteessa. Kalenteri, joka muistuttaa pysähtymään ja huomaamaan elämässä hyviä, pieniä asioita ja kirjoittamaan ne ylös. Se on kaunis ulkoasultaan ja täynnä ihania tsemppilauseita! Jokaisella kuukaudella on oma teemansa, tammikuussa teema on aistit. Jokaisen päivän kohdalla on päivän fiilis-asteikko, sekä rastituskohta aistien avaamisesta. Lisäksi tietysti tilaa kirjoittaa vapaasti. Tää kalenteri on aivan ihana ja musta se sopii tän postauksen teemaankin.

Kirjoita...
muistiin pieniä asioita jokaisesta päivästä. On ihanaa palata muistelemaan niitä pieniä, siinä hetkessä tärkeitä ja kauniita asioita, jotka muuten olisivat unohtuneet.

Mene...
käymään uusissa paikoissa. Sellaisissa, joihin oot aina halunnut mennä käymään ja sellaisissa, joista et ole koskaan kuullutkaan.

Nauti...
ihan niistä pienen pienistäkin arjen asioista. Niistä, jotka tuntuvat kovin tavallisilta ja tylsiltä. Ihan vaikka pyykinpesustakin tulee hauskempaa, kun järjestää pyykit värisävyittän järjestykseen kuivumaan - tai etsii kirjopyykkiä ripustaessa jokaiselle vaatteelle samanvärisen pyykkipojan.

Hymyile...
vieraille ihmisille kaduilla. Nythän on menossa Sopiva ry:n helmikuun hymyhaastekin. Just viime viikolla ajattelin sitä, kun viime keväänä tietoisesti yritin joka päivä muistaa hymyillä ihmisille, sekä kehua tuntemattomia ihmisiä tai muuten piristää niiden päivää. Siitä tuli niin hyvä mieli itellekin! Suomalaiset on helposti kovin ankeita ja hymyilevää ihmistä pidetään höpsähtäneenä, mutta kuka nyt oikeasti haluaa näyttää synkältä, kun voisi olla hyvälläkin tuulella!

Katso...
peiliin ja sano peilikuvallesi ihania ja positiivisia asioita. Älä takerru siihen, jos hiukset on huonosti, otsassa on finni tai meikki on levinnyt. Kiinnitä huomio kauniisiin asioihin. Sulla on varmasti kauniit silmät ja vaikka hiukset sojottaiskin, ne on silti ehkä kivan väriset.

Syö...
sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä ja josta tulee hyvä olo. Oon ite sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä syödä ruokaa, joka ei maistu hyvältä, oli se sitten kuinka terveellistä tahansa - tai jättää syömättä jotain hyvänmakuista, vain koska se ei ole terveellisin vaihtoehto. Ruoka on sinänsä pakollinen perusedellytys elämälle, mutta ruokaakin on monenlaista. Ei ole pakko syödä parsakaalia, jos tykkää enemmän maissista!

Näe...
ympärilläsi kauniita asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Aurinko paistaa, lumi on kerääntynyt puiden oksille, ikkunaan on huurtunut kaunis kidekuvio. Kun katsoo ajatuksen kanssa, huomaa helpommin.

Halua...
uskoa hyvyyteen. Helposti saattaa kadottaa uskon siihen, että tässä maailmassa on vielä hyviäkin asioita. Alkaa ajatella ihmisten olevan kiireisiä ja itsekeskeisiä. Maailman tapahtumat pelottaa. Tulevaisuus voi tuntua epätoivoiselta. Mutta maailmaan mahtuu niin paljon hyvääkin, joka ei saa vaan hautautua kaiken sen pahan alle. Siihen pitää vaan haluta uskoa ja haluta nähdä se.

Anna...
itsellesi armoa. Älä vaadi liikoja, älä ainakaan täydellisyyttä. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan, ei haittaa jos koulutyön palauttaa muutaman päivän myöhässä tai ei vaan jaksa lähteä lenkille.

Työskentele...
itsetuntemuksesi kanssa. Kukaan ei tunne itseään täysin. Aina oppii itsestäänsäkin uutta, kun tutustuu itsensä kanssa paremmin.

Löydä...
se mitä etsit. Se todennäköisesti löytyy silloin kun sitä kaikista vähiten odotat ja tietoisesti etsit. Ehkä etsimiselle kannattaa jättää vähemmän aikaa löytääkseen?

Juo...
tarpeeksi vettä. Mua naurattaa tämä, koska en itse juo vettä ollenkaan. Mutta sitähän sanotaan, että veden juominen olisi tärkeää monen asian kannalta. Ihmisen keho ei toimi ilman vettä hyvin. Pitäisi ehkä itsekin yrittää juoda sitä vettä enemmän. Tai aloittaa edes lasillisesta päivässä.

Luo...
ympärillesi positiivinen ilmapiiri. Hakeudu ihmisten seuraan, joiden kanssa on hyvä olla. Vältä turhaa draamaa ja riitoja. Aina ei tarvitse olla hauskaa, riittää kun on hyvä olo. Kehu ja kannusta ystäviä, unohda asioista murehtiminen joille et oikeasti voi mitään, tee asioita jotka tuntuu kivoilta.

Tee...
asiat tärkeysjärjestyksessä. Joskus to do -listat täytyy kymmenistä asioista, jotka olis vaan äkkiä saatava tehtyä alta pois, jotta lista voi täyttyä seuraavista. Stressi painaa päälle eikä tiedä edes mistä aloittaa. Älä jumita koulutehtävän kanssa, jos kello on kaksi yöllä ja sua väsyttää. Mene nukkumaan, se on tärkeämpää, että jaksat.

Muiden Blogitiimin tyttöjen blogeista löytyy lisää hyvinvointivinkkejä, käykää lukemassa myös ne!

Jenny // Anniina // Heli // Krista

Blogitiimi - Kirje minulle vuoden päähän

 Vuoden 2018 ensimmäinen Blogitiimi-postaus. Tän tammikuisen postauksen aiheena on kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Mä oon kirjottanut useita kertoja itselleni kirjeitä tulevaisuuteen lapsesta asti, mutten oo vielä kertaakaan päässyt lukemaan niitä, koska oon asettanut avauspäivämäärät niin kaukaisiksi. Tällä kertaa kirjettä ei ole tarkoitus lukea kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, vaan vuoden päästä.

Mulla oli hirveen selkeä ajatus tästä postauksesta ja sen sisällöstä, kunnes aloin kirjottamaan tätä. Aloin kyseenalaistamaan sitä, että kirjoitanko samanlaisen kirjeen kuin aina aiemminkin? Koska tällä kertaa jokainen maailman ihminen halutessaan voi sen lukea, ja mun tulevaisuuskirjeet on olleet aiemmin hyvin henkilökohtaisia. Toisaalta jaan mun blogissa hyvin paljon asioita, mutta mä luulen, että tällä kertaa lähestyn tulevaisuuden itseäni kirjeen muodossa vähän eri näkökulmasta.

 Hei Sini,
sinä 23-vuotias minä, joka vuoden päästä toivottavasti muistat tämän kirjeen olemassaolon. Kun kirjoitan tätä sinulle, minun (ja sinun menneessä) elämässä on kaikki hyvin. Paremmin kuin vuosikausiin. Olen aina aiemmin toivonut sinulle, tulevaisuuden minälle, että olisitpa jo vihdoin onnellinen. Olisitpa jo päässyt elämässä eteenpäin, olisitpa jo löytänyt suunnan elämällesi. En toivo sitä enää, tunnen itseni vähän uhkarohkeaksi, kun haluan kirjoittaa ennemmin, että kunpa tämä kaikki säilyisi. 

Oikeastaan haluaisin mieluummin kirjoittaa, että vuoden päästä olet vielä onnellisempi kuin minä nyt, mutta se tuntuu liian pelottavalta. Voiko sellaista sanoa? Mahdatko nauraa minulle, jos kuvittelen liikoja onnesta? En tiedä milloin ihminen on kaikkein onnellisin. Toivottavasti sinä olet oppinut onnellisuudesta vielä paljon enemmän, kuin minä tiedän vielä.

Et ole pelkästään onnellinen, tiedänhän minä sen. On edelleen olemassa vaikeita asioita, mutta uskon siihen, että sinä olet vahvempi kuin minä. Minä selviän tästä hetkestä, selviä sinä sitten vuoden päästä. Sinunkaan ei tarvitse selvitä yksin, muista se. Minä en voi olla tukenasi, mutta on muita ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa ollakseen tukenasi. Et ole yksin.

Olen äärimmäisen ylpeä sinusta. Olet valmistunut koulusta, sinulla on ammatti. Se on ehkä ammatti, jota et halua tehdä kovin pitkään työksesi, en minäkään halua vaikka en ole vielä edes valmistunut, mutta sinulla on mahdollisuudet mihin vain. Niin minulle sanottiin. Toivon sinulle rohkeutta, että uskallat hakea yliopistoon varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi. Älä pelkää sitä, että olisit huonoin. Et varmasti ole, eikä haittaa vaikka olisitkin. Minulle sanottiin kuukausi sitten, että minun täytyy muistaa pitää tavoitteet mahdollisimman korkealla. Älä sinäkään koskaan unohda sitä, se koskee yhtälailla sinua.

Se mitä minä olen oppinut on, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita. Toivottavasti sinä opit näkemään niitä lisää. Toivon, että matkustat uusiin paikkoihin ja seikkailet. Toivon, että ylität itsesi etkä anna periksi peläten epäonnistumista. Toivon, että teet asioita sponttaanisti etkä suunnittele liikaa. Otat rennosti, elät hetkessä ja uskot itseesi. Sitä minä toivon sinulle.

♥: Sini

Luulen, että tulostan kirjottamani kirjeen ja laitan sen kirjekuoreen. Avaan sen sitten vuoden päästä konkreettisesti. Tuntui hyvältä kirjottaa ja tuntui oikeasti siltä, että en vain kirjottanut muodon vuoksi. Uskoin siihen mitä kirjotin, haluan koko sydämestäni asioiden menevän niin.

Muiden Blogitiimin tyttöjen kirjeet voi käydä lukemassa heidän blogeista:

Anniina // Heli // Krista // Jenny

v u o s i ♥ 2 0 1 7

 Vuoden 2017 viimeinen päivä. Tuntuu erikoiselta olla onnellinen tässä hetkessä, eikä vain toivoa ensi vuodesta parempaa ja onnellista. On ihanaa olla onnellinen nyt, mutta toivon että onni jatkuu ensi vuonnakin. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon kaikkea, erityisen paljon asioita, jotka on tulleet mulle itsellekin täytenä yllätyksenä. Vuosi sitten uutena vuotena en tainnut olla erityisen toiveikas tästä vuodesta. Tavoitteena oli kai lähinnä selviytyä.

Kaikki on mennyt vuoden loppua kohden tosi onnellisesti ja hyvin. On tosiaan tapahtunut paljon kaikenlaista, myös huonoa ja ikävää. Elämä ei koskaan oo pelkkää huonoa, jossain vaiheessa on pakko tulla hyväkin päivä. Tänä vuonna oon erityisesti huomannut sen, ettei elämää voi ennustaa ja mikä tahansa on mahdollista, vaikkei itse edes uskoisi siihen.

Kerron jokaisesta kuukaudesta pääkohtia ja ajatuksia. Joidenkin kuukausien kuvasaldo on jäänyt niin minimaaliseksi, että kollaasiin tuli vain kaksi kuvaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Täytyy myöntää, etten muistaisi puoliakaan asioista, ellen lunttaisi tässä samalla vähän kalenterista...

 Tammikuussa...

... vuosi vaihtui muuton merkeissä, kun muutin mun ensimmäisestä omasta kodista toiseen asuntoon.

... kävin Tampereella Annin synttäreillä Marin kanssa.

... aloitin lastenohjaajaksi opiskelun.

... aloin laskemaan viikkoja kesälomaan.

... aloitin vapaaehtoistoiminnassa pikkulapsiperheiden tueksi.

 Helmikuussa...

... järjestin vapaaehtoistoiminnassa ystävänpäiväjuhlaa lapsiperheille, suunnittelin ohjelmaa ja tein lapsille kasvomaalauksia ja kampauksia.

... ompelin itelleni valtavan vaaleanpunaisen tyllihameen kyseiseen ystävänpäiväjuhlaan.

... olin Camillalla yötä Helsingissä.

... suoritin EA1-kurssin.

... Lahdessa järjestettiin hiihdon MM-kisat ja lähettiin Marin kanssa turistitungosta pakoon Lontooseen.

 Maaliskuussa...

... neljä ensimmäistä päivää vietettiin vielä Lontoossa shoppaillen.

... Camilla tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... olin serkun tupareissa.

... soitin pitkästä aikaa kitaraa, kun koulussa oli tehtävänä kasata lastenlauluista musiikkikansio ja innostuin vähän soittamaankin.

... kävin Annin luona Tampereella.

... lähdin sponttaanisti yksin teatteriin ja olin päätöksestä hyvin onnellinen.

 Huhtikuussa...

... näin pitkästä aikaa Juliaa, joka tuli Turusta mun luokse käymään.

... kävin ensimmäistä kertaa äänestämässä.

... lähdettiin Saran kanssa Helsinkiin ja vietettiin kiva päivä Sannan ja Ronjan kanssa.

... treenattiin Idan kanssa koirien näyttelyjuttuja niin Islan, kuin Alman ja Murunkin kanssa.

... Ida osallistui Islan kanssa mätsäriin ja Isla suoriutui tosi hienosti!

... Alina tuli mun luokse Lahteen yöksi.

 Toukokuussa...

... käytiin Saran kanssa Irinan keikalla ja siitä jäi tosi hyvä fiilis.

... pukeuduttiin Suvin kanssa merirosvoprinsessoiksi ja pidettiin päiväkodin perhetapahtumassa merirosvoteemaista temppurataa.

... tein älyttömät määrät koulujuttuja, palautettavia tehtäviä kertyi kymmenittäin toukokuulle.

... kävin yksin leffassa kattomassa Onneli&Anneli ja Salaperäinen muukalainen.

... menin Helsinkiin Maijalle yöksi ja suunniteltiin kesän reissua.

... olin viikonlopun rakkaan pikkuprinsessan kanssa.

... kesäloma alkoi 22. toukokuuta ja olin siitä valtavan helpottunut.

... kesäloman ensimmäisenä päivänä lähdin lentokentälle ja lensin viikoksi Tukholmaan hostperheen, Julian ja kummien luokse.

... olin Tukholmassa äärettömän onnellinen ja itketti palata Suomeen.

... viimeisenä päivänä toukokuussa lähetin kaksi työhakemusta.

 Kesäkuussa...

... leikkasin kampaajalla ihan vähän latvoja ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen.

... lopetin Netflix-tilauksen koska se vei liikaa aikaa mun elämästä.

... tapasin Blogitiimin Jennyn ja Kristan Tampereella piknikin merkeissä.

... kävin elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja sain sen työn!

... olin viikonlopun Camillalla Helsingissä.

... josta menin suoraan Maijalle yöksi ja 20. kesäkuuta lähdettiin yhdessä aamulla lentokentälle ja kohti Ranskan seikkailua.

... koin elämäni seikkailun kun kierreltiin Maijan kanssa kahdestaan Ranskaa.

... Ranskan matkan jälkeen aloitin työt hyllyttäjänä ja tykkäsin kovasti siitä työstä.

... sain sen työn ansiosta unirytmin korjattua, kun joka työaamu oli pakko herätä viimeistään 04:30.

 Heinäkuussa...

... olin 18 päivää töissä ja opin hyllyttämiseen liittyvät asiat ja kehityin nopeammaksi siinä, jolloin sain ensimmäiset vihreät merkinnät työaikajärjestelmään.

... kävin Saran kanssa muutaman kerran kuvailemassa.

... vietin 22-vuotissynttäreitäni olemalla lapsenvahtina.

... olin pikkuprinsessalla yökylässä.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa.

... sain houkuteltua Islan uimaan järveen ja käytiin monta kertaa yhdessä uimassa.

 Elokuussa...

... kävin päiväseltään Camillan luona Helsingissä.

... kesäloma loppui ja koulu alkoi, mun motivaatio oli ihan nollassa koko elokuun.

... uskalsin vihdoin soittaa terveyskeskukseen ja sain astmalääkereseptin uusittua, jolloin elämä helpottui kun alkoi saamaan henkeä.

... olin Hannin läksiäissynttäreillä.

... Kirkkonummella oli stabyhounien kesäpäivä, jonne tuli 70 stabia ja tuplamäärä koirien omistajia! Näkymä muistutti vähän 101 dalmatialaista leffaa.

