toiset vaan peittää sen paremmin

Aika kuluu ihan liian nopeesti. Huomenna on jo huhtikuu! Ja huomenna mä voin jo sanoa, että "ens kuussa mä lähden tästä perheestä"... Se ajatus tuntuu niin hullulta ja epätodelliselta. Muistan vieläkin elävästi, kun loppusyksystä kaksoset oli tosi vaikeita, ja mulla meinas loppuu usko tähän touhuun ja harkitsin jo perheen vaihtoa... Oon niin ikinonnellinen, etten vaihtanutkaan perhettä. Tää on ihana perhe, ja se kuulu vaan kaksosten ikään olla niin vaikee ja ne halus testata mua. Vaikka se oli ihan kamalaa ja itkuhan siinä mullakin moneen kertaan tuli, niin nekin tilanteet on kasvattanut mua ihmisenä. Nyt tiedän selviäväni.

Mitä mä odotan tältä kahdelta viimeseltä kuukaudelta? Mulla ei oo suurempia odotuksia, koska tässä perheessä kaikki sujuu niin rutiinilla ja vaikka arki on kaikkee muuta kuin tasapaksua, niin silti mä suunnilleen tiedän, miten arki rullaa eteenpäin. Tässä perheessä elämä on tuttua ja turvallista. Nää ihmiset on ihania ja ne välittää musta ja mä välitän niistä. Mä oon tässä perheessä paljon enemmän kuin pelkkä au pair, ja voi että miten ihanalta se tuntuukaan. Mä tiedän että nää kaks viimestä kuukautta kuluu niin supernopeesti, että hyväkun kissaa ehtii sanoa. Sekin tuntuu niin kamalalta, koska en tavallaan haluais tän päättyvän...

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mä koen, että en saavuta mitään uutta tässä perheessä enää, tiedän miten mun kuuluu toimia, kieli on suhteellisen hallussa, lapset tuntee mut ja mä tunnen ne, tiedän kaikki rutiinit ja aikataulut, kaikesta on tullut niin helppoa. Mä oon sellanen ihminen, että kaipaan haastetta ja uusia juttuja, tavallaan kyllästyn nopeesti mutta jos löydän jonkun hyvän jutun, tahdon pitää siitä kyllä kiinni. Ja tässä yhteydessä se hyvä juttu on au pairina oleminen. Tästä mä tahdon pitää kiinni.

Mitä se sitten käytännössä tarkottaa jatkossa, jos kerran lopetan tässä perheessä? Itseasiassa, en oo tänne blogin puolelle edes kertonut vielä, mutta mulla saattaa olla jo uus perhe tiedossa. Meen ens viikolla käymään niitten luona ja jutellaan vielä vähän lisää. Ollaan juteltu viesteillä ja puhelimessa, mut onhan se nyt ihan eri asia nähdä livenä ja kattoa miten juttu toimii ja nähdä ne kaikki ihmiset. En haluu vielä kertoa siitä perheestä enempää, kun kaikki on vielä niin epävarmaa. Mutta alottaisin varmaan heinäkuun lopussa tai elokuun alussa siellä, jos ne haluaa mut tai mä haluan mennä sinne.

Mutta en oo kyllä edelleenkään jutellut ees tän nykysen perheen kanssa siitä, että millon mä lopettaisin. Koska ennenku tulin tänne, niin ajatuksena oli se, että olisin toukokuun loppuun. Mut sen jälkeen ei olla sanallakaan edes sivuttu asiaa, joten mä en tiedä onko niitten ajatus tästä lopettamisajankohdasta muuttunu... Mut ne on edelleen siellä reissussa, niin täytyy odottaa että ne tulee takasin kotiin ja sitten täytyy jutella siitä. Koska onhan se nyt vähän hassua, että ne luulis että viihdyn täällä niin hyvin että jatkan vaikka toisenkin vuoden. Tai siis viihdynhän mä, tää on mun unelma ja mä rakastan olla tässä perheessä! Mutta niinku sanottu, kaipaan uusia haasteita, ja siks musta olis hyvä vaihtaa perhettä. En sano, että se tulee olemaan helppo päätös ja teko, mutta joskus sekin on tehtävä. En mä täällä voi loppuelämääni olla.

Mut kaikki on vielä avoinna. Sen mä tiedän kuitenkin, että oon kesän Suomessa ja palaan Ruotsiin syksyllä. Haen kuitenkin kouluun syksyllä, ja jos pääsen kouluun niin se alkais tammikuussa 2017. Eli olisin uudessa perheessä jouluun saakka. Sekin voi olla vaikeeta olla niin "lyhyt" aika siellä, kun muistelee millasessa tilanteessa olin tän perheen kanssa ennen joulua. Olin just tottunut kaikkeen, ja jos niin käy myös uuden perheen kanssa, niin se tulee olemaan tosi kova paikka lähteä sieltä... Mut kaikki aikanaan.

Tässä tuli teille nyt vähän päivitystä mun au pair -tilanteeseen. Kuvissa näkyy Ben&Jerrysin Phish food -jätski, jota syötiin Alinan kanssa tässä joku aika sitten. Kuvat siis ei liity mitenkään tähän tekstiin haha :'D Mutta kuullaan ens kuussa ♥

sanningen svider

 Eilen oli harvinainen päivä siinä mielessä, että ehdittiin arkena käydä Alinan kanssa kuvailemassa valosaan aikaan! Aurinko oli tosin laskemassa, mutta ehdittiin kuitenkin. Tää viikko on mennyt tosi nopeesti. Ihan uskomatonta, että on jo torstai. Maanantaina olin kipee, mutta kuitenki töissä normaalisti... Tiistaina olin edelleen kipee, joten sain vapaapäivän. Illalla mulla olis ollut extratöitä, koska hostisä lähti ulkomaille ja hostäiti tuli vasta tosi myöhään kotiin, mut farmor eli mummo tuli hoitamaan lapset. Eilen keskiviikkona poikien dagis oli suljettu, joten mun tehtävä oli olla niitten kanssa koko päivä kotona. Odotin sitä vähän kauhulla, mut kaikki meni yllättävän hyvin ja ainoostaan yhet raivarit saatiin aikaseks lihapullista!

Askarreltiin paperilentokoneita, leikittiin ulkona, kuvailtiin kuvia ja videoita, fikailtiin eli syötiin muffinsseja, leikittiin mamma-pappa-barnia ja pojat pomppi kengurupalloilla sisällä... Siinä se päivä aikalailla menikin. Hostäiti tuli ajoissa kotiin, joten pääsin lähtemään Alinan kanssa kuvailemaan.

croptop ginatricot // hame H&M // kengät Skopunkten

Tänään mulla on illalla extratöitä, koska tytöt ja hostäiti lähtee koiran kanssa koirakouluun ja mun pitää olla kaksosten kanssa. Ja ilmeisesti laittaa ne myös nukkumaan. Toivon todella, että kaikki menee hyvin ja ettei saada aikaseks mitään suurempia raivareita jostain turhasta... Huomenna lähenkin jo Alinan kanssa mun kummeille toiselle puolelle Tukholmaa viikonlopuks! Siitä tulee kivaa. En varmaan siis tuu viikonloppuna postamaan, koska en ota konetta mukaan (=en jaksa raahata sitä). Mut viettäkää kiva torstai, täällä ainakin on jo ihan kevät, +5 astetta ja aurinko paistaa eikä lumesta tietoakaan! ♥

sanningen svider = totuus kirvelee

uskotko vielä tulevaisuuteen

Oltiin eilen Julian kaa keskustassa. Käytiin kiertelemässä kaupoissa, kuvailemassa ja syömässä. Oli kyllä tosi kivaa, vaikka mä olinkin aika kipee ja olo oli aivan kamala. Tuntu et on sata astetta kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, pyörryttävä olo ja mitä kaikkea. Mut jaksoin silti pitkän päivän kaupungilla, vaikkakin viime yö meni aika tuskaillessa ja heräilin kymmeniä kertoja ku oli niin kuuma ja kylmä... Mut mikä ihana tunne, tänään on maanantai, mut mulla on vapaata!!!!!! Ja niin on myös huomenna ja ylihuomenna! Hurraa, ei voi muuta sanoa.

paita H&M // farkut BikBok // kengät Skopunkten

Tänään ajattelin uhmata tätä oloa, ja lähtee Nacka Forumiin käymään. En jaksa keskustaan lähteä, siellä menee muuten taas koko päivä. Nacka Forum on niin lähellä ja siellä ei kuitenkaan mee ihan koko päivää. Nousin tänään ylös jo ihan tavalliseen työaamu-aikaan, ja oon käyny suihkussakin jo. Harmi ettei kaupat aukee vielä puoleentoista tuntiin, niin pitää lagittaa kotona siihen asti.

Mutta hyvää karkauspäivää kaikille, vaikka en tiiä eroaako tää päivä muista sen kummemmin :D

love me like I've never felt the pain

Huomenta ♥ Tällä viikolla (eli nää kaks huikeeta päivää) mä oon jaksanut pitkästä aikaa nousta oikeeseen aikaan ylös, eikä oo tarvinnu torkuttaa kertaakaan! Se on huima muutos siihen, kun vielä viime viikolla torkutin 45min ekasta kellonsoitosta alkaen ja menin myöhässä keittiöön laittamaan aamupalaa. Nyt oon ollut siellä ennenku kukaan muu on edes noussut ylös! En tiiä mikä siihen vaikuttaa, mut luulen että tarviin oikeesti vaan niin järjettömästi unta, että mun on pakko mennä seittemältä nukkumaan, että jaksan herää kuuden jälkeen. Viime viikolla menin nukkumaan joskus 8-10 aikaan illalla, mut nyt oon menny seittemältä. Ehkä se pari tuntia unta on vaan niin ratkasevaa?

Eilen oli dagiksella (=päiväkodilla) Lucia-juhla, joka oli tosi sulonen! Siinä päiväkodissa on sekä ihan pikkusia taaperoita että semmosia ens vuonna koulun alottavia. Kun tytöt tulee Lucioiks pukeutuinena ja pojat piparkakuiks pukeutuneina ulos ja laulaa Santa Lucia -laulua yhdessä päiväkodin hoitajien kanssa, niin koko yleisö (vanhempia, sisaruksia, isovanhempia...) herkistyy. Se oli vaan jotain käsittämättömän söpöä! Siinä kulkueessa kaikki lapset vilkutteli tutuilleen yleisössä ja muutama poikkes kulkueesta ja kävi halaamassa vanhempiaan. Ne laulo myös muita joululauluja, ja tulihan sieltä jopa Tuiki tuiki tähtönen - suomeks!! Siinä päiväkodissa on muutama lapsi joka osaa suomea. Oli vaan hassun kuulosta, kun yhtäkkiä alko kuulumaan suomea :D

Lopuks meillä oli sisällä fikaa, eli lussebullia, pipareita, kahvia ja mehua. Lapset esitteli innoissaan dagista ja näytti miten ne siellä leikkii. Isommat sisaruksetkin innostu leikkimään! Oli jotenkin ihanaa kävellä koko perheen kanssa yhdessä kotiin dagikselta. Harvoin kaikki ollaan yhdessä tekemässä jotain! Musta on toisaalta vähän surullista, etten vietäkkään joulua näitten kanssa, vaan meen Suomeen. Olis ollut ihana käyttää tää mahdollisuus ja nähdä toisenlainen joulu! Mut mä oon tässä joulunodotuksessa mukana niiden kanssa, ja on ihana nähdä miten lapset niin innolla odottaa joulua. Ku ei oo ihan "muutamaan" vuoteen ollu ite yhtä innoissaan :D

black photoshoot

Hyvää maanantaita, joka ei mulla ollut kauheen hyvä poikien kiukuttelun takia. Jouluun on enää 10 päivää, ja mulla alko just viimenen työviikko ennen joululomaa! Tuntuu aika ihanalta, vaikka myös haikeelta, koska sitten en nää perhettä moneen viikkoon... Aika menee vaan täällä niin nopeesti, tuntuu että siitä olis ehkä kuukaus ku mä tulin tänne, mut siitäkin on jo 4 kuukautta. Mä luulen, että se tuleva lomakin menee nopeesti...

Tän postauksen kuvat otettiin Alinan kanssa eilen. Halusin kuvista tarkotuksella aika synkkiä ja karuja, ja musta se onnistu aika hyvin. Loppuvaiheessa alko sataa lunta!!! Täällä ei oo lumesta ollut tietoakaan ennen eilistä, mut eipä sitä satanu edes sen vertaa että vois sanoa että on lunta maassa... Tykkään muutamasta näistä kuvasta ihan älypaljon! Kertokaa mitä te tykkäätte ja mikä on teiän lempparikuva ♥

Tänään mulla olis ohjelmassa vähän ruokaostoksia, pyykkienpesua ja iltapäivällä mennään koko perhe yhessä kattomaan kaksosten Lucia-juhlaa päiväkodille! Lucian päivä on aika iso juttu täällä Ruotsissa, mut harmittaa vähän ku en oo osallistunu siihe millään tavalla... Nyt onneks pääsen kattomaan poikien esitystä! Ei mulla nyt muuta, palaillaan taas huomenna ♥

tämä on rakkaus mitä ei voi kukaan ottaa minulta pois

Eilen tapahtui kamala tilanne. En haluu kertoo siitä sen enempää, mut mun silmissä pyörii koko ajan kuin videolla se tapahtuma. Nään koko ajan sen mitä tapahtui ja kuulen sen kiljumisen ja muutkin äänet. Kun tänään kävelin siitä samasta paikasta ohi, mulle tuli tosi voimakas huono olo. Mut en ollut yksin, joten yritin pitää itteni kasassa. Mä syytän siitä itteäni mut tiedän etten olis paljon mitään voinut tehdä että asiat ois menny toisin. En saanu yöllä edes nukuttua kunnolla. Illallakin vaan itkin. Olin aika shokissa, eikä se olo oo vieläkään täysin helpottanut.

Lopulta kaikki päätty kuitenki ihan suhteellisen hyvin tilanteen vakavuuteen nähden. Mut mulle jäi vaan hirvee olo siitä mitä tapahtu. Mut yritän nyt saada muuta ajateltavaa. Tän postauksen kuvat on otettu maanantaina ku oltiin Alinan kanssa kuvailemassa meren rannalla. Eilen leivottiin L:n kanssa muffinsseja jälkkäriks. Pojat oli tänään aamulla niin ihania, kun L sano mulle että "jag älskar dig så mycket att jag dör", eli rakastan sinua niin paljon että kuolen. Käveltiin koko matka päiväkodille tänään käsikädessä kaikki kolme. Eilisen jälkeen sitä oppi arvostamaan niitä ihmisiä ketä sun lähellä on ihan eri tavalla. Muistakaa välittää ja pitää huolta toisistanne ♥