Mutta nyt opintojeni tän hetken positiivisimpaan asiaan! Tällä hetkellä kirjotan tätä postausta jossain aivan muualla kuin omassa kodissa Lahdessa. Itseasiassa istun mun au pair -aikaisen hostperheen alakerrassa, mun tutussa vanhassa omassa huoneessa. Matkalaukun sisältö on purettu kaappiin ja sänkyyn vaihdettu tutun tuoksuiset lakanat. Fiilis on kuin olisi tullut kotiin. Ja olenhan mä, tää on mun toinen koti ♥
Hakuprosessi oli aika yksinkertainen, Wilmassa piti täyttää alustava hakemus, johon täytettiin omat tiedot, maatoiveet, harjoittelun ajankohta ja tutkinnon osa, johon harjoittelu liittyy sekä syy vaihtoon haluamiselle. Myöhemmin piti kirjoittaa englanniksi Europassi, joka on käytännössä CV. Lisäksi joko englanniksi tai kohdemaan kielellä motivaatiokirje, jossa piti kertoa itsestään ja siitä miksi haluaa vaihtoon. Kirjallisten tehtävien lisäks edellytyksenä oli ajallaan suoritetut opinnot, riittävä kielitaito, hyvä terveydentila ja että on loppuvaiheen opiskelija, että ihan ekana vuonna ei voi lähteä.
Noin parin kuukauden päästä hakemuksen lähettämisen viimesestä päivästä, joulukuun alussa meidän kampuksen KV-vastaava opettaja pyysi jokaisen hyväksytyn vaihtoonlähtijän haastatteluun. Haastattelussa kyseltiin lisää motivaatiosta ja tavoitteista vaihdolle, sekä tarkennettiin suunnitelmia.
Mun tutkinnonosa tähän harjotteluun on koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus. Harjottelupaikan on siis oltava koulu tai erillinen iltapäiväkerho. Mä yritin usempaan otteeseen soittaa yhteen tukholmalaiseen kouluun, mutta lopulta päädyin laittamaan rehtorille sähköpostia, koska epäilin ettei hän uskalla vastata ulkomailta tulevaan puheluun. Sähköpostiin vastattiinkin pian. Siellä oli iloinen vastaanotto, ja mut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi! Kaikki järjestyi superhyvin.
Mä meen eskari ja ekaluokkaisten ryhmään. Koulupäivien ajan oon niiden kanssa tavallisesti luokassa oppitunneilla. Mun työpäivät on 9-16. Tän harjottelun pituus on 4 viikkoa. Jos mä tekisin tän Suomessa, siihen 4 viikkoon sisältyis myös näyttöpäivät. Mutta koska ulkomailla ei voi tehdä näyttöjä, mun täytyy tulla tekemään se suomalaiseen iltapäiväkerhoon erikseen. Mä halusin kuitenkin olla täällä täydet 4 viikkoa, jolloin teen vielä 3 extrapäivää Suomessa näyttöä. Sovin yhden tutun iltapäiväkerhon kanssa, että voin tulla sinne tekemään mun näytön. Muuten olis hankalaa hypätä täysin tuntemattomaan ryhmään ja paikkaan tekemään näyttö ilman tutustumista. Nyt on tuttu paikka, tutut ohjaajat, tutut toimintatavat ja tutut lapsetkin! Helpompaa myös suunnitella näyttöä ja ohjauksia, kun tietää vähän minne on menossa.
Uskon, että opin tässä harjottelussa enemmän kuin missään aiemmassa. Tää on varmasti tosi opettavaista monella tapaa. Erilainen maa, erilainen opetussysteemi ja eri kieli. Toki maa ja kieli on ennestään tuttuja, mutta opetussysteemi on tosiaan mullekin ihan uus juttu. Oon kuullut tietysti hostperheen tytöiltä sillon au pair -aikana niiden koulunkäynnistä, mutta on eri asia päästä itse sinne luokkaan ja mukaan opetukseen.
On myös kieltämättä aivan erityisen ihanaa, kun saan viettää aikaa hostperheen kanssa. Se perhe on mulle äärettömän rakas ja tärkeä. On ihanaa, kun meistä tuli mun au pair -aikana niin läheiset ja musta tuli tavallaan osa perhettä. Me ollaan jatkuvasti yhteyksissä ja mä oon monta kertaa käynyt kylässä niillä. Hostäiti on sanonut, että mä oon aina tervetullut kotiin.
Toisaalta oli aika oletettavissa, että kun kysyin syksyllä tätä, että saisinko asua heidän luonaan harjottelun ajan, että se sopisi. Mutta silti se on musta uskomattoman hienoa, että saan! Oon siitä tosi kiitollinen. On myös oikeesti ihanaa, kun saan harjottelun ajan olla myös kaksoisroolissa au pair, vaikka en virallisesti olekaan. Mulla on aina ikävä näiden jäätävää pyykkivuorta ja tiskikoneen jatkuvaa täyttämisurakkaa, loputtomia kurajälkiä lattialla, puhtaiden vaatteiden viikkaamista kaappeihin ja aamupalan valmistelua. Eikä mun tarvitse mitään noista täällä nyt tehdä, mutta se tulee tavallaan niin selkäytimestä ja automaattisesti, ja lisäks tykkään siitä!
On kivaa myös, kun näkee Tukholmassa asuvia kavereita ja sukulaisia. Rakastan olla täällä ♥
Tietysti mulla on ikävä myös Suomessa asuvia kavereita, poikaystävää ja tärkeitä ihmisiä, mutta tää harjottelu on kuitenkin vaan kuukauden mittainen, joten tuun jo ennen kesää Suomeen takasin.
Tulin Ruotsiin siis jo torstaina, lähdin heti aamulla lentokentälle. Meillä oli vielä keskiviikkoiltana koulua, joten en voinut aiemmin lähteä. Torstaista sunnuntaihin mulla on siis "lomaa" ja voin tehdä mitä haluan. Onhan mulla muutenkin kaikki viikonloput vapaata, mutta nyt ei ole vielä mitään stressiä harjoitteluun liittyvistä asioista.
Toivon teille kaikille ihanaa viikonloppua täältä superkeväisestä Ruotsista ♥