... olin ensimmäistä kertaa poissa koulusta, kun olin kipeänä.

... kävin tutustumassa tulevaan päiväkotiharjottelupaikkaan ja tulin siitä iloiseksi.

... lopetin työt hyllyttäjänä elokuun lopussa, kun työharjoittelu alkoi.

 Syyskuussa...

... vietin arkipäivät päiväkodissa työssäoppimisessa ja nautin siellä olemisesta tosi paljon. Päivät vaan venyi tosi pitkiksi ja voimat kävi vähiin.

... kävin Saran kanssa Theatrum Olgan Suvakkikuppilassa ja katsoin kaksi muuta kuppilaa livestreamina facebookin kautta.

... pohdittiin kahden koulukaverin kanssa tutkintotilaisuussuunnitelman kriteerejä mun luona yksi ilta vadelmasuklaajuustokakun voimin.

... olin viikonlopun Alinan luona Tampereella.

... käytiin äitin ja Islan kanssa kylässä Islan koiraäidin ja sen omistajien luona.

 Lokakuussa...

... tein yötä päivää tutkintotilaisuussuunnitelmaa ja suunnittelin ohjauksia tutkintotilaisuuspäiville päiväkotiin ja olin äärimmäisen stressaantunut.

... suoritin ensimmäisen tutkintotilaisuuteni kolmepäiväisenä ja sain arvosanaksi K3!

... varasin matkan Tukholmaan syyslomalle, jotta saan jostain voimaa ja on jotain mitä odottaa.

... toinen työssäoppimisjakso alkoi heti ensimmäisen perään ja kesti aika kauan tottua siihen harjoitteluun, lapsiin, toimintaan ja paikkaan.

... syysloman olin Tukholmassa hostperheen luona ja siksi aikaa unohdin kaikki Suomen murheet ja olin kaikesta siellä olleesta stressistä huolimatta äärettömän onnellinen, kun sain hetken elää "au pair-arkea", vaikka olinkin lomalla siellä. Halusin laittaa aamupalan, hakea lapsia koulusta, pestä pyykkiä ja siivota. Se tuntui luksukselta verrattuna Suomen arkeen.

... tein suunnitelmia keväälle opiskelun osalta. Niistä kerron vähän myöhemmin toisessa postauksessa lisää!

... ensilumen sataessa kävin metsässä aamulenkillä ottamassa Islasta joulukorttikuvia.

 Marraskuussa...

... väänsin jälleen kerran tuskissani tutkintotilaisuussuunnitelmaa toisen harjoittelun näyttöä varten.

... kävin Svenska Dagen familjefestissä Merituulin kanssa ja tuntui, etten olisi edes Lahdessa. Olin onnellinen siellä sen hetken.

... suoritin EA2-kurssin.

... Maija tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... osallistuin Surunauhan kynttiläkulkueeseen itsemurhan tehneiden muistoksi.

... yritin neuloa villasukkia pikkuprinsessalle joululahjaksi.

... pidin todella onnistuneen tutkintotilaisuusviikon ja olin itseeni ja suoritukseeni aidosti tyytyväinen.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa perinteiden mukaisesti.

Joulukuussa...

... kevään opiskelusuunnitelmat varmistui ja ne asiat lähti etenemään kunnolla.

... kävin Suvi Teräsniskan Elämäni ilta -konsertissa Hartwall Arenalla ja itkin silmät päästäni, surusta ja onnesta.

... panikoin tutkintotilaisuuden arviointikeskustelua, mutta lähdin sieltä häkeltyneenä K3:sen paperit kädessä ja paljon positiivista palautetta saaneena.

... olin Helsingissä Camillan luona viikonlopun.

... olin elämäni hienoimmissa ylioppilasjuhlissa, kun juhlittiin Annin ylppäreitä. Olin valtavan ylpeä Annista ja liikuituin siellä kyyneliin onnesta.

... tutustuin ihmiseen, joka on tehnyt mut äärettömän onnelliseksi.

... suoritin hygieniapassin.

... Alina tuli mun luokse yöksi.

... olin Helsingissä päivän Maijan kanssa shoppaillen joululahjoja ja vaihtaen kuulumisia.

... vietin yllätyspikkujouluja kolmen rakkaan ihmisen kanssa omassa olohuoneessani.

... koulujuttujen palautuspäivät pääsi taas kerran yllättämään ja johti koko yön valvomiseen. Yö oli kuitenkin tehokas, koska sain luettua erityisruokavaliotenttiin, palautettua referaatin lapsiperheiden ravitsemussuosituksista, täytin erityisruokavalio-aiheisen aineiston loppuun, suunnittelin kokonaisen lautapelin, jonka tein myös viimeisen päälle yön aikana ja kirjoitin pelistä vielä raportin, jonka palautin Moodleen aamuneljältä.

... joululoma alkoi koulusta ja sen jälkeen oon yrittänyt ottaa rennosti ja nähdä rakkaita ihmisiä.

Kaikenkaikkiaan tää vuosi on ollut aika uskomaton. Olen onnellinen. ♥

Vuoden 2017 tavoitteiden toteutuminen

Tämän vuoden ensimmäisessä Blogitiimipostauksessa tammikuussa mietin tavoitteita tälle vuodelle. Nyt kun vuosi alkaa olla lopussa, on hyvä aika miettiä tavoitteiden toteumista. Onko kaikki toteutunut, mikä ei ole toteutunut, mikä on tullut yllätyksenä?

Alkuperäisen tavoitepostauksen pääsee lukemaan täältä (klik)!

"Koulu alkaa virallisesti 9 päivän päästä! -- Mun tavote opiskeluun liittyen on, että valmistun sieltä koulusta. Vaikka se ei vuoden 2017 aikana ehdikkään tapahtua, mut jo ens vuonna pitäis valmistua, joten nopeella tahdilla pitää suorittaa opintoja. Työn liitin tähän kategoriaan myös, koska syyslukukausi tulee olemaan melko työssäoppimis-painotteista, vaikka se onkin työssäoppiminen eikä varsinainen työ."

Muunmuassa noin kirjoitin mun työhön ja opiskeluun liittyvistä tavotteista. Mä uskaltaisin sanoa, että tavoite on ehdottomasti toteutunut. Opinnot on edenneet aikataulussa ja valmistumiseen on enää alle 11 kuukautta! Syksy meni suorittaessa kahta 5 viikon työssäoppimisjaksoa putkeen, toinen päiväkodissa ja toinen kerhossa. Vuoden yllättävä käänne työasioissa oli mun "kesätyö", joka ei ollut varsinasesti kesätyö mutta ajoittui silti pääosin kesään. Se ei kuulunut suunnitelmiin, mutta olipahan kokemus sekin.

 "Vapaa-ajalle mä en halua edes asettaa mitään suuria tavotteita, koska mulle on ihan riittävästi tavotetta siinä, että valmistun koulusta. Mut on pieniä tavotteita, jotka osaltaan tukee tätä opiskelu-tavoitetta. Ensimmäisenä ihan jo se, että nukkuisin tarpeeks. -- Koulun alkaessa on pakko mennä ajoissa nukkumaan, et jaksan herätä aamulla. Tavotteena on myös, että viettäisin aikaa vaan niiden ihmisten kanssa, jotka saa mut hyvälle tuulelle. -- Haluan matkustaa! Yks matka onkin varattuna jo, mut sen lisäks haluan matkustaa Tukholmaan monta kertaa, ja viipyä siellä pitkään! Haluaisin myös panostaa enemmän blogiin tänä vuonna."

Vapaa-ajalle mun tavoitteina oli siis nukkua riittävästi, olla ihanien ystävien kanssa, matkustaa (erityisesti Tukholmaan) ja panostaa blogiin. Ensimmäinen tavoite nukkumisesta ei ole toteutunut. Alkuvuosi meni huonosti, kevät kohtalaisesti, kesä hyvin, syksy erittäin huonosti. Mutta hengissä ollaan univajeesta huolimatta.

Mä oon ollut paljon ihanien ystävien kanssa, tutustunut myös moniin uusiin ihaniin ihmisiin!! Oon siitä todella todella onnellinen.

Mä oon matkustanut sen verran, että hyväksyisin tavoitteen toteutuneeksi. Helmikuussa Lontooseen, toukokuussa Tukholmaa, kesäkuussa Ranskaan ja lokakuussa taas Tukholmaan. Tukholman kohdalla olisin toivonut, että oisin viipynyt siellä paaaaljon pitempään.

Blogiin panostaminen on epäonnistunut ihan täysin. Surkeimpina kuukausina on tullut vain yksi postaus, ja sekin on ollut Blogitiimipostaus, se "pakollinen" joka pitää blogin elossa. Se tavoite siirtyy myös vuodelle 2018.

"Yks yleisimpiä ihmisten lupauksia ja tavotteita uudelle vuodelle on joku liikuntaan liittyvä juttu. "Hankin kuntosalikortin, rupeen käymään lenkillä, alotan juoksemisen...". Mut liikunnalle mulla ei ole yhtäkään tavotetta. Mun kiinnostus liikuntaa kohtaan on miinuslukemilla ja siitä syystä myös motivaatio siihen on täysi nolla. Ainut liikunta mitä harrastan vapaaehtosesti ja omasta tahdosta, on lenkit Islan kanssa. Koiran kanssa lenkit vaikka metsässä on hauskaa, enkä mä mee sinne tippaakaan itteni takia, vaan koiran. Joskus mennään parin tunninkin lenkkejä, mut jos Islaa ei olis, niin en lenkkeilis metriäkään."

Liikunnan kanssa mun "tavoite" ei ole mennyt ihan suunnitellusti. Kesällä työmatkat toi yllättävän päivittäisen urheilusuorituksen mun elämään, kun pyöräilin parhaimmillaan 15km päivässä työmatkoja. Alkusyksystä saatoin jossain mielenhäiriössä käydä myös lenkillä, ilman Islaa. Islan kanssakin oon kyllä käynyt lenkillä, mutta sehän mun tavoite olikin...

Blogitiimi

"Blogitiimin suhteen mulla ei oo omia tavotteita, mut yhdessä ollaan juteltu muitten tyttöjen kanssa, että voitais yrittää nähdä tänä vuonna. On aina hauskaa tavata uusia ihmisiä, saa nähdä miten onnistutaan aikatauluttamaan näkeminen, ku asutaan eri puolilla Suomea ja on niin erilaisia elämäntilanteita kaikilla, mut aina voidaan yrittää! Odotan myös ihan innolla, mitä yhteisiä postauksia keksitään tälle vuodelle!"

Me nähtiin Jennyn ja Kristan kanssa kolmistaan kesällä pienenpienen Blogitiimitapaamisen merkeissä. Kaikkien tiimiläisten aikataulut ei sopinut yhteen, mutta oli kiva tutustua paremmin Jennyyn ja Kristaan! Tän vuoden tiimipostaukset on ollut myös aiheiltaan kivoja. Mun suosikkeja on ollut Elämäni 5 saavutusta (klik), postaus kateudesta (klik), 10 faktaa (klik) ja postaus itsetunnosta (klik).

Muut

"Muita tavotteita tälle vuodelle on aika vähän. Jokavuotinen tavote on oppia lisää ruotsia ja kehittyä siinä lisää. Tänä vuonna haluan myös Johanna Kurkelan konserttiin pitkästä aikaa, kun viime vuonna ei onnistunut päästä yhteenkään konserttiin. Haluan olla onnellinen tänä vuonna, mitä ikinä se sitten tarkottaakaan. Tuntuu, että mun onni kestää noin yhden päivän, ja sitte tulee taas joku katastrofi. Siitä syystä haluankin karsia kaiken ylimääräsen draaman ja negatiiviset ihmissuhteet pois mun elämästä. Pääsen paljon helpommalla niin, ja voin ehkä joskus sitte ollakki onnellinen."

Muiden tavoitteiden osalta koen onnistuneeni niiden toteuttamisessa, paitsi en valitettavasti Johanna Kurkelan konsertin kohdalla, koska Johannalla ei oo nyt kiertueita tulossakaan... Oon oppinut lisää ruotsia ja kehittynyt siinä paljon. Onnellisuus on myös astunut mun elämään. Jonkun verran uskallan sanoa, että oon onnistunut karsimaan ylimäärästä draamaa pois mun elämästä. Kaikki on hyvin.

Vuosi 2017 on ollut siis hyvin onnistunut kokonaisuutena. ♥